Lue keskustelun säännöt.
Veljen vaimo katkaisi välit
12.05.2013 |
Olen mies ja veljeni pojan kummi. Noin kaksi vuotta sitten veljeni vaimo katkaisi välit perheeseemme ilman mitään sellaista syytä josta olisin ollut tietoinen. Olemme muutaman kerran nähneet veljeni ja kummipojan kanssa viimeisten kahden vuoden aikana ja minulla on heitä tietysti kova ikävä. Nykyään tapaamisemme eivät onnistu, koska veljen vaimo loukkaantuu miehelleen minun tapaamisestani. Veljeni ei pysty tai osaa olla minun ja hänen vaimonsa väilillä "välittäjänä". Ilmeisesti he eivät pysty ottamaan asiaa puheeksi ilman että asiasta tulisi heidän välilleen kova riita.
Olen todella surullinen tilanteesta. Olen yrittänyt pyytää veljen vaimolta anteeksi, mutta en tiedä tarkempaa asiaa, koska hän ei suostu sitä kertomaan. Uskon että tämä on johtanut hänen vihanpitonsa lisääntymiseen. Olen yrittänyt kaikkeni asian suhteen, koska en vain pysty hyväksymään että perheidemme välit katkeavat asian johdosta. Varsinkaan, kun en edes tiedä mistä veljen vaimo on loukkaantunut. En voi ymmärtää miksei hän voi asiaa minulle kertoa, jolloin voisin pyytää sanomisiani anteeksi. Uskon että kaiken lisäksi loukkaantuminen johtuu väärinkäsityksestä, sillä tarkoituksella en ole häntä ikinä loukannut. Uskoin että aika parantaisi asian, mutta nyt kahden vuoden jälkeen tilanne on kehittynyt vain huonompaan suuntaan.
Pyytäkää ja antakaa anteeksi. Silloin vältytään monilta turhilta tunnetaakoilta ihmissuhteissa.
Kommentit (92)
Minä tein noin suhteessa miehen siskon perheeseen. Mies toki tapaa heitä edelleen lasten kanssa.
Mitään varsinaista loukkausta ei ollut, koin vain ajan viettämisen yhdessä raskaaksi. Esimerkiksi yhteisillä mökkireissulla meidän naisten aika meni kokkailuun, miehet lämmitteli saunaa ja ottivat rennosti. Ehkä vaan liian kauan sopeuduin itselleni kuormittavaan yhdessä olemisen tapaan ja lopulta vain läikkyi yli.
Päätin, etten vietä enää aikaa tavalla, josta en pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta yhdelläkään naisella ei ole mitään oikeutta katkaista suhdetta miehen perheen kanssa. Naisia tulee ja menee mutta suku on suku.
Ei kukaan mieskään voi mennä vaatimaan naiseltaan että suhde katkeaa omaan sukuun, hulluhan sellainen ihminen on.
Ymmärrän että joskus ei jaksa, joskus ei kiinosta mutta se että pilaa toisen suhteet ei ole enää järkevää. Se on lapsellista ja se on väärin.
En minäkään tule kaikkien kanssa toimeen, mutta ei se tarkoita että minä sitten päätän ettei tälläisien ihmisien kanssa koko perheeni tule olemaan tekemisissä.
Aikuisuuteen vaan kuuluu se että joutuu kohtaamaan ärsyttäviäkin ihmisiä ja tilanteita, näitä on myös kaikkien suvuissa. Mutta se että kokonaan alkaa katkomaan siteitä muihin kertoo minusta myös jopa ihan vakavastakin henkisistä asioista kuten masennuksesta.
Ihmisillä on tapa verrata elämäänsä muiden elämään, on erilaisia elämäntilanteita (joskus toinen elää vaikeaa vaihetta), on kateutta, arvostelemista..
