Lue keskustelun säännöt.
Veljen vaimo katkaisi välit
12.05.2013 |
Olen mies ja veljeni pojan kummi. Noin kaksi vuotta sitten veljeni vaimo katkaisi välit perheeseemme ilman mitään sellaista syytä josta olisin ollut tietoinen. Olemme muutaman kerran nähneet veljeni ja kummipojan kanssa viimeisten kahden vuoden aikana ja minulla on heitä tietysti kova ikävä. Nykyään tapaamisemme eivät onnistu, koska veljen vaimo loukkaantuu miehelleen minun tapaamisestani. Veljeni ei pysty tai osaa olla minun ja hänen vaimonsa väilillä "välittäjänä". Ilmeisesti he eivät pysty ottamaan asiaa puheeksi ilman että asiasta tulisi heidän välilleen kova riita.
Olen todella surullinen tilanteesta. Olen yrittänyt pyytää veljen vaimolta anteeksi, mutta en tiedä tarkempaa asiaa, koska hän ei suostu sitä kertomaan. Uskon että tämä on johtanut hänen vihanpitonsa lisääntymiseen. Olen yrittänyt kaikkeni asian suhteen, koska en vain pysty hyväksymään että perheidemme välit katkeavat asian johdosta. Varsinkaan, kun en edes tiedä mistä veljen vaimo on loukkaantunut. En voi ymmärtää miksei hän voi asiaa minulle kertoa, jolloin voisin pyytää sanomisiani anteeksi. Uskon että kaiken lisäksi loukkaantuminen johtuu väärinkäsityksestä, sillä tarkoituksella en ole häntä ikinä loukannut. Uskoin että aika parantaisi asian, mutta nyt kahden vuoden jälkeen tilanne on kehittynyt vain huonompaan suuntaan.
Pyytäkää ja antakaa anteeksi. Silloin vältytään monilta turhilta tunnetaakoilta ihmissuhteissa.
Kommentit (92)
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 13:25"]
Kuule ap. Veljesi vaimo on todennäköisesti luonnehäiriöinen. Hän nauttii siitä, että kärsit.
Mitään järkevää syytä hänen kohtuuttomaan suuttumiseensa todennäköisesti ei edes ole. Tai se on niin pieni, että hän itsekin tajuaa ettei sitä kehtaa edes ääneen sanoa.
Hän haluaa, että veljesi valitsee hänet eikä sinua. Paras olisi hänen kannaltaan, että veljesi katkaisisi kokonaan välit sinuun. Sitä hän haluaa.
Parasta taas sinun itsesi kannalta on, että unohdat koko vihamielisen naisen. Jatkat elämääsi kuten ennenkin ja suhtaudut veljeesi ja hänen lapsiin kuten ennenkin. Ohitat naisen ja hänen vihamielisyyden tyynesti. Lopetat matelun.
Ei hän pysty yksin pitämään vihaa yllä, jos sinä jatkat normaalia elämää ja käyttäytymistä. Tai ainakin ympäristö tulee huomaamaan silloin, ettei hänellä ole kaikki kotona.
[/quote]
Tottakai minä ja perheeni jatkamme normaalia elämää. Kysy on kuitenkin tällä hetkellä siitä, että elämästäni on kadonnut sekä veli että kummipoika, mikä on minulle todella suuri suru. Veljeni vaimoa ärsyttää suunnattomasti jos veljeni tai hänen lapsensa tapaavat minua, joten todennäköisesti avioliittonsa pelastaakseen veljeni ei sitä omalla päätöksellään voi tehdä. Sanomattakin on selvää, että tämä nykyinen tilanne vaikuttaa negatiivisesti yli kymmenen ihmisen elämään, vaikka veljeni vaimo haluaisi pitää tämän vain meidän välisenä.
Ja kyllä hän on hyvin pystynyt pitämään yksin vihaansa yllä jo pian kolme vuotta, saamatta minulta siihen vastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin oma tarinani! Veljen vaimo pisti vuosi sitten välit poikki mun suuntaan. Meillä kärsii lapset, kun eivät näe enoaan ja serkkujaan.
Olen lukemattomia kertoja yrittänyt sopia tilannetta. Pyytää anteeksi, kun olen pahoittanut toisen mielen.
Sekin johtui siitä, että veljeni tuli meille aivan henkisesti rikki ja mä sitten siskona (meillä on aina ollut läheiset välit!) kuuntelin ja sanoa viisaita sanoa. Yksi asia nimenomaa oli, että älä vielä mene tekemään mitään lopullista, ÄLÄ ota eroa. Kato kesän yli rauhassa ja odotan kun rouvan äityisloma loppuu, jospa se parisuhde tilanne paranis.
