Mikä on pahinta, mitä lääkäri/sairaanhoitaja on sulle sanoa töksäyttänyt?

Ei kaikkea lääkärin tai hoitajan sanomaa pidä ottaa niin hirveästi ihteensä!

...kun ensimmäistä kertaa kuunneltiin sikiön sydänääniä, niitä ei tohtori-täti löytänytkään ja mielestäni (vaikken ammattilainen olekaan) etsi niitä ihan väärästä kohdasta. Totesi sitten vain, ettei hän täältä kyllä mitään kuule ja alkoi kirjottamaan lähetettä TAYS:iin, jotta saadaan selville onko kohdussa ylipäätään ollut elämää missään vaiheessa. Aloin tietysti itkeä, koska lapsi oli tosi toivottu ja lääkäri siihen vain tokaisi, " ei tässä nyt itkeä tarvitse, kyllä te vielä ehditte lapsia tehdä" (oltiin miehen kanssa 27v).

(TAYS:ssa onneksi selvisi vielä samana päivänä että siellä jumputti vahva pieni sydän ja nyt sen omistava prinsessa nukkuu tuolla ulkona päikkäreitään!).=)



Sama lääkäri jälkitarkastuksessa, kun teki alatutkimusta: " eihän täällä oo mitään lihaksia enää!" ja kun sanoin etten halua mitään ehkäisyä, että ihan kortsulla mennään ainakin nyt jonkun aikaa, täti sanoi " no sitten saattekin olla tosi varovaisia" ...no, ei se nyt maailmanloppu ois jos toinen vauva tähän maailmaan vielä saatais! Tein tästä naisesta valituksen ja sen jälkeen en ole häneen neuvolassa törmännyt.



Synnytyksessä (jotta istukka tulisi ulos) kätilöharjoittelija painoi vatsaani NIIN kovaa ja kipeästi (eikä ollut mikään keijukainen tämä tätsky!), että se sattui melkein enemmän kuin koko synnytys itsessään!



Ehkä jonkun mielestä olen liian pienestä närkästynyt, mutta pitää ottaa huomioon näissä jutuissa se, että odottava ja vasta synnyttänyt nainen on aika herkässä mielentilassa muutenkin...ammattilainen osaa näissä tilanteissa valita sanansa tarkkaan!

Olin juuri ponnistusvaiheessa, kun salin ovi aukaistiin ja kaikki odotusaulassa olleet näkivät suoraan saliin. Ponnistaessani minulta kysyttiin: " Saako harjoittelija tulla?" Jos olisin vain kyennyt, olisin sanonut pari valittua sanaa... Harmi, kun en silloin huomannut asiasta valittaa. Synnyttänyt tai odottava äiti on tosi herkkä ja moni pienikin huomautus saisi jäädä kyllä tekemättä. Pitäisi olla sanoissaan tarkka!



Nuoruudessa muistan kun olin kerran terveydenhoitajalla käymässä. Olin silloin kilpaurheilija ja pidin hyvin tarkkaan huolta syömisistäni, olin jopa lievästi syömishäiriöinen. Terkka totesi minun painavan kilon enemmän kuin vuosi sitten edellisellä kerralla ja sanoi: se tekee kymmenessä vuodessa sitten kymmenen kiloa tätä tahtia. Ja se jäi kyllä mieleen ja pitkäksi aikaa vaikutti taas syömisiini.

kun alkoi verenvuoto. Ensin ihan pientä tuhrua ja sitten oikein kunnolla. Takana oli keskenmeno rv14, joten soitin päivystykseen että tulisin näytille. Tiesin jo, että kesken raskaus menee,koska vuoto oli niin runsasta. Hoitaja sanoi puhelimessa, että odottele nyt vaan kotona ja tule sitten vasta kun vuoto on HÄIRITSEVÄN runsasta. Muutaman tunnin päästä alkoi mahaa polttaa ja verenvuoto oli edelleen runsasta. Lähdin päivystykseen, missä tämä hoitaja sitten huusi mulle pää punaisena etten olisi saanut tulla turhaan. Huusi ettei tämä mikään keskenmeno ole, vaan ihan normaalia näillä viikoilla. Mä istuin itkien tuolilla ja mahaa poltti niin, ettei saanut istuttua. Pääsin sitten vihdoin lääkäriin ja ultrassa sitten todettiin tuulimunaraskaus. Lääkäri käski mennä osastolle koska kaavinta tehtäisiin samana päivänä. Kysyin hoitajalta neuvoa,miten naistentautien osastolle pääsee, johon hän totesi että olethan sä täällä ennenkin samasta syystä ollut, ei se osasto ole mihinkään muuttanut...

Eräs potilas minut sinne sitten opasti:(

Olin siis ekasta keskenmenosta samassa sairaalassa, mutta en siinä itkuisena ja kipeänä muistanut, miten sinne osastolle mentiin.

ja kun lääkäri otti vastaan mut, hän tokas: kaikkiko te sieltä työpaikalta täällä juoksette?? Onneks tiesin et työkaverikin oli siellä just käynyt, mut ois tehny mieli sanoo, et ai mitenniin? lekureillahan kuitenkin on vaitiolovelvollisuus..

meidänkin osastolla on näitä " asiakaspalvelun ihmeitä" , joiden toivoisin kokonaan jättävän hoitoalan tai medisiinaamisen.

