Miksi tyydytte huonoon mieheen?

Hyvän kysymyksenpä osasit esittää vaikka nuori oletkin. Kai se on sitä että haluaa uskoa vielä suhteen paranevan ja toisen jotenkin "muuttuvan". Kun jos suhteeseen on alettu, on siinä miehessä ollut jotain mihin on ihastunut ja rakastunut. Niihin hyviin asioihin sitten ripustautuu vaikeina hetkinä... Itse ainakin teen näin. Jotkut myös saattavat ajatella etteivät saa tai ansaitse parempaa, eivätkä halua olla yksin. Jotkut myös ajattelevat että ehkä vika onkin oikeasti heissä.

Itse olen vaakalaudella avomieheni suhteen tällä hetkellä. Hän on kouluttamaton ja työtön, elää tällä hetkellä säästöillään jotka tietystikin loppuvat jossain kohtaa. Hän ei selviydy opiskelusta asennevammansa takia. Surkuttelee kuitenkin sitä ettei hänellä ole mitään ammattia ja sanoo itseään luuseriksi. Hän pelkää esiintymistä ja sosiaalisia tilanteita. Hän ei saa helposti uusia ystäviä, inhoaa minun kavereitani. Ei tule toimeen vanhempieni kanssa yhtään. Ei tule toimeen oman perheensäkään kanssa. Ei halua lapsia ja pitää lapsia muutenkin vastenmielisinä. Ei esim. siedä lasten ääniä. Suuttuu helposti ja huutaa kuin raivopää silloin (mitä inhoan). On sovinisti vaikkei sitä myönnäkään. On omasta mielestään erittäin älykäs, mutta mielestäni hän on joissain asioissa kuitenkin uskomattoman yksinkertainen. Vahtii pukeutumistani ja käyttäytymistäni muiden miesten seurassa tarkasti. Huono itsetunto. Häpeää iho-ongelmaansa niin paljon ettei joskus pysty poistumaan asunnosta (muutama isompi finni silloin tällöin). Hieman masentunut mutta ei suostu hakemaan mitään apua, hän kun on liian älykäs mm. terapiaan. Käyttää aikansa lähinnä koneella pelaillen tai netissä surffaten, käy mm. tällä palstalla usein. Erittäin aktiivinen seksuaalisesti, ehkä jopa hieman riippuvainen. Ei ymmärrä jos minun haluni ovat hiipuneet sairauteni, rankan opiskelun, oman yritykseni pyörittämisen ja suhteen ongelmien takia, joten syyllistää usein "haluttomuudestani". Sanoo tukevansa minua sairauteni kanssa, mutta kun tauti aiheuttaa ongelmia, tuntuu että ymmärrys ja tuki ovat tiukassa. On myös sanonut että minun olisi vaikea löytää uutta miestä, koska harva ottaisi puolisoksi sairaan ihmisen.

No entä ne hyvät puolet? Mies osaa olla todella huolehtivainen, hellä ja rakastava. Hän pitää kainalossa, hieroo ja silittelee. On hyvä sängyssä. Tekee kotitöitä. On näppärä käsistään. Hänen kanssaan voi jutella asioista (jos kyseessä ei siis ole jokin riita meidän välillä, silloin keskustelu ei onnistu). Mies on pitkä ja kivakroppainen. Jos hän vain jaksaisi keskittyä ja pääsisi yli ahdistuksestaan, hän voisi opiskella itselleen melkeinpä minkä ammatin tahansa. Auttaa minua yritykseni töissä.

Suhdetta on takana kolmisen vuotta, jonka aikana olemme riidelleet melkeinpä alusta asti pahasti. Emme ole mitään nuoria enää, minä täytän kohta 30, mies 34. Tuntuu että pitäisi tehdä joku ratkaisu pian jos haluan vielä löytää itselleni tasapainoisen parisuhteen missä olisi myös mahdollisuus perheen perustamiseen.

