Hyvän itsetunnon omaavalla tyttärelläni käyttäytyminen totarissa 7?
Näin oli viime vuonnakin. Ihmettelen tuota numeroa. Tytär päätti nyt 6. luokan.
Tytär ei häiriköi tunneilla, on kuitenkin aktiivinen. Mitään huomautuksia huonosta käyttäytymisestä ei ole ikinä tullut. Eikä takuulla esim. kiusaa ketään. Ei poissaoloja koulusta.
Mietimme tätä numeroa tyttären kanssa. Tulin siihen tulokseen, että se johtunee tytön tosi vahvasta itsetunnnosta, hän ei mielistele ketään. Éihän tytöt saa näin käyttäytyä.Tytär mm. kertoi, että on arvostellut joitain koulutehtäviä ja opettajan opetustapoja, mielestään täysin asiallisesti. Mutta näinhän ei saa tehdä, opettaja on "Jumala".
Kommentit (101)
No, ap kertoo toisen esimerkin: uskonnon tunnilla ope antoi saman kotitehtävän, mikä oli jo tehty aikaisemminkin. Tyttäreni oli sanonut opelle, että me tehtiin tälläinen tehtävä jo viime syksynä. Siihen oli ope tokaissut, että "kertaus on opintojen äiti".
En tietenkään usko kaikkea sellaisenaan, mitä tytär kertoo, mutta monissa esimerkeissä on kyse ihan faktoista, ei tyttären subjektiivisesta mielipiteestä. Mm. antamani esimerkit: opetetaan uinnin alkeita kaikille, vaikka yli puolet luokasta ei tee niillä alkeilla mitään, tai sitten teetetään sama kotitehtävä kahteen kertaan puolen vuoden sisällä.
Uintiryhmää ei voi liikuntatunnilla jo valvontasyistä jakaa kahtia. Jokaisessa oppiaineessa on myös omat OPSinsa, joiden tulee toteutua. Opetusta voi toki eriyttää, mutta on tiettyjä juttuja, joita vaaditaan esimerkiksi liikunnan oppimäärän suorittamiseen (en tiedä, mitä uimisesta liikunnan ainekohtaisesssa OPS:ssa sanotaan). Tyttäresi ei varmastikaan osaa ottaa huomioon turvallisuus- ja ainevaatimusnäkökulmia "suunnitellessaan" liikunnnopetusta opettajan puolesta.
Et myöskään ollut paikalla, joten et voi tietää "tokaisiko" opettaja, vai millä äänensävyllä hän selitti lapsellesi, että kaikkien on tehtävä tietyt harjoitukset. Lapsesi tulkinta saattoi olla värittynyttä, koska häntä harmitti, ettei hän päässyt hyppelemään vapaasti koulun uintivuorolla.
Kyllä minunkin poikani laskee ikätasonsa matematiikan laskuja vaikka unissaan, mutta silti hänen on suoritettava kertotaulukokeet ihan siinä missä muidenkin.
Ja tyttöni luokalla kiusaajalla käytös 9.
Ap, mistä tiedät, kuinka moni ko. ryhmässä tarvitsee uintialkeiden opetusta? Miten sinä hoitaisit tilanteen, jossa vain osa ryhmästä on uintitaitoisia, mutta sinä olet valvontavastuussa KOKO ryhmän turvallisuudesta, etkä näin ollen voi ihan oikeusturvasyistä päästää lahjakkaampia uimareita omille teilleen hallissa?´
Entä mistäpä tiedät, jos se tehtävä, jonka opettaja antoi toistamiseen, oli edellisellä kerralla mennyt oppilailla lähtökohtaisesti todella huonosti tai siihen on suhtauduttu välinpitämättömästi? Kertaus tosiaankin on joskus opintojen äiti.
Edelleen ihmetyttää, miksi et keskustele näistä asioista opettajan kanssa?
22:lle: Kokeiden suorittaminen on eri juttu, kuin turhien ja liian yksinkertaisten asioiden opettaminen kaikille. Reaaliaineissahan on kirjoissa ylimääräisiä ja vaativimpia tehtäviä niille, jota ovat jo varsinaiset tehtävät tehneet.
Mitä sitten jos oli sama tehtävä uudestaan? Oisko nyt voinut koittaa tehdä sen paremmin? Tuskin se, että tyttäresi mainitsi asiasta vaikutti käytösnumeroon.
Jos opettajia on uimahallissa vain yksi, luokkaa ei voi jakaa kahtia, sillä kummallekin ryhmälle pitää olla oma opettaja. Opettajan vastuulla on, ettei kukaan huku, karkaa tai joudu vaaratilanteeseen. Miten ihmeessä et tätä tajua?
Ja mua kiinnostaa vieläkin, missä ja kuka puhuu jostain "totarista"??? Ihan hirvee sana.
