Miksi ET ole alkanut sijais/tukiperheeksi? Heistä on huutava pula koko Suomessa.
Suurin osa täällä käyvistä on varmaankin kiinnostunut lapsia/lapsiperheellisiä joten miksi et auttaisi toisia, hädässä olevia lapsia?
Kommentit (128)
Vaikka tukitoimet loppuvatkin pian, enpä usko että rahattomalle, nuorelle pariskunnalle annettaisiin edes päiväksi lasta hoitoon...
tukivanhemmuutta muille, joilla on rikkinäinen tai raskas tausta. Tunnen vastuuni.
ihan hyvin voisin alata. Asutaan maalla ja meillä olisi talossakin tilaa. Kaikki omat lapset jo koulussa. Teinihirviöt kyllä rassaa.
Töihin kuitenkin täytyis mennä, ettei aika taida riittää(ja raha)
Lapsia haluaisin auttaa, mutta sijais-/tukiperhetoiminnassa kaupan päälle tulee myös ne lapsen biologiset vanhemmat ongelmineen. Lapsella on oikeus pitää yhteyttä omiin vanhempiinsa ja siinä sitten joudut selittelemään miksi äiti ei tänäkään viikonloppuna jaksanut olla selvinpäin, jotta lapsi olisi päässyt vierailulle tms. Tämä on se puoli asiasta, jota en jaksa.
Ja kun emme ylipäänsä halua yhtään enempää lapsia niin miksi ottaa joku joka vielä tarvitsisi erityistä tukea jne kun ei halua sellaistakaan jota ei tarvitse erityistukea?
Eli emme olisi hyvä sijais/tukiperhe.
Lapsia haluaisin auttaa, mutta sijais-/tukiperhetoiminnassa kaupan päälle tulee myös ne lapsen biologiset vanhemmat ongelmineen. Lapsella on oikeus pitää yhteyttä omiin vanhempiinsa ja siinä sitten joudut selittelemään miksi äiti ei tänäkään viikonloppuna jaksanut olla selvinpäin, jotta lapsi olisi päässyt vierailulle tms. Tämä on se puoli asiasta, jota en jaksa.
minä en jaksaisi myöskään ongemia ihan niiden vanhempien kanssa ja hyvässä lykyssä nuoren ongelmia ja mahdollista kiusantekoa biolapsille. Näitä lapsia kun ei voi ottaa kotin niin että "pidetään jos sujuu" ja suurimmalla osalla on varmasti tunne-elämän ongelmia yms
Vaikka tukitoimet loppuvatkin pian, enpä usko että rahattomalle, nuorelle pariskunnalle annettaisiin edes päiväksi lasta hoitoon...
1) Kulukorvaukset ovat ihan mitättömän pienet verrattuna siihen, että toisen vanhemman pitäisi jäädä kotiin hyväpalkkaisesta työstä. Eivät myöskään maksa lapselle kalliita harrastuksia tai ulkomaanmatkoja joita harrastamme ja joissa omat lapsemme käyvät, eli joutuisimme kustantamaan ne omista rahoistamme tai sitten sijoituslapsi ei saisi kaikkea sitä mitä omat lapsemme, mikä ei meistä olisi reilua.
2) Kaikista lapsen asioista pitää säätää biovanhempien ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. Kaikki pitää sopia hirveän paljon etukäteen, mikä ei ihan sovi meidän elämänrytmiimme, saatamme keksiä lähteä ulkomaanmatkalle toiselle puolelle maapalloa viikon varoitusajalla.
3) Lasta ei saa ylipäänsä viedä ulkomaille asumaan ja kaikkiin lomamatkoihinkin tarvitaan kirjallinen suostumus vanhemmilta ja sosiaalityöntekijöiltä joka matkaa varten erikseen ja niitä varten pitää tehdä selvitykset ym. Me matkustamme todella paljon ja saatamme jossain vaiheessa muuttaa ulkomaille, joten tämän systeemin sujuvuus epäilytti - sosiaalityöntekijä kuulosti vähän siltä, että kyllä se kanarianmatka viiden vuoden välein järjestyy, älkää yhtään hätäilkö.... eli olimme tässä asiassa täysin eri aaltopituudella.
Toisella on erittäin vaikea autismi ja toisella Asperger. Me tarvitisismme sen tukiperheen jotta olisi joskus hetki aikaa huokaista.
pieni rahallinen korvaus siitä ja homman sitovuus. Sekä kaupan päälle tulevat ongelmavanhemmat. Haluaisin kyllä auttaa, mutta olen kyllä siihen liian levoton luonne...
Mutta tukiperhehän ei ole yhtään sama asia. Esim. jos joku erityislapsi (kehitysvammainen, autistinen adhd lapsi tms) käy kerran kuukaudessa viikonlopun teillä. Silloin lapsi on tavallaan teillä kylässä viikonlopun tottakia hän pitää yhteyttä omiin vanhempiinsa joiden luona asuu!!!
mutta sairastan masennusta, joten meille tuskin sijaislasta annettaisiin.
Sijaisperheeksi en halua, juuri tuon biologisten vanhempien "tapaamisten" takia. Toki tukiperheenäkin vanhempia tavataan, mutta tilanne on niin eri. Esim. mellä ooli lapset joilla ihan normit työssäkäyvät vanhemmat, joilla ei vaan sattunut olemaan mitään paikkaa lapsille, ei isovanhempia ei sukulaisia.
Nyt on omia lapsia tullut lisää, niin tukiperhetoimintakin jäi tauolle.
Mutta...
- meille on tulossa 5. vauva ja omatkin lapset joutuvat elämään ahtaasti. (2 vanhinta samassa huoneessa, kolme nuorinta samassa)
- mies ei halua
- perheen ilmapiiri on kireä, koska parisuhteessa ei mene hyvin. Omatkin lapset inhoavat isäänsä.
- olemme jatkuvassa rahapulassa, kotona on ikuisuusremontti kesