Lue keskustelun säännöt.
Veljen vaimo katkaisi välit
12.05.2013 |
Olen mies ja veljeni pojan kummi. Noin kaksi vuotta sitten veljeni vaimo katkaisi välit perheeseemme ilman mitään sellaista syytä josta olisin ollut tietoinen. Olemme muutaman kerran nähneet veljeni ja kummipojan kanssa viimeisten kahden vuoden aikana ja minulla on heitä tietysti kova ikävä. Nykyään tapaamisemme eivät onnistu, koska veljen vaimo loukkaantuu miehelleen minun tapaamisestani. Veljeni ei pysty tai osaa olla minun ja hänen vaimonsa väilillä "välittäjänä". Ilmeisesti he eivät pysty ottamaan asiaa puheeksi ilman että asiasta tulisi heidän välilleen kova riita.
Olen todella surullinen tilanteesta. Olen yrittänyt pyytää veljen vaimolta anteeksi, mutta en tiedä tarkempaa asiaa, koska hän ei suostu sitä kertomaan. Uskon että tämä on johtanut hänen vihanpitonsa lisääntymiseen. Olen yrittänyt kaikkeni asian suhteen, koska en vain pysty hyväksymään että perheidemme välit katkeavat asian johdosta. Varsinkaan, kun en edes tiedä mistä veljen vaimo on loukkaantunut. En voi ymmärtää miksei hän voi asiaa minulle kertoa, jolloin voisin pyytää sanomisiani anteeksi. Uskon että kaiken lisäksi loukkaantuminen johtuu väärinkäsityksestä, sillä tarkoituksella en ole häntä ikinä loukannut. Uskoin että aika parantaisi asian, mutta nyt kahden vuoden jälkeen tilanne on kehittynyt vain huonompaan suuntaan.
Pyytäkää ja antakaa anteeksi. Silloin vältytään monilta turhilta tunnetaakoilta ihmissuhteissa.
Kommentit (92)
Jotkut naiset ei vaan kestä mitään toisia naissuhteita miehellänsä - oli kyse sitten siskosta tai vaikka äidistä! Meillä on suvussa tällainen nainen, joka on eristänyt miehensä lähes kokonaan sukunsa naisista, ja mies "saa" viettää aikaa vain veljensä kanssa.
Tämä nainen keksi ihan vainoharhaisia juttuja, kuinka kaikki olivat häntä vastaan ja kaikki oli epäreilua häntä kohtaan, vaikka todellisuudessa hänestä pidettiin (oli siis seurassa tosi mukava, vaikka sitten selän takana jotain ihan muuta...), ja meidän suvussa ollaan muutenkin niin korrekteja puheissa, etten usko että kukaan voisi vahingossa loukkaantua jonkun sanomisista, ainakaan noin verisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti veljeni vaimolla on syy välien katkaisuun. Sitä en epäile hetkeäkään. Ja syy on varmasti hyvin vakava, sillä siitä johtuvat ratkaisutkin ovat olleet. Juuri tästä syystä haluaisin joko oikaista väärinkäsityksen tai sitten tunnustaa väärintekoni ja pyytää sitä vilpittömästi anteeksi.
Ongelmana vain on se, ettei hän suostu kertomaan syytä, vaikka olen kaikkeni yrittänyt. Minun pitäisi se hänen mielestään itse tajuta. Mutta koska en ole häntä (tai hänen perhettään) tahallani loukannut, niin ymmärrettävästi en pysty asiaa kuitenkaan omalla päättelylläni saamaan selville.
En ole luonteeltani ilkeä enkä pyri tahallani loukkaamaan ihmisiä. Siksi tuntuukin erittäin pahalta, että minusta halutaan niin ajatella.
Sekopäisillä tyhjästä suuttujilla on vielä se huvittava ominaisuus, että he kuvittelevat muiden ajattelevan heitä koko ajan ja suunnittelevan tekemisensä sen mukaan, mikä olisi heille haitallista. Siksi niiden suuttumiset ja purkaukset ovat normaaleille ihmisille niin käsittämättömiä, nämä kun tuskin ovat uhranneet ajatustakaan koko ihmiselle, joka taas on tulkinnut kaikki tekemiset ja tekemättä jättämiset itsestään johtuvana. :P Aika kammottavaa oikeastaan.
