Lue keskustelun säännöt.
Veljen vaimo katkaisi välit
12.05.2013 |
Olen mies ja veljeni pojan kummi. Noin kaksi vuotta sitten veljeni vaimo katkaisi välit perheeseemme ilman mitään sellaista syytä josta olisin ollut tietoinen. Olemme muutaman kerran nähneet veljeni ja kummipojan kanssa viimeisten kahden vuoden aikana ja minulla on heitä tietysti kova ikävä. Nykyään tapaamisemme eivät onnistu, koska veljen vaimo loukkaantuu miehelleen minun tapaamisestani. Veljeni ei pysty tai osaa olla minun ja hänen vaimonsa väilillä "välittäjänä". Ilmeisesti he eivät pysty ottamaan asiaa puheeksi ilman että asiasta tulisi heidän välilleen kova riita.
Olen todella surullinen tilanteesta. Olen yrittänyt pyytää veljen vaimolta anteeksi, mutta en tiedä tarkempaa asiaa, koska hän ei suostu sitä kertomaan. Uskon että tämä on johtanut hänen vihanpitonsa lisääntymiseen. Olen yrittänyt kaikkeni asian suhteen, koska en vain pysty hyväksymään että perheidemme välit katkeavat asian johdosta. Varsinkaan, kun en edes tiedä mistä veljen vaimo on loukkaantunut. En voi ymmärtää miksei hän voi asiaa minulle kertoa, jolloin voisin pyytää sanomisiani anteeksi. Uskon että kaiken lisäksi loukkaantuminen johtuu väärinkäsityksestä, sillä tarkoituksella en ole häntä ikinä loukannut. Uskoin että aika parantaisi asian, mutta nyt kahden vuoden jälkeen tilanne on kehittynyt vain huonompaan suuntaan.
Pyytäkää ja antakaa anteeksi. Silloin vältytään monilta turhilta tunnetaakoilta ihmissuhteissa.
Kommentit (92)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 15:56"]
Olen sitä mieltä, että kun joku haluaa suuttua jostain mitättömästä asiasta ja laittaa välit poikki, niin mitä ihmettä sellaisella ihmisellä elämässään tekee?? Ei mitään.
[/quote]Eli sinulla on tarve uskotella itsellesi, että toinen ihminen on loukkaantunut mitättömästä asiasta, jotta voisit oikeuttaa ruman käytöksesi ja anteeksipyytämättömyytesi. Jos joku on laittanut välit poikki, kyse ei luonnollisestikaan ole mitättömästä asiasta. Olet itse luomassasi ansassa kun yrität tolkuttaa että asia on mitätön mutta sisimmässäsi tiedät että niin ei voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap. Miten minusta nyt tuntuu, että sinä et kerro ihan kaikkea? Taidat kyllä sisimmässäsi tietää mistä on kyse. Ja tiedät senkin, ettei tilanteen korjaaminen onnistu vain sen takia, että sinä juuri nyt tahdot niin.
Ensin kerrot pyytäneesi anteeksi monin tavoin monta kertaa.
Sitten kerrot että tahtoisit saada mahdollisuuden pyytää anteeksi, mutta se ei onnistu koska veljesi ei suostu olemaan välittäjä.
Oletko siis ihan oikeasti pyytänyt anteeksi vai et? Ihan mennyt tapaamaan kasvotusten ja sanonut silmiin katsoen "Anteeksi, ihan kaikesta!"
Ja luulempa että se mitä olet tehnyt, ja tiedät tehneesi vaikka teeskentelet ettet tiedä, on sellaista mistä veljesikin on loukkaantunut. Muutoin hän puhuisi puolestasi pyytämättäkin. Itselläni nimittäin on sellainen tilanne, jossa toinen veli yrittämällä yritti saada avioeroa toiselle veljelle koska oma elämä mätti ja piti saada muillakin menemään yhtä huonosti, ja kaiveli veljensä vaimosta sontaa esille, ja ensin yritti kiristää vaimoa. Kun se ei onnistunut, julisti suoraan veljelleen humalassa kaiken sonnan. Ja kun sekään ei auttanut, laittoi vielä oman puolisonsakin samalle asialle. Kun tähän sitten veli puolisoineen kyllästyi, ja tahtoi perheelleen rauhan koska sonnan levittely alkoi mennä ihan liian pitkälle, eli koko perhe katkaisi yhteydet, kääntyi asia muutaman vuoden jälkeen niin, että sontaa levitellyt veli ei mukamas mielestään ollut tehnyt mitään väärin, vaan tuo toisen veljen vaimo oli "ihan vaan päästään vialla ja katkaissut ilman mitään syytä välit" ja en muista mikä hassu perustelu oli sille ettei oma velikään pitänyt enää minkäänlaista yhteyttä. Varmaan sekin oli vaimon vika. Se dementia pukkaa niin äkkiä parissa vuodessa, ettei muista mitä on itse tehnyt... Mietippä nyt vielä.