Viime vuonnakin käytösnumero oli 7. Et ilmeisesti silloinkaan ottanut yhteyttä opettajaan, jolloin olisit voinut ohjata tytärtäsi käyttäytymään, vaan ihailit ja kannustit häntä nenäkkääseen ja häiritsevään käytökseen? Luepa tarkkaan tuo 17:n vastaus, siitä saattaa olla sinulle apua - jos haluat auttaa ja opastaa tytärtäsi. Mutta jos haluat tyttäresi ajautuvan toistuvasti vaikeuksiin opiskelussaan ja aikanaan työssä (voin hyvin kuvtella, miten lapsonen ensimmäisenä päivänään uutena työntekijänä häiritsee palaveria ilmoittaen, miten HÄNEN mielestään firmassa asiat pitäisi järjestää) - niin jatkaa ihaillen "itsetuntoa"!
-11
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 11:36"]22:lle: Kokeiden suorittaminen on eri juttu, kuin turhien ja liian yksinkertaisten asioiden opettaminen kaikille. Reaaliaineissahan on kirjoissa ylimääräisiä ja vaativimpia tehtäviä niille, jota ovat jo varsinaiset tehtävät tehneet.[/quote]
Mutta koulussa ei voi myöskään aina lähteä oletuksesta, että porukka osaa jo jotain. Kyllä perusteista pitää lähteä liikenteeseen Eikä koulussa todellakaan ole aikaa ruveta arvioimaan jokaisen oppilaan taitotasoa milloin missäkin asiassa erikseen (kuka osaa uida jo rintaa muttei selkää, kuka osaa laskea desimaaleja yhteen muttei vähentää, kuka osaa kakkosen kertotaulun mutta ei seiskan ja kasin...) Opeta sinä sille tyttärellesi ett koulussa (kuten myöskin myöhemmin opiskeluissa, työelämässä ja elämässä yleensä) tulee vastaan hommia, jotka on tylsiä, liian helppoja, liian vaikeita, ekä välttämättä lainkaan kivoja, mutta silti ne pitää vaan tehdä.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 11:30"]No, ap kertoo toisen esimerkin: uskonnon tunnilla ope antoi saman kotitehtävän, mikä oli jo tehty aikaisemminkin. Tyttäreni oli sanonut opelle, että me tehtiin tälläinen tehtävä jo viime syksynä. Siihen oli ope tokaissut, että "kertaus on opintojen äiti".
En tietenkään usko kaikkea sellaisenaan, mitä tytär kertoo, mutta monissa esimerkeissä on kyse ihan faktoista, ei tyttären subjektiivisesta mielipiteestä. Mm. antamani esimerkit: opetetaan uinnin alkeita kaikille, vaikka yli puolet luokasta ei tee niillä alkeilla mitään, tai sitten teetetään sama kotitehtävä kahteen kertaan puolen vuoden sisällä.[/quote]
Minäkin olen antanut saman tehtävän useampaan kertaan tehtäväksi. En tosin uskonnossa vaan elämänkatsomustiedossa. Riippuu tehtävistä mutta kertaus on todellakin usein hyväksi. Miksi tyttäresi tällaisesta opettajalle huomauttelee. Jos tehtävä on jo ollut aiemmin, niin uusinnan luulisi olevan helppoa.
Ota yhteyttä opettajaan ja keskustele ko. numerosta. Kannattaa kuunnella avoimin mielin opettajan kommenttia niin ehkä sitten tyttäresi pystyy muuttamaan käytöstään yläkoulussa. Eikä tämä todellakaan tarkoita mielistelyä vaan ehkä hän voisi hyvän itsetuntonsa kanssa kommunikoimaan asiallisemmin opettajien ja muiden oppilaiden kanssa. Kannattaa muistaa että käytösnumerossa otetaan huomioon myös miten oppilas suhtautuu muihin luokkatovereihin ja koulun muihin aikuisiin.
Hienoa, jos on hyvä itsetunto, mutta miten se näkyy käytöksessä? Kunnioittaako muita ihmisiä, sekä opettajia että _muita oppilaita_? Kyseenalaistamisen ja eriävien mielipiteiden esittämisenkin voi tehdä eri tavoin.
Ap vielä: en ole ollut näistä numeroista yhteydessä opeen, koska tytär sanoi, ettei tarvitse. Joo, annoin hänen itsensä päättää tästä. Pakko sanoa, että tytär käyttäytyy aikuismaisemmin, kuin poikani 17 v, syksyllä lukion toiselle luokalle menossa. Numerot ei tytärtä ihmeemmin haittaa, sanoi vaan, että olkoonsa noi numerot. Minä sitä käyttäytymisen numeroa aloin alunperinkin ihmettelemään. Tytär tuumi vaan, että ensi vuonna ylä-asteella onkin arvosanat sitten eri juttu, kun on aineenopettajia.