Itse olen pitkässä suhteessa joka on jo jonkin aikaa ollut pakkopullaa (varmaan molemmille osapuolille). Emme tee mitään yhdessä, pahimmillaan toisen naama vaan vituttaa ja elämme käytännössä kuin kämppikset. Puhuminen mistään ei onnistu,  tappelemme paljon, seksiä on vähän ja sekin on aika blah. Meillä on 7 vuoden ikäero (olen se vanhempi) ja toinen osapuoli on paljon kokemattomampi ja epävarmempi. Jos keskustelussa sivutaan millään lailla edellisiä suhteitani on tiedossa päiväkausien jäätävä mykkäkoulu. Valehdella en halua mutta elän aika lailla veitsenterällä varoessani jatkuvasti vääriä puheenaiheita ja toisen suututtamista. Myös monet aivan pienet ja tyhmät asiat (unohdin vastata Instagram-kommenttiin tai tykkäsin kavereni kuvasta) laukaisevat hirveän jääkauden ja päiväkausien mökötyksen.

Kai sitä vaan odottaa josko se tästä vielä muuttuisi kuitenkin, kun on aiemminkin ollut semmoisia kausia, että välillä menee huonommin ja sitten taas paremmin. Kuitenkin kaiken alla tykkään toisesta niin paljon että en haluaisi antaa helpolla periksi. Ja vaikka toisessa (ja toki myös itsessä) on huonoja puolia on myös paljon niitä hyviä joita ei ehkä osaa/muista siinä arjessa arvostaa. Toisaalta itse kyllä usein mietin onko järkeä, että olen käyttänyt kohta 3 vuotta nuoruudestani suhteeseen josta lähtemistä mietin lähes päivittäin. Pelottaa että jos lähden tajuan vasta jälkeenpäin mitä menetin ja kadunkin loppuelämäni.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 13:24"]

Aikaisemmin erot olivat harvinaisia. Ihmiset elivat aivan kauheissakin liitoissa. Esim. eräs naistuttuni on elänyt lapsuuden, jossa vanhemmat riitelivät joka päivä, väheksyivät toisiaan jne. Mutta erottu ei. Nyt ei ole noin, eroaminen on arkipäiväistynyt, vaikka erot ovat kuitenkin aina kriisejä. Ja vieläkin pitää paikkansa se ihmisen mieleen liittyvä fakta, että uusi pelottaa ja siksi huonoonkin vanhaan on helppo jäädä. Sitä helpompi mitä vähemmän on turvaverkkoja, joihin erossa tukeutuisi. Vanhasta irrottautumisen vaikeus ei koske yksin ihmissuhde-eroja vaan kaikkea elämässä. Myös työpaikkaa ei ehkä haluta vaihtaa, vaikka työssä olisi kurjaa. Tai joku ei lähde uskonnollisesta yhteisöstä, vaikka kokee ettei se vastaa omia arvoja ja ajatuksia hyvästä elämästä. 

Mutta onneksi tosiaan ajat ovat muuttuneet siitä mitä ne olivat vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Lainsäädännön muutokset ovat avittaneet asiaa paljon. Enää ei etsitä syyllistä avioerotessa.

