Tuntuuko synnytyskipu samallaiselta kun kuukautiskivut?

Mielestäni vanhan kansan nimitys synnytyskivuille, eli synnytyspoltot on kaikkein paras termi kuvaamaan sitä kipua. Tavallaan aika samaa kuin kuukautiskivut, mutta miljoona kertaa pahempi. Erona vain se, että synnytyskivut saa täysin pois epiduraalilla, mutta kuukautiskipuihin ei ole mitään toimivaa lääkettä.

hiukan ponnistin ja se oli siinä.

























vitsivitsi.

Ei mulla kyllä tuntunut kuukutiskivuilta. Se oli sellanen kipuaalto mikä myrskysi koko kropassa. Mulla on kova kipukynnys mutta ei se mitään auttanut.

Kuolemanpelko oli jotain aivan järkyttävää. Olisin tehnyt mitä vaan jos olisi ollut joku keino perua koko lapsi ja synnytys sillä hetkellä. Tuntui kuin se vauva repeisi ulos mun peräaukosta ja taju meni kivusta monta kertaa.

Synnytys alkoi sillä että juoksi vessassa kun tuntui että on hätä vaikka ei ollutkaan.

aluksi, siis ihan aluksi avautuminen tuntui samalta kuin kuukautiskivut. Ja kai se loppujen lopuksi on samantyyppistä kipua loppuun saakka, mutta jo ennen avautumisen puoliväliä kipu oli muuttunut niin mieltäkääntävän hirveäksi, että subjektiivinen kokemus oli laadullisesti aivan eri planeetalta kuin kuukautiskivut. Olisin halunnut kuolla vaan siksi, että se kipu olisi loppunut (mun synnytys tosin käynnistettiin, enkä saanut epiduraalia, joten älä huoli, sulle tuskin käy yhtä huonosti).

Synnytys tuntui siltä, että joku olisi kietonut sellaisen 20 cm leveän rautavanteen, jossa piikkejä sisäpuolella vatsan ympärille, ja kiristäisi sitä koko ajan niin kireelle kuin pystyy, koko ajan kireemmälle ja kireemmälle. Ekan tunnin ajan supistuksilla oli jotain taukoa, eka 5 min, toka 4.40 min jne, lyheni koko ajan, niin että ekasta supistuksesta kun oli apujoukot tulleet hoitamaan esikoista, mihin meni se noin tunti, niin siinä vaiheessa oli ollut jo jonkun aikaa niin, että ennen kuin edellinen supistus loppui seuraava alkoi. Eli ei mitään taukoja. Pystyssä ei oikein pysynyt kun meinasi taju lähteä. Esikoinen käynnistettiin, mikä aiheutti sen, että ennen ekaa supistusta oksensin ja peri ekaa supistusta tuli tauon kera, mutta sitten oli heti sellaista jatkuvaa. Ihan ne käyrätkin näytti sitä, ei ole vain tunnekokemus.

Näitä synnytyksiä 4, ilman epiduraalia olisi varmasti vähintään se taju mennyt. Ja monessa asiassa muuten en kovin helposti kipua tunne.



Mulla myös ollut 2 keskenmenoa, mutta aika alkuraskauden, niissä ei mitään tuntemusta, pelkkä vuoto. Joten ehkä ei lasketa.



4 lapsen jälkeen mulla on alkanut olla kuukautiskipuja, jotka on minimaalisen pieniä verrattuna siihen, vaikka kipulääkettä tarviinkin. Tyyliin höyhenen hipaisu verrattuna siihen, että joku hakkaa sua vasaralla jatkuvasti.

esikoista synnyttäessä hoin koko ajan miehelleni "ei nämä vielä ole niin pahoja kuin menkkakivut" Mies sanoi jälkeen päin, että n. 10 min. ennen kuin aloin ponnistamaan olin sanonut "nyt nää on yhtä pahoja"...



