Antaisitko tyttäresi harrastaa rytmistä voimistelua?

7-vuotiaani aloitti juuri alkeisryhmässä; harkat kerran viikossa, ei kilpailuja, pelkkää jumppaa ja tykkää kovasti!

eikä muuten ole ollenkaan tommonen tunti... minkä ikästen tunnilla olit seuraamassa ja olitko unessa?

Itse harrastin rytmistä 8 vuotiaasta 15 vuoteen saakka. Oli pakko lopettaa koska se loppui kokonaan meidän paikkakunnalta. Jäi paljon hyviä muistoja mutta myös huonoja. En ymmärrä miksette antaisi koska siinä saa tosi hyvä kunnon ja ainakin minä sain itsevarmuutta. Vaikka kaverit vähän jäi ja sain elinikäsen selkävaivan ja vaikka ihan loppu aikoina rupesikin tulemaan paha kilpailu jännitys niin että lääkärin apua tarvittiin niin silti jäi paljon hyviä muistoja. Meille ei ainakaan ikinä sanottu että pitäisi laihduttaa vaan käskettiin pitämään kunnostamme huolta. Että eiköhän se anoreksia ihan jostain muusta tule tai no riippuuhan se toki missä seurassa urheilee. Ja se että joku pelkää kamalaa räääkkäys treeniä ja huutamista niin loppujen lopuksi ne valmentajat haluavat vain parasta ja se tekee ihan hyvää urheilijalle ja kunnolle. Kummallakaan vanhemmistani ei ole notkeus geenejä mutta kyllä sitä silti harrastin. Mitä nuorempana alottaa ja venyttelee niin aina notkeammaksi tulee koska nuorena jokaisella on notkeat paikat.

Kannattaa mennä katsomaan rytmisen voimistelun kisoja ja huomata, että siellä oikeasti on kaiken kokoisia tyttöjä. Itsekin hämmästyin asiaa.



Vaihtoehtoja (ainakin pääkaupunkiseudulta) joissa on vanhemmillekin lapsille ns. harrasteryhmiä löytyy kun osaa valita seuran oikein.



Ja eräälle aikaisemmin kirjoittaneelle kommentoisin, että isän ja äidin geeneillä ei tule voimistelijoita. Itsekin hämmästyin näin yli kankeana äitinä, että miten luonnon notkea oma tyttökin voi olla.



Älkää aina ottako paniikkia joka asiasta.....

tutustuin lajiin ja hyväksi on huomattu

tai balettia. Mulla ei nouse kuin niskakarvat pystyyn rytmisestä kilpavoimistelusta, tulee liikaa omat kouluajat mieleen ja se helkkarin tamburiinin hakkaus.

Ehdottomasti antaisin!!! Jos/Kun saan lapsia laitan heidät jo pienestäpitäen voimisteluun! Poika telinevoimisteluun ja tyttö rytmiseen voimisteluun! Kummatkin lajit aivan mahtavia! Se on vanhempien vastuulla mitä lapsi syö/ei syö! Jos kotona tarjotaan monipuolista ja terveellisttä ruokaa riittävän usein, voin taata ettei lapsesta tule anorektikkoa vaikka hän harrastaisi rytmistä voimistelua 6x viikossa 3h kerrallaan! Itse harrastan ja valmennan rytmistä voimistelua enkä ole nähnyt vielä yhtäkään anoreksiaa sairastavaa voimisteliaa! En myöskään valmentajana ole antanut mitään tiukkoja ruokavalioita valmennettavilleni. Olemme seuran puolesta järjestäneen voimistelijoille ja heidän vanhemmilleen erilaisia ravintokoulutuksia ym. Kyllä se on vanhempien- eikä voimistelun vika, jos lapsi on anorektikko. Mielestäni rytminen voimistelu ja anoreksia ei ole mitenkään yhteydessä toisiinsa.

Hieno laji!

Antaisin! Itse harrastanut 16-vuotta joukkuevoimistelua ihan kilpatasolla asti. Ollaan joukkueen kanssa käyty baletti tunneilla ja jopa rytmisen valkkaki on käyny pitään meille treenejä. Enkä tosiaan ole missään anorektikon koossa oleva nainen vaan ihan normaalin kokoinen 150/55

Teen töitä anorektikkojen kanssa ja tietyt harrastukset on siellä yliedustettuina (baletti, rytminen, taitoluistelu).



Ainakaan en antais kilpailla vakavasti.

En kyllä keksi mitään syytä, miksi en antaisi. Omituinen kysymys.

Jos tyttöni haluaisi harrastaa balettia, voimistelua tms, yrittäisin päästä selville millaiset ohjaajat/valmentajat/opettajat ovat.



Olen itse tanssinut balettia pitkään ja on totta, että se on lajeja, joissa on varmaan keskimääräistä enemmän epätervettä itsensä tarkkailua. Mulla oli kuitenkin hyvä opettaja, joka tiedosti tämän ja toimi sen mukaan. Hän tuki meidän itsetuntoamme sellaisina kuin olemme ja pyrki pitämään huolta terveestä minäkuvasta ja siitä, että ymmärsimme kunnon ravinnon merkityksen.



Väittäisin, että yksi suuri syy siihen, että en alkanut teini-iässä tarkkailemaan syömisiäni ja olen aina suhtautunut vartalooni ja syömisiini terveesti on juuri tämän opettajan. Tuollaisen opettajan kouluun laittaisin tyttäreni (tai poikani) vaikka heti.

tyttö kokeili, mutta ei halunnut jatkaa.

