40 vuotiaat odottajat

Hei, täällä 39-vuotias ensiodottaja...olen 40 kun ja jos vauva syntyy...ihan alussa vasta ollaan ja vielä on epäuskoinen ja pöllämystynyt olo! Tulisin mielelläni tuonne keskusteluryhmään,pistin pyyntöä mutta ei ole kuulunut vielä mitään...

Hei Maoam, laitoitko pyyntöä siis tänne Vauva palstan suljettuun ryhmään, vaiko tuonne FB:n ryhmään. Minä ylläpidän FB:n ryhmää ja siellä ei ainakaan näkynyt uutta jäsenpyyntöä.

Hyvää viikonloppua teille kaikille tuleville mammoille.

t Riemua

Hei!

Laitoin pyynnön tuonne 35-vuotiaitten ryhmään? Minkälainen FB-ryhmä teillä on, pääsiskö sinne?

Olen 42-vuotias odottaja, viikkoja nyt 13+1 ja toinen olisi tulossa..

Lisäsin sinut tuonne vauvan ryhmään. Ainakin mulla se kuitenkin toimii huonosti, en pääse lukemaan itse viestejä, vaikka sain lisättyä uudet pyynnöt. tervetuloa samannimiseen fb-ryhmään!

Jep, täällä yksi 44v odottaja. L.A 1.6. ja kaikki mennyt tähän saakka hyvin. Alussa oli jotain pieniä raskausoireita, kuten rintojen arkuutta ja alavatsakipuja. Nyt kaikki tosi hyvin. Olen käynyt alkuraskauden ultrassa, jossa katsottiin niskaturvotus. Seuraava ultra ensi viikolla. Neuvolassa sanoivat myös laittavansa minut sokerirasituskokeeseen, mutta mitään muuta extra kontrollia ei ole tiedossa ainakaan toistaiseksi.

Ai niin ja tämä on kolmas onnistunut raskauteni. Aiemmat tulokset 20v ja 17v.

Onko ketään muita 40+ odotrajia? Itselläni 5 lapsi tulossa nyt rv 10+6. Alussa oli veristä vuotoa joka säikäytti muutamaan otteeseen. Emätin tulehdus vaivasi. 

On sanottu myös että riskit kasvavat kun on 40 vuotta täyttänyt sen vuoksi on tosi pelokkast tunnelmat. Onko pikkuisella kaikki hyvin. En uskalla oikein vielä iloita raskaudesta. Vaikkakin niin kovasti toivon saavani oikkuisen käärön heinäkuussa syliini. =)

Onko ketään muita 40+ odotrajia? Itselläni 5 lapsi tulossa nyt rv 10+6. Alussa oli veristä vuotoa joka säikäytti muutamaan otteeseen. Emätin tulehdus vaivasi. 

On sanottu myös että riskit kasvavat kun on 40 vuotta täyttänyt sen vuoksi on tosi pelokkaat tunnelmat. Onko pikkuisella kaikki hyvin. En uskalla oikein vielä iloita raskaudesta. Vaikkakin niin kovasti toivon saavani pikkuisen käärön heinäkuussa syliini. =)

Olen nyt 40v ja juuri plussannut. LA syyskuussa, joten silloin siis 41v. Esikoinen on nyt 1v 8kk, joten en nuori ollut silloinkaan. Eikä silloin ollut mitään erityisiä tutkimuksia. Sokerirasituskin tehtiin ihan vain huvin vuoksi loppuraskaudesta.

Lueppa tämän päivän, sunnuntain  hesarista juttu yli35v synnyttäjistä. On varmaan nykypäivänä vähän eri asia kuin ennen. Ja onhan niitä monia yli nelikymppisiä ensisynnyttäjiäkin.

Niin, ja oireita ei ole. Muuta kuin kuukautiset myöhässä ja menkkamaisia kipuja. Sehän tässä taas tympii, kun mielellään ottaisi kunnon oireita että tietäisi varmasti olevansa raskaana... ;D mutta ei mitään. Normaalikierroissakin oli rinnat enemmän kipeänä kuin nyt...

Hei. Mitäköhän tuossa Hesarissa oikein on lukenut kun itselle ei lehteä tule. Vai saisikohan sen vielä jostakin?

Hei, täytin syksyllä 40 ja nyt on laskettu aika jo lähellä... Kyseessä kolmas lapsi, ensimmäinen tästä liitosta. Siinä mielessä erilainen raskaus, että nyt on oireina melkein kaikki mahdolliset verenpainetta ja peräpukamia lukematta...Että närästystä, väsymystä, suonikohjuja on ihan riittävästi. Sokerirasituksessa yhden tunnin arvo oli 0,1 yli sallitun ja senpä vuoksi olen sitten joutunut mittailemaan sokeriarvoja, tosin niissä ei ole ollut mitään poikkeavuuksia. Ultrissa ja verikokeissa kaikki on ollut ok, eikä aihetta tarkempiin tutkimuksiin ole ollut. Vauvavakuutuksen saaminen onnistui eri yhtiöstä,  missä muut vakuutukset on. Se ikäraja 40 tuntuu joillekin olevan ehdoton...

Mutta nyt tässä odottelen, että milloin vauva syntyisi, kaikki olisi jo valmiina ;)

http://www.hs.fi/sunnuntai/35+ik%C3%A4vuotta+ei+olekaan+%C3%A4itiyden+takaraja/a1388205127004

Tuossa sinulle linkki siihen Hesarin artikkeliin.