Et sinäkään AP ihan normaalilta kuulosta. Miksi sun pitäisi madella jonkun kahelin edessä ja pyytää anteeksi, vaikka et ole tehnyt mitään väärin? Jätä ne omaan arvoonsa
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 10:51"]
Et sinäkään AP ihan normaalilta kuulosta. Miksi sun pitäisi madella jonkun kahelin edessä ja pyytää anteeksi, vaikka et ole tehnyt mitään väärin? Jätä ne omaan arvoonsa
[/quote]
Niin, mikä on normaalia? Jos tarkoitat normaalilla sitä, että minun pitäisi katkeroitua puolestani hänelle, vihata ja katkaista välit myös omasta puolestani, niin sinun "normaali" poikkeaa huomattavasti minun "normaalista".
Itse olen sitä mieltä, että erimielisyydet pyritään ratkaisemaan ja loukkaamiset pyytämään ja antamaan anteeksi. Ihmissuhteet pyritään pitämään kunnossa, etenkin jos kyse on sukulaissuhteista ja läheisistä sellaisista. Se on oikeaa "normaalia" ja johtaa hyvään, kun ehdottamasi "normaali" johtaa katkeruuteen ja pahaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 11:19"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 10:51"]
Et sinäkään AP ihan normaalilta kuulosta. Miksi sun pitäisi madella jonkun kahelin edessä ja pyytää anteeksi, vaikka et ole tehnyt mitään väärin? Jätä ne omaan arvoonsa
[/quote]
Niin, mikä on normaalia? Jos tarkoitat normaalilla sitä, että minun pitäisi katkeroitua puolestani hänelle, vihata ja katkaista välit myös omasta puolestani, niin sinun "normaali" poikkeaa huomattavasti minun "normaalista".
Itse olen sitä mieltä, että erimielisyydet pyritään ratkaisemaan ja loukkaamiset pyytämään ja antamaan anteeksi. Ihmissuhteet pyritään pitämään kunnossa, etenkin jos kyse on sukulaissuhteista ja läheisistä sellaisista. Se on oikeaa "normaalia" ja johtaa hyvään, kun ehdottamasi "normaali" johtaa katkeruuteen ja pahaan.
[/quote]
Katkeruuteen ja pahaan? Oletko sä itse se veljen vaimo? :D Jos joku on suuttunut sulle, et tiedä miksi, eikä sulle suostuta sanomaan syytä, niin eikö tule mieleen, että se suuttuja on kaistapää? Sä vain analysoit ja analysoit ja mietit, miten pyytää anteeksi. No omapa on normaali elämäsi.
Veljesi vaimo varmaan leppyy, jos lahjoitat sille koko omaisuutesi ja käyt siivoamassa niillä pari kertaa viikossa. Ei ole sitten sitä katkeruutta ja pahuutta enää ilmassa. Tietysti jos siivoat huolimattomasti, veljen vaimo voi taas pahoittaa mielensä, mutta sehän on ihan normaalia ihmissuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 07:30"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:51"]
Surullista. Ilmeisesti sellaisissa tapauksissa joissa loukkaantunut henkilö ei suostu paljastamaan loukkaantumisensa syytä, se voi johtua siitä että hänen mielestään asia on niin päivänselvä, että jos loukkaaja ei sitä tajua, niin hän on käsittämättömän itsekäs.
Harmittavasti tämä johtaa kuitenkin tilanteeseen, josta ei ole mitään ulospääsyä. Mielestäni on loukkaantujan velvollisuus kertoa kysyttäessä loukkaantumisensa syy, jotta toinen osapuoli voi pyytää anteeksi.
