Sesam

Kiitos Muza kannustuksesta, sitä tarvitaan nyt, fiilikset aika ristiriitaiset tällä hetkellä ja raskauden keskeytys tuli taas yhdeksi vaihtoehdoksi kun eilen illalla jouduin "isän" syyttelyn  kohteeksi...

Multa sait "yläpeukun" , itse myös ihmettelen, ketä tuo kirjoitus nyt tuollalailla loukkasi, että piti alapeukkua antaa.....Nuo tukiaisasiat tietty herättää tunteita.

Niin ja pidän peukkuja, että teen positiivisen testin, kun sen aika on!

Täällä yksi 42-vuotias esikoistaan odottava. Löysin ensin toisen keskustelun : 40 vuotiaat odottajat ja ehdin sinne kirjoittaa tarinani. Kannattaa kurkata sinnekin.

t. Sesam

Kiitos Hilde toivotuksista :-)!  Sinulla odotus on jo voiton puolella, toivon sinulle kaikkea hyvää ja iloisia odotuspäiviä!

Tiistaina olin siis jo toistamiseen ultrassa yksityisellä ja kyllä se syke sieltä kuului, kivaltahan se tuntui. Rv  siis 7. "Isä" sai tietää 1,5 vuorokautta sitten ja on aivan sekaisin, siis negatiivisella tavalla. Ei halua tunnusta isyyttään ja toivoo, että tekisin keskeytyksen, pommittaa mua maileilla ja tekstareilla. Eilisin päivän olin aivan rikki, nyt jo taas voimissani ja varma siitä, että tämä lapsi tulee maailmaan, jos vaan luoja suo ja kaikki menee hyvin.

Jos jollain on näkemyksiä/kokemuksia siitä, kannattaako isä pakottaa isyyden tunnustamiseen vai ei, niin otan niitä kiitollisena vastaan. Jostain luin, että hänet todella voidaan vaikka hakea poliisin toimesta dna-testeihin ja sitä kautta todella pakottaa tunnustamamaan isyytensä. Minä tiedän kuka isä on ja jos lapseni sitä joskus minulta kysyy, aion sen hänelle kertoa. En pystyisi mitenkään elämään sellaisen valheen  kanssa, että sanoisin hänen esim. syntyneen hedelmöityshoidoilla, enkä tiedä kuka isä on (tällaista isä siis minulle ehdotti).

Hei. Täällä yksi "pölmistynyt"  42-vuotias odottaja. Melkoisen uudenvuoden pommin sain, kun tein uudenvuoden aattona raskaustestin, joka näytti positiivista. Raskaus ei ollut suunniteltu, kuvittelin oireiden olevan reissusta saatua vatsapöpöä, kuukautiset tosin oli 2 vkoa myöhässä..... Koska minulla ei ole raskaudesta aikaisempaa kokemusta, ryntäsin samantien ainoalle gynekologille (yksityiselle), jolle onnistuin vielä saamaan samalle päivälle ajan pääkaupunkiseudulla. Ja siellähän se raskaus ultrassa vahvistui , tuli sitten vähän erilainen uusi vuosi.... En ole vakituisessa parisuhteessa, joten kyseessä on ns. vahinko. En osaa vielä iloita enkä kyllä surrakaan, olo on turta, pelokas ja epätodellinen. Ultrassa ei vielä tiistaina näkynyt sydänääniä, joten menen uudestaan ensi tiistaina (7.1.). Lääkäriltä saamassani paperissa lukee raskausviikkoja 6+1.  Koska olen ensi kertaa asialla, kaikki nämä raskauteen liittyvät asiat on mulle ihan uusia, en edes tajua noita raskausviikkojen laskemisjuttuja, saatika muita asioita ja puhunkin varmaan ihan hassuilla termeille ;-) eli korjatkaa hyvät sisaret. Tiedän kyllä, että hedelmöitys on tapahtunut 1.12. tai 2.12..

Aika hämillään täällä olen ja "isälle" en asiasta ole vielä uskaltanut kertoa, olemme yhteyksissä harvakseltaan. Ajattelin kertoa tuon ensi viikon ultran jälkeen, kun tiedän, onko siellä todella elämää. Pelottaa todella paljon, miten hän asian ottaa. Niin, ja ihan nuori ei ole hänkään enää, 51v. 

Ihmehän tämä on kaikella tapaa, eikä vähiten siksi, että olen sairastanut agressiivisen rintasyövän ja saanut siihen viisi vuotta sitten sytostaatit ja syönyt viisi vuotta hormoneja. Lisäksi olen elänyt kahdessa pitkässä parisuhteessa, joissa olemme joskus "puolitosissaan" yrittäneet raskautta kumppanini kanssa, eikä mitään tapahtunut. Minulla on ollut vahva tunne, että 99%:lla varmuudella en voi tulla raskaaksi enää, ainakaan luonnollisin keinoin. Syöpälääkärikin pari vuotta sitten kehotti käynistämään välittömästi hedelmöityshoidot, jos vielä haluaisin tulla raskaaksi.

Eli melko sekavissa tunnelmissa täällä ollaan. Muutamalle ystävälle olen kertonut ja olen saanut heiltä aivan korvaamatonta tukea. Kiva, että tällainen palstakin löytyi ja että muitakin vanhoilla päivillä raskaaksi tulleita löytyy. Tsemppiä, onnea ja iloa kaikille teille, jotka pystytte raskaudestanne jo iloitsemaan!!