[/quote]Niin mennäkseni tuohon avioeron saamisen helpoutteen nykyisen ko. lain puitteissa, ettei tarvita enää syyllistää jompaa kumpaa todistajineen oikeuden edessä, mutta silti vaikka eron saakin pistää kuten ennenkin sai ihan jompi kumpi puolisoista vireille, niin monessa parisuhteessa ongelmana on varmasti se, että vaikka olisikin aiheita muuttaa erilleen ja erota, niin on varmasti vielä paljon aviopareja, ja avoparejakin, jotka roikkuvat toisissaan kiinni vaan yhteisten lastensa vuoksi tai taloudellisuuden vuoksi. Huom: Moni on parisuhteessa ihan vaan toisen puolison paremman taloudellisen aseman vuoksi eli toisin sanoen toinen puoliso on rikas ja paremmin toimeentuleva puolisko, jonka kanssa köyhän puoliskon on mukavaa siipeillä. Yksin eläessään taloudellisesti köyhemmän puoliskon olisi hankalampaa elää, kun ei olisi varaa oikein mihinkään muuhun kuin perustarpeisiin, ja niistäkin pitäisi yrittää kitsastella.  Toisekseen toisen kanssahan et ole aina yksin. Ystävät ja sukulaiset ovat vain olemassa jossakin, ei heidään kanssaan asuta yhdessä alati, jos heitä edes on, ja eivätkä he taloudellisesti tue kuitenkaan täysimääräisesti, kuten puoliso tukee esim. voi asua toisen omistamassa asunnossa, jonka toinen rikkaampi puoliso on saanut itselleen esim. rikkaiden vanhempiensa avustuksella tai muulla tavoin. Edellä mainitussa tilanteessa ei silloin köyhempää osapuolta pariskunnasta innosta muuttaa kämäiseen pikkuiseen ja ahtaaseen vuokrakämppään monta kertaa kaltaistensa naapureiden kanssa samaan kerrostaloon.   Tottakai toisen täytyy olla aivan käsittämättömän epäkelpo, jos ja kun erotaan, ei monikaan jaksa lähteä parisuhteesta, jos ongelma ei ole kuitenkaan mikään niin kovin hankala ja totaalisesti omaa elämää haittaava tekijä, kuten esim. väkivaltaisuuttakin on monenlaista, on henkistäkin, mutta kyllä senkin täytyy olla melkoisen kattavan karmeaa ennen kuin toinen se köyhempikin osapuoli on valmis eroamaan ja lähtemään yhteisestä kodistaan, koska monesti se ei johda kuin ojasta allikkoon. Monessa muussakin asiassa käy usein kuten vanha sanonta sanoo, että kun "lähtee sutta pakoon niin karhu tulee vastaan".  Toisekseen hyvin monet ihmiset tottuvat toisiinsa ja vaikka jokin suhteessa kaihertaisikin, niin ei vaan yksinkertaisesti jakseta lähteä suhteesta, tai ei uskalletakaan, koska kaikki ihmiset eivät ole niin itseriittoisen rohkeita, ja luottavaisia itseensä, että pärjäisivät yksin. Kaikki eivät osaa edes lamppua vaihtaa, ja tarvitsevat siihenkin sen toisen, joka osaa.  Loppuen lopuksi kukaan ei meistä ihmisistä ole täydellisiä, joten aina siinä mahdollisessa uudessakin kumppanissa jokin häiritsevä tekijä ilmentyisi, jos ei heti, niin ajan kuluessa.

Vaikea kysymys... Useinhan se on niin, että kun tutustutaan toisesta näkee (ja haluaa nähdä) ne parhaat puolet. Sitten kun todellisuus alkaa iskeä silmille, ollaan ehkä jo siinä vaiheessa että eroaminen on jo käytännön syistä tosi vaikeaa. Itse muutin miehen kanssa (käytännön syistä) yhteen jo parin kuukauden päästä tutustumisestamme. Hänellä on ollut hyvin vaikea lapsuus jne. ja itse taas tunnollisena ihmisenä en ole voinut jättää häntä "yksin" vaikka monessa kohtaa se olisi ollut kummallekin parempi vaihtoehto. Mieheni ei ole koskaan liiemmin käyttänyt alkoholia eikä ole mitenkään väkivaltainenkaan. Mutta onhan se niinkin että meissä kaikissa on hyvät ja huonot puolemme. Se vain täytyy oppia tajuamaan mikä on itselle ja toiselle liikaa.

Ihmeen moni nainen on jollain tapaa sadomasokisti ja haluaa huonoa kohtelua itselleen. Niin usein väkivaltaisilla miehillä on nainen tai useita naisia ja normaaleilla miehillä ei ketään.