[/quote]
Miksi loukatulla olisi mitään velvollisuuksia loukkaajaansa kohtaan? Siksikö, että loukkaaja voi pyytää anteeksi (joskus anteeksiantamattoman törkeitä tekojaan) ja jollei välit palaudu täysin entiselleen, voi syyttää tilanteesta loukattua?
[/quote]
No entäs jos sillä väitetyllä loukkaajalla ei ole mitään hajua siitä, mistä toinen on loukkaantunut, kuten nyt tässä ap:n tapauksessa? Miten voi pyytää anteeksi, jos ei tiedä, mitä pitäisi pyytää anteeksi? Jotkut ihmiset nyt vain ovat mestareita vetämään hernepellon nenäänsä jostain toisen mielestä täysin olemattomasta asiasta. Saman ihmistyypin ominaisuuksiin kuuluu yleensä vielä jumalaton marttyyrius, joka ilmenee juuri ap:n kuvaamalla tavalla: ei voida kertoa, mistä hiertää, kun "luulis sun tietävän".
[/quote]
Katkeruuteen ja pahaan? Oletko sä itse se veljen vaimo? :D Jos joku on suuttunut sulle, et tiedä miksi, eikä sulle suostuta sanomaan syytä, niin eikö tule mieleen, että se suuttuja on kaistapää? Sä vain analysoit ja analysoit ja mietit, miten pyytää anteeksi. No omapa on normaali elämäsi.
[/quote]
En lähtisi mielelläni viljelemaan noita "kaistapää" termejä. Yleensä loukkaantumisiin on jokin todellinen syy, on se sitten väärinkäsitys tai ei. Lisäksi loukkaantujan tunteet ovat todellisia, eikä niitä tarvitse muiden sen enempää vähätellä tai analysoida leimaamalla ihmisiä hulluiksi tms.
Tässä tilanteessa ongelmana on se, etten itse tunnista sitä tilannetta, jossa olen ko. henkilöä loukannut ja hän ei suostu sitä kertomaan, koska ilmeisesti se on hänen mielestään niin selvä, että jos en sitä tajua, niin hyvästi sitten koko henkilö hänen elämästään. Pattitilanne siis.
Veljelleni asia on varmasti todella hankala, koska hänen tulee aviomiehenä seistä vaimonsa rinnalla. Toisaalta hän varmasti haluaisi pitää suhteensa kunnossa myös minuun, mutta ei aio (tietenkään) tehdä sitä avioliittonsa kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla meni välit myös poikki "leikkikummilapsen" kanssa.
Minusta ei tullut kummi, koska olin silloin sinkku ja tuore äiti ilmoitti ettei hän halua kummiksi kuin jo naimisissa olevan, mutta voisin olla leikkikummitäti. No, en ollut tietenkään ristiäisissä, en synttäreillä, koska ikinä ei olla kutsuttu. Ystäväni muuttuikin vuosien varrella aika uskomattomaksi, esim pyysi kylään ja kun tulimme ei ollut kotona, matkaa on useita satoja km. Ja päinvastoin, tuli yllätyskäynnille, emme olleet kotona ja veti herneet nenään. Kun näitä isompia ja pienempiä oli käynyt useita kymmeniä, siis paljon, päätin että voin paremmin ilman häntä. Hänen äitinsä kysyi minulta miksi olen hylännyt hänen tyttärensä, johon ilmoitin voit kysyä asiaa tyttäreltäsi, tämä ei ole meidän välinen asia. Ja äiti ihan samaa sanoi voisit antaa anteeksi, mitään anteeksipyyntöä ei ole tullut.
On hyvä keskustella, jos ihminen tulisi kysymään miksi olen hylännyt leikkikummitädin roolin, kertoisin kuinka paljon hänen teot minua ottaa päähän, mutta itse en viitsi mitään tehdä. Kaikkea ei tarvitse antaa anteeksi, ei vaikka toinen pyytäisi. Jossain menee raja.