Välien katkaisuun sukulaisiin on yleensä todella painava syy. Esimerkiksi se, että oma sukulainen on käyttäytynyt välien katkaisijan puolisoa kohtaan tavalla, jota välien katkaisija ei hyväksy edes omata sukulaiselta, oli miten lähisukua tahansa. Pienistä syistä tuskin kukaan välejä katkaisee. Välien katkaisu saattaa olla ainut keino päästä elämään normaalia turvallista elämää ilman jatkuvaa häiriköintiä, joka vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Joskus niissä sukulaisissa on sellaisia ihmisiä että kun saavat päähänsä jotain, eivät ymmärrä lopettaa vaikka miten kauniisti pyydetään, jolloin välien katkaisu on ainut vaihtoehto. Ja senkin jälkeen sieltä vielä saattaa tulla sellaista viestiä, jossa vastuu tilanteen muodostumiseen yritetään sälyttää molemmille osapuolille, vaikka itse on se aiheutettu. Mutta sen "anteeksi" sanan sanominen ääneen tuntuu olevan mahdotonta. Nimimerkillä kokemuksen syvä rintaääni.
Mitä veljesi sanoo? Hän varmasti tietää syyn välien katkaisuun.
Kyllä siihen usein on vain syynä yksinkertaisesti omistushalu! Jotkut naiset on sellaisia, että niiden pitää laittaa miehen naissukulaiset ulos elämästä, jotta tulee todistetuksi, että ovat miehelle ainoita naisia elämässä. Tämä voi olla huonoa itsetuntoa tai kotoa opittu tapa. Kuka tietää. Veljeni vaimo on sairaan mustis ja veli kertoi, että on kovin herkkänä miehen naissukulaisten suhteen, koska eksänsä äiti ja sisko olivat kamalia... No, nyt ollaan mekin kamalia. Olen joskus miettinyt, miten ne hänen eksänsä naissukulaiset pystyy niin pirullisia olemaan, kun asuivat Lapissa ja nainen eksänsä kanssa Hesassa. Ei kauaa tosiaan mennyt, kun minä ja äiti päästiin samoihin kirjoihin.
Isä tosin aina nauraa, että äiti oli nuorena samanlainen. Kun tuli ekan kerran heille, niin alkoi välittömästi vihata hänen äitiään ja siskoaan ties, mistä keksityistä syistä. Oli hirveä herkkis ja halusi heti työntää heidät kauas isäni elämästä. Tätä kuulemma kesti 10-15 vuotta, kunnes me lapset oltiin maailmassa ja pystyi vakuuttumaan, että isä on taatusti hänen käskyvallassaan, eikä kälyn ja anopin.:) Lisäkommenttina: tätini on kiltti ja yksinkertainen ihminen, vaikea oikeasti uskoa, että sitä pitäisi vihata... No, pikkuhiljaa tilanne rauhoittui ja 30 vuoden avioliiton jälkeen tuli mummun kanssa ihan hyvin juttuun. Nyt mummu on kuollut ja kehuu kaikille edesmennetty anoppiaan, joka oli ahkera ja taitava ja vaikka mitä. Onneksi ei tarttunut muhun tuo asenne eli tulen miehen naissukulaisten kanssa hienosti toimeen kuten tulin eksänikin äidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herranjumala sentään...onko se veljesi joku mykkä idiootti kun et häneltä voi mitenkään kysyä MIKÄ MÄTTÄÄ?!
Vai vahtiiko se vaimo veljeäsi 24/7 niin ettet voi häntä mitenkään missään tavata tai soittaa ja KYSYÄ mistä se vaimo on suuttunut että pääset asiassa eteenpäin eli tiedät mitä pitää pyytää anteeksi tai unohdatko koko jutun!
