Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko tyttäresi harrastaa rytmistä voimistelua?
Kommentit (73)
Mulla nimittäin on just se kokemus, että olelssani 10-vuotias, ja harrastaessani rytmistä, virolainen valmentaja käski laihduttaa kisoja varten. Siitä se sitten lähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taitoluisteluun enkä muuhunkaan kilpailulajiin. Mielestäni mikään kilpaileminen ei ole sen arvoista.
Naisvoimistelussa enemmän liikunnan iloa, ei niin suorittamista ja jatkuvaa kilpailua. Itse olen naisvoimistelija ja pari kaveria harrastaneet rytmistä kilpavoimistelua ja molemmilla heillä on ollut bulimia aikuisiälle saakka. Kyllä se painon tarkkailu ja väkinäinen ihmiskehon ylivenyttäminen on ihan arkipäivää rytmisessä voimistelussa! Olen myös nähnyt miten pienten tyttöjen kilpailuissa venytetään lapsen jalkoja väkisin spagaattiin kahden puolin välissä - ei ihan tervettä... Täytyy olla todella rautainen pieni ihminen jos tuossa meiningissä säilyy itsetunto ja ajatusmalli terveenä. Monesti rytmisessä myös merkitsee vain ne kilpailutulokset ja suorittaminen, ei niinkään se liikkumisen ilo ja kehonilmaisu (mitä taas naisvoimistelussa korostetaan).
Voihan sitä harrastaa ilman, että laittaa lapsen johonkin valmennusryhmään jossa se on totisinta totta jo 7v lapsille.
En ymmärrä miten lapselle tulee anoreksia jos käy rytmisessä voimistelussa kerran viikossa.
Ihan pienille on harrasteryhmiä, sitten isommille on vain kilparyhmiä.
Pelkästä harrastuksesta ei sairastu, mutta on lapsia, jotka eivät sairastuisi, jos eivät harrastaisi ko. lajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin hyvä harrastus! Mielestäni paljon parempi kuin vaikka jalkapallo tytöllä! Hyvänen aika!
Kyllä anoreksia tulee muusta kuin harrastuksesta sinänsä.
ja nimenomaan tytöillä, joille on muutenkin niin vähän joukkuelajeja!
Oppivat siellä olemaan ryhmänä ja pelaamaan joukkueena.
Ja pelit ja turnaukset on mukavia. Tytöillä on siellä tosi kivaa. Pelitulokset on ihan sivuseikka :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meidän tyttö harrastaa balettia ja taitoluistelua. Molemmissa on monen kokoisia tyttöjä eikä lajeja kyllä jaksaisikaan ellei pidä itsestään huolta. Eli en ole huolissani. En usko että se olisi valmentajankaan etu että lapset pyörtyilee jäälle.
Jos on mieleinen laji, josta tykkää niin tottakai antaisin. Liikuntajit on hyväksi ja itse lajissa ei ole vikaa. Nuo mainitut ongelmat ovat ohjaajissa/valmentajissa/vetäjissä- eli meissä aikuisissa, ei itse lajissa!
Harrastamisessa harvemmin on mitään pahaa. Ongelmat alkavat lähinnä kilpaurheilun puolella. Ja varsinkin niissä lajeissa joissa ei varsinaisia harrasteryhmiä ole niin laji itsessään voi saada leiman vääränlaisten valmentajien vuoksi.
Kun nyt olen seurannut pojan jääkiekkoa ja salibandya, niin valmentajien käytös ja vaatimukset ovat sielläkin välillä suureellisia.
Missä tahansa kilpaurheilussa saadaan lapsen henkistä puolta nujerrettua ja istutettua vääriä malleja/vaateita, sekä väärällä tavalla treenaamalla vahingoitettua lapsen fysiikkaa (jopa loppuelämäksi). Näissä pitää siis vanhempien olla todella tarkkana, tietää missä valmennuksessa mennään ja tarvittaessa läpikäydä asioita lasten kanssa.
En usko että rytminen voimistelu on sinällään poikkeus mistään muusta kilpaurheilusta. Siinä painottuvat tietyt osa-alueet, ehkä eri kuin jossain muissa lajeissa. Mutta omat jopa lapsia vahingoittavat ongelmat osataan siis saada aikaan lajissa kuin lajissa valmennuksesta riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kasvuiässä harrastaa tuollaista lajia missä on paljon hyppimistä ja tärinää, kasvu pysähtyy ennen aikojaan ja lapsi jäisi odotettua lyhyemmäksi.