Moi vaan. Täällä yksi 40-vuotias odottaja. Ehdin vielä nelikymppisenä synnyttämäänkin tämän kolmannen lapsemme. Raskauden toinen kolmannes on aluillaan, pahoinvointi väistynyt ja olo aiempaa pirteämpi. Erityisiä raskausvaivoja ei ole ja liikuntakin sujuu lähes entiseen tahtiin. Kummasti vatsa on alkanut pullahtaa esiin, vaikka en ihan vielä odottanut sitä tapahtuvaksi. Vähän aikaa vielä saan piiloteltua töissä.

Muru, mistä sait vakuutuksen? Voisin suoraan kysellä samasta firmasta, jos noin hankalaa on.

Hei. Täällä yksi "pölmistynyt"  42-vuotias odottaja. Melkoisen uudenvuoden pommin sain, kun tein uudenvuoden aattona raskaustestin, joka näytti positiivista. Raskaus ei ollut suunniteltu, kuvittelin oireiden olevan reissusta saatua vatsapöpöä, kuukautiset tosin oli 2 vkoa myöhässä..... Koska minulla ei ole raskaudesta aikaisempaa kokemusta, ryntäsin samantien ainoalle gynekologille (yksityiselle), jolle onnistuin vielä saamaan samalle päivälle ajan pääkaupunkiseudulla. Ja siellähän se raskaus ultrassa vahvistui , tuli sitten vähän erilainen uusi vuosi.... En ole vakituisessa parisuhteessa, joten kyseessä on ns. vahinko. En osaa vielä iloita enkä kyllä surrakaan, olo on turta, pelokas ja epätodellinen. Ultrassa ei vielä tiistaina näkynyt sydänääniä, joten menen uudestaan ensi tiistaina (7.1.). Lääkäriltä saamassani paperissa lukee raskausviikkoja 6+1.  Koska olen ensi kertaa asialla, kaikki nämä raskauteen liittyvät asiat on mulle ihan uusia, en edes tajua noita raskausviikkojen laskemisjuttuja, saatika muita asioita ja puhunkin varmaan ihan hassuilla termeille ;-) eli korjatkaa hyvät sisaret. Tiedän kyllä, että hedelmöitys on tapahtunut 1.12. tai 2.12..

Aika hämillään täällä olen ja "isälle" en asiasta ole vielä uskaltanut kertoa, olemme yhteyksissä harvakseltaan. Ajattelin kertoa tuon ensi viikon ultran jälkeen, kun tiedän, onko siellä todella elämää. Pelottaa todella paljon, miten hän asian ottaa. Niin, ja ihan nuori ei ole hänkään enää, 51v. 

Ihmehän tämä on kaikella tapaa, eikä vähiten siksi, että olen sairastanut agressiivisen rintasyövän ja saanut siihen viisi vuotta sitten sytostaatit ja syönyt viisi vuotta hormoneja. Lisäksi olen elänyt kahdessa pitkässä parisuhteessa, joissa olemme joskus "puolitosissaan" yrittäneet raskautta kumppanini kanssa, eikä mitään tapahtunut. Minulla on ollut vahva tunne, että 99%:lla varmuudella en voi tulla raskaaksi enää, ainakaan luonnollisin keinoin. Syöpälääkärikin pari vuotta sitten kehotti käynistämään välittömästi hedelmöityshoidot, jos vielä haluaisin tulla raskaaksi.

Eli melko sekavissa tunnelmissa täällä ollaan. Muutamalle ystävälle olen kertonut ja olen saanut heiltä aivan korvaamatonta tukea. Kiva, että tällainen palstakin löytyi ja että muitakin vanhoilla päivillä raskaaksi tulleita löytyy. Tsemppiä, onnea ja iloa kaikille teille, jotka pystytte raskaudestanne jo iloitsemaan!!

Minä olen 41v ja odotan kolmatta lasta. Aikaisemmat lapset on 10v ja 8v. Raskaaksi tulin yllättävän helposti, ei kestänyt kuin 5kk. Tämä raskaus on ollut täysin erilainen kuin kaksi edellistä, pahoinvointia ei ole juurikaan ollut, mutta nyt on uutena raskausdiabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta ja astma. Painoa on reippaasti enemmän kuin esikoista odottaessa ja olo sen  mukainen. Toisaalta olen hirveän onnellinen, mutta jotenkin tuntuu siltä että tämä on viimeinen raskauteni ja lapseni. En halua enää tämän jälkeen.

Sain vauvavakuutuksen OP-Pohjolasta, siellä on ikäraja nykyään 46v. ;)

Sepäs mukava kuulla, että Pohjolasta, koska se on muutenkin vakuutusyhtiömme. Muilla lapsillamme ei ole vakuutusta ollutkaan, eikä erityisemmin olisi tarvittukaan. Ikäkö se nyt on, joka saa alkaa varautumaan riskeihin :)

Sepäs mukava kuulla, että Pohjolasta, koska se on muutenkin vakuutusyhtiömme. Muilla lapsillamme ei ole vakuutusta ollutkaan, eikä erityisemmin olisi tarvittukaan. Ikäkö se nyt on, joka saa alkaa varautumaan riskeihin :)

Hei, minä olen 41 ja ensimmäinen lapsi tulollaan huhtikuussa. Alun pahoinvoinnin (vain lievää) ja väsymyksen jälkeen olo on ollut todella hyvä, olen ollut aivan elämäni kunnossa. Sama fiilis jatkuu edelleen. Missään lisätutkimuksissa en ole käynyt. Eikä ole ollut tarvettakaan, kaikki seuratut arvot ovat olleet hyvät. 

Olipas Sesam sinulla hauska tarina. Toivottavasti kaikki menee hyvin, myös isälle kertomisen suhteen. Ihmeitähän nämä pienet ovat loppujen lopuksi kaiken ikäisille. Ja eihä me nyt mitään vanhoja olla :)