Kaverinsa (nyt 7v) jatkoi ja tämän tytön vakiokeskustelunaiheet on: kalorit, paino, lihominen, laihdutus...



ei mun mielestä ihan normaaleja 7v jutunaiheita...

itse olen 19-vuotias neiti, harrastanut rytmistä koko ikäni. Mitä pahaa lajissa on? Se kehittää koordinaatiokykyjä, nivelten ym. kestävyyttä, lihaksia... Ikinä en ole itse anoreksiasta kärsinyt, ei kukaan treeneissä käskenyt laihduttamaan. Syön aivan normaalisti ja vaikka nyt olenkin lajin aktiivisen harrastamisen lopettanut, en näe mitään syytä miksi lapsen ei suotaisi harrastaa lajia mistä tykkää. Ja sitäkään lässytystä kilpailemisesta en siedä, itselläni parhaimpina vuosinani kahdeksat kisat vuodessa, joista 1-2 ulkomailla. Sellanen mielipide tältä suunnalta.

itse olen 19-vuotias neiti, harrastanut rytmistä koko ikäni. Mitä pahaa lajissa on? Se kehittää koordinaatiokykyjä, nivelten ym. kestävyyttä, lihaksia... Ikinä en ole itse anoreksiasta kärsinyt, ei kukaan treeneissä käskenyt laihduttamaan. Syön aivan normaalisti ja vaikka nyt olenkin lajin aktiivisen harrastamisen lopettanut, en näe mitään syytä miksi lapsen ei suotaisi harrastaa lajia mistä tykkää. Ja sitäkään lässytystä kilpailemisesta en siedä, itselläni parhaimpina vuosinani kahdeksat kisat vuodessa, joista 1-2 ulkomailla. Sellanen mielipide tältä suunnalta.

Antaisin. Ollaan laihaa sukua ja lapset laihoja. Joten ei sitten olisi tuota anorekssia pelkoa. Itse sain syödä mitä tahansa tuonne 35 vee saakka, vetää hampurilaisia naamaan ja silti laiha.



Hyvää liikuntaahan se olisi.

Antaisitko tyttären harrastaa voimistelua? Kuinka usein annatte miehenne pelata? Annatteko miehenne mennä risteilylle kavereiden kanssa? Annatteko anopin tulla kotiinne? Jnejnejne.



Ei ole kyllä mikään ihme tämä erojen määrä tällaisten ihmisten kanssa.

ja poissa ei saa olla kuin vain sairaana. Eli jos on kokeet seuraavana päivänä, niin se ei ole syy poissa oloon, kuulemma.

Miten siihen lajiin onkin "ajautunut" kaikki itseään täynnä olevat nuoret neidit. Tyttömme luokalla kuusi harrastaa rytmistä, saman verran rinnakkaisluokalla, niin miten sattuukin olemaan nämä kaikki tavan "pissiksiä".

Muut harrastavat esim. jalkapalloa, pianon soittoa, pujottelua, partiota yms. ja nämä ovat hyvä käytöksisiä ja normaalisti itseensä ja kavereihin suhtautuvia, eivätkä ole ylimielisiä kavereitaan kohtaan, niin kuin eräät.

Vähän neste noussut tysseillä päähän, kun ovat olevinaan parempia kuin muut. (vaikka puikkaaja esim laskee sm-tasolla)

rytmisestä tai muusta en tiiä mut baletissa ei tarkoituksella kehitetä epätervettä kritiikkiä vartaloaan kohtaan vaan pyritään tuomaan hyvät piolet esille ja HUOMATA ja KEHITTÄÄ huonoja puolia. Rytmisessä taas aika radikaalit normit ja ankara kuri (kyllä baletissakin mutta yleensä tietyissä rajoissa)... balettia antaisin, rytmistä ehkä

Luin mielenkiinnolla ketjun. Juttelin vielä -01 syntyneen tyttäreni kanssa ketjustanne. Tyttö aloitti -06 rytmise voimistelun.Koulu menee hyvin ja on koulun oppilas neuvostossa ja sai stipendinkin juuri koulu hengen ylläpidosta. Kilpa urheilu vaatii koko perheeltä. Meillä kun suvusta kilpa urheilijoita löytyy, sanotaa usein, että kyseessä on harrastus kunnes sen aloittaa ja sen jälkeen sitoomus. Enkä usko että kukaan lapsi jaksaa jatkaa ks. Harrastusta ilman omaa motivaatiota. On ikävää että venäläinen valmennus kulttuuri on niin ... No joi, onneksi pikku hiljaa rinnalle rakentuu suomalaisempi valmennus järjestelmä.  Toisaalta venäläiset saavat tuloksia aikaan. Meidän tyttö kunnioittaa Silja ahosta sekä Matleena saresvirtaa hyvinä voimistelijoina. Eli tyttäreni saa harrastaa lajia. Laji tulee kalliiksi tuntimäärän kasvaessa. Välillä pitää tiukastikin järjestää omia vapaita- kaksi ekstraa keväällä, mutta se on antoisaa lapselle. Lapsella on tekemistä ja tutut kaverit lajin kautta ja lapsi oppii liikkumaan säännöllisesti.