Tuosta meni pari päivää kun tuo veljen vaimo soitti ja haukkui mut ja syytti mua heidän elämänsä pilaamisesta. Hän ei ikinä enää halua nähdä mua, eikä meidän perheet enää ikinä kohtaa.
Veli ei uskalla tavata mua. Ollaan pari kertaa ohimennen chattailty ja puhelimessa puhuttu vuoden aikana.
Millä oikeudella naiset tekevät noin?
Voimia sulle! Kunpa edes sun veljen vaimo näkisi järjen valon ja pääsisitte asiassa eteenpäin. Mä olen jopa alkanut nyt toivoa veljeni eroa. Jos nainen noin näkyvästi hallitsee, niin mitä siitä mies rievusta on kohta enää jäljellä ja mitä lapset oppivat tuommoisilta naisilta..
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:45"]
Minulla on samankaltainen tilanne.
En ymmärrä miksi ihmiset eivät voi antaa anteeksi, jos niin pyydetään.
Minäkään en tiedä, mistä vihanpito johtuu. Enkä voi kysyä, kun puheluihini, tekstareihini tai aähköposteihini ei vastata. Todella surullista.
Antakaa ihmiset anteeksi, se sanotaan jo raamatussa!
[/quote]
Raamattu ei ole mikään yleispätevä ohje- tai lakikirja. Kristyt voivat sen varjolla toisiaan kiristää, mutta sen perusteella ei ketään voi vaatia tekemään mitään.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:51"]
Surullista. Ilmeisesti sellaisissa tapauksissa joissa loukkaantunut henkilö ei suostu paljastamaan loukkaantumisensa syytä, se voi johtua siitä että hänen mielestään asia on niin päivänselvä, että jos loukkaaja ei sitä tajua, niin hän on käsittämättömän itsekäs.
Harmittavasti tämä johtaa kuitenkin tilanteeseen, josta ei ole mitään ulospääsyä. Mielestäni on loukkaantujan velvollisuus kertoa kysyttäessä loukkaantumisensa syy, jotta toinen osapuoli voi pyytää anteeksi.
[/quote]
Miksi loukatulla olisi mitään velvollisuuksia loukkaajaansa kohtaan? Siksikö, että loukkaaja voi pyytää anteeksi (joskus anteeksiantamattoman törkeitä tekojaan) ja jollei välit palaudu täysin entiselleen, voi syyttää tilanteesta loukattua?
Niin ja kannattaa miettiä mitä sanoo... niin ei tarvii kinua anteeksi antoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin juuri sanomassa samaa. Eli ei todellakaan koske minua raamatun ohjeet.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 07:27"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:45"]
Minulla on samankaltainen tilanne.
En ymmärrä miksi ihmiset eivät voi antaa anteeksi, jos niin pyydetään.
Minäkään en tiedä, mistä vihanpito johtuu. Enkä voi kysyä, kun puheluihini, tekstareihini tai aähköposteihini ei vastata. Todella surullista.
Antakaa ihmiset anteeksi, se sanotaan jo raamatussa!
[/quote]
Raamattu ei ole mikään yleispätevä ohje- tai lakikirja. Kristyt voivat sen varjolla toisiaan kiristää, mutta sen perusteella ei ketään voi vaatia tekemään mitään.
[/quote]
Meidän lapsemme eivät tule tapaamaan mieheni veljeä koskaan. Narsistinen deeku. Mies saa toki pitää yhteyttä veljeensä niin paljon kuin haluaa, mikäs minä olen siihen mitään sanomaan, kunhan minun, tai lastemme ei tarvitse koskaan kyseistä tyyppiä enää nähdä.
Kuulostan varmasti kylmältä, mutta tuo kyseinen veli ei ole valmis anteeksi pyytämään. Miksi minun pitäisi anteeksi antaa.
Minun mielestäni lapsia saa ja pitää suojella sekaisin olevilta pelottavilta väkivaltaisilta ihmisiltä, vaikka ne sattuisivat olemaan jotakin sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tapauksessa sinä pystyt kommunikoimaan sen syyn, miksi ette ole yhteydessä. Mutta ap:n tapauksessa hän on täysin tietämätön, mistä on kyse. Esimerkiksi oma alaiseni kerran jumitti työhuoneessaan päivätolkulla ja parkui aina, kun joku yritti lähestyä huonetta. Vasta, kun uhkasin lähettää hänet työterveyden kautta pakolliseen työkykyarvioon, hän kertoi, että häntä on loukattu.