Mutta synnytyskipu on helpompi kestää, kun tiedät mistä ne johtuu ja mihin ne päättyy. Kaikki ne vuorokaudet kun makasin tuskissani lattialla ja luulin kuolevani... ei tosiaan voi verrata synnytystä (joka kesti 22h) siihen !

ed.

esikoista synnyttäessä hoin koko ajan miehelleni "ei nämä vielä ole niin pahoja kuin menkkakivut" Mies sanoi jälkeen päin, että n. 10 min. ennen kuin aloin ponnistamaan olin sanonut "nyt nää on yhtä pahoja"... Mutta synnytyskipu on helpompi kestää, kun tiedät mistä ne johtuu ja mihin ne päättyy. Kaikki ne vuorokaudet kun makasin tuskissani lattialla ja luulin kuolevani... ei tosiaan voi verrata synnytystä (joka kesti 22h) siihen !

mäkin odotin koska synnytyskipu olisi pahempaa kun pahimmat endokivut, mutta eipä sitä hetkeä tullut. oli itseasiassa kiva, että supistusten välissä oli ihan kivutonkin hetki. pistää taas miettimään et onpa toi endo p-mainen tauti.





i]esikoista synnyttäessä hoin koko ajan miehelleni "ei nämä vielä ole niin pahoja kuin menkkakivut" Mies sanoi jälkeen päin, että n. 10 min. ennen kuin aloin ponnistamaan olin sanonut "nyt nää on yhtä pahoja"...



Mutta synnytyskipu on helpompi kestää, kun tiedät mistä ne johtuu ja mihin ne päättyy. Kaikki ne vuorokaudet kun makasin tuskissani lattialla ja luulin kuolevani... ei tosiaan voi verrata synnytystä (joka kesti 22h) siihen !

[/quote]

Tuntui kuin se vauva repeisi ulos mun peräaukosta

Kun sain epiduraalin niin minulle jäi silti ihan kauhea kipu ja tuntui kun vauva tulisi ulos oikeasta pakarasta :D Kiemurtelin sängyllä, kun se oli ihan kauheaa tuskaa.

Epiduraali vei supistuskivut, mutta tämä toinen kipu oli yhtä kamalaa ja ei helpottanut ennen kuin vauva oli ulkona.

Mä vaan koko ajan odotin sitä hirveää, järkyttävää, tajunnanräjäyttävää kipua niin että pelkään etten kuolekaan. Sitä ei sitten ikinä tullut. Synnytyksessä eniten sattui se kun kätilö yritti laittaa kohdunkaulanpuudutusta reunoihin joita ei juuri enää ollut jäljellä, yritti kaivella niitä sieltä vauvan pään takaa. :/ Tosi herkästi olivat heti kaikenlaista antamassa, vaikka sanoin että sattuuhan tää ihan vitusti, mutta ei tässä hätää. En sit saanut mitään puudutuksia lopulta.



Musta ne alun supparit tuntui just ihan menkkakivuilta (mulla on kivuliaat menkat) ja koko synnytyksen ajan musta oli ihanaa, kun niillä suppareilla oli väli. Kivuton hetki josta otin kaiken irti.



Ponnistusvaiheesta muistan sen, että tunsin sen vauvan pään mun lantiossa. Se ei sattunut, mutta tuntui erittäin epämukavalta. Siinä vaiheessa muistan kovan kivun kun vauva syntyi, mutta se loppui siihen. :)

ääneenkiin sen synnytyksessä...mä kuolen...Siltä se tuntui se kipu. 24 h se kesti ja väitän että maraton on helpompi nakki. Supistukset oli, niin kuin joku sanoikin, kuin suonenvetoja mutta isommalla alueella ja vatsassa. Vaikeaa tuosta teki se, että sitä piti kestää tuntitolkulla, suonenveto pohkeessa on hetkessä ohi. Mulla tosin käynnisteltiin lääkkeillä, sitä ennen supistukset oli ihan siedettäviä. Ja synnytys... Tuntui että repeän keskeltä kahtia, vauvaa kiskottiin vaikka sun millä välineellä ulos. Tuossa vaiheessa olin niin sekaisin kivusta, etten tajunnut enkä nähnyt mitä ympärillä tapahtuu. Mutta mulla oli huono tuuri, vauva oli väärässä asennossa. Ei kaikilla tietenkään tuollaista ole.

heti lapsen tultua ulos.. Jälkeisten ulos puskeminen oli ihan yhtä tuskaista ja kun alettiin tikkejä laittaa ei auttanut puudutusgeeli, -suihke eikä -piikki. Tosin minulla ponnistusvauhe oli kestänyt 1½ h, joten olin todella kipeä muutenkin.

Itse olen ollut seuraamassa muutamaa synnytystä ja synnyttänyt itse kahdesti. Kaikki näkemäni synnytykset olivat aivan rauhallisia tapahtumia, ei ole ollut huutoa eikä kuolemanpelkoa, ei oksentelua eikä pyörtymistä. Omat synnytykseni menivät ilman kivunlievitystä, ensimmäinen helpommin kuin toinen.



