Antaisitko tyttäresi harrastaa rytmistä voimistelua?

mutta ei ole kyllä toivomuslistan kärjessä minulla.



En toivoisi myöskään että poika alkaisi pelata lätkää tai nyrkkeillä. (No okei, ei tytönkään tarvitse.)



En toivoisi että lapsi oikeastaan mitään lajia harrastaisi välttämättä kisa- saati sitten sm-tasolla, mutta jos se treenaus pysyy järkevissä rajoissa niin ehkä sitten.

on se että minun ja miehen geeneillä hänestä ei ole mitään synnynnäistä voimistelijaa tulossa. Uskoisin että olisi paljon pettymyksiä ja pahaa mieltäkin odotettavissa sellaisessa ryhmässä, jossa muut saattaa sitten olla erityisen siroja ja pieniä.



Jos löytyisi joku ryhmä, jossa itse laji ja kilpailu on sivuseikka, ja tärkeintä on terve kasvuympäristö, hyvä ryhmähenki ja liikunta ja näin, niin sitten kyllä kävisi mikä tahansa laji.

11-vuotiaana aloitin ekan laihiksen, kun mittani olivat 146/38. Luin just jokin aika sitten lapsuuteni päiväkirjoja... aika rankkaa shittii!



myöhemmin iski bulimia.

En antaisi koska ei ole varaa. Rytminen on kallis harrastus, valmennus maksut pyörii 500euron tienoilla kaudessa ainakin, lisäksi pitää maksaa lisenssejä, vakuutusta, kilpailumaksuja ja pukuja, jotka maksavat käytettynäkin, saatikaan sitten uutena aivan mansikoita.

Muuta vikaa en lajissa näe, itse harrastin sitä 11 vuotta. Onhan se tietysti kova kilpailu laji, joten ihan kovin heikkohermoista lasta ei sinne kannata viedä.

Olen itse teini-ikäinen ja harrastan rytmistä voimistelua kilparyhmässä. Harjoituksia meillä on 3-4x viikossa 2,5-3h per yksi harkka.(en siis ole millään maajoukkuetasolla). Meillä on todella osaava ja kannustava valmentaja, joka on mukana harkoissa auttamassa ja korjailemassa asentoja. En todellakaan ymmärrä miksei joku antaisi lapsensa harrastaa rytmistä? Rytminen kehittää valtavan paljon notkeutta, vartalon hallintaa, koordinaatiokykyä jne... Kisoissa on mukava ja kannustava tunnelma. Jos ei halua lapsen antaa kilpailla, löytyy monista seuroista (esim. Elise) harrasyekilparyhmiä monen ikäisille. Näissä ryhmissä voi käydä ESIINTYMÄSSÄ asemilla, jolloin kaikki on muuten samalaista kuin kisoissa, mutta ei jaeta sijoituksia. Jokaisella asemalla saa palkinnoksi mitalin ja jonkinmoisen kunniakirjan. Asemalle osallistuminen maksaa 12e. Valmentajan kautta yleensä ilmoittaudutaan. Itse käyn asemilla esiintymässä ennen kisoja, jolloin saa "tuntumaa" ennen oikeita kisoja. Kuitenkaan ei ole pakko kisata, jos haluaa käydä asemilla.
Kiitos!

En näe syytä kieltää lapseltani harrastusta, johon palaa halu ja tuntee kutsumusta. Millainen vanhempi kokee oikeudekseen kieltää lapseltaan terveyttä edistävän urheiluharrastuksen?

On niitä syömishäiriöitä aiemmin mainitun ah, niin terveen naisvoimistelunkin saralla. Täällä yksi pitkän kaavan bulimarektinen naisvoimistelija - ei se laji pelkästään sille laihduttamiselle altista, kyllä mielenterveydelliseen ongelmaan ja sen laukaisemiseen tarvitaan monia muitakin ulkoisia tekijöitä.

Itse olen nais- ja joukkuevoimistelu-urani lopettanut jo aikapäivät sitten, mutta nuori kun olen (20v, tytär 10kk), kuuluu omiin harrastuksiini voimistelu vielä valmentamisen muodossa. Kun tietää riskit (sh), osaa ehkäistä niitä. Meillä seurassa järjestetään myös ravintoneuvontaa säännöllisesti luentomuodossa, sillä fakta on se, että ei noita kuusia treenejä viikossa jaksa, mikäli ei syö kunnolla ja oikein.

Ja se, ken väittää voimistelun harjoittelumääriä suuriksi (esim. 5x2h eli 10h/vko), miettikääpä - se vastaa alle 1,5h liikuntamäärää päivää kohti. Suositusmäärä kouluikäiselle lapselle on kaksi tuntia päivässä. Enemmän olisin henk.koht. huolissani niistä pelaavista, sipsiä mussuttavista lapsista - luulisi sen lihavuuden altistavan kehonkuvaongelmille ja huonolle omatunnolle tervettä, liikunnallista elämäntapaa ja kroppaa enemmän. Ja kyllä on muuten vanhempienkin mielipiteillä suuri vaikutus - sanon vaan.