Uskallan väittää että lähes kaikki tälläiset tapaukset joissa suhde katkaistaan, on sen päätöksen tehnyt kotona eikä työelämässä. Itsekin olen ollut kotona pitkään lapsia hoitamassa ja seurannut erilaisia kriisejä tuttavapiirissä ja se tuntuu olevan enempi sääntö kuin poikkeus että se joka on kotona alkaa saamaan monenlaisia kriisejä, usein niiden hallinta heikkenee ja asioista tekee liian pahoja kun on kotona. Sitten nämä siirtää kumppanille iltaisin kun näitä pohtii hänen kanssaan ja sitten hankaloittaa parisuhdettaankin. Tähän olen itsekin siis syyllistynyt nuorempana. Voi sitä draamaa! :)
Kyllä pitää ymmärtää ettei kaikki ole sinua vastaan, että on muitakin mielipiteitä kuin omasi ja elää omien ratkasujen mukaan. Ei vaan se että sitten alkaa osoittaa miten väärää muut on jos joku jotain sanoo. Mielensä saa pahoittaa tyhmistäkin asioista mutta ei kannata alkaa siteitä katkomaan, kannattaa miettiä kokonaisuutta eikä elämää vain pieninä hetkinä: lapset on pieniä vain hetken, silloin on monella kireä elämä monessa suhteessa. Mutta käytännössä se tarkoittaa joitain vuosia. Harvalla meistä asuu se suku ihan seinänaapurina ja tilaisuudet joissa kohdataan on harvassa.
Jos jollain on suhde katkennut niin on sitä yhtälailla myös vastuussa hoitamaankin. Tuolla aikaisemmin joku sanoi että syy oli pieni ja se hävettää. Mitä sitten? Se ettei asiaa lähde paikkaamaan on tilanteen jatkamista. Jos itse katkaisee suhteen niin miksi sen toisen kuuluu olla pakotettu soittelemaan perään? Helpoittaakseen asian sopimista kun toinen alkaa hyväksyä asian sovinnon? Tottakai asia alkaa joskus nolottamaan ja sitä vaan pitää ottaa itsestään ryhdistys ja mennä sopimaan se riita. Sinähän olet jo itse asian ymmärtänyt ja näet miten pieni silloin olit, et ole enää samoin ajatteleva. Ja sehän kuuluukin vähän nolottaa kun pyytää anteeksi.
Se on juurikin näin.
Pikkusieluiset ja omistamishaluiset pikkuvaimot tuhoaa kaikkie välset suhteet.
Pitäkää omasta suvustanne huolta miehet. Jos annatte vaimojenne teitä pomottaa ja ohjailla,,ei teitä kunnioita ei vaimo ei lapset.
Munkin serkun vaimo katkaisi välit ihan kaikkiin meidän sukulaisiin. Ilmeisesti taustalla on se, että vaimo on vähän itsestään epävarma ja siitä syystä mustasukkainen ja omistushaluinen. Serkkuni sitten alkoi vähän vuosien mittaan väsyä ja harkitsi eroa. Kun hän nosti kissan pöydälle vaimonsa kanssa, vaimo ilmeisesti flippasi kunnolla ja lapsilla kiristäen sai serkun jäämään luokseen ja katkomaan kaikkiin välit. Tarkemmin en tiedä miten kuvio meni, mutta näin tätini asiaa selosti, eikä serkkua ole vuosikausiin missään näkynyt. Vähän odotellaan, koska se serkku aikoo ne luunsa kerätä vai jääneekö sitten tuolle tielle pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 08:45"]
Ihmeellisen munaton veli sulla kyllä on. Jos ei tiedä syytä vaimonsa kiukkuun, niin silloin asialla voisi pyyhkiä takapuolta. Jos mun mies alkaisi vihata mun sukua jostain syystä ja kieltäisi mua olemasta tekemisissä niiden kanssa, niin mä tarvisin siihen kyllä selityksen. Ellei selitystä löydy, niin jatkaisin yhteydenpitoa ja tapaamisia normaalisti. Puoliso on arvokas elämässä, mutta en mä myöskään alkaisi hyppiä kenenkään päähänpistojen mukaan ja katkaista välejä lapsuudenperheeseen.
Puoliso on tärkein ja lapset. Sukua voi hankkia aina lisää ja ystäviä. Jos oma suku ei osaa kunnioittaa minua ja vaimoani hyvällä käytöksellä niin se on snap, välit poikki.
Ei paljoa vaadita että käytös on neutraalia eikä liian tuttavallista tai hyökkäävää.
