Lue keskustelun säännöt.
Miehellä outoja estoja ruokaa kohtaan kuten
08.03.2015 |
ei kehtaa kantaa ruokaa niin että muuta näkevät sen. EsImerkiksi jos laitan läpinäkyvään muoviastiaan makaronilaatikkoa niin ei kehtaa kantaa sitä 300m matkaa vaan laatikko pitää kääriä kankaaseen tai laittaa pussiin. Sama koskee täytettyä patonkia ja muita pienempiä eväitä.
Ei tykkää syödä muiden kuin oman perheen kanssa. Jos kylässä tarjotaan jotain, kieltäytyy tai sitten kohteliaisuuttaan ottaa kahvia ja keksin vaikka tuntee olonsa jotenkin epämukavaksi. Ei juurikaan käydä ravintoloissa, normaalisti vain jos olemme reissussa kaukana kotoa ja on nälkä.(=pakko)
Lähikaupassa käydessään ei kehtaa kantaa ostoksia verkkokassissa koska siitä näkyy ostokset läpi.
Kuinka outoa tälläinen käytös mielestänne on?
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 16:52"]
Suhtautuu ruokaan kuten "normaali ihminen" ulosteeseen, peitetävä, hävettävä asia. Ei voi syödä julkisesti kuten ei yleensä ulostetakaan.
[/quote]
Täh?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisten tilanteiden pelko. Googlaa myös kahvikuppineuroosi.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 16:10"]
Asteikolla 1-10 niin 10 outoa
[/quote]
Tämä.
2 jatkaa.
Tuskin huomaisin oireita sivullisena, joten todennäköisesti en osaisi pitää miestäsi mitenkään outona. Sinä kuitekin elät hänen kanssaan ja olet seurannut hänen käyttäytymistään tarkkaan.
Sosiaalisten tilanteiden pelko on yksi yleisimmistä neurooseista ja on helposti hoidettavissa. Edellytyksenä paranemiselle on kuitenkin hankkiutua ammattiavun pariin. Terapia auttaa yleensä. Joskus tarvitaan myös lievää lääkitystä alussa tervehtymisen vauhdittamiseksi. Kannattaa siis mennä lääkärille ja pyytää saada lähete terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sosiaalistentilanteidenpelko sekä paniikkihäiriö ja tutulta kuulostaa miehesi 'ongelmat'
5: en nyt kutsuisi "helpoksi hoidettavaksi" kuitenkaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 16:26"]
5: en nyt kutsuisi "helpoksi hoidettavaksi" kuitenkaan..
[/quote]
Ok, ja millä perusteilla et?
Ensin pitää tietenkin voittaa häpeän tunne ennen kuin voi hakeutua hoitoon. Itse itseään lääkitsemällä sitä tuskin voi parantaa. Motivoitunut potilas oppii terapiassa pian uusia ajattelutapoja entisten ahdistavien tilalle. Esim. aiemmin linkittämässäni artikkelissa mainitaan kognitiivis-behavioraaliseksi psykoterapia, mutta muitakin kognitiivisia terapioita on olemassa. Neuroosit ovat tosiaankin yleensä ihan paranettavissa, mitä taas ei voi sanoa vakavista ja kroonisista mt-sairauksista. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa oppii hallitsemaan erilaisten keinojen avulla. Minulla on tästä henkilökohtaista kokemusta. Olen terapiassa oppinut hallitsemaan ahdistukseni niin hyvin, että pärjään ilman lääkitystä. Lisäturvaa saan siitä, että tiedän, mistä on kysymys. Minua auttaa sekin, että tiedän, että minulla on varalta lääkkeitä jäljellä, mikäli oikein paha ahdistuskohtaus iskee yllättäen päälle.
Suhtautuu ruokaan kuten "normaali ihminen" ulosteeseen, peitetävä, hävettävä asia. Ei voi syödä julkisesti kuten ei yleensä ulostetakaan.