Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyajan aikuiset laiskempia kuin aiemmin?
06.07.2026 |
1970-luvun aikuinen teki työpäivän, rakensi illalla autotallia, kävi vielä halkometsässä ja laittoi päivän päätteeksi ruoan alusta asti itse.
2026-luvun aikuinen tekee työpäivän, katsoo älykellosta palautumisen olevan 42 %, tilaa ruoan kotiovelle ja siirtää pyykkien viikkaamisen huomiselle, ettei kuormitus kasva liikaa.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vertaan nyt itseäni oman alani kollegaan 70 luvulla. Voin kertoa että vaatimukset ovat kasvaneet eksponentiaalisesti. Tietämyksen taso ja käytännön vaatimukset. Että en nyt tiedä onko tuossa laiskaksi haukkumisessa mitään järkeä. Tuskin se nyt ainakaan maailmaa eteenpäin vie.
Myönnän että olen laiskempi kuin äitini.
Joo me 70-luvulla Munkkiniemessä aina töiden jälkeen rakennettiin autotallia ja lähdettiin sitten halkometsälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystytkö olemaan, ap? Tarvitsetko apua?
Olen perheellinen nainen. Työpäivän jälkeen minua odottaa perheen tuomat velvoitteet + omakotitalossa maalla riittää tehtävää, polttopuista lähtien. Työkavereinani on nuoria alle 30-vuotiaita lapsettomia, jotka valittavat ettei jaksa mitään eikä ole aikaa kuin käydä töissä ja palautua. Kyseiset henkilöt asuvat kerrostaloissa, joten ei asumisenkaan pitäisi mahdottomasti päänvaivaa/tekemistä järjestää.
Mietin usein, mitä ihmettä he tekevät työajan ulkopuolella sitten, jos mitään ei jaksa enää töiden lisäksi. Onko tämä vaan asenne asia? Vai kuluttaako some-maailma nuorison näin puhki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä että kävi töissä 1970-luvulla oli ihan eri merkitys ja mahdollisuudet kuin nykyään. Oli varaa omistusasunto on, autoon, kesämökkiin, matkoihin. Nykyään ei ole varaa oikein mihinkään, niin on ihan luonnollista passivoitua, koska vaikka kuinka huhkisi, niin ei ole varaa omaan asuntoon.
No on näköjään ainakin varaa woltata ruoat tai ostaa eineksiä.
Jos on rahat tiukassa, eikö silloin juuri olisi fiksua valmistaa ruoka itse. Mutta kun ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen perheellinen nainen. Työpäivän jälkeen minua odottaa perheen tuomat velvoitteet + omakotitalossa maalla riittää tehtävää, polttopuista lähtien. Työkavereinani on nuoria alle 30-vuotiaita lapsettomia, jotka valittavat ettei jaksa mitään eikä ole aikaa kuin käydä töissä ja palautua. Kyseiset henkilöt asuvat kerrostaloissa, joten ei asumisenkaan pitäisi mahdottomasti päänvaivaa/tekemistä järjestää.
Mietin usein, mitä ihmettä he tekevät työajan ulkopuolella sitten, jos mitään ei jaksa enää töiden lisäksi. Onko tämä vaan asenne asia? Vai kuluttaako some-maailma nuorison näin puhki.
Itselläni on asikaspalvelutyö ja olen aina aivan loppu työpäivän jälkeen. En jaksa yksinkertaisesti mitään muuta kuin syödä ja maata sängyssä, koska asiakkaiden kanssa kommunikointi vie kaikki mehut.
Vierailija kirjoitti:
Sillä että kävi töissä 1970-luvulla oli ihan eri merkitys ja mahdollisuudet kuin nykyään. Oli varaa omistusasunto on, autoon, kesämökkiin, matkoihin. Nykyään ei ole varaa oikein mihinkään, niin on ihan luonnollista passivoitua, koska vaikka kuinka huhkisi, niin ei ole varaa omaan asuntoon.
70-luvulla perheessä toisen palkka meni kokonaisuudessaan asumiskuluihin. Etelän lomalle pääsi ehkä kerran kymmenessä vuodessa, jos oli oikein säästäväinen. Huone jaettii sisaruksen kanssa. Televisioita oli perheessä yleensä vain yksi ja sitä varten sai säästää pitkään. Oikeasti 70-luvun elämä oli aivan hemmetin köyhää nykyaikaan verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fyysisesti varmasti, mutta muuten nyky-yhteiskunnassa vaaditaan kyllä varsin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen perheellinen nainen. Työpäivän jälkeen minua odottaa perheen tuomat velvoitteet + omakotitalossa maalla riittää tehtävää, polttopuista lähtien. Työkavereinani on nuoria alle 30-vuotiaita lapsettomia, jotka valittavat ettei jaksa mitään eikä ole aikaa kuin käydä töissä ja palautua. Kyseiset henkilöt asuvat kerrostaloissa, joten ei asumisenkaan pitäisi mahdottomasti päänvaivaa/tekemistä järjestää.
Mietin usein, mitä ihmettä he tekevät työajan ulkopuolella sitten, jos mitään ei jaksa enää töiden lisäksi. Onko tämä vaan asenne asia? Vai kuluttaako some-maailma nuorison näin puhki.
