Oman lapsen nimi 3:n suosituimman joukossa. Harmittaako?

Tämän hetken suosikkinimet eivät tule olemaan yhtä yleisiä, kuin oman aikamme suosikkinimet.

Mun mielestä on hyvä, että vanhemmat antavat just sellasen nimen, mikä heidän mielestään on hyvä ja kaunis. Ei kannata liikaa miettiä, että kuinka paljon on samannimisiä. Eikä sitten ehkä niin helposti saa erityishuomiota nimen suhteen, kun ei ole ainokainen " lajiaan" :)

ja täytyy myöntää, että hiukan harmittaa. Ehkä siksi, etten alun perinkään ollut aivan varma valinnasta. Luulen että jos nimen haluaa 100 prosenttisesti, ei se harmita, vaikka kaikki naapurin lapsetkin ois saman nimisiä.

Meni muutamia vuosia ja tuo 1000 raja ylittyi ja nimi tuli almanakkaan. Ikävä kyllä nimestä tuli muotinimi. Ehkäpä siis oli niin mukava nimi, että yleistyi. Kyllähän tuo harmitti. Nimi siis Jasmin

verrattuna esim. 70-luvun Mikoihin jne. siis määrältään.

Minun nimeni on persoonallisesti Katja, ja kaimoja kastettiin 70-luvlla väestörekisterikeskuksen tietojen mukaanluokkaa 1200-1300 per vuosi. Nyt suosituimman nimen saa reilut 400 vuodessa. Hui hai!

Näkeekö sellaista jostakin?

Meillä on Aleksi-poika, ja nimi on ihan varmasti suosituimpien listalla. Silti esim. koko hänen päiväkodissaan ei ole toista Aleksia, ei myöskään pihapiirissä, kaveripiirissä tai tuttujen lapsissa. Ja jos olisikin, eipä sekään haittaisi. Me annoimme nimen ihan muilla perusteilla kuin harvinaisuuden vuoksi, eikä koskaan ole käynyt mielessä että olisi annettu jotenkin " väärä" nimi. Ihmettelen vain sitä epävarmuuden tunnetta mikä joillain on joka asiassa, sen täytyy olla valtava jos lapsen nimen yleisyyskin aiheuttaa kauheat angstit.

Tähän mennessä en ole tavannut yhtään samanikäistä lasta, jolla olisi sama nimi. Samalla luokalla tai missään harrastuksessa ei koskaan ole siis ollut samannimistä lasta.



Kuopuksella (5v) on selvästi harvinaisempi nimi (muistaakseni suunnilleen sijalla 50). Päiväkodissa on samassa ryhmässä toinen samanniminen ja toisessa ryhmässä vielä kolmas. Muskarissa on sitten vielä neljäs samanniminen.



Kummankaan nimen antaminen ei harmita. Se, sattuuko samalle luokalle toinen samanniminen, on ehkä lähinnä sattumaa.

joista muuten naisia 7, enpäs ole törmännyt.

Ei asuta Suomessa, joten Suomen nimimuoti ei mitenkään vaikuta taikka haittaa. Perinteinen suomalainen nimi tuntuu täällä vaan eksoottiselta. Toisaalta sitten jos on täällä paikallisesti tosi suosittu, niin ei sekään oikeastaan haittaisi. Meillä on kummallakin vanhemmalla ollut erikoiset nimet, joita on aina saanut selittää ja tavata. Tarkoituksellakin tahdotaan lapsille yksinkertaiset nimet, eikä niiden harvinaisuus ole millään lailla vaikuttaja nimen valinnassa.

Vaikka Veetiä kastaessa emme ikinä arvanneet, että tulee buuminimi, oli vaan niin nimensä näköinen ja aateltiin sillon et nimi ei yleisty, mutta näin kävi. No ompahan samannimisiä luokkakavereita..

vuonna 2001 tykästyin Veeti nimeen. Hesarin kastetut palstalta jo silloin kuitenkin huomasin että, nimeä ruvetaan antamaan useammalle.

En siis tän takia Veetiä pojalle nimeksi valinnut.

Enää en edes pidä Veeti nimestä.

Tuo on ihan totta, että nimiä on nykyään niiin paljon, ettei saman nimisiä joka nurkalta kurki =) Ja lapsemme nimi on joka tapauksessa kaunis.



-Ap

Selittäkää, en ymmärrä. Jos se on pelkkää erikoisuuden tavoittelua, niin toteutatteko sitä muutenkin kuin lastenne kautta? Miksi nimi ei saisi olla yleinen? Minulla ei vielä ole lasta eikä nimiehdotusta, mutta oma nimeni on Johanna, olen syntynyt 70-luvun lopulla ja voitte arvata etten ole ainoa. Koskaan ei kuitenkaan ole häirinnyt, luokalla oli kolme Johannaa, mutta meillä oli sitten vain johannaklubi. Itseasiassa olin ihan tyytyväinen osaani, meidän koulusta kun löytyi myös Lyly ja Jaakkima...

Voitteko selittää mikä siinä on harmittavaa, en ymmärrä?? Meillä on lapsella suosittu nimi, joka oli meidän mielestä yksinkertaisesti maailman kaunein. En edes ajatellut tuota yleisyysasiaa nimeä valitessa. Ja olen pikemminkin tyytyväinen että nimi on suosittu, sehän vain vahvistaa sen että on kaunis nimi. En ymmärrä sitä että joku loukkaantuu jos tuttavan lapsi kastetaan samannimiseksi, minusta se on imartelevaa. Annetaan muidenkin nauttia kauniista nimistä. Tietysti on hankalaa, jos esim. samassa luokassa on useampi ' Emma' tai ' Aleksi' , sen ymmärrän. Mutta miksi sen muuten pitäisi harmittaa kuin tuon hankaluuden takia?

Oma nimeni on Laura ja meitä oli samalla luokalla 3, viereisellä luokalla vielä yksi. Mulla on tälläinen mitätön tusinanimi. Nyt meitä Lauroja on varmaan joka nurkan takana. Minua ruvettiinkin omasta halustani kutsumaan toisella nimelläni. Joka on ihan nätti, mutta ei niin yleinen.

Omalle lapselle halusin sitten tavallisen, mutta ei mitään suosikkinimeä.

MUTTA näistä 115:sta muusta samannimisestä VIISI päätyi kanssani samaan aikaan samaan lukioon - siis meitä oli kuusi saman nimistä, yleensä aina samalla kurssilla meistä ainakin neljä.



Että ei se nyt niin yksioikoista ole välttämättä. Minäkin olen 70-luvulla syntynyt, ja ajatelkaa - en ole koskaan tuntenut yhtäkään ikäistäni Mikaa!

Piti keksiä nimi joka hyvä molemmilla kotimaisilla, ja sattui sitten (yllätyksekseni) olemaan yleinen nimi. Kuitenkin muut ei tuntuneet niin " sopivilta" nimiltä.

Mutta ei haittaisi vaikka ei olisi suosikiksi noussut.