Lue keskustelun säännöt.
Suhde kriisissä?
27.05.2006 |
Yhteistä matkaa menty liki 10 vuotta, lapset ovat pieniä(4 ja2 v) en eedes muista koska olisimme saaneet viettää aikaa kahdestaan. Välillä mietin sanoessani rakastan sua- tarkoitanko oikeasti mitä sanoin. Tuntuu olotila lauseeseen aika laimealta. Baarissa jos tyttöjen kanssa ollaan niin kaipaan opmaa miestäni vierelle ja hitaille tanssimaan. Onko tämä jokin virstanpylväs joka jokaisessa arkisessa suhteessa tulee, vai vaiko yhteisen ajan puutteellisuudesta johtuvaa... Meillä riidellään enemmän kuin aikaisemmin ja ollaan molemminpuolisesti ilkeämpiä toisillemme myös sanallisesti.
Kommentit (3)
Tuntuu, että kunnioitus on mennyt ja lauotaa toisillemme vaikka mitä loukkaavia asioita! Uskon kuitenkin, että tämä on ohimenevä vaihe, aika monet varmaan just eroavat tässä vaiheessa!
Eihän me anneta periksi vaan odotellaan aikoja parempia!
Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei myöskään olla päästy mihinkään kahdestaan iäisyyksiin ja se näkyy. Ymmärretään toisiamme yhä useammin väärin, eikä jakseta keskittyä ajattelemaan meitä parina, ollaan vaan perhe. Positiivista kuitenkin se, että molemmat tiedetään tän olevan vaihe ja yhdessä halutaan vahvasti pysyä.
iltaa viettäessäsi kaipaat miestäsi. Kohta lapsenne ovat niin isoja, että saatte taas sitä yhteistä aikaa.