Itselläni on asikaspalvelutyö ja olen aina aivan loppu työpäivän jälkeen. En jaksa yksinkertaisesti mitään muuta kuin syödä ja maata sängyssä, koska asiakkaiden kanssa kommunikointi vie kaikki mehut.
Jaksaminen ei synny pelkästään kehosta vaan myös mielestä.
Asenne vaikuttaa siihen, kuinka suuren osan voimavaroistamme otamme käyttöön.
Asenne ei tietenkään korvaa unta tai lisää terveyttä, mutta tutkimukset osoittaa että se vaikuttaa kuitenkin merkittävästi siihen miten koemme itse jaksamisemme.
Vierailija kirjoitti:
Sillä että kävi töissä 1970-luvulla oli ihan eri merkitys ja mahdollisuudet kuin nykyään. Oli varaa omistusasunto on, autoon, kesämökkiin, matkoihin. Nykyään ei ole varaa oikein mihinkään, niin on ihan luonnollista passivoitua, koska vaikka kuinka huhkisi, niin ei ole varaa omaan asuntoon.
Ketähän sinä olet tuntenut tuolta ajalta. Ehkä kaupungissa näin? Mutta ei ainakaan maalla. Lomamatkoihin ei ollut ikinä varaa.
Kyllä minä ainakin myönnän että kun tulen kotia , ajattelen että olen niin väsynyt etten jaksa lähteä lenkille. Sen kerran kun saan itseni pakotettua lenkille, tajuankin että jaksoin sen vallan mainiosti ja sain siitä energiaa touhuta loppu illan vielä kotiasiaskareita.
Hyvä pointti tuo asenne. Luin (jo ajat sitten), et joka asiaan negatiivisesti suhtautuvat kuolevat "normaalia" aiemmin.
Mietin sitä, että entäs sitten jatkuvasti positiiviset? - Ei sitäkään jaksais jatkuvasti kuunnella. Tulin siihen tulokseen, et pitää osata "taiteilla" molempien tuntojen kanssa. Mutta ei sekään ole takuu mistään, esim. että EI sairastuisi muistisairauteen.
....
ap:n kysymykseen - melkeinpä ärsyttää, minkälainen vätys minusta on tullut: tuntuu siltä, etten saa oikein mitään aikaiseksi. Tosin ikä ja kivut ovat tuoneet omat rajoitteensa.
t. m61v (ent. m60v).
Moni aiemmista dukupolvista oli maalta kotoisin, kädentaitoja oli enemmän. Maalla oli monella lapsesta asti pitänyt tehdä paljon, koulun lisäksi, kitkeä rikkaruohoja, tiskata, hoitaa pikkusisaruksia ym. Ei kaikilla tietenkään. Oli enemmän tekemisen kulttuuri ja sosiaalinen kontrolli oli tiukempaa, ajkeruutta ihailtiin ja "laiskuutta" paheksuttiin. Samoin mahdolliset ahdistukset ja ylisukupolviset traumat mm. sodasta purettiin toimintaan.
Nykyisin työelämä on vaativampaa ja intensiivisempää, koko ajan pitää tehdä täysillä, kun monissa työpaikoissa seuraavat yt:t voivat olla tuloillaan.
Ilmastokriisi, sodat ja niiden uhka, parisuhteen löytymisen haasteellisuus, jos sellaista toivoo - moni asia ajassamme voi luoda erityisesti nuorille näköalattomuutta - ei tietenkään kaikille. Nämä kaikki voivat vetää mielen matalalle eikä paljon tee mieli tsemppailla.
Vierailija kirjoitti:
Moni aiemmista dukupolvista oli maalta kotoisin, kädentaitoja oli enemmän. Maalla oli monella lapsesta asti pitänyt tehdä paljon, koulun lisäksi, kitkeä rikkaruohoja, tiskata, hoitaa pikkusisaruksia ym. Ei kaikilla tietenkään. Oli enemmän tekemisen kulttuuri ja sosiaalinen kontrolli oli tiukempaa, ajkeruutta ihailtiin ja "laiskuutta" paheksuttiin. Samoin mahdolliset ahdistukset ja ylisukupolviset traumat mm. sodasta purettiin toimintaan.
Nykyisin työelämä on vaativampaa ja intensiivisempää, koko ajan pitää tehdä täysillä, kun monissa työpaikoissa seuraavat yt:t voivat olla tuloillaan.
Ilmastokriisi, sodat ja niiden uhka, parisuhteen löytymisen haasteellisuus, jos sellaista toivoo - moni asia ajassamme voi luoda erityisesti nuorille näköalattomuutta - ei tietenkään kaikille. Nämä kaikki voivat vetää mielen matalalle eikä paljon tee mieli tsemppailla.
dukupolvet> sukupolvet
ajkeruutta > ahkeruutta
🙂
Jaa, en tiedä vaikea sanoa mikä tässä on mennyt näin pahasti pieleen. Ehkä se on sitä, että mihinkään ei ole enää rahaa. Silloin 70 luvulla taisi kuitenkin nuoret vielä saada töitä ja sen talon, jota nikkaroida eli oli ehkä motivaatiota enemmän. Nyt nuoria masentaa kun tulevaisuus on sitä, että on epävarmuutta töistä, ei saa omaa taloa vaan joutuu asumaan vuokra asunnossa pitkään jne jne. Kaikki on kallista.