Löytyykö MUNAA selvittää asia edes omalta osaltasi vai istutko vain perseellä murehtimassa mitä teit/sanoit väärin? ARGH
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 18:45"]
Kuule ap. Onko se sinusta sitten oikein, että väen väkisin haluat pilata veljesi avioliiton pakkomielteelläsi?
[/quote]
Hetkinen. Oletko tosiaan sitä mieltä, että koska veljeni vaimo on minulle loukkaantunut eikä halua pitää yhteyttä, niin minun tulisi vain todeta että menetimpä sitten veljeni ja kummipoikani ja jatkaa normaalisti ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut? Eikö tämä hinta ole täysin kohtuuton?
En kiellä etteikö tämä asia tosiaan olisi riippakivenä veljeni avioliitossa, mutta tässä kohtaa voin rehellisesti sanoa, etten minä ole se riippakivi, vaan se ettei hänen vaimonsa suostu asiaa selvittämään. Tällaiset asiat jäävät selvittämättöminä kaivelemaan loppuelämäksi ja aiheuttavat uskomattomissa mittasuhteissa erinäisiä hankaluuksia ympäristöönsä. Siksi loukkaantumiset ja erimielipyydet on syytä selvittää mahdollisimman pikaisesti tapahtuneen jälkeen. Vastuu on erityisesti loukkaajalla, mutta myös loukatulla tulisi olla halukkuutta sopia asiat. Yksin on todella hankalaa selvittää kahden välistä ristiriitaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 23:25"]
Ap, oletko homoseksuaali?
[/quote]
En.
-ap
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 17:29"]
Välien katkaisuun sukulaisiin on yleensä todella painava syy. Esimerkiksi se, että oma sukulainen on käyttäytynyt välien katkaisijan puolisoa kohtaan tavalla, jota välien katkaisija ei hyväksy edes omata sukulaiselta, oli miten lähisukua tahansa. Pienistä syistä tuskin kukaan välejä katkaisee. Välien katkaisu saattaa olla ainut keino päästä elämään normaalia turvallista elämää ilman jatkuvaa häiriköintiä, joka vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Joskus niissä sukulaisissa on sellaisia ihmisiä että kun saavat päähänsä jotain, eivät ymmärrä lopettaa vaikka miten kauniisti pyydetään, jolloin välien katkaisu on ainut vaihtoehto. Ja senkin jälkeen sieltä vielä saattaa tulla sellaista viestiä, jossa vastuu tilanteen muodostumiseen yritetään sälyttää molemmille osapuolille, vaikka itse on se aiheutettu. Mutta sen "anteeksi" sanan sanominen ääneen tuntuu olevan mahdotonta. Nimimerkillä kokemuksen syvä rintaääni.
[/quote]
Ymmärrän tämän pointin. Se ei kuitenkaan päde tähän kyseiseen tapaukseen, sillä mitään kuvaamaasi häiriköintiä en todellakaan ole tehnyt. Olemme kälyni kanssa sitä paitsi nähneet muutenkan aikalailla harvakseltaan.
Olen häntä jollain tavalla loukannut, mikä on ilmiselvää, mutta sitä en voi ymmärtää, että jos olen asiasta epätietoinen niin hän ei asiaa suostu kertomaan, että voisin pyytää sanomisiani anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 18:28"]
Herranjumala sentään...onko se veljesi joku mykkä idiootti kun et häneltä voi mitenkään kysyä MIKÄ MÄTTÄÄ?!
Vai vahtiiko se vaimo veljeäsi 24/7 niin ettet voi häntä mitenkään missään tavata tai soittaa ja KYSYÄ mistä se vaimo on suuttunut että pääset asiassa eteenpäin eli tiedät mitä pitää pyytää anteeksi tai unohdatko koko jutun!
Löytyykö MUNAA selvittää asia edes omalta osaltasi vai istutko vain perseellä murehtimassa mitä teit/sanoit väärin? ARGH
[/quote]
Veljeni on asiassa todella pahassa välikädessä, sillä kaikki mitä hän tekee puolustaakseen minua tai edesauttaakseen sovun syntymistä, hänen vaimonsa kokee jollain tavalla hänen hylkäämisenä. Ymmärrän toisaalta tämän hänen vaimonsa kannalta, sillä oikeuttaakseen vihansa ja loukkaantumisensa ihmiset monesti yrittävät saada asian muita osaisia omalle puolelleen.
