Tuntuuko synnytyskipu samallaiselta kun kuukautiskivut?

Synnytyskivut ovast siitä erilainen kokemus, että silloin tietää, että asiat ovat (todennäköisimmin) kunnossa. yleensähän kun sattuu, niin jotakin on huonosti. Tämän kun tiedostaa, niin sitä kipua ei ehkä pelkää niin paljon.

Kipu vaan voi säteillä pitkällekin ja on voimakkaampaa



Kyllä sen kestää, synnytyskipuhan kun ei ole vaarallista, uhkaavaa, vaan luonnollista

mut se missä ja miten vaihtelee suuresti. mulla sattu alaselkä. ja loppua kohden oli olo jo sietämätön. pelko lisää sitä kipua. eli pyri rentoutumaan ja olemaan pelkäämättä. hyvin kaikki menee kuitenkin :) ponnistusvaihe onkin sitten paljon kivuttomampi. aina kun se supistus tulee ja ponnistaa samaan aikaan , niin se supistus ei tunnu niin pahalta. ja tosiaan lapsen synnyttyä kivut loppuu kuin seinään. onnea matkaan sulle! ps. muista tää, se lapsi syntyy vaikka et tekis mitään. kroppa hoitaa homman ihan luonnostaan.

Ei tuntunut samalta, ei tosiaankaan.

Ennemminkin kipu tuntui, hmm, aluksi jännityksenä koko mahassa, tätä kesti noin 7 tuntia. Vähän kuin todella kovana suonenvetona. Myöhemmin kipu koveni t o d e l l a paljon ja siirtyi reisiin. Koko ajan alusta loppuun supistuket tuntuivat tuollaisena samanlaisena suonenveto-tyylisenä kipuna.

Lisään vielä, että mitään samanlaista kipua en ole ikinä tuntenut. Kivun kanssa kyllä pärjäsi tiettyyn pisteeseen, kunnes mieli ei jotenkin enää pystynyt keskittymään ja homma meni ns. yli. Tällöin sain epiduraalin, joka toimi vain toispuoleisesti, mutta se ei haitannut kun sai focuksen taas päälle.

Sitten tulikin erilaisen kivun aika kun oli aika alkaa ponnistamaan, tämä ei tuntunut oikeastaan kivulta kamalien 23 tunnin supistuskipujen jälkeen vaan enemmänkin todella kovana paineena johon sekoittui mukaan tuota supistelukipua (joka ei enää tuntunut niin voimakkaalta kun oli muutakin tekemistä) ja jotain vihlontaa. Tunsin, kuinka repesin sisältä, mutta se ei sattunut ollenkaan. Minulle tehtiin myös episiotomia, jota en edes huomannut tehtävän. Niin voimallista oli se supistelukipu ollut minulla.

Missään vaiheessa ei tuntunut että olisin kirjaimellisesti ollut kuolemassa tai että olisin halunnut kuolla. Halusin tosin, että homma olisi jo ohi :)

Tuo suonenvetovertaus on sinällään huono, kun suonenveto on kuitenkin niin eri osassa vartaloa, että se tuntuu jotenkin liian pliisulta vertaukselta, mutten parempaankaan keksi. Kipu oli kuitenkin suht lamaannuttavaa.

Kohta pääset ilmeisesti itsekin kokemaan. Onnea! :)

Onkos kellään vertailupohjaa synnytyskipu vrt. keskenmenosupistukset?

Mulla keskenmenokipu oli niin kovaa, että kuulo lähti ja kädet ei toiminu, raahauduin suihkun lattialle ja siinä makasin tunnin ajan kramppaamassa ja pulppuamassa verta... Sisko kommentoi, että hänestä molemmat kokeneena keskenmeno oli kipeämpi. Siinä varmasti vaikuttaa kyllä henkinen puolikin, synnytyksessä odottaa sitä vauvaa, keskenmenossa ei ole mitään positiivista lopputulosta odotettavissa.

keskenmenossa kohtu on vaaan pienempi, joten kaikki tuntuu pienemmällä alueella... synnytyksessä kohtu on iiiiiisoooo ja kaikki kipu tuntuu isolla alueella, joten.....

vieläkin kauheampaa on tiedossa, valitettavasti

: (

samanlaista kuin kuukautiskipu. Oli ehkä voimakkaampaa, mut mulle oli suuri helpotus että se kipu oli ikään kuin tuttua, ei mitään kummallista ufopelottavaa, josta ei saa mitään otetta ja kärsii vain avuttomana. Tuota siis pelkäsin, ei toteutunut.

onneksi on kivunlievitys.

vaan nimenomaan kipu tuntui selässä ja oli tosi tuskallista jo ensi hetkistä lähtien. Iski paniikki, että miten kestän loppuun asti, ja vaikeaa se olikin.



Toinen alkoi luomusti juuri kuukautiskipua muistuttamalla. Aste asteelta koveni, kunnes on jo jotain aivan muuta.



Mulla on todella kivuliaat kuukautiset eli yleensä oksennan lopulta, mutta kyllä synnytyskivut ovat paljon pahempia.

Mutta vain kymmenen kertaa pahemmilta. Jalat menee alta, ei pysty vastaamaan, puhumaan, kysymään. Alkaa oksettaa. Vaikka yrittäisi, ei pysy jaloillaan enää, ei vaikka joku antaisi tukea. Aivan infernaalinen kipu, jonka aikana kaikki opetellut rentoutumiskeinot lakkaavat tyystin auttamasta. Vaikka kuinka yrittäisi mennä kivun mukana, antautua sille ja ajatella, että tämä on hyvää kipua, ei ole mielessä kuin "aaaauuuuts en kestä...." ja taas lentää oksennus ihan silkasta kivusta.



