Kenellä PASKIN äitienpäivä?

t:se asumuseron kokeva

Vaikka tosi surkea on sinunkin äitienpäiväsi ollut, sorry. Sinulle, ja muillekin monille, joiden äitienpäivä on epäonnistunut, haluan kuitenkin toivottaa onnittelut päivän johdosta ja parempaa, aurinkoisempaa kevättä.

6vuotta on odotettu lasta ja taas tuli uusi äitienpäivä ilman lapsia. Ei yhtään kivaa....

kätkytkuolemaan kuolleen pojan haudalla on istuskeltu ja itketty tämäkin päivä.Lisää lapsia on yritetty jo pari vuotta.Tutkimuksissa ei ole löytynyt kummastakaan mitään vikaa. :(

Mielelläni leipoisin lapsilleni kakkua selkä kipeänä jos lapsia olisi meille annettu.

ILOITKAA NIISTÄ LAPSISTANNE, jonain päivänä voitte huomata että on liian myöhäistä.

ei nyt mitään niin vakavaa kuin muilla aikaisemmilla,mutta pahalta tuntuu.

ei tullut aamupaloja tai pitkään nukkumista. onnittelukin tuli vasta pari tuntia heräämisen jälkeen. mies on maannut myös sohvalla ja torkkunut siinä syöden ja juoden. krapulaansa potee. eilen vain puhui niin siitä kun hän tekee kakun,aamupalan jne. ja sitten ulkoillaan koko perhe ja käydään kylällä. ehkä tämä ei tuntuisi niin pahalta ellei olisi lupaillut kaikennäköistä.

olisi niin mukava kerrankin saada jotain arvostusta tälle minunkin työlle,mutta ei niin ei.

itse mies kyllä isänpäivänä on saanut kaiken huomion ja lahjat sun muut,mutta ei sitten vaivaudu minun puolestani. no pari vuotta enään ja sitten lapset jo itse osaavat ainakin kortin tehdä tarhassa.

ja miehen turha odottaa multa enään mitään,niin lapselliseksi heittäydyn.

kun suren kohtu verta vuotaen tätä pientä, jota jouluksi odotettiin. Mies ei ole noteerannut tätä keskemnenoa lainkaan eikä lohduttanut - vähätellyt vain. Ruoaksi grillasi eilisen päiväyksen kanafilejämät klo 16. Eilisen keskustelun perusteella meilläkin ero ajankohtainen.



Mihin on meidän onnellisen pienen perheen myötätuuli kadonnut...

mutta sama juttu täällä, että isänpäivänä lapset ova vääntäneet mun avustuksella kortit, ollaan leivottu kakut jne.



Entäs sit mulle? Onnittelut tuli kans parin tunnin kuluttua heräämisestä, ei korttia, ei lahjaa, ei kakkuja (en edes itse ala vääntämään).

No, nyt mies ja lapset ovat hakemassa pizzaa....

Ollaan eroamassa ja molemmat omissa maailmoissaan, mies vain passiivisena telkun edessä, ei edes onnitellut. Lapsilla oli kyllä äidille lahjat...

ilahduttaminen jne? MIKSI olette yhdessä ja ennenkaikkea: M I K S I olette lisääntyneet???????????????? En todellakaan ymmärrä.

karmeilla teoilla uhkaileva puoliso!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!



Asumuserossa ei sentään tarvitse alkaa pelätä henkensä puolesta.

Ero ei ole vaihtoehto. Se ei ole mahdollinen! Se on itsekäs teko, oman edun asettamista lasten edun edelle. Ero rikkoisi perinteitä, tahraisi mainetta ja rumentaisi tilastoja. Pitäisi tyytyä vähempään, kulissit tulee olla kunnossa ja kruunu kirkas.



Niin ja miehet on miehiä. Siitä kilpaillaan, kenenkä mies on välinpitämättömin ja kellä on kurjin kohtalo.



Tämän mallin minä olen nähnyt. Ja vaikka nykyajan sivistys ovat minunkin silmiäni avautuneet ja ajatukseni ja mielipiteeni eivät _oikeasti_ ole edellä mainitunlaisia, niin silti, tiedätkö, jossain takaraivossa ne vaikuttavat silti toimiini, tekoihini ja päätöksiini...



se eroava keskenmenoäiti

itse kelailen mielessäni kuinka mieheni on varmaan edellisinä äitienpäivinä lähetellyt tekstareita toiselle naiselle samalla kun on minulle käynyt huoltoasemalta ostamassa sen perinteisen puskan ja törkännyt syliin sanoen tässä.