Asiaa selviteltäessä hän sanoi, että häntä oli haukuttu törkeästi kaikkien kuullen. Kun sitten selvitin asiaa, kävi ilmi, että hän oli kuullut yhden sanan väärin, porukan ainoana. Kaikki muut samassa tilanteessa olleet olivat ihan pihalla, että tuostako se herneet veti nenään? Tästä alkoi koko v****n rumba, joka sotki työyhteisön päiviksi. Okei, siihen sattui matkanikin, mutta olen silti edelleen järkyttynyt, kuinka pienestä homma voi mennä sekaisin. Asia toki selvitettiin, mutta ihan rehellisesti, luottoni alaiseni arvostelukykyyn kyllä otti kunnon iskun.
Että aina se ei ole niin yksiselitteistä, että syyllinen tietäisi, mistä on kyse. Minä en ollut tässä tapauksessa se syyllinen. "Syyllinen" oli aivan kuutamolla, mistä oli kyse ja hädin tuskin muisti koko tilannetta, joka oli todellakin niin absurdi kuin että sana "käski" olisi kuultu "läski" (huono esimerkki).
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 07:38"]
Meidän lapsemme eivät tule tapaamaan mieheni veljeä koskaan. Narsistinen deeku. Mies saa toki pitää yhteyttä veljeensä niin paljon kuin haluaa, mikäs minä olen siihen mitään sanomaan, kunhan minun, tai lastemme ei tarvitse koskaan kyseistä tyyppiä enää nähdä.
Kuulostan varmasti kylmältä, mutta tuo kyseinen veli ei ole valmis anteeksi pyytämään. Miksi minun pitäisi anteeksi antaa.
Minun mielestäni lapsia saa ja pitää suojella sekaisin olevilta pelottavilta väkivaltaisilta ihmisiltä, vaikka ne sattuisivat olemaan jotakin sukua.
[/quote]
Naurettavaa. Miksei veljesi kerro loukkaantumisen syytä? Kai hän sen nyt tietää?? Ellei tiedä, niin nainen on sekopää. Onhan niitäkin, jotka haluaa rikkoa välit miehen sukuun tekemällä vaikka tikusta asian, koska ovat niin omistushaluisia ja eivät siedä, että miehellä on mitään omaa.
Tässä keskustelussa on puolustettu tuota "loukattua", mutta mun kokemuksen mukaan tuollaisia sukuriitoja suoltavat ihmiset on usein vain läpihäijyjä ja haluavat tuhota toiselta kaiken oman, jotta saavat omistaa sen puolison 100%, kun sen typerä suku on siivottu pois kuvioista. Tottakai on mahdollista toisinkin, utta tässä tapauksessa epäilen tuota syytä, koska nainen ei kerro loukkaantumisensa syytä, joten lieneekö sitä olemassa edes...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 07:32"]
Niin ja kannattaa miettiä mitä sanoo... niin ei tarvii kinua anteeksi antoa.
[/quote]
Varmasti näin, mutta fakta on se, että jokainen sanoo joskus asioita, joita myöhemmin katuu. Juuri tästä syystä loukkaantumiset tulisi pikimmiten antaa loukkaajan tiedoksi, jotta asia voitaisiin sopia. Ja aina on olemassa myös se väärinkäsityksen mahdollisuus, ettei tietoista loukkaamista ole koskaan edes tapahtunut.
Elämä on muutenkin tarpeeksi raskasta ja hankalaa, ettei mitään ylimääräisiä taakkoja kannattaisi mukanaan kantaa, jos niistä pääsisi anteeksiannolla ja -pyynnöllä eroon.
