MAries10

Mielenkiintoinen keskustelu - olen nimittäin itse menossa lauantaina naimisiin ja me esitimme kutsun yhteydessä toiveen osallistua rahallisesti häämatkamme "sponsorointiin", mikäli vieras haluaa meitä muistaa. Saimme tästä paljon POSITIIVISTA  palautetta. Ihmiset totesivat, että on helpompi laittaa rahaa tilille kuin miettiä mitä me tarvitsisimme. Ja emmehän me mitään tarvitsekaan, kun kaksi aikuista liittää taloutensa yhteen, tavaraa on enemmän kuin kylliksi. Lisäksi olemme todenneet ystävillemme ja tutuillemme, että toki lahjoja ja muistamista tärkeämpää on se, että he pääsevät osallistumaan juhlaamme ja tekemään siitä ikimuistoisen.

No, on muutama ihminen jotka eivät pääse paikalle, ovat ilmoittaneet tästä, onnitelleet ja muistaneet myös "rahallisesti".

Vaikka en todellakaan mittaa ihmisen arvoa rahassa / lahjassa, niin kyllähän se kertoo ihmisen luonteesta paljon jos hän muistaa hääparia, vaikkei voikaan itse saapua paikalle.

Ap:n pointtikaan ei todellakaan ollut, että joku olisi kerjäämässä lahjaa toiselta, vaan nimenomaan HYVÄT TAVAT, jotka valitttavasti niin usein tänäpäivänä unohtuvat. Ihmiset ovat itsekkäitä ja ajattelevat itsekkäästi,harvassa ovat nämä, jotka osaavat käyttäytyä hyvien tapojen mukaisesti. Eikä nyt todellakaan ole kyse mistään nykyajasta/ennen vanhaan ajasta, vaan ihan vaan hyvistä käytöstavoista.

Moikka kaikille. Mitenkähän me saataisiin aktiivisuutta tähän ryhmään. Kanssasisaria kun on niin vähän ( noin 40v synnyttäjiä) että olisi tosiaankin kiva kuulla teidän muiden tuntemuksia, fiiliksiä etc. Olisiko siitä apua jos siirtyisimme FB:n puolelle suojettuna ryhmänä. Tulisiko siellä käytyä paremmin. Comments...

Itselläni RV 22.....muistaakseni ;) ja kaikki hienosti. Pikkuisella on kovat aamu- ja iltajumpat, joita on ihana ihmetellä taas näin monen vuoden jälkeen. Se on vaan niin harmi kun tuo mies jää vieläkin valitettavan ulkopuoliseksi näistä äidin ja lapsen välisistä kanssakäymisistä.

Viime viikolla kävimme ultrassa jossa vauva todettiin "täydelliseksi" ja terveeksi...siis niin hyvin kun sen ultralla pystyy tekemään. Kylläpä tuli helpottunut olo sen jälkeen. Mieheni jännitti tuota ultraaa käsittämättömän paljon. Onhan meillä kuitenkin yhteensä jo 5 ihanaa tervettä lasta.

No niin, nyt sitten "jännityksellä" odottelen, kuka meistä / teistä on seuraava aktiivinen kirjoittaja tänne...ja koska :)

Ompa mukava huomata lisää aktiivisia odottajia täällä kypsempien äitien palstalla. Itselläni viikkoja kasassa nyt 19+4 ja olo todella hyvä. Mieskin kehuu jatkuvasti hehkeäksi ja eikös sitä sanotakin, että tämä on parasta aikaa raskaudesta.

Minulle sattui viime viikolla hauska sattumakin, kun tapasin vanhan koulukaverini joka myöskin tunnusti olevansa raskaana. Ihanaa odottaa yhdessä jonkun tuttavan kanssa.

Sesam, tsemppiä sinulle odotukseen ja päätöksen tekemiseen. Varmasti on olemassa myös muita äitejä jotka ovat tehneet päätöksen pitää ja kasvattaa vauvan yksin. Heiltä voisit saada kokemuksia myös tuosta isyyden tunnustamisesta. FB:ssä mm toimii totaalisten yksinhuoltajien ryhmä jossa käsittääkseni on tällaisia äitejä.

Ensi viikolla minulla on ultra jossa saisin tietää lapsen sukupuolen - olemme kuitenkin päättäneet mieheni kanssa ettemme halua sitä selvittää. Kuinka teillä muilla - haluatteko tietää lapsen sukupuolen etukäteen ja jos haluatte, niin miksi.

Hei kaikki tähän ketjuun kirjoittavat - ihanaa kun "löysin teidät". Olen 44 vuotias, kolmatta lastani odottava. Raskausviikkoja 17 + jotain. Luulin jo olevani lähes ainoa yli neljäkymppinen odottaja kunnes vihdoin tänään silmiini osui tämä viestiketju.

Ihana todeta että voimme näin kypsemmälläkin iällä päästä nauttimaan uuden elämän alusta.

Nuo kaksi vanhempaa lastani ovat jo 20v ja 17v, mutta asuvat vielä luonani. Tosin vanhempi on juuri lähdössä opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Tämä uusi lapsi on uuden mieheni ja minun ensimmäinen yhteinen. Yritystä on ollut jo useampan kertaa ja ne ovat valitettavasti päätyneet keskenmenoon. Nyt kun emme enää ajatelleet edes yrittään, niin sitten tärppäsi - mutta niinhän siinä käsittääkseni helposti käy, että kun lopettaa yrittämisen, niin raskaaksituleminen on helpompaa.

Alkuraskauteni on sujunut kohtalaisen hyvin (lievää painonnousua lukuun ottamatta). Viime viikonloppuna sairastin tosin aika voimakkaan ruokamyrkytyksen, jonka takia jouduin käymään jopa lääkärissä. Tuo tapaus hieman pelästytti.

Seuraava ultra olisi sitten ensi vuoden alkupuolella. Onneksi tuo niskaturvotuksen kertova ultra meni hienosti, joten uskallan nyt kyllä ihan iloita tästä raskaudesta. Joulun aikaan olisi tarkoitus kertoa myös läheisille - se nyt vähän jännittää.

Ai niin ja tämä on kolmas onnistunut raskauteni. Aiemmat tulokset 20v ja 17v.