Näin on minulla ollut. Ponnistusvaiheen kivun on kestänyt sen takia, että on tiennyt lopun olevan ponnistamisen takana. Kaikki voima peliin ja muutama pusaus - lapsi on ulkona. Mutta se avautuminen - inferno.

Onkos kellään vertailupohjaa synnytyskipu vrt. keskenmenosupistukset?

Mulla keskenmenokipu oli niin kovaa, että kuulo lähti ja kädet ei toiminu, raahauduin suihkun lattialle ja siinä makasin tunnin ajan kramppaamassa ja pulppuamassa verta... Sisko kommentoi, että hänestä molemmat kokeneena keskenmeno oli kipeämpi. Siinä varmasti vaikuttaa kyllä henkinen puolikin, synnytyksessä odottaa sitä vauvaa, keskenmenossa ei ole mitään positiivista lopputulosta odotettavissa.

Kovuudessaan samantapaista kuin ihan ensimmäiset oikeat supistukset, mutta eivät vielä ne, joissa synnytys on todella käynnissä.

Mulla on sairaalloisen kipeät kuukautiset. Synnytyksessä totesin sitten, että jahas, tämähän on tätä samaa, mitä joka kuukausi, paitsi sikäli oli kiva, kun alkuun kipu lakkasi supistusten välillä.



Synnytyksessä oli sitten kaikenlaista muutakin kipua.

ei kuukautiset ole ollenkaan kipeät. Synnytyskipukaan ei ollut juuri minkäänlaista, supistukset oli kuin mahataudissa pieniä vatsanväänteitä. En tarvinnut kivunlievitystä niihin.

Joskus olen tuollaista jostain kuullut et siihen vois verrata.

Jos ei, niin kuvaile miltä se tuntuu.

Entä jos ei ole kauhean kova kipukynnys, tuntuuko se siltä että siihen kuolee?

ihan onneton kipukynnys ja sanoin sitä synnärilläkin, ne kannustivat vaan että hyvinhän sä pärjäät, ei sulla mikään matala kipukynnys edes ole. Mä sain kyllä kaiken maailman epiduraalit ja pudendaalit sitten, mutta tosiaan omasta mielestä mulla on ihan surkee kipukynnys eikä tuntunut että kuolisin.

liittyy vain pahoinvointia, ei siis varsinaisia kipuja. Synnytyskipu oli sellaista krampinomaista mutta täysin siedettävää, olin ihan hyvässä voinnissa loppuun asti.

Supistukset on taas enenmmän sellaisia kouristuksia. Supistusten välillä ei ole kipua.

mulla on korkea kipukynnys ja menin synnytykseen kuin soitellen sotaan. Olin päiväkausia, viikkojakin järkyttynyt siitä kivun määrästä. Sitä ei voi sanoin kuvailla, aivan helvettiä! Mä mietin synnytyksen aikana, et voi kun joku tulis ja tappais. Niin hirvittävän karseaa kipua!!!



Mutta selvisin, kun ei vaihtoehtojakaan ollut.

Ainakin itselläni supistukset tuntuivat alkuun vain lievinä kuukautiskipuina/paineentunteena, jotka voimistuivat pikkuhiljaa.

Kaksi ensimmäistä meni epiduraalilla, kolmas luomuna.



Synnytyskipu on ollut itselläni menkkamaista ennen itse synnytyspäivää. Kun supistukset ovat alkaneet, ovat ne alkuun voimakkaan menkkamaisia. Yltyessään ovat lähinnä polttavia kramppeja.



Jokaisessa synnytyksessä kipu on ollut erilaista. Ensimmäisessä kipu tuntui voimakkaimmin selässä, toisessa mahassa ja kolmannessa se oli tasaisesti joka puolella. Muistan ensimmäisen synnytykseni jälkeen, että kipu tuntui lopussa ihan jokapuolella, kuten hampaissa.



En ole yhdessäkään synnytyksessä ajatellut, että kuolen. Synnytys on osa luontoamme ja kipu on ns. postitiivista kipua. Jokaisen kivuliaan supistuksen jälkeen vauva on lähempänä päivänvaloa. Itse olen ollut keskustelukunnossa loppuun saakka ja on siinä vähän vitsiäkin väännetty. Uskon, että kipu on pahin niillä, jotka pelkäävät sitä.



Ajattele niin, että sattumaan tulee ja se on luonnollista ja myös hyvä asia. Tsemppiä synnytykseen, mikäli se on sinulla edessä!

mutta sitten kun se kipu vielä vaan yltyy, alkaakin pelätä ettei kuolekaan :/



Mulle oli järkytys että niin suurta kipua voi olla olemassakaan.



Mutta tää oli ekassa käynnistetyssä synnytyksessä. Toisessa odottelin että koska se pahin oikein alkaa, eikä se koskaan alkanutkaan. Jos ensisynnytyksessä kipu oli 10, toisessa se oli van n. 7, ja kestikin paljon lyhyemmän aikaa.

joku jo sanoikin, alussa tuntuu kuukautiskivuilta mutta supistukset kovenee koko ajan ja sit sattuuuuu! Tuntuu semmosina kouristuksina, supistusten välissä pystyy hetken rentoutumaan, kunnes tulee taas uusi, kenties edellistä kivuliaampi.

Mulla synnytys käynnistettiin ja avautumisvaihe kesti 26 tuntia, kyllä itku pääsi kun sanottiin että vihdoin pääsee synnytyssaliin ja saa epiduraalin helpottamaan kipuja. Mutta tietkö, kun sain vauvan syliini, kaikki kivut unohtui samantien! Eikä jäänyt traumoja :)