Ehkä nainen on mustis? Ei kestä sitä, että mies haluaa olla sun kanssa ja hän ei olekaan miehen elämän ainoa aikuissuhde...? Kehottaisin tosiaan kysymään veljeltä syytä. Se voi oikeasti olla niin naurettava, että veli ei kehtaa edes kertoa, kun häpeää vaimoaan. Ehkä siellä on takana jotain kontrollointia ja sairaalloista mustasukkaisuutta. Ehkä menit ajattelemattomuuttasi kommentoimaan vaikka lehdessä olevaa bikinikuvaa, jonka jälkeen tämä nainen kokee, että villitset miestä kyttäämään muita naisia ja ehkä oma epävarmuus makkaroista nousi pintaan. Oudolta tuntuu, että suuttuminen on pahentunut vuosien saatossa, vaikka ette ole enää edes tekemisissä. Se viittaa siihen, että naisella vippaa päässä ja on kuin kiukutteleva pikkukakara. Onko hän kotiäiti? Kotiäidit ja työttömät ja muut työelämästä syrjässä usein käpertyvät pieneen kehään ja siinä alkaa ajatukset kiertää kehää. Mieli alkaa paisutella ongelmia jne. Eräs sukulaiseni on syrjäytynyt kotiin ja mitä kauemmin on ollut, sitä sekopäisemmäksi on tullut tulkitsemaan toisten sanomisia ja eleitä. Voi suuttua mistä vaan ja on varma, että kaikki vihaa häntä, joten parempi vihata varmuuden vuoksi itse ensin. Alentunut itsetunto on taustalla ja liikaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 07:30"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:51"]
Surullista. Ilmeisesti sellaisissa tapauksissa joissa loukkaantunut henkilö ei suostu paljastamaan loukkaantumisensa syytä, se voi johtua siitä että hänen mielestään asia on niin päivänselvä, että jos loukkaaja ei sitä tajua, niin hän on käsittämättömän itsekäs.
Harmittavasti tämä johtaa kuitenkin tilanteeseen, josta ei ole mitään ulospääsyä. Mielestäni on loukkaantujan velvollisuus kertoa kysyttäessä loukkaantumisensa syy, jotta toinen osapuoli voi pyytää anteeksi.
[/quote]
Miksi loukatulla olisi mitään velvollisuuksia loukkaajaansa kohtaan? Siksikö, että loukkaaja voi pyytää anteeksi (joskus anteeksiantamattoman törkeitä tekojaan) ja jollei välit palaudu täysin entiselleen, voi syyttää tilanteesta loukattua?
[/quote]
En todellakaan halua syyttää tästä tilanteesta ketään. Se nyt vielä puuttuisi, että alkaisin vastavuoroisesti vihata veljeni vaimoa ja tilanne pahenisi entisestään. Sitä en halua, vaan sitä, että saisin mahdollisuuden pyytää häneltä mahdollisia sanomisiani anteeksi ja että näkisin taas veljeäni ja hänen lapsiaan kuten aikaisemminkin.
Kysyt että miksi loukatulla olisi velvollisuuksia? Vastaan että siksi, että kyse on lähisuvusta, johon kaiken loogisen päättelyn mukaan kannattaa pitää välit kunnossa. Ja myös siksi, että vähintä mitä loukattu on velvollinen tekemään, niin kertomaan loukkaantumisensa syyn sitä kysyttäessä. Eikö koko loukkaantuminen mene periaatteessa "hukkaan", jos vastapuoli ei tiedä syytä? Ihmisillä on toki oikeus katkaista välit niin surullista kuin se onkin, mutta kevyin perustein niin ei tule missään tapauksessa tehdä.
On velvollisuus kertoa syy! Syy voi olla niinkin yksinkertainen, ettei kehtaa kertoa sitä, koska itsekin tajuaa sen naurettavuuden jälkikäteen. On jäänyt jumiin siihen tilanteeseen, jossa skitsahti pikkuasiasta ja nyt ei voi kertoa sitä, koska on niin noloa murjottaa vuosia jostain pikkujutusta. Ainoa neuvoni on: Kysy veljeltäsi! Kysy ja pyydä kertomaan, mistä on kysymys. Oletko kysynyt veljeltäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellisen munaton veli sulla kyllä on. Jos ei tiedä syytä vaimonsa kiukkuun, niin silloin asialla voisi pyyhkiä takapuolta. Jos mun mies alkaisi vihata mun sukua jostain syystä ja kieltäisi mua olemasta tekemisissä niiden kanssa, niin mä tarvisin siihen kyllä selityksen. Ellei selitystä löydy, niin jatkaisin yhteydenpitoa ja tapaamisia normaalisti. Puoliso on arvokas elämässä, mutta en mä myöskään alkaisi hyppiä kenenkään päähänpistojen mukaan ja katkaista välejä lapsuudenperheeseen.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:57"]
Höh, onpa tylsää. Itse en halua olla miehen siskon perheen kanssa tekemisissä, mutta eipä ole tullut mieleenikään estää miestä olemasta vapaasti siskonsa kanssa ja tapaavatkin usein, viimeksi tänään ja lapset tietysti serkkunsa. Olen jopa oma-alotteinen serkusten tapaamisten suhteen.