Se ettei oma veli saa olla tekemisissä on jo tosi idioottimaista. Tietenkin
Veikkaisin, että olet ehkä sanonut jotain sellaista, mitä sinä miehenä et pidä ihmeellisenä, etkä varmaan enää edes muista. Mutta se on osunut veljesi vaimoa arkaan kohtaan ja hän puolestaan pitää ihan itsestäänselvyytenä, että sinä tiedät mitä olet tehnyt/sanonut ja kun sanot hänelle ettet tiedä mistä on suuttunut niin se on vain lisäloukkaus häntä kohtaan. Jollakin tavallahan sinun pitäisi päästä puheyhteyteen kälysi kanssa ja saada hänet ymmärtämään, ettet ole tarkoittanut häntä loukata mitenkään missään vaiheessa. Mielestäni veljesi kuuluisi tässä toimia yhdyshenkilönä ja sovittelijana, jos hän siis haluaa olla väleissä teihin molempiin.
Minä esimerkiksi olen loukkaantunut mieheni ystäville näiden nimiteltyä minua läskiksi (luulivat etten kuule), mutta asiasta en ole heille sanonut enkä myöskään miehellenikään, koska en halua sotkea heidän välejään. Ystäväni kuitenkin oli vahvasti sitä mieltä että sotahan tästä pitäisi nostaa yms. Eli meitä ihmisiä on niiin moneen lähtöön, että on ihan turha täällä ap:n kälyä haukkua sekopääksi, vain koska hänen tyylinsä suuttua on mökötys ilman selityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 10:43"]
Varmasti veljeni vaimolla on syy välien katkaisuun. Sitä en epäile hetkeäkään. Ja syy on varmasti hyvin vakava, sillä siitä johtuvat ratkaisutkin ovat olleet. Juuri tästä syystä haluaisin joko oikaista väärinkäsityksen tai sitten tunnustaa väärintekoni ja pyytää sitä vilpittömästi anteeksi.
Ongelmana vain on se, ettei hän suostu kertomaan syytä, vaikka olen kaikkeni yrittänyt. Minun pitäisi se hänen mielestään itse tajuta. Mutta koska en ole häntä (tai hänen perhettään) tahallani loukannut, niin ymmärrettävästi en pysty asiaa kuitenkaan omalla päättelylläni saamaan selville.
En ole luonteeltani ilkeä enkä pyri tahallani loukkaamaan ihmisiä. Siksi tuntuukin erittäin pahalta, että minusta halutaan niin ajatella.
[/quote]
Miehillä on paha taipumus sanoa asioita, jotka voivat olla hyvinkin loukkaavia jos kuulija on herkkä ja jos sanat osuvat arkaan paikkaan. Tällöin on hyvin vaikea sen loukkaajan muistaa mitä on tullut sanottua ja kun sen vielä ilmaisee loukkaantuneelle niin pahimmassa tapauksessa loukkaantunut voi kokea sen niin, ettei loukkaaja välitä senkään vertaa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 13:18"]
"Eli meitä ihmisiä on niiin moneen lähtöön, että on ihan turha täällä ap:n kälyä haukkua sekopääksi, vain koska hänen tyylinsä suuttua on mökötys ilman selityksiä."
[/quote]
Näin se on. Meitä on todellakin moneen lähtöön ja tämä johtuu siitä, että olemme kaikki saaneet erilaiset valmiudet kohdata riitatilanteita, anteeksipyytämistä ja anteeksiantoa. Lisäksi kaikille on erilainen itsetunto, mikä usein johtaa erilaisiin loukkaantumisiin tms. vaikeuksiin ihmissuhteissa.
Erilaiset lähtökohtamme ovat usein opittuja tapoja, joita omat vanhempamme ovat käyttäneet ja samalla näyttäneet esimerkiä tilanteiden ratkaisumalleista lapsillensa. Meidän tulisi kuitenkin kyetä näkemään oma valmiutemma ja tilanteemme ikäänkuin ulkopuolisina, jotta tarvittaessa osaisimme muuttaa suhtautumistamme juurikin esimerkiksi loukkaantumiseen ja anteeksiantoon. Loppupeleissä kyse on vain ja ainoastaan tahdosta.