Tiedoksi vielä, että olen itse kasvatustieteiden maisteri, pääaineena aikuiskasvatustiede, suorittanut myös pedagogiset opinnot ja auskultoinnin. Toimin tällä hetkellä koulutussuunnittelijana ja kouluttajana.
Uinnissa on tosiaan suuret tasoerot oppilailla mutta kun usein on saatavilla vain yksi opettaja niin ei vaan voi jakaa ryhmiin.
Mun tytär on kilpauintiryhmässä ja kyllä häntäkin harmitti kun koulussa piti harjoitella myyräuintia ja alkeisselkää. Vastaavasti hän on sitten taas "aloittelija" vaikkapa koripallossa, jota joku toinen on ehkä harrastanut useita vuosia.
Tämä kuulostaa ihan siltä että ap tahtoo kehua omaa tyttöään ja tämän taitoja aloituksen varjolla...
Ap: totarista puhutaan mm. Pohjois-Savossa. Joskin olen asunut stadissa jo 20 v. Tainnut joku murresana jäädä varastoon.
Kuulostaa samalta kuin jotkut omat ala-asteen opettajani. Ongelmat korostuivat esim. luonnontieteissä ja taitoaineissa (musiikki, liikunta). Jos lapsi on harrastanut telinevoimistelua ja koripalloa kilpatasolla, ja opettaja keksii omasta päästään näihin lajeihin sääntöjä tai laittaa jopa oppilaat tekemään vaarallisia asioita (voimistelu), niin onko tosiaan kyse vaan oppilaan nenäkkyydestä. Tai jos oppilas sattuu tietämään jostain asiasta luonnontieteissä tai historiassa opettajaa enemmän, niin tottakai se v*****aa opettajaa ja tämä näkyy arvostelussa. Itselläni tuli väittely viulun virittämisestä luokanopettajan kanssa (kun sen voi virittää useammalla tavalla). Luokanopettajilla on valitettavasti monesta aineesta suppeammat tiedot ja taidot kuin oppilailla, eiväthän he mitään opetettavia ainetta yleensä lue yliopistossa edes cum lauden vertaa.
Annan ohjeen ap:lle: tyttösi siirtyy yläasteelle ja pääsee aineenopettajien opetettavaksi. Opettajilla on oikeasti osaamista ja numerot lähtevät nousuun, kun ei pärstäkerroin vaikuta enää niin paljon.
Eli et ole ap ikinä opettanut alakoululaisia? Sen huomaa kyllä, sillä jos olisit yhdenkin lukuvuoden viettänyt luokanopena, olisit heti ymmärtänyt, miksi opettaja ei voi jakaa lapsia kahteen ryhmään uimahallissa ollessaan yksin ainoana aikuisena. Jopa minä, ilman mitään kasvatustieteen opintoja ymmärrän, millaista on paimentaa uimahallissa koululaisia ja se ei todellakaan ole helppo tehtävä.
Sinun kannattaisi sanoa tyttärellesi, että on hyvä olla valpas ja kriittinen, mutta että opettajan työn jatkuva kyseenalaistaminen ja puuttuminen siihen on huonoa käytöstä. Opettaja ei voi jatkuvasti perustella 25 oppilaalle erikseen, miksi mikäkin asia tehdään nyt näin eikä noin. Eihän oppimisesta tulisi silloin mitään.
Porvoosta taitaa olla tämä "kasvatustieteiden maisteri", jonka viidesluokkalainen tytär on niin kypsä, että ei tarvitse käytöksen opastusta ollenkaan, kun osaa itse sanoa että ei tarvitse ottaa yhteyttä opettajaan käytösnumeron ollessa 7! Hih!
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 11:21"]Ap kertoo esimerkin: luokka oli viety jumppatunnilla uimaopetukseen uimahalliin muutaman kerran. Uimaopettajana toimi oma luokanope. Opetus oli uinnin perusalkeita, mm. liukumista, pään laittamista veteen, uintiliikkeiden (kädet ja jalat) harjoittelua...
Tyttäreni on osannut uida 4-vuotiaasta, käynyt jo tuolloin uimakoulun, hyppää 10 metristä pää edellä, harjoittelee nyt volttihyppyjä. Hän oli ehdottanut opettajalle, että voisiko ryhmän jakaa vaikka kahteen eri osaan, alkeita tarvitsevat ja edistyneemmät. Tähän oli ope tokaissut, että "kaikki tekevät nämä samat harjoitukset". Tyttäreni harrastaa telinevoimistelua ja tanssia, liikunnasta hänellä totarissa arvosana 8.[/quote]
Ahaa. Opettaja siis ensin arvioi koko ryhmän taidot, ja vasta sen jälkeen jakoi porukan ryhmiin. Tämä lienee jäänyt tyttäreltäsi kertomatta... Totta kai hän olisi halunnut heti päästä näyttämään taitojaan, mutta se ei valitettavasti onnistu, kun ryhmässä on muitakin.
- yhtenäiskoulun ope, myös uimatunteja vetänyt