Millaista elämästä tulee jos en tule saamaan tyttölasta?

olet varmaan kovin nuori ap?

Ei poikien kanssa.

muka helpompaa. Päinvastoin: Tytöt vaativat äidiltä aivan toisella tavoin hermoja kuin pojat ja isä tuntuu osallistuvan poikien kasvatukseen aivan eri energialla kuin tyttöjen. Jos pojat tappelevat tai tekevät pahoja juttuja, niin ainakin meillä isä pomppaa heti väliin ja kokee vastuukseen kasvattaa pojista " kunnon miehiä" . Sen sijaan jos tytömme kinastelevat, niin isä tuskin lotkauttaa korvaansa, koska se nyt on taas " naisten kitinöitä" .

että voi, toivottavasti nyt tulee se TYTTÖ teillekin. No, minä itse oikeastaan toivon kolmatta poikaa, vaikkakin molemmat tietysti tervetulleita.

Mutta hei haloo, onko sillä sukupuolella jotain väliä ja miksi sitä pitää ulkopuolisten voivotella ja kommentoida kumpi sieltä nyt mahdollisesti TÄYTYISI tulla?!

Ja meillä ainakin pojan kanssa paljon helpompaa kuin tytön.

Valitettavasti kuitenkin yllättävän moni edelleenkin ajattelee, että onnellisimpia ovat ne perheet, joissa on sekä tyttö että poika :-/ Mulle ajatus on ihan käsittämätön, en saa logiikasta millään kiinni. Kun itse odotin toista lastamme, ajattelin automaattisesti hänenkin olevan esikoisen tapaan poika. Olihan meillä kokemusta vain suloisesta, rauhallisesta pojusta :) En osannut ajatellakaan muuta, vaikka toki sinänsä sukupuoli oli yks hailee. Emme edes ajatelleet, että " pääasia, kunhan lapsi on terve" vaan " pääasia, kunhan lapsi saa onnellisen elämän eväät matkaansa" . Siksi toivoimme lähinnä, ettei hänellä olisi sellaista vammaa, joka aiheuttaisi kipua tai kohtuutonta vaikeutta hänen omalle elämällensä.



Sen kuitenkin huomasimme, että hämmästys oli melkoinen, kun ääneen kehtasin kumota tyttöhaaveet. Ja siis kumosin sen rehdisti juuri niin, että on aika vaikea osata ajatella itseään tytön äitinä, kun kokemusta on vain pojasta äidin roolin kautta. Ajattelin myös, että tyttöjen maailma on kovempi kuin poikien ja että teini-ikä on tytöillä taatusti kammottavampi... Silti olin tietenkin yhtä onnellinen kuin esikoisen syntyessä, kun tämä tyttösemme syntyi :) Kuitenkin ärsytti suunnattomasti, kun moni totesi, että oi kun ihanaa, että saitte juuri tytön. Mikä siinä nyt niin ihmeellistä oli? Meille aidosti hartain toive oli saada suurempi perhe, lasten sukupuolesta viis! Tietenkin kaikessa on puolensa ja puolensa, ehkä tässäkin " sukupuoliasiassa" sitten, mutta hyvät puolet löytyy kaikesta, jos ne haluaa nähdä.



Eli ap:n kysymykseen vastaus: toivottavasti provosoit, etkä sentään oikeasti kuvittele asialla olevan suurta merkitystä elämällesi. Elämä on yleensä juuri niin ihanaa tai kamalaa kuin mitä annamme se omissa asenteissamme olla. Tärkeintä on olla aidosti läsnä omassa elämässä joka hetki, ja nauttia matkallaolosta enempi kuin määränpäästä. En voi kuin hämmästellä ihmisiä, jotka tekevät enemmän lapsia kuin mihin olisivat oikeasti valmiita vain saadakseen tytön :-/ Tai pojan.

Harmittaako kun ei tullut tyttöä?