Olen nykyään 34 vuotias mies ja minulla kesti todella pitkään ennen kuin lopulta käsitin ja pystyin hyväksymään sen, että moni nainen haluaa kokea tuskaa. Se on vaikea pala nieltäväksi koska itse kunnioitan naisia mutta elämä on.

Parhaat on peli miehiä eikä vakiinnu ja sitten nainen joutuu tyytyyn huonompaan jos haluaa sitoutua mutta rinnassa ainainen kaiho playeriin joka pelaa pelin Ja voittaa.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 13:30"]

Aikuisena huomaat, että hyviä kumppaneita ei riitä kaikille. Joidenkin on pakko tyytyä huonoon, eikä sinkkuuskaan sovi kaikille.

[/quote]

Oikeastaan enää ei ole noin, etteikö hyviä kumppaneita olisi kaikille.

Siihen on useita syitä. Ihmiset eroavat hyvin paljon. Myös ns. hyvät ihmiset eroavat. Siis kaiken aikaa sinkkuuntuu ihmisiä. Toiseksi ihmiset etsivät kumppania laajemmalta alueelta, jopa Suomen rajojen ulkopuolelta. Netti auttaa tässä. Kolmanneksi sinkkuus on todella nykyään monen vapaaehtoinen valinta. Siitä seuraa se, että se joka todella haluaa parisuhteen, voi ehkä jossain vaiheessa elämäänsä kohdata sen oikean aika yllättäenkin, sillä ikisinkkukin joka ei ole pariutunut vain koska niin kuului tehdä joskus ennen muinoin, saattaa valita kumppanuuden kun se helmi käy vastaan. Neljänneksi naisten mahdollisuus kumppaniin myös myöhemmällä iällä on parantunut myös siksi, että miesten elinajanodote on jo aika lähellä naisen elinajanodotetta myös Suomessa. Jne. 

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 13:59"]Ihmeen moni nainen on jollain tapaa sadomasokisti ja haluaa huonoa kohtelua itselleen. Niin usein väkivaltaisilla miehillä on nainen tai useita naisia ja normaaleilla miehillä ei ketään.

Olen nykyään 34 vuotias mies ja minulla kesti todella pitkään ennen kuin lopulta käsitin ja pystyin hyväksymään sen, että moni nainen haluaa kokea tuskaa. Se on vaikea pala nieltäväksi koska itse kunnioitan naisia mutta elämä on.
[/quote] Mä en halua ainakaan tuskaa. Se on pikemminkin niin, että jännittävä mies tekee elämästä tuskaa vasta saatuaan naisen sidottua tähän.

Monet tyytyy siksi huosti kohtelevaan mieheen, koska se mies tienaa hyvin. Sitten on näitä jotka hyysää rahattomia, väkivaltaisia ja päihdeongelmaisia miehiä. Kuvitellaan että hoivaamalla voidaan parantaa.

Eli raha, yksin jäämisen pelko, huono itsetunto ja hoivavietti on monilla naisilla ne syyt kestää paskaa parisuhdetta. 

Hyviä miehiä ei riitä kaikille. Samasta syystä moni joutuu tyytymään rankkaan pienipalkkaiseen työhön tai lähiön elementtitalossa asumiseen.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 14:13"]

Hyviä miehiä ei riitä kaikille. Samasta syystä moni joutuu tyytymään rankkaan pienipalkkaiseen työhön tai lähiön elementtitalossa asumiseen.

[/quote]

Niin ne "hyvät" miehet ei naisille kelpaa, miksi se joka viikonloppu ryypäävä juopporenttu kelpaa mutta raitis ei?

M50

Peli mies on = best. Luonnon laki.

Lähiön elementtitaloissa on ihan kiva asua. :D Kaikkia vammaisia täälläkin kirjoittelee ontuvia vertauksia.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 14:20"][quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 14:13"]

Hyviä miehiä ei riitä kaikille. Samasta syystä moni joutuu tyytymään rankkaan pienipalkkaiseen työhön tai lähiön elementtitalossa asumiseen.