Mulla on aina ollut tapana että en ole tekemisissä pahojen ihmisten kanssa. Olivat ne sitten omaa sukua tai omat vanhempani.
Lapsiani en vie koskaan näytille enkä tule näyttämään heitä.
Kaikkea ei pidä antaa anteeksi.
Vielä täsmennykseksi se että jos omat siskot tai veljet ja vanhemmat eivät kunnioita vaimoani niin he loukkaavat myös minua ja se on snäp. Minä olisin kuitenkin klaanin seuraava johtaja isäni jälkeen, joten minulle ja vaimolleni kuuluu hyvä käytös ja kunnioitus.
Lol voi sua pikkuvaavia.
Antaako vaimo piiskaa illala, jos et hauku omaa perhettäsi sopivasti..
Wuf
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljesi vaimo varmaan leppyy, jos lahjoitat sille koko omaisuutesi ja käyt siivoamassa niillä pari kertaa viikossa. Ei ole sitten sitä katkeruutta ja pahuutta enää ilmassa. Tietysti jos siivoat huolimattomasti, veljen vaimo voi taas pahoittaa mielensä, mutta sehän on ihan normaalia ihmissuhteissa.
Haha just noinhan se näyttää olevan.
Raha kaikki kaikessa pirttihimmulle.
Vierailija kirjoitti:
Toisinaan taas tapahtuu ja sanotaan kaikenlaista jota on vaikea antaa anteeksi, niinkuin minun tilanteessani. En voi kuvitella antavani anteeksi veljeni vaimolle. Tuntuu tietenkin pahalle se ettei voida edes jutella puhelimessa tai nähdä esim. synttäreillä. Näin on parempi kaikille :/
Totta. Minulla on samankaltainen tilanne myös. Veljeni vaimo on sanonut minulle yhden hirveimmän kommentin elämässäni. Ja loukannut muutenkin. En voi koskaan antaa anteeksi.
Ja ennen kuin joku tulee saarnaamaan että anna anteeksi, niin voin paljastaa sen verran että se kommentti liittyy läheiseeni, kun hän oli äkkiä menehtynyt. Minun ja veljeni äiti silloin menehtyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän siinä on et just veljienvaimot on niin kitkeränkatkeraa sakkia?
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 09:23"]
Minusta yhdelläkään naisella ei ole mitään oikeutta katkaista suhdetta miehen perheen kanssa. Naisia tulee ja menee mutta suku on suku.
Ei naisella olekkaan vaan itse miehellä. Suku on suku ja nainen on nainen. Suku ei muutu miehelle naiseksi, mutta naisesta tulee uusi suku. Suku saa luvan käyttäytyä tai jää ilman ISÄNNÄN seuraa. Thäts it.
Mitäs paskalla suvulla tekee, jos ei osaa käyttäytyä hyvin?
ISÄNTÄ
Kyllä tämä oli pirttihirmun kirjoitus tai sitten täysin alistetun koiran vuodatus. Voi sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekopäisillä tyhjästä suuttujilla on vielä se huvittava ominaisuus, että he kuvittelevat muiden ajattelevan heitä koko ajan ja suunnittelevan tekemisensä sen mukaan, mikä olisi heille haitallista. Siksi niiden suuttumiset ja purkaukset ovat normaaleille ihmisille niin käsittämättömiä, nämä kun tuskin ovat uhranneet ajatustakaan koko ihmiselle, joka taas on tulkinnut kaikki tekemiset ja tekemättä jättämiset itsestään johtuvana. :P Aika kammottavaa oikeastaan.
Tämä. Itsellänikin tämmöinen veljen vaimo. Tuli kuvioihin, niin koko suvun.dynamiikka muuttui. Lopputulema oli, että veli perheineen on eristetty kaikista muista, ml. kummilapsistaan. Kun meissä kaikissahan se vika on, vaikka on vuosikymmeniä tultu toimeen aivan hyvin, ennen tätä uutta vaimoa. No, veli eläköön valintansa kanssa, ei meitä kiinnosta tapella 24/7. Saattoi vaimo yllättyä, kun ei jääty itkeen perään.
Sanoo narsistinen käly ;)