[/quote]
Asia ei olisi minulle läheskään niin kipeä jos veljeni vaimo pystyisi pitämään asian vain minun ja hänen välisenä. Mielestäni on kuitenkin kohtuutonta, että koko perheemme välit katkeavat samalla. Yhteydet veljeni, kummipoikani ja serkusten välillä ovat mielestäni liian kova hinta maksettavaksi yhden henkilön loukkaantumisesta, jonka syytä en edes tiedä.
Kaikkein pahinta on tajuta tilanteen olevan sellainen, ettei voi enää itse tehdä mitään, vaan on vain jossain vaiheessa hyväksyttävä että välirikko voi kestää jopa loppuelämän. Kumpa niin ei tarvitsisi mennä =(
Veljesi tässä se kaiken "pahan" sallija on! Mikä ihmeen äijä se sellainen on joka antaa vaimonsa käyttäytyä noin ilman mitään selityksiä?
Taitaa olla pahasti tossun alla ja veljen vaimolla joku mt-ongelma jonka vuoksi häntä täytyy varoa ja asiaa hyssytellä, ettei hän "räjähdä" ja tee jotakin kauheaa. Vain tämä selittäisi veljesi toiminnan.
Minusta yhdelläkään naisella ei ole mitään oikeutta katkaista suhdetta miehen perheen kanssa. Naisia tulee ja menee mutta suku on suku.
Ei kukaan mieskään voi mennä vaatimaan naiseltaan että suhde katkeaa omaan sukuun, hulluhan sellainen ihminen on.
Ymmärrän että joskus ei jaksa, joskus ei kiinosta mutta se että pilaa toisen suhteet ei ole enää järkevää. Se on lapsellista ja se on väärin.
En minäkään tule kaikkien kanssa toimeen, mutta ei se tarkoita että minä sitten päätän ettei tälläisien ihmisien kanssa koko perheeni tule olemaan tekemisissä.
Aikuisuuteen vaan kuuluu se että joutuu kohtaamaan ärsyttäviäkin ihmisiä ja tilanteita, näitä on myös kaikkien suvuissa. Mutta se että kokonaan alkaa katkomaan siteitä muihin kertoo minusta myös jopa ihan vakavastakin henkisistä asioista kuten masennuksesta.
Ihmisillä on tapa verrata elämäänsä muiden elämään, on erilaisia elämäntilanteita (joskus toinen elää vaikeaa vaihetta), on kateutta, arvostelemista..
Uskallan väittää että lähes kaikki tälläiset tapaukset joissa suhde katkaistaan, on sen päätöksen tehnyt kotona eikä työelämässä. Itsekin olen ollut kotona pitkään lapsia hoitamassa ja seurannut erilaisia kriisejä tuttavapiirissä ja se tuntuu olevan enempi sääntö kuin poikkeus että se joka on kotona alkaa saamaan monenlaisia kriisejä, usein niiden hallinta heikkenee ja asioista tekee liian pahoja kun on kotona. Sitten nämä siirtää kumppanille iltaisin kun näitä pohtii hänen kanssaan ja sitten hankaloittaa parisuhdettaankin. Tähän olen itsekin siis syyllistynyt nuorempana. Voi sitä draamaa! :)
Kyllä pitää ymmärtää ettei kaikki ole sinua vastaan, että on muitakin mielipiteitä kuin omasi ja elää omien ratkasujen mukaan. Ei vaan se että sitten alkaa osoittaa miten väärää muut on jos joku jotain sanoo. Mielensä saa pahoittaa tyhmistäkin asioista mutta ei kannata alkaa siteitä katkomaan, kannattaa miettiä kokonaisuutta eikä elämää vain pieninä hetkinä: lapset on pieniä vain hetken, silloin on monella kireä elämä monessa suhteessa. Mutta käytännössä se tarkoittaa joitain vuosia. Harvalla meistä asuu se suku ihan seinänaapurina ja tilaisuudet joissa kohdataan on harvassa.