Kun tähän vielä lisää sen, ettemme kaikki ole hyviä puhumaan tai ymmärtämään toistemme näkökantoja, niin soppa on valmis.
-ap
No meneppä ja pimputa ovikelloa, ja kysy "voisimmeko keskustella, haluaisin kovasti olla väleissä kanssasi?". Ei siihen mitään välikättä tarvita, jos olet loukannut suoraan, voit myös pyytää anteeksi suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap. Onko se sinusta sitten oikein, että väen väkisin haluat pilata veljesi avioliiton pakkomielteelläsi?
Minulla on samankaltainen tilanne.
En ymmärrä miksi ihmiset eivät voi antaa anteeksi, jos niin pyydetään.
Minäkään en tiedä, mistä vihanpito johtuu. Enkä voi kysyä, kun puheluihini, tekstareihini tai aähköposteihini ei vastata. Todella surullista.
Antakaa ihmiset anteeksi, se sanotaan jo raamatussa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisinaan taas tapahtuu ja sanotaan kaikenlaista jota on vaikea antaa anteeksi, niinkuin minun tilanteessani. En voi kuvitella antavani anteeksi veljeni vaimolle. Tuntuu tietenkin pahalle se ettei voida edes jutella puhelimessa tai nähdä esim. synttäreillä. Näin on parempi kaikille :/
Surullista. Ilmeisesti sellaisissa tapauksissa joissa loukkaantunut henkilö ei suostu paljastamaan loukkaantumisensa syytä, se voi johtua siitä että hänen mielestään asia on niin päivänselvä, että jos loukkaaja ei sitä tajua, niin hän on käsittämättömän itsekäs.
Harmittavasti tämä johtaa kuitenkin tilanteeseen, josta ei ole mitään ulospääsyä. Mielestäni on loukkaantujan velvollisuus kertoa kysyttäessä loukkaantumisensa syy, jotta toinen osapuoli voi pyytää anteeksi.
No mitä voi olla sitten niin pahasti tehty tai sanottu. Itselle tulee mieleen vain lapsiin sekaantuminen jos en halua jonkun olevan lasten lähellä.
Höh, onpa tylsää. Itse en halua olla miehen siskon perheen kanssa tekemisissä, mutta eipä ole tullut mieleenikään estää miestä olemasta vapaasti siskonsa kanssa ja tapaavatkin usein, viimeksi tänään ja lapset tietysti serkkunsa. Olen jopa oma-alotteinen serkusten tapaamisten suhteen.
Olisi mukavaa päivittää tilanne ja kertoa, että asiamme olisi selvitetty veljeni vaimon kanssa. Näin ei kuitenkaan ole, muutamista uusista yrityksistäni huolimatta. Minkäänlaista kontaktia en ole häneen saanut, eikä hän suostu tapaamaan minua edes siten, ettei hänen itsensä tarvitsisi minulle puhua. Haluaisin pyytää häneltä anteeksi ja samalla osoittaa, etten ole muuttunut miksikään sen jälkeen kun meillä vielä oli hyvät välit. (Uskon että tapaamattomuutenne on vain lisännyt hänen omia mielikuviaan siitä miten vastenmielinen ihminen olen.)
Turhauttaa todella paljon, ettei minulla ole enää mitään mitä voisin tehdä asioiden selviämisen suhteen. Voiko tosiaan olla niin, että jotkut ihmiset vaan kylmästi päättävät, että tuo ihminen (ja hänen perheensä) eivät enää kuulu minun (ja meidän perheen) elämään, eikä asioita edes haluta selvittää?
ap
Pitäisikö mun muka antaa anteeksi "ystävälle" joka kertoi toivonsa mun ja mun lasten kuolemaa?
Ihan sama mitä jossain raamatussa sanotaan, mä en anna ikinä anteeksi.
Olen miettinyt sitä, että miksi sellaisen ihmisen joka haukkuu, eristää, raapii yms..niin miksi sen kanssa oletetaan että pitäisi olla väleissä ja olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Minä en jaksa sellaisia ihmisiä katsoa jotka tekevät läheiselleni pahaa ja sen takia en saa enää olla missään tekemisissä esim. veljeeni. Veljen vaimo on kieltänyt olemasta yhteydessä enää :(