40 vuotiaat odottajat
Hei onko ketään muita 40 vuotiaita tai yli odottajia. Monesko lapsi tulossa, mitä oireita. Oletteko käyneet missä tutkimuksissa?
Kommentit (37)
Ompa mukava huomata lisää aktiivisia odottajia täällä kypsempien äitien palstalla. Itselläni viikkoja kasassa nyt 19+4 ja olo todella hyvä. Mieskin kehuu jatkuvasti hehkeäksi ja eikös sitä sanotakin, että tämä on parasta aikaa raskaudesta.
Minulle sattui viime viikolla hauska sattumakin, kun tapasin vanhan koulukaverini joka myöskin tunnusti olevansa raskaana. Ihanaa odottaa yhdessä jonkun tuttavan kanssa.
Sesam, tsemppiä sinulle odotukseen ja päätöksen tekemiseen. Varmasti on olemassa myös muita äitejä jotka ovat tehneet päätöksen pitää ja kasvattaa vauvan yksin. Heiltä voisit saada kokemuksia myös tuosta isyyden tunnustamisesta. FB:ssä mm toimii totaalisten yksinhuoltajien ryhmä jossa käsittääkseni on tällaisia äitejä.
Ensi viikolla minulla on ultra jossa saisin tietää lapsen sukupuolen - olemme kuitenkin päättäneet mieheni kanssa ettemme halua sitä selvittää. Kuinka teillä muilla - haluatteko tietää lapsen sukupuolen etukäteen ja jos haluatte, niin miksi.
Heipp Siskot!
Kirjoittelin tuonne toiselle puolelle 35-45v... Mutta pistämpäs tännekin.
Eli mulla ei ole vahvistettua plussaa, sorry siitä. Kiva lukea teidän tarinoita. Mulla tulee ikää syksyllä 45 ja odotan naama punaisena hehkuen, että milloin uskallan tehdä testin. Oireena nimittäin lämmöt tosi korkealla ja naama hehkuu, huimaamista ja vihlontaa...
Minulla on 18v poika ja hän on yhtä innoissaan kuin minä tästä mahdollisuudesta! :)
Miesystävälläni ei ole lapsia. Ja meillä myös hivenen erilainen tilanne, että emme asu yhdessä, mutta tässä touhussa 100 % molemmat mukana.
SESAM: Jos tiedät, kuka isä on, niin kyllähän lapsella on oikeus saada häneltä elatusmaksut, jos ei halua elämässä muutoin ollakaan mukana. Ja jos hän ei mene siihen vapaaehtoisesti, niin "pakolla" sinne saadaan. Eli käsittääkseni haastetta kehiin vaan. Mutta voihan sen jättää sitten hoitamattakin ja saat Kelasta elatukset (n.150e) lapsilisän lisäksi. Mutta luulen Kelankin kannan olevan se, että jos isä tiedossa, niin on se joka maksaa eikä muut.
Kyllä yksin pärjää, olen varma siitä. Olen tämän ensimmäisen kasvattanut oikeastaan yksin ja hänestä on kasvanut ihana reipas miehen alku! Tervettä maalaisjärkeä ja päivässä kiinni, siitä se vaan menee :)
Pitäkää mulle aivan HUURRRJASTI peukkuja, että pääsen tänne teidän kaveriksi.
Niin, LA olisi syyskuussa....
Muza
Kiitos Muza kannustuksesta, sitä tarvitaan nyt, fiilikset aika ristiriitaiset tällä hetkellä ja raskauden keskeytys tuli taas yhdeksi vaihtoehdoksi kun eilen illalla jouduin "isän" syyttelyn kohteeksi...
Multa sait "yläpeukun" , itse myös ihmettelen, ketä tuo kirjoitus nyt tuollalailla loukkasi, että piti alapeukkua antaa.....Nuo tukiaisasiat tietty herättää tunteita.
Niin ja pidän peukkuja, että teen positiivisen testin, kun sen aika on!
Kiitos SESAM! :)
Ja siitäkin toisesta ;)
Kyllähän nämä asiat ovat monimutkaisia ja ennen kaikkea, kun ei tiedä miten oma pää käyttäytyy kaikkien hormonien käsittelyssä :)
Mutta olen itse tässä omassa tilanteessani ajatellut, että teen päätöksen, pysyn siinä ja toimin sen mukaan. Vaikka minulla on toinen ihminen mukana tässä, niin silti elän niin, että pärjään yksinkin.
Ymmärrän, että loukkaa, kun toinen syyttelee jne. Mutta varmaan aika pitkälti omaa shokkiaan ja heikkouttaan. Isät eivät pääse missään vaiheessa samaan tunnetilaan, kun ei se kasvava vauva samanlaisena vaikuta. Ja varsinkin, kun tulee ihan yllärinä. Mutta toivon, että voit olla välittämättä hänen sanoistaan. Tee itse päätös, haluatko lapsen. Ja kun haluat sen lapsen, niin sitten vaan annat sen ukko-paran olla omissa oloissaan. Ei hänellä ole oikeutta sinua häiritäkään.