Ensimmäisellä kerralla hymyilin ja vitsailin salissa vielä kun kätilö totesi että nyt voin alkaa ponnistaa. POnnistaessa taisin tirauttaa kyyneleen kun repeäminen tuntui niin kirvelevältä ja polttavalta alapäässä. Avautuminen tuntui alkuun kuin kuukautiskivuilta alamahalla, sekä erikoiselta paineelta tms. alapäässä. Vessassa teki mieli käydä tiheään, ja oli tunne kuin olisi pitänyt saada kakattuakin mutta ponnistaminen tuntui venyttävän emätintäkin joten ei siitä oikein mitään tullut. Pian supistuskipu siirtyi selän puolelle, ja pakotti oikeastaan vain siellä.

Ja se oli armollista, ettei se kipu ollut taukoamatta päällä. Supistus tuli kuin aaltona, alkoi hiipien, saavutti huipun ja taas tunsin että nyt se alkaa laantua. Ja niiden välillä ei sattunut yhtään. Siis ei YHTÄÄN. Keräsin aina silloin voimia, ja taas hymyillen ja rauhallisesti hengitellen ja keinutellen selvisin seuraavasta supistuksesta. Ponnistaessa kipu tuntui polttavana ja kirvelevänä, sen tunsi miten kudokset repeytyivät kun vauva tuli ulos. Jotkut sanovat ponnistaminen tuntuvan ns. hyvältä, mutta itselleni se on ollut se vaikein ja kivulian vaihe.



Toinen synnytys käynnistettiin, ja se oli paljon kivuliaampi ja luonnottomampi kuin ensimmäinen synnytykseni. Supistukset tuntuivat oikeastaan vain alapäässä repivänä kipuna, kuin joku olisi puukolla vetänyt alapäätä auki. Synnytykseni käynnistettiin ns. nollatilanteesta jossa paikat siis kiinni ja kohdunkaulaa 3cm jäljellä. Lapsi syntyi alle 2h kuluttua ensimmäisestä supistuksesta (joita tuli alkuun vain 15min välein). Loppu oli melkoista rytinää, todella kova rutistus keholleni. Olin hiestä märkä, kun supistuksia (kesto n. 2min) tuli jatkuvalla syötöllä eivätkä samalla lailla aaltoillen kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt niiden välillä ei ollut tauka lainkaan, vaan samalla kun tunsin että nyt tämä supistus laukeaa, aloin tuntea että vatsa kovettuu taas ja niin sitä taas mentiin.... Huusin ainoastaan ponnistustilanteessa, tuntui että lantioni repeää kahtia. Ja kätilö huutaa että "ÄLÄ PONNISTA!!!" ja toinen toteaa että "Nyt ei kyllä äiti ponnista, vaan kohtu työntää lasta ulos". Eli täysin hallitsematon tapahtuma oli meidän toisen lapsen syntymä. Hän tuli syöksyen ulos, eikä mieleni eikä kehoni oikein meinannnut pysyä mukana. Mutta toisaalta, jatkuvaa kipua kesti vain n. tunnin, ja pian sen jälkeen (kun oli ommeltu alapää ja hetken olin hengitellyt rauhassa) menin suihkuun ja nauroin sieltä miehelle että olo on sellainen kuin en olisi ikinä synnyttänytkään! Olisin voinut lähteä kotiin vaikka heti, ja jatkaa normaalia arkea :)



Myös monet ystäväni ovat synnyttäneet, eikä KUKAAN ole kertonut näitä kauhujuttuja mitä täällä av:lla saa lukea. Synnytys on luonnollinen asia, nainen on tehty siitä selviämään ja kipu kestämään. Meidän kehot ovat uskomattomia, ne kykenevät enempään mitä ikinä uskoisi :)

Samaa kohdun supisteluahan se kuukautiskipu on. Mutta verrattuna kuukautisiin, jolloin sulla on normaalisti kohtu vaan ihan pikkuruinen, synnytysessä se kohtu on (normaalisti) jo sellainen iso iso iso pallo. Itse ajattelin niin, että se kipu on suhteessa kohdun kokoon.



Itse olin niin "blondi" kun lapsivesi meni, etten tiennyt kärsineeni jo vuorokauden synnytyskivuista, kun se oli kuitenkin niin samanlaista kuin kuukautiskipu. Itse en tarvinnut kipulääkkeitä. Taidan olla niitä, joilla kivut oli siis hyvin pienet.

ja on ihan luonnollista että sattuukin kun 2-4 kg lapsi tulee pienestä aukosta ulos... Olisi aika hassua jos tuollainen kimpale tulisi ulos ihan vaan pikku pieraisulla.