Sulla on ihan väärää tietoa, kaikki hyppiminen ja tärähdykset ovat ortopedien mukaan erittäin hyvää luuliikuntaa, mikä nimenomaan tytöillä ja naisilla vahvistaa luita ja ehkäisee osteoporoosia. Kasvun hidastuminen voi johtua liian rankasta harjoittelusta eli tuntimäärä ja lihasvoimakuormitus/viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kasvuiässä harrastaa tuollaista lajia missä on paljon hyppimistä ja tärinää, kasvu pysähtyy ennen aikojaan ja lapsi jäisi odotettua lyhyemmäksi.
Mistä näitä pölvästejä sikiää? :DDD
On liian paljon painon tarkkailuun perustuva laji.
En näe sitä mitenkään hyvänä liikunta muotona. harjoituksia sivusta seuranneena en usko että vanteen/pallon heittämisestä tulee mitenkään tarpeeksi liikuntaa. Tokli on kova laji kun menevät ihan oikeisiin näyutöksiin ja oikealle alustalle,mutta nuo lasten harjoittelut ovat aika yksitoikkoisia. tunti pyöritetään jotain vannetta lattialla niin että se palautuu oikein takaisian,sipsutetaan vanne käsien välissä ympyrää,jne,hoh,hoijjaa...
Ohjaaja istuuu nurkassa ja huutaa käskyjä.
On paljon parempiakin urheilulajeja.
Mitenkään siis väheksymättä rytmisen vaikeutta tai kisaohjelman rasittavuutta.
Jalkapallo on oiva laji myös tytöille,mitä pahaa siinä nyt sitten voisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli jotenkin hauskempi versio ihan jumpasta.
En päästäisi minkäänlaisen voimistelun kilpailu-uralle, mutta rytmis tavallisena harrastuksena on ihan eri asia.
tyttö on telinevoimistelun kilparyhmässä, harjoitukset ovat 2 kertaa viikossa. Tykkää kuin hullu puurosta. En osaa pelätä ollenkaan. Johtuu varmaan siitä, että minä itse en pienenä ollut liikunnallinen ja se jos mikä oli sosiaalisesti rajoittava seikka.
Harrastin sitä kerran viikossa enkä koskaan ollut hyvä, mutta tykkäsin siitä nauhan, pallon jne. kanssa liehumisesta kun se oli musta kaunista.
itse en pienenä ollut liikunnallinen ja se jos mikä oli sosiaalisesti rajoittava seikka.
Tunnen yhden 01 syntyneen tytön joka harrastaa rytmistä. Hänellä on 6 harjoitukset viikossa ja osa on 3 tunnin harkkoja....
Tai ehkä antaisin, jos tyttö itse kovasti hinkuisi, mutten itse oma-aloitteisesti ohjaisi tähän harrastukseen.
Itse olen harrastanut rytmistä koko lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni, lopetin murrosiässä. Vasta lajin lopetettuani 15 vai 16-vuotiaana, aloin kehittymään fyysisesti naisen muotoihin. Sitä ennen ei kuukautiset olleet alkaneet, eivätkä rinnat kasvaneet.
Treeni oli rankkaa, valmentajien kritiikki ankaraa, laihuuspaineet mielettönät. Jumppakavereiden kanssa ei juuri muusta puhuttu kuin ruoasta, moni sairastui anoreksiaan. Itse en sairastunut, mutta niistä ajoista on iskostunut vahva kuva takaraivooni, että hoikka on oltava.
Riski on. Itse sairastuin anoreksiaan joukkuevoimistelun kautta. Siellä kun oli sellainen hierargia että parahaat kisoihin ja heistä parhaat eturiviin. Kaverit arvostivat piniä (hyvin hoikkia ja lyhyitä) ja notkeita tyttöjä.
Minulla parenimiseen meni päälle seitsemän vuotta. Joukkueessani esiintyi myös kiusaamista.
Ottaisin selvää lajista ja reeni ohjelmasta. Painotetaanko kokoon vai aktiivisuuteen ja että harrastus pysyisi harrastuksena alkuun.
Erittäin hyvä harrastus! Mielestäni paljon parempi kuin vaikka jalkapallo tytöllä! Hyvänen aika!
Kyllä anoreksia tulee muusta kuin harrastuksesta sinänsä.