Lue keskustelun säännöt.
Kenellä PASKIN äitienpäivä?
08.05.2005 |
Meillä kaksi pientä tenavaa ja itse olen hoitanut koko päivän sirkuksen. Kakunkin väänsin itse itselleni. Miehellä käy läpi omaa kriisiään, makaa vain tai katsoo jääkiekkoa. Ystävällisyys tai herättely eivät auta... Eilen hän jopa päätyi uhkailemaan, että jos " en ole kunnolla" , hän tekee jotain minulle... Miten tähän on päädytty? Perhe-elämä yhtä peetä raha- ja työhuolien vuoksi. Miten voi rakastaa vastamäessä?
Kommentit (29)
Meilläkin on avioero tulossa, mutta silti mies väsäs eilen illalla lapsen kanssa kakun ja sain lahjat, kortit ja kukat aamulla sänkyyn....
Mukava kuulemma tytön kanssa touhuilla tuommosta ja tyttökin ihan mielissään.. ei lasten tarvi kärsiä jos vanhemmat ei ole väleissä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aurinkoista kevättä ja kovasti voimia ja tsemppiä! Mankelissa olette/olette olleet, mutta jos siitä kunnialla selviätte, voitte olla itsestänne ylpeitä!
sitä just ajan takaa, että kun viime äitienpäivänä meitä oli paljon, joita ei muistettu mitenkään (tai muistettiin esim. asumuseropaperilla) niin kannattaako nyt muistaa sitten jotenkin lapsen isää, joka on siis vielä mieheni?
Vai oisko kuin mitään päivää ei olisikaan?
t.33, se ketjun nostaja
Ei voi kyllä muuta sanoa kun olette antaneet elämänne tuollaiseen jamaan mennä. Eikö yhtään hatuta elää tuollaista elämää?
Sääliksi käy teitä. Toivon, että saatte elämänilonne takaisin tavalla tai toisella. Kylä muuten on murheiset ajat...
Voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja isä asuu toisessa kaupungissa, ei aio tavata lasta isänpäivänä.
lapsi on tehnyt kortin ja yhdessä lähetämme sen isälle, samoin ajattelin laittaa lapsen soittamaan onnittelupuhelun su-aamuna (toki ehkä vasta iltapäivällä, jotta isä varmasti hereillä).
Ei naisen tarvitse muistaa ex-puolisoaan millään tavalla, mutta kyllä hänen täytyy huolehtia siitä, että lapset muistavat isäänsä. Odottaisin samaa myös isältä jos asiat olisivat toisinpäin.
Olkoon kuinka **ska tyyppi tahansa, niin on se kuitenkin lapsen isä, lapsen ainoa isä ja lapsella oikeus isäänsä.
Aloin vuotaa. Maanantaina pääsin ultraan.
Sikiö oli kuollut. Jouduin kaavintaan. :´(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä mies edes muistanut mitenkään... silloin riideltiin asiasta ja vieläkin pahaa tekee kun ensimmäinen äitien päiväni oli.
Sukulainen selvisi hengissä ja se ei minua haittaa etten saanut kakkua tms. Mutta ettei edes korttia ollut mies ostanut etukäteen...
muistan kyllä isänpäivänä. Ihana mies ja isä on muuten.
Tosin minä olisin vauvan kanssa käskenyt miehen painua helvettiin, jos olisi urputtanut vauvan kitinästä. Olis mennyt ukko sinne sohvalle.
Monta vuotta minäkin ymmärsin ja passasin murjottavaa ja omia kriisejään potevaa miestä.
Sitten sisuunnuin ja olin vittumainen akka pari vuotta ja mieheni oli paska räyhääjä saman ajan.
Nyt ollaan riidelty jo niin paljon, ettei jaksa enää. Masennukseen vaipumiseni ja lääkityksen ja parin vuoden terapian jälkeen minä en enää riitele, mutta en siedä sitä mieheltänikään.
Olen sanonut hänelle suorat sanat siitä, että jos aikoo naamaansa tässä huushollissa näyttää ja minun ja lasten kanssa olla, on parempi opetella käyttäytymään.
Kahdeksan vuotta meni taistellessa, nyt mies on ystävällinen ja minä myös. Elämme uutta rakastumisen aikaa.
Neuvoni on siis, jos haluatte jatkaa, joudutte kovan paikan eteen ja teidän itsenne ON oltava KOVIA, jotta taotte miehenne mieleen sen, että teitä on KUNNIOITETTAVA ja kohdeltava hyvin.