On todella sääli, etteivät kaikki ihmiset tätä ymmärrä ja kulkevat hautaan asti katkeroituneina, anteeksiantamattomina, loukkaantuneina ja loukattuina. Miten nämä perusihmissuhdetaidot olisi mahdollista meille opettaa?
Suurin vastuu on mielestäni vanhemmilla, mutta tässäkin on hyvä ymmärtää, että myös he kantavat omia opittuja ratkaisumalleja mukanaan ja ovat näiden "vankeina" ennen omaa havahtumistaan. Jonkun sukupolven tehtävänä on katkaista tämä kierre. Oletko se juuri sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en voi sietää mieheni siskoa.
Sisko on oikea riemuidiootti, jolla ei ole mitään käsitystä siitä miten ihmisten kanssa käyttäydytään, tai mitä on soveliasta kysyä kesken kahvipöydässä olon ja mitä ei. Hän ei myöskään noudata mitään sovittuja aikoja vaan tulee koska huvittaa. "Aijaa, nukkuuks teidän lapset jo?" kun ovikello soi kello kymmenen illalla, kun neiti tahtoo tulla kylään. Kun sisko pamahti paksuksi, ei kukaan tainnut olla riemuissaan, ja siellä se kohta kolmevuotias kauhukakara nytkin varmaan terrorisoi päiväkotinsa muita lapsia.
On sanomattakin selvää, etten pidä tähän ihmiseen itse mitään yhteyttä. Mies hoitakoon sen, minkä haluaa. Mies myös kutsuu synttäreille ym, minä en jaksa vääntää sen eukon kanssa enää mistään. Joulut vaadin itselleni, omalle suvulleni että saisin edes joskus olla omieni seurassa.
En pidä mieheni veljestä. Häntä ei meidän elämä/lapset kiinnosta pätkääkään, joten miksi pitäisi meidänkään välittää hänestä?
Joskus jos ohimennen nähdään 5min, niin hän esittää maailman parasta setää lapsille. Mutta todellisuudessa ei lapset kiinnosta. Kertaakaan ei ole meille tullut edes kylään vaikka vieraileekin ihan kotimme lähellä (asuu itse huomattavasti kauempana).
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:51"]
Surullista. Ilmeisesti sellaisissa tapauksissa joissa loukkaantunut henkilö ei suostu paljastamaan loukkaantumisensa syytä, se voi johtua siitä että hänen mielestään asia on niin päivänselvä, että jos loukkaaja ei sitä tajua, niin hän on käsittämättömän itsekäs.
Harmittavasti tämä johtaa kuitenkin tilanteeseen, josta ei ole mitään ulospääsyä. Mielestäni on loukkaantujan velvollisuus kertoa kysyttäessä loukkaantumisensa syy, jotta toinen osapuoli voi pyytää anteeksi.
[/quote] Olisi hauskaa jos muita loukanneet ihmiset toimisivat niin täyspäisesti kuin tässä keskustelussa pitkälti oletetaan. Minulla kuitenkin on ollut tilanne, että olen tehnyt täysin selväksi mistä olen loukkaantunut, mutta loukkaajalle ei sovi perua puheitaan ja pyytää anteeksi. Hän päinvastoin haluaa pitää tilanteesta kiinni kynsin hampain ja uhraa siinä samalla isoja palasia perheensä elämästä. Nähtävästi mikä tahansa hinta on pieni kun vaakakupissa painaa illuusio jonkinlaisesta niskan päällä olemisesta (joka ei ole edes alun alkaen ollut kenenkään silmissä tosi). Ei pidä koskaan aliarvioida ihmisten pienuutta, katkeruutta ja kaunaisuutta.
Olen sitä mieltä, että kun joku haluaa suuttua jostain mitättömästä asiasta ja laittaa välit poikki, niin mitä ihmettä sellaisella ihmisellä elämässään tekee?? Ei mitään.
Kun ei osata käyttäytyä kunnolla, eikä arvosteta toisia ihmisiä, niin on parempi elää eristäytyneinä muista, eikä aiheuttaa lisää mielipahaa muille.