Joskus on ihan potilaiden vuoksi itkettänyt.



Toki kannattaa muistaa että me hoitsutkin ollaan ihmisiä...

Eikä se että kanyylista vähän verta lattialle lorahtaa ole kovin kummonen juttu. Sattuu paremmissakin piireissä;)

Sisätutkimusta tehtäessä sattu ihan vietävästi. Gyne sano, et vika on vaan korvien välissä ja nauro päälle



Nykyään mulla vaginismi, mistäköhän osittain johtuu

siellä sellainen vanha kätilö/sairaanhoitaja tuli huoneeseen, katseli mun papereita ja tokas onneksi tämänkin lapsen on sitten valmis joku ottamaan omakseen. Mä olin vähän ulalla. En kai omaani pois antais, vaikka olinkin suht' nuori (21v) ja miestä minulla ei ollut. Ja tää nainen ei mua hoitanut/ultrannut, kunhan törmäsi sisään ja luki papereita.

kun olin loppuraskaudesta lääkärillä käymässä. Alkoi sitten tehdä ultraa alakautta. Puhelin soi. Hän vastasi ja piti puhelinta korvallaan ja samalla teki tutkimusta. :S

Anteeksi vaan, mutta minä en kyllä ymmärtänyt mitä pahaa sulle oli muka tehty. Olet todellakin tainnut olla yliherkkä!

Toiset oli sellaisia että voi apua, voiko olla totta että tosiaankin kohdellaan ihmisiä noin, ja toiset sitten sellaisia, että jäin suu auki ihmettelemään että mitäs pahaa tuossa nyt oli.

mutta äitiysneuvolan kautta meille oli valmennusta pitämässä sellainen tapaus, että... Ei kuulemma haittaa, jos välillä tulee vähän " otettua kiinni toisesta" äidin ja isän välienselvittelyssä, tai jos siitä tulee mustelmia. Sukupuoliroolit olivat muutenkin varsin vanhakantaiset. Mies suojelee, nainen hoitaa. Mies kokee itsensä ulkopuoliseksi. Jne jne... Ihan uskomatonta, nykypäivänä. Onneksi en edes muista kaikkea enää.



Yksi neuvolantäti päätti alkaa setviä minun kasvissyöntini eettisiä perusteita tyyliin " muistatko enää, miksi edes ryhdyit kasvissyöjäksi alunperin?" ja melkeinpä syyttämään äitiäni valinnoistani. Hän kysyi myös äitini ruokavaliosta jne. Olin kuitenkin asunut kymmenen vuotta omillani siinä vaiheessa ja ollut kasvissyöjä toistakymmentä vuotta. En nyt mielettömästi loukkaantunut, mutta toivoisin vähän kunnioitusta silti yksilön valintoja kohtaan. Samantien minut myös passitettiin ravitsemusterapeutille. Paino ok ja ruokavalio myös... Kai sitä sitten kaikkien pitäisi syödä makkaraa.

puuduteta, lapsivesikin on vihreää!" samalla veti hanskat käsistään ja lähti pois :(

Kaikki tiesi, että olin jo mennyt laitokselle ja tulin kotiin itkemään " kun en osannut edes synnyttää" . Ei paljon huvittanut vastailla puhelimeen.

tuorein tällainen:



Tyttömme sai lopulta alkunsa 3,5 vuoden yrittämisen jälkeen. Jälkitarkastuksessa tk-lääkäri kysyi, että mitenkäs tuon ehkäisyn laita sitten, mitä käytit tätä raskautta ennen. Kerroin pitkästä yrityksestä johon hän, että " hohhohhoo, no sä nyt et ainakaan ensimmäisten joukossa uudelleen raskaaksi tule, hehee..."

pyytämään apua akneen, kun olin jo parikymppinen eikä iho alkanut parantua, olin todella pahan näköinen, se nakersi itseluottamusta. Sanoin lääkärille että kun tämä akne haittaa, johon lääkäri: eihän tuo niin paljoa haittaa. Ja se vastaanotto oli siinä. Ei tutkinut, en saanut reseptiä tai muuta apua, vain tuon kommentin.

Terkkari kyseli synnytyksen jälkeen ehkäisystä ja sanoin, että no eipä tarvita sellaista kun hoidoilla tämäkin lapsi saatiin, mihin terkkari sitten selittää, että no usein se eka raskaus kyllä sitten vaikuttaa siihen naisen kroppaan sillä tavalla että seuraava sitten tulee ilman hoitoja jne jne. Aha. Vai niin. No vaikuttaako se raskaus siihen miehen sittiöiden lukumääräänkin?

jotka oli tehty luovuttajan siittiöillä koska miehelläni ei ole omia lainkaan, niin sairaanhoitaja sanoi : " no, onhan ne edes puoliksi omat..."



Jos en olisi ollut vesiletku perseessä niin turpiin olisi tullut.

Nyt on .

Minä TODELLA toivon että koskaan en tämän rouvan puoskaroitavaksi joudu.