Laittakaa lapsenne vaikka sumopainimaan mikäli laihuus pelottaa :)

Lapseni harrastaa joukkuevoimistelua jo kuudetta vuotta ja ihan normaaleja esiteinejä näyttivät kaikki tänäänkin kevätnäytöksessä olevan. Osa hoikkia, osa hieman pulleroisempia mutta hienosti vetivät kaikki lavalla. 

antaisin! itse harrastin seitsemän vuotta balettia ja oli aivan ihana ohjaaja. lopetin senkin ainoastaan sen takia että en ehtinyt harjoituksiin ja harjoituspaikka oli liian kaukana. aloitin myös tässä vähän aikaa sitten telinevoimistelunkin, ihana ohjaaja sielläkin. tahtoisin aloittaa rytmisen voimistelunkin (sillä siinä yhdistyy vähän myös baletti). on siellä meidän telinevoimisteluryhmässä monen kokoisia tyttöjä, kaikki pärjää hyvin ja ohjaaja ei ole puhunut yhtään mitään laihdutuksesta tai mistään painoon liittyvästä. siellä keskitytään vain siihen liikuntaan, sama juttu oli balettiharjoituksissa. rytminen voimistelu taitaa olla ehkä kaikkein rankin näistä liikuntalajeista, mutta antaisin sitäkin harrastaa oman lapseni. kyselisin aina vaan miten siellä harjoituksissa menee ja minkälainen ohjaaja (tietenkin puhuisin ohjaajalle itselleen). mahtavia harrastuksia kaikki! itse kun olen aina tykännyt kaikenmoisesta heilumisesta ja tanssimisesta ja voimistelusta, niin kyllä on mukavia harrastuksia. osaan syödä ihan terveellisesti, etten missään nimessä ole alkanut laihduttamaan telinevoimistelun tai baletin takia.

terv. 13-vuotias tyttö!

Kannattaa näin alkuun valita sellainen ryhmä, jossa kaikki saavat olla sen näköisiä ja kokoisia kun ovat. Niin nuorena ei kannata kisailla vakavasti, kannattaa toki osallistua esiintymisiin yms. tapahtumiin. Sitten isompana voi alkaa käymään kisoissa.

Niin ja muita vaihtoehtoja rytmiselle on ainakin tanssillinen voimistelu ja joukkuevoimistelu.

T. Entinen rytmisen ja tanssillisen harrastaja

tervehenkisen valmentajan kanssa antaisin. Kauniita lajeja.

Laittaisin. Musta on niin mahtavaa, kun jotku on niin notkeita. Itse en veny mihinkään suuntaan. Haluaisin itsekin osata jotain "siistiä". 

Kyllä antaisin! Voimistelu on hyvä laji jos pitää syömisen ja nukkumisen tasaisena. Laji on rankka, niin suuri määrä unta ja monipuolinen ruokavalio on välttämättömät.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti antaisin!!! Jos/Kun saan lapsia laitan heidät jo pienestäpitäen voimisteluun! Poika telinevoimisteluun ja tyttö rytmiseen voimisteluun! Kummatkin lajit aivan mahtavia! Se on vanhempien vastuulla mitä lapsi syö/ei syö! Jos kotona tarjotaan monipuolista ja terveellisttä ruokaa riittävän usein, voin taata ettei lapsesta tule anorektikkoa vaikka hän harrastaisi rytmistä voimistelua 6x viikossa 3h kerrallaan! Itse harrastan ja valmennan rytmistä voimistelua enkä ole nähnyt vielä yhtäkään anoreksiaa sairastavaa voimisteliaa! En myöskään valmentajana ole antanut mitään tiukkoja ruokavalioita valmennettavilleni. Olemme seuran puolesta järjestäneen voimistelijoille ja heidän vanhemmilleen erilaisia ravintokoulutuksia ym. Kyllä se on vanhempien- eikä voimistelun vika, jos lapsi on anorektikko. Mielestäni rytminen voimistelu ja anoreksia ei ole mitenkään yhteydessä toisiinsa.[/quot

Onneksi et ole mun lapsen valmentaja. Anoreksia ei ole vanhempien vika. Paitsi ehkä siinä mielessä, että alttius sairastua anoreksiaan periytyy geneettisesti. Se ei myöskään tule mistään harrastuksesta. Anoreksia on mielen sairaus. On fakta, että syömishäiriöitä on enemmän tiettyjen urheilulajien harrastajilla. Kotona tarjottavan ruuan määrä tai laatu ei myöskään estä kenenkään sairastumista syömishäiriöön. Jos ihan oikeasti olet valmentamassa nuoria tyttöjä, niin ota selvää edes perusasioista syömishäiriöihin liittyen vaikka syömishäiriöliitosta.