Valitettavasti näissä tapauksissa on sijaiskärsijöinä yleensä myös viattomia, kuten lapsia, jotka erotetaan väkisin sukulaisistaan. Tästä vanhemmat kyllä saattavat joutua maksamaan kovan hinnan, kunhan lapset kasvavat aikuisiksi ja saavat itse päättää elämästään. Lapsia kun ei omisteta, vaan he ovat itsellisiä ihmisiä aikuisina.
Ap:lle antaisin neuvoksi, että anna asian olla. Muista veljeäsi ja hänen lapsiaan, mutta jätä katkeroitunut vihanpitäjä omaan arvoonsa. Hän ei ansaitse mitään.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 09:23"]
Minusta yhdelläkään naisella ei ole mitään oikeutta katkaista suhdetta miehen perheen kanssa. Naisia tulee ja menee mutta suku on suku.
[/quote]
Ei naisella olekkaan vaan itse miehellä. Suku on suku ja nainen on nainen. Suku ei muutu miehelle naiseksi, mutta naisesta tulee uusi suku. Suku saa luvan käyttäytyä tai jää ilman ISÄNNÄN seuraa. Thäts it.
Mitäs paskalla suvulla tekee, jos ei osaa käyttäytyä hyvin?
ISÄNTÄ
Olen snäp suklaapatukan kanssa samaa mieltä.
Suku ja entinen perhe jää aina toiseksi uudelle perheelle. Hienoa jos mies puolustaa vaimoaan sukuaan vastaan. Se on hieno ele. Harva mies uskaltaa katkaista napanuoran huonokäytöksisiin sukulaisiinsa.
Kyllä siihen joku syy pitää olla, jos mokomaan dissaukseen lähtee. Sitä paitsi en eläessäni voisi olla naimisissa ihmisen kanssa, joka on hankala ja keksii päässään asioita, joilla katkoa mun välit sukuuni. Jos syy on tarpeeksi hyvä, niin ymmärrän. Vaihtoehtona on, että minä olen tekemisissä ja hän ei. Ilman syytä en jaksaisi sitten ymmärtää pätkän vertaa.
Puoliso on tärkeä, mutta lapset vielä tärkeämpiä. Sukukin on tärkeä ja en hyväksy ajattelua, jossa puolisolla on oikeus sulkea mun elämästä tärkeitä ihmisiä pois perusteetta.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 09:50"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 08:45"]
Ihmeellisen munaton veli sulla kyllä on. Jos ei tiedä syytä vaimonsa kiukkuun, niin silloin asialla voisi pyyhkiä takapuolta. Jos mun mies alkaisi vihata mun sukua jostain syystä ja kieltäisi mua olemasta tekemisissä niiden kanssa, niin mä tarvisin siihen kyllä selityksen. Ellei selitystä löydy, niin jatkaisin yhteydenpitoa ja tapaamisia normaalisti. Puoliso on arvokas elämässä, mutta en mä myöskään alkaisi hyppiä kenenkään päähänpistojen mukaan ja katkaista välejä lapsuudenperheeseen.
[/quote]
Puoliso on tärkein ja lapset. Sukua voi hankkia aina lisää ja ystäviä. Jos oma suku ei osaa kunnioittaa minua ja vaimoani hyvällä käytöksellä niin se on snap, välit poikki.
Ei paljoa vaadita että käytös on neutraalia eikä liian tuttavallista tai hyökkäävää.
Mulla on aina ollut tapana että en ole tekemisissä pahojen ihmisten kanssa. Olivat ne sitten omaa sukua tai omat vanhempani.
Lapsiani en vie koskaan näytille enkä tule näyttämään heitä.
Kaikkea ei pidä antaa anteeksi.
Vielä täsmennykseksi se että jos omat siskot tai veljet ja vanhemmat eivät kunnioita vaimoani niin he loukkaavat myös minua ja se on snäp. Minä olisin kuitenkin klaanin seuraava johtaja isäni jälkeen, joten minulle ja vaimolleni kuuluu hyvä käytös ja kunnioitus.
[/quote]