Itse en enää jälkikäteen muista millainen se kipu oli. Siinä vaihessa kun menimme sairaalaan, vihlaisi kuitenkin joka supistukselle niin että meinasin pudota polvilleni siinä ilmoittautumistiskillä odotellessa... Avautumisvaiheen kipu oli sellaista että olisin voinut purra kättäni oikein kunnolla. Vaikea jälkikäteen enää kuvitella kuinka kauhea se kipu oli. Joka tapauksessa jotain sellaista mitä en ole koskaan aikaisemmin kokenut.

Kipu kovenee kunnes on kovimmillaan juuri ennen ponnistustavaihetta mutta ei siihen todellakaan kuole. Synnytykset on erilaisia samalla ihmiselläkin. Itse muistan että tunsin juurikin kuolevani ensimmäisissä synnytyksissä viimeisimmässä keskityin vain hengittämiseen en huutamiseen jne..ja supparit on helpompi kestää myös liikkuin enempi. Jokaisella on omat konstinsa.

Olin kuullut ihan samaa ja ajattelin että hei, helpostikos sen kestää... No morjes! =D Toisaalta ihan suloista, etten oikeasti tajunnut, kuinka vitusti se sattuu, ei pelottanut etukäteen.



Enkä halua pelotella sinuakaan (jos siis olet raskaana). Joku kumma siinä vaan on, että sen kestää, tavalla tai toisella. Eikä oikein ole vaihtoehtoja. Ei siihen meinaa kuolla, tai itse en kokenut niin. Sattui vaan ihan järkyttävän paljon, oikeasti luulin että selkäni menee poikki! Tai tiesin, ettei se VOI mennä, mutta se tunne...



Mut hei, mun synnytys käynnistettiin ja koko homma kävi niin rytinällä, 5 tuntia ensisupistuksista oli vauva pihalla, eli avautuminen tapahtui erityisen nopeasti eikä ollut aikaa toipua siinä välissä yhtään.

Joskus olen tuollaista jostain kuullut et siihen vois verrata.

Jos ei, niin kuvaile miltä se tuntuu.

Entä jos ei ole kauhean kova kipukynnys, tuntuuko se siltä että siihen kuolee?

eli, kun synnytys pikkuhiljaa alkaa alkamaan, niin silloin voisin verrata koviin kk kipuihin...

mutta mutta , ei todellakaan enää siinä vaiheessa, kun synytys jo kunnolla käynnissä...

kipu on kertaa tuhat,,, kertaa kymmenen tuhatta....kertaa sata tuhtaa......jne

eli aina vaan pahene!!!!!

eli mikäli olet heti kauhean kipeä, niin muista kaikki vaan tulee pahenemaan...eli vaadi epiduraali!!

se todellakin auttaa ja antaa lepohetken, eennen kuin tosi toimet alkaa :)

eli ponnistus : )

kuin kuukautiskivuilta (kertaa 100). Kipu tuntui lähinnä selässä, ala alapäässä kuten kuukautistenkin aikaan. Itseni piti soitta polille ja kysyä, koska missään vaiheessa neuvolassa ei ollut mainittu, että ne kivut voivat tuntua selkäpuolella. Aina puhuttiin vain että vatsassa ja alavatsassa tuntuu supistukset.



Enforfiinit vaikuttavat niin, ettei sitä oikeaa synnytyskipua enää useamman vuoden päästä ihan oikein muista. jos poelkäät, niin katsele ympärillesi: näin paljon on synnyttäneitä (ja uudelleen synnyttäneitä) naisia ja kaikki ovat selvinneet. Niin selviät sinäkin. Aivan varmasti.

Onkos kellään vertailupohjaa synnytyskipu vrt. keskenmenosupistukset?



Mulla keskenmenokipu oli niin kovaa, että kuulo lähti ja kädet ei toiminu, raahauduin suihkun lattialle ja siinä makasin tunnin ajan kramppaamassa ja pulppuamassa verta... Sisko kommentoi, että hänestä molemmat kokeneena keskenmeno oli kipeämpi. Siinä varmasti vaikuttaa kyllä henkinen puolikin, synnytyksessä odottaa sitä vauvaa, keskenmenossa ei ole mitään positiivista lopputulosta odotettavissa.