Hyvän itsetunnon omaavalla tyttärelläni käyttäytyminen totarissa 7?

Eihän tästä tarvinnut lukea kuin yksi sana, niin asia selkeni. Lapsesi on telinevoimistelija. Yleisesti "pilkattu" ryhmä, telinevoimistelijat ja joukkuvoimistelijat. Kaikki niin itsekeskeisiä pa..koja. Minä minä minä minä ja vielä kerran minä.

Eivät osaa toisille antaa mitään arvoa ja ovat joka paikassa suuna päänä kun ovat olevinaan niin helvetin hyviä joka asiassa.

Totarissa?????? Mitä murretta tämä on??

Tyttäresi mielipide asiallisuudesta tuskin on kovinkaan objektiivinen.

Ihan sama.
Siis jos ei kiusaa ja häiritse.

Arvioinnin perusteet löytyvät suoraan opetussuunnitelmasta. Lapsesi käytösarvosanan ovat antaneet kaikki häntä opettavat opettajat. Teidän koulussa lienevät jumalia kaikki.

Mut mä veikkaan et häiritsee tunteja "hyvällä itsetunnollaan" ja kiusaa opettajaa.

No ne puheet on otettu vittuiluna ja siksi 7.

Kuulostaa huonolta käytökseltä tuo opettajan antamien tehtävien tai opetustapojen arvostelu. Millä perusteella lapsesi kykene siihen? Muutoin kuin "tää on tosi huono tehtävä, ei tässä opi mitään". Näitä oppilaita on kouluissa enemmänkin, näitä "hyvällä itsetunnolla varusteltuja, jotka eivät mielistele ketään".

6. luokkalaisen käytösarvosanan kyllä antaa pääasiassa luokanope.

Joillekkin opettajille hyvä itsetunto = opettajille vastaanväittäminen :(

Omasta mielestään tyttäresi on arvostellut asiallisesti ja aiheesta opettajan opetustapoja.
Ja sinä arvelet tyttäresi arvostelukyvyn riittävän
- arvioimaan 12-vuotiaana opettajan menetelmiä, taitoja ja kykyjä
- ymmärtämään, millä tavalla niistä on soveliasta keskustella
- osaavan itse arvioida oman puhetapansa asiallisuutta.
Tyttärelläsi on melkoinen käytösongelma, ja suosittelen ottamaan yhteyttä opettajaan, jotta voisit auttaa tytärtäsi parantamaan tapansa.

Kirjoittaessani totesin, että tämän on pakko olla provo - ilman aikaisempia kommentteja käytösnumeroksi tuskin olisi 7 annettu, ja kukaan äiti ei voi olla noin sinisilmäinen ja hölmö.

Tyttäresi hyvä itsetunto = koppava! Tyttäresi siis pitää itseään parempana kuin opettaja. Mä olisin antanut arvosanaksi nelosen.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 11:18"]Tyttäresi hyvä itsetunto = koppava! Tyttäresi siis pitää itseään parempana kuin opettaja. Mä olisin antanut arvosanaksi nelosen.[/quote]

et muuten olis, uhoajana olet kyllä ihan ykkänen, mutta toteutus jää väliin, sori...

12-vuotiaan hyvä itsetunto tarkoittaa useimmiten näsäviisasta, pikkuvanhaa tärkeilijää, jolle on annettu kotona puolijumalan asema. Lapsi kokee että hänellä on kykyä ja oikeus arvostella aikuisten ihmisten työtä. Eiköhän se opettaja ole käynyt pitkät opinnot ja ole oman alansa asiantuntija, ihan ilman 12-vuotiaan neuvoja ja arvostelua.

Sinuna opettaisin nyt lapselle mitä tarkoittaa kunnioitus ja arvostus. Lapsi ei koulussa ole kykenevä arvostelemaan opettajien tai muidenkaan työntekijöiden pätevyyttä. Jos hän on viisaassa pikku päässään sitä mieltä, että opettaja ei ole pätevä, hän on myös kyllin viisas pitämään nämä ajatukset omana tietonaan tai juttelemaan niistä vanhempiensa, ei opettajan kanssa.

Ap kertoo esimerkin: luokka oli viety jumppatunnilla uimaopetukseen uimahalliin muutaman kerran. Uimaopettajana toimi oma luokanope. Opetus oli uinnin perusalkeita, mm. liukumista, pään laittamista veteen, uintiliikkeiden (kädet ja jalat) harjoittelua...

Tyttäreni on osannut uida 4-vuotiaasta, käynyt jo tuolloin uimakoulun, hyppää 10 metristä pää edellä, harjoittelee nyt volttihyppyjä. Hän oli ehdottanut opettajalle, että voisiko ryhmän jakaa vaikka kahteen eri osaan, alkeita tarvitsevat ja edistyneemmät. Tähän oli ope tokaissut, että "kaikki tekevät nämä samat harjoitukset". Tyttäreni harrastaa telinevoimistelua ja tanssia, liikunnasta hänellä totarissa arvosana 8.