[/quote]

Niin ne "hyvät" miehet ei naisille kelpaa, miksi se joka viikonloppu ryypäävä juopporenttu kelpaa mutta raitis ei?

M50

 
[/quote]
kelpaa, kelpaa. Tule tänne vaan, jos ikä ei siis haittaa N23

Sanopa muuta. Olen tulkinnut niin, että osa ihmisistä on mieluummin huonon kumppanin kanssa kuin sinkkuna ja osa taas mieluummin sinkkuna kuin huonon kumppanin kanssa. Minä kuulun jälkimmäisiin ja niinpä vain löytyi ihana kumppani ajan mittaan. Sinkkuelämänikin oli taatusti mukavampaa kuin jonkun tunnevammaisen juoppoääliön kanssa. Ja olen 37 v.

Oikeen hyvä, pidä toi! Olet viisaampi kuin minä, kunnes nelikymppisenä opin kantapään kautta, ja nyt pysynkin elämäni loppuun sinkkuna.

Jotkut tosiaan hyysäävät ihan omituisia tyyppejä ja valittavat sitten täällä. Ehkä heillä ei ole ollut tarpeeksi itsetuntoa odottaa ja katsella vaihtoehtoja, vaan he ovat ryhtyneet siihen ensimmäiseen ja roikkuvat siinä sitten kun eivät osaa enää muutakaan tehdä. Eivät osaa ja eivät uskalla. Tottakai miehet voivat osoittautua vaikka kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen omituisiksi tai kuningas-alkoholi voi tulla myöhemminkin mukaan, mutta usein ongelmat näkyvät jo alusta asti jotenkin.

Noin mäkin teininä ajattelin mutta tässä sitä ollaan. ..

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 13:18"]

Jotkut tosiaan hyysäävät ihan omituisia tyyppejä ja valittavat sitten täällä. Ehkä heillä ei ole ollut tarpeeksi itsetuntoa odottaa ja katsella vaihtoehtoja, vaan he ovat ryhtyneet siihen ensimmäiseen ja roikkuvat siinä sitten kun eivät osaa enää muutakaan tehdä. Eivät osaa ja eivät uskalla. Tottakai miehet voivat osoittautua vaikka kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen omituisiksi tai kuningas-alkoholi voi tulla myöhemminkin mukaan, mutta usein ongelmat näkyvät jo alusta asti jotenkin.

[/quote]

Ja sitten on minun kaltaisiani, joilla ei näy olevan vaihtoehtoja, vaan kaikki jotka saa ovat niitä huonoja.

Siinä näkyi olevan tismallleen se kaksi vaihtoehtoa, hyysää jotain hyypiötä joka kohtelee kurjasti, tai ole yksin.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 13:18"]

Jotkut tosiaan hyysäävät ihan omituisia tyyppejä ja valittavat sitten täällä. Ehkä heillä ei ole ollut tarpeeksi itsetuntoa odottaa ja katsella vaihtoehtoja, vaan he ovat ryhtyneet siihen ensimmäiseen ja roikkuvat siinä sitten kun eivät osaa enää muutakaan tehdä. Eivät osaa ja eivät uskalla. Tottakai miehet voivat osoittautua vaikka kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen omituisiksi tai kuningas-alkoholi voi tulla myöhemminkin mukaan, mutta usein ongelmat näkyvät jo alusta asti jotenkin.

[/quote]

Ja sitten on minun kaltaisiani, joilla ei näy olevan vaihtoehtoja, vaan kaikki jotka saa ovat niitä huonoja.

Siinä näkyi olevan tismallleen se kaksi vaihtoehtoa, hyysää jotain hyypiötä joka kohtelee kurjasti, tai ole yksin.
[/quote]

No noista vaihtoehdoista yksinolo on parempi. T. Nro 2