Omanapa: Töissä tänään ajattelin, että jos en ole raskaana, niin jokin kuuma pallero on mahassa!! Aivan outo tunne...toivottavasti ei mitään vakavaa. Mulla on ollut ajoittain kovaakin kipua oikealla ja se vuoksi menen sairaalaan ensi maanantaina tutkimuksiin. Olipa mikä tilane tahansa, niin ainakin lääkärissä käynti osuu nyt kohilleen.
Eräs läheiseni "näkee" asoita, joskus hyvinkin voimakkaasti. Hän oli tänään saanut näyn, jossa vauva lillui kohdussa, ihan kuin semmoinen 4D ultrakuva. Oli ihmetellyt sitä, että mikäs tuo nyt sitten oli... Soitin hänelle ja kerroin näistä mun haaveista ja oireista. Hullua on hellpo nyt tyydyttää, ehkä se oli minun masuasukki!!! :D
Noh, kaikki ratkiaa ajallaan, kaikilla meillä <3
M.
Sesam,
Jos haluat pitää lapsen, pidä se siitäkin huolimatta, mitä mies asiasta ajattelee. Sulla on oikeus saada elatusmaksut, onhan hän lapsen isä, halusi tai ei.
Miehet haluavat usein pakoilla vatuuta, mutta loppujen lopuksi monet alkavat kuitenkin sitä kantamaan. 51-vuotias on ko aika iäkäs, ja varmaan kauhuissaan tulevasta vauvasta. Sulle on kuitenkin ensimmäinen, joten pidä ihmeessä pääsi, tai saatat myöhemmin katua.
Tsemppiä ja iloa elämään, aluksi on tunteet muutenkin aivan sekaisin, mutta mitä pidemmälle homma etenee, sitä slekeämmäksi käy pää.
Hellouta Kaikki...
...Puuuhhhh....olo on aika ristiriitainen... Tein raskaustestin, laskin että ovulaation jälkeisiä päiviä on tänään 12 ja mitään ei näy. Negatiivinen. Ok, liian aikaisin varmaankin, koskapa jos ovis oli perj 3.1., niin hedelmöityshän tapahtui seuraavan 24 tunnin aikana. Eihän se munasolu heti pärähdä "paksuksi" :)
Ok, sitten siitä alkaa vasta Hcg erittymään elimistöön kun munasolu kiinnittyy kohtuu ja se taas olisi tuosta hedelmöittymisestä n. kuusi päivää...
Minulla oli valtavat kivut juuri 5-7 tuosta mahd. hedelmöittymisestä ja siitä pari päivää julla nousi lämmöt 37.8 vaikka normi lämpö on 36 mol. puolin. Ja nyt lämmöt on ollu koko ajan päivisin 37.2 - 37.8. Illaksi laskee ja herättyä alkaa taas nousta tuonne em. Outoa...mä en kestä tätä piinailua!
Joo, mutta kukaanhan ei ole jäänyt ns. suutariksi, että eiköhän tämä piakkoin selviä :)
SESAM: häntä pystyyn! <3
M.
Moi,
Meilläpä kävi sitten niin, että taisi hyvä alku valua pois. Menkat ei tullu kuten piti ja lämmöt paukutteli korkealla. Sitten yöllä heräsin oudosti, kävelin vessaan ja samantien järkky vuoto. Noh, se oli kait sitte tarkoitettu niin.
Maanantaina onkin sairaalaan meno, sielläpä sitten tietää mikä tilanne tuon suhteen ja muutenkin terveys. Toivotaan, että kipuiluni ei ole vakavaa. Jos tekevät sen laparoskopian ja siinä munatorvien aukiolotutkimuksen, niin ompahan ainakin röörit hoonattu auki, niin mahtuu siimahännät sielllä kyttäämään BigMamaa :)
Mitenkäs täällä on muilla menyt? Toivon kaikille erittäin paljon jaksamista ja onnea! Muistakaahan levätä ja nauttia kauniista raskaudestanne. Minä tulen täältä vielä!!!!! :)
Terkuin, Muza
Moi, Kaikille, ensi kuussa 42-vuotta ja viikkoja 21 + 1, joten voiton puolella aletaan kohta olla, kun puolivälissä mennään. Flunssaa lukuun ottamatta kaikki ok. Potkuja tuntuu jo, tosin hiukkasen on laiska liikkumaan. Sain kuulla, että poika on tulossa, ihan jees, kun edellinen 10-vuotias on tyttö. Mieskin on pikku hiljaa tottunut ajatukseen, ja ollut jopa hiukkasen ylihuolehtivainen: )
Alku oli kauhea, oksetti lhes koko ajan, tää keskivaihe on ollut todella mukavaa, on ollut aivan ihanaa tuijotella isoa vatsaa ja kasvavia tissejä, miettiä tulevaa tulokasta: ) työtkin maittavat eri tavalla, ja olen ollut energisempi kuin kahteen vuoteen: ) Tsemppiä kaikille,
Tein nyt tuonne "ryhmiin" (http://www.vauva.fi/keskustelu/ryhmat) ryhmän "Yli 35-vuotiaat äidit 2014". Ajatuksena, että meille 40 molemmin puolin löytyisi oma rauhaisa paikka. Perustetaan sitten vaikka se fb-ryhmä, kun saadaan porukkaa kasaan. En osannut sellaista perustaa, kun mulla ei ollut siihen salaiseen ryhmään vielä liittää ketään kaveria :).