Meillä ei leivota ei mitään. Mieli on tosi maassa kun kaiken tämän kriisin " jälkeen" ei mies edes osoita välittävänsä. Kaikki on hyvin kunhan äiti on iloinen jos ei on äidin päässä vikaa.

Ja vauvaonnea tulevaisuuteen!



Vanhempien huonosta parisuhteesta lapset kärsivät. Se on vissi ja totuus.

koko viikonlopun. En kehdannut menna " mummolaan" perinteisille suvun äitienpäiväjuhlille, koska hävetti niin paljon mieheni puolesta. Kyllä on harmittanut koko päivän, vaikka mies on muuten hyvä enkä ole vaihtamassa. On ollut rankka vuosi äitiydessä ja jotenkin olisin halunnut hänen sitä muistavan, edes olevan paikalla mutta ei niin ei...

Vauva oli 3 viikkoa ja itse huonossa kunnossa vaikean synnytyksen jäljiltä. Aamuyöstä minun ja vauvan piti siirtyä nukkumaan sohvalle että mies saa nukuttua (vauva kitisi). klo10 herätin miehen ja odottelin onnitteluja. Sain lahjan (keittokirjan). Tämän jälkeen mies keitti kyllä kahvia, mutta itselleen ja alkoi lukemaan lehteä. Ihmetteli kun kyselin eikö minulle ole kahvia. Kakusta tai muusta hemmottelusta puhumattakaan.



Vastakohtana voisin sanoa että tämä toinen äitienpäivä on kokemastani paras. Mies muutti pois kuukausi sitten ja me " tytöt" nautittiin ihana aamiainen kahvilassa ja käveltiin meren rannalla auringon paisteessa. Aamulla heräsin kun rakas tyttäreni höpötti omia juttujaan nukuttuaan 12 tuntia.



Kysynkin, miksi te siedätte epäkunnioittavia miehiä? Voin kertoa että perinteen tai muun periaatteen nimeen on turha pitää huonoa avioliittoa yllä. Lapset kärsivät huonosta avioliitosta ja millaisen perhemallin annatte lapsillenne? Avioero on vaikea ratkaisu, mutta uskokaa, kyllä sitä pärjää kun uskaltaa pyytää apua läheisiltään ja ammattihenkilökunnalta.

minulla on todella paska äitienpäivä akka nalakuttaa ja suomiki menetti yhden pisteen kanadalle vaikka olis voinu voittaa

Upea lukea sun tekstiä. Mäkin olen tässä parisen kuukautta sitten eronnut ja voi että on ihana äitienpäivä. Me yksinhuoltajat ollaan melkoisia tosiäitejä, sanokoot muut mitä vaan. Musta on niin helpottavaa olla kahden lapsen kanssa. Ei ole mitään mitä odottaisi ja pettyisi sitten vaan. On vaan tätä hetkeä ja nautintoa lapsesta. Hyvät naiset, jotka elätte huonossa suhteessa, sanon teille yhden jutun. Parempi on olla yksin kuin huonossa suhteessa. Tämä on tosi, myös lapsien kannalta.

Olin vanhemmillani ja menin sinne jo pari pv sitten, koska arvelin ukon tarvitsevan omaa rauhaa erinäisten stressijuttujen ja tapahtumien vuoksi. Arvelin myös, että haluaa ehkä ottaa kaljaa ja katsoa lätkää enkä jaksa olla täällä . Miehen piti tulla tänään sitten vanhemmilleni tänään. Ja vielä mitä. Ukko ei masennukseltaan jaksanutkaan tulla vaan istuu ja märehtii täällä kaikkia huoliaan. Onnittelut sain ( 1 yhteinen lapsi) puhelimitse kun niitä suunnilleen itku kurkussa tivasin.



Viime vuonna tuli kukat, kakut ja lahja ja oli kiva päivä. Tänään ei sitten mitään. Onneksi sentään vanhemmillani syötiin yms ja itse muistin äitiäni sekä mummoani.



Kun saavuin kotiin, niin ensiksi sai ruveta siivoamaan yms. Miehen lapsi syö kantamiani herkkuja eikä kukaan muista mitenkään. Lapseni on vielä niin pieni, ettei ymmärrä mitään. No, onneksi olen saanut tuon ihanan lapsen.Ilman tuota paska-äijää ei olis sitäkään iloa suotu.

Et ihan kiva.

Minulla on ollut ihana päivä (tiedän, hölmöä tulla kertomaan se tähän pinoon), mutta sieluuni sattuu, kun ajattelen teidän kipeitä hetkiänne. Paljon onnitteluja kuitenkin minulta, tuntemattomalta kanssasisarelta teille. Olette urheita ja sisukkaita, ihania ihmisiä ja äitejä tai tulevia sellaisia. Jaksamista tähän päivään ja arkeen!