Ei tuo ole hyvää itsetuntoa, vaan sitä ettei ole käytöstapoja!
Jos olisi käytöstapoja niin osaisi käyttäytyä, se että "uskaltaa olla oma itsensä" ei ole hyvää käytöstä.

Miksi asiasta ei voi jutella myös opettajan kanssa? Onko sinusta normaalia kuulla vain oman lapsen mielipide asiasta? Hänhän puolustaa itseään, tottakai! Jos opettaja on jumala niin silloinhan jumalan käskyjä ei noudata. Eli ei käytöstapoja.

Nyt soitto opettajalle jos kiinnostaa tietää mitä se lapsi siellä koulussa puuhaa.

Jos asia häiritesee sinua, mikset keskustele arvioinnin perusteista OPETTAJAN kanssa? Ammattitaitoinen opettaja osaa selvittää, mistä arvosana koostuu ja peilata kriteereitään opetussuunnitelman perusteiden linjauksiin numeroista.

Kai sinä aikuisena ymmärrät, että tyttäresi raportti omasta käytöksestään on paitsi subjektiivinen myös sellainen, jonka hän haluaa vanhemmilleen välittää. Se, että ala-asteikäinen oppilas alkaa arvostella opetuksen ammattilaiseksi korkeakoulutetun, oletettavasti sekä pedagogisesti että didaktisesti pätevän aikuisen ihmisen opetusmenetelmiä, kuulostaa - anteeksi nyt vaan - jopa humoristiselta.

Toki opettajatkin ovat joskus "pihalla", eivätkä kaikki parhaita mahdollisia ammattiinsa (näitähän löytyy joka alalta). Voi olla, että tyttäresi arvio tilanteesta on hyvinkin realistinen. En kuitenkaan purematta nielisi kuulopuheena saatua LAPSEN versiota tilanteesta, jossa lapsi käy arvostelemaan opettajan työskentelyä. Kertoiko lapsesi edes paremmin, MITÄ toimintamalleja, MITEN ja kuinka tiheään hän on arvostellut?

Kaikki kritiikki ei todellakaan ole viesti hyvästä itsetunnosta. Hyvän itsetunnon ja ylimielisyyden raja on aikuisillakin liukuva, ja lapset vasta opettelevat vuorovaikutustaitoja ja asiallista, tilanteeseen sopivaa viestintää - etenkin toisiin kohdistuvan kritiikin kohdalla. Suorapuheisuus on toki hyve, mutta myös taitolaji, jota kaikki aikuisetkaan eivät hallitse. Toisen kunnioittaminen, rakentava palaute ja dialogisuus ovat kritiikin ja suorapuheisuuden ydin. Hyvälla itsetunnolla varustettu ihminen ei lyttää toisten toimintamalleja. Tilanteessa, joka on institutionaalisesti arvohierarkinen täytyy myös ymmärtää oma asemansa. - Voin minäkin esimerkiksi kysyä ja kohteliaasti kyseenalaistaa vaikkapa lääkärin arvioin, mutta enpä menisi kovin sanankääntein arvostelemaan hänen työtään, kun tiedän, etten itse lääketiedettä hallitse.

Selvitäpä tilanne vähän perusteellisemmin, ennen kuin tuomitset opettajan epäpäteväksi arvioinnin tekijäksi.

Miksei tähän tule kappalejakoa, vaikka laitoin?

17

Miten lapsesi itsetunto liittyy käytösnumeron arviointiin?

[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 11:21"]Ap kertoo esimerkin: luokka oli viety jumppatunnilla uimaopetukseen uimahalliin muutaman kerran. Uimaopettajana toimi oma luokanope. Opetus oli uinnin perusalkeita, mm. liukumista, pään laittamista veteen, uintiliikkeiden (kädet ja jalat) harjoittelua... Tyttäreni on osannut uida 4-vuotiaasta, käynyt jo tuolloin uimakoulun, hyppää 10 metristä pää edellä, harjoittelee nyt volttihyppyjä. Hän oli ehdottanut opettajalle, että voisiko ryhmän jakaa vaikka kahteen eri osaan, alkeita tarvitsevat ja edistyneemmät. Tähän oli ope tokaissut, että "kaikki tekevät nämä samat harjoitukset". Tyttäreni harrastaa telinevoimistelua ja tanssia, liikunnasta hänellä totarissa arvosana 8.[/quote]
No tajuatko että jos opettaja alkaa jakamaan luokkaa kahteen osaan, niin sitten tarvittaisiin lisää valvojia. On sen yhden opettajaparan vastuulla että kukaan ei esim. huku tai katoa hallissa ja ryhmä pysyy kontrollissa. Kyllä opettaja varmasti tajuaa, että noinkin lahjakkaille lapsille kuin tyttäresi on vähän tylsää alkaa opettamaan uinnin alkeita, mutta kun resurssit on mitä on, ei luokassa voida opetusta räätälöidä jokaisen tasoon sopivaksi, sorry vaan.