Jos jollain on suhde katkennut niin on sitä yhtälailla myös vastuussa hoitamaankin. Tuolla aikaisemmin joku sanoi että syy oli pieni ja se hävettää. Mitä sitten? Se ettei asiaa lähde paikkaamaan on tilanteen jatkamista. Jos itse katkaisee suhteen niin miksi sen toisen kuuluu olla pakotettu soittelemaan perään? Helpoittaakseen asian sopimista kun toinen alkaa hyväksyä asian sovinnon? Tottakai asia alkaa joskus nolottamaan ja sitä vaan pitää ottaa itsestään ryhdistys ja mennä sopimaan se riita. Sinähän olet jo itse asian ymmärtänyt ja näet miten pieni silloin olit, et ole enää samoin ajatteleva. Ja sehän kuuluukin vähän nolottaa kun pyytää anteeksi.
Mitä väliä tuollaisella ihmisellä on? Miksi sen kanssa pitäisi olla tekemisissä? Yksi sukulainen haukkui minut ja mieheni täysin yllättäen pystyyn, otti siis yhteyttä ja tilitti kuinka vihaa meitä. Se kertoi olevansa suuttunut meihin, haukkui mauttomiksi ja ilkeiksi ja miksi lie. Julisti, että välit ei helpolla korjaannu, vaan meidän pitää maksaa. Parasta tässä on se, ettei me edes olla juurikaan tekemisissä. Suuttumisen syyt oli täysin naurettavaa, lapsellista, kateellista ja vainoharhaista paskaa.
Me emme todellakaan halua olla noin sekopäisen ihmisen kanssa missään tekemisissä. Hän voi leppyä tai olla leppymättä näistä itse keksimistään jutuista, meitä ei kiinnosta kuulla mokomasta pipipäästä enää mitään. Ei meille todellakaan soitella ja kirjoitella ja haukuta paskaksi ja sitten vielä kuvitella, että me lepyttelemme ja mielistelemme häntä jatkossa. :D Toivottavasti antaa meidän olla rauhassa jatkossa. Puistatus.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 08:45"]
Ihmeellisen munaton veli sulla kyllä on. Jos ei tiedä syytä vaimonsa kiukkuun, niin silloin asialla voisi pyyhkiä takapuolta. Jos mun mies alkaisi vihata mun sukua jostain syystä ja kieltäisi mua olemasta tekemisissä niiden kanssa, niin mä tarvisin siihen kyllä selityksen. Ellei selitystä löydy, niin jatkaisin yhteydenpitoa ja tapaamisia normaalisti. Puoliso on arvokas elämässä, mutta en mä myöskään alkaisi hyppiä kenenkään päähänpistojen mukaan ja katkaista välejä lapsuudenperheeseen.
[/quote]
Puoliso on tärkein ja lapset. Sukua voi hankkia aina lisää ja ystäviä. Jos oma suku ei osaa kunnioittaa minua ja vaimoani hyvällä käytöksellä niin se on snap, välit poikki.
Ei paljoa vaadita että käytös on neutraalia eikä liian tuttavallista tai hyökkäävää.
Mulla on aina ollut tapana että en ole tekemisissä pahojen ihmisten kanssa. Olivat ne sitten omaa sukua tai omat vanhempani.
Lapsiani en vie koskaan näytille enkä tule näyttämään heitä.
Kaikkea ei pidä antaa anteeksi.
Vielä täsmennykseksi se että jos omat siskot tai veljet ja vanhemmat eivät kunnioita vaimoani niin he loukkaavat myös minua ja se on snäp. Minä olisin kuitenkin klaanin seuraava johtaja isäni jälkeen, joten minulle ja vaimolleni kuuluu hyvä käytös ja kunnioitus.
Kuule ap. Veljesi vaimo on todennäköisesti luonnehäiriöinen. Hän nauttii siitä, että kärsit.
Mitään järkevää syytä hänen kohtuuttomaan suuttumiseensa todennäköisesti ei edes ole. Tai se on niin pieni, että hän itsekin tajuaa ettei sitä kehtaa edes ääneen sanoa.
Hän haluaa, että veljesi valitsee hänet eikä sinua. Paras olisi hänen kannaltaan, että veljesi katkaisisi kokonaan välit sinuun. Sitä hän haluaa.
Parasta taas sinun itsesi kannalta on, että unohdat koko vihamielisen naisen. Jatkat elämääsi kuten ennenkin ja suhtaudut veljeesi ja hänen lapsiin kuten ennenkin. Ohitat naisen ja hänen vihamielisyyden tyynesti. Lopetat matelun.
Ei hän pysty yksin pitämään vihaa yllä, jos sinä jatkat normaalia elämää ja käyttäytymistä. Tai ainakin ympäristö tulee huomaamaan silloin, ettei hänellä ole kaikki kotona.