Ryhmän jäseneksi tullaan pyynnöllä, joten joudun hyväksymään ensin ennen kuin pääset ryhmään. Muutama päivä saattaa mennä, riippuen siitä kuinka usein katselen tänne.
Heissan kaikille!
Päätin minäkin kirjoittaa oman tarinani. Olen nyt 44 vuotias, kun tämä hännähuippu syntyy olen jo 45. Minulla on 6 lasta 23-3 vuotta, välissä 10 vuoden luova tauko eli tämä 3 vuotias on nyt meidän kaikkien lemmikki. Ja hänen piti olla ehdottomasti viimeinen vauva tässä talossa...mutta kun se vauvakuume iskee ja viimeiset hetket ovat käsillä tekemään jälkikasvua, niin minkä sille mahtaa. Tulin raskaaksi 2/2013. Oloni oli koko ajan todella huono ja epätodellinen. 12 viikon ultraäänessä selvisi että vauvalla on napatyrä ja aika suuri niskaturvotus. Otettiin istukkanäyte, joka kertoi totuuden - vakava kromosomihäiriö - elinennuste olematon kohdun ulkopuolella. Päädyin keskytykseen, raskas kokemus, mutta en kadu. Nyt tällä viikolla kävin jälleen 12 viikon rakenneultrassa ja odotin tietysti pahinta. Sikiö näytti kaikeksi onneksi hyvältä ja niskaturvotus 1.3, joten luottavainen mieli on. Viikolla 15 uusi käynti ja siinä katostaan vielä verikokeiden tulokset ja jos seula näyttää hyvältä - en halua lapsivesitutkimusta. Tsemppiä teille kaikille vähän kypsemmille odottajille. Kaipaan tosella paljon vertaistukea. koska tunnen olevani täällä pienellä paikkakunnalla ihan outo tapaus. En ole uskaltanut vielä oikein kertoa kenellekään...
Hei mamma vm69, Täällä toinen aivan saman ikäinen odottaja. Täytän 45 ennen lapsen syntymää. LA on 1.6.
Koin kaksi keskenmenoa juuri ennen tätä onnistunutta raskauttani ja siksipä suhtauduin tähänkin aluksi hieman varauksellisesti. Nyt ollaan kuitenkin voiton puolella, koska raskauttakin takana jo 25 viikkoa ja ultrien mukaan vauvalla kaikki hyvin.
Sinulla on raskas kokemus tuo edellinen raskautesi. Toivottavasti kuitenkin pääset hyvään fiilikseen tämän nykyisen raskauden kanssa ja toivotaan että kaikki menee hyvin.
Tule mukaan tuonne ryhmään "Yli 35-vuotiaat äidit 2014". Yritämme siellä viritellä aktiivisempaa ja intiimimpää keskustelua.
Kiitos Hilde toivotuksista :-)! Sinulla odotus on jo voiton puolella, toivon sinulle kaikkea hyvää ja iloisia odotuspäiviä!
Tiistaina olin siis jo toistamiseen ultrassa yksityisellä ja kyllä se syke sieltä kuului, kivaltahan se tuntui. Rv siis 7. "Isä" sai tietää 1,5 vuorokautta sitten ja on aivan sekaisin, siis negatiivisella tavalla. Ei halua tunnusta isyyttään ja toivoo, että tekisin keskeytyksen, pommittaa mua maileilla ja tekstareilla. Eilisin päivän olin aivan rikki, nyt jo taas voimissani ja varma siitä, että tämä lapsi tulee maailmaan, jos vaan luoja suo ja kaikki menee hyvin.
Jos jollain on näkemyksiä/kokemuksia siitä, kannattaako isä pakottaa isyyden tunnustamiseen vai ei, niin otan niitä kiitollisena vastaan. Jostain luin, että hänet todella voidaan vaikka hakea poliisin toimesta dna-testeihin ja sitä kautta todella pakottaa tunnustamamaan isyytensä. Minä tiedän kuka isä on ja jos lapseni sitä joskus minulta kysyy, aion sen hänelle kertoa. En pystyisi mitenkään elämään sellaisen valheen kanssa, että sanoisin hänen esim. syntyneen hedelmöityshoidoilla, enkä tiedä kuka isä on (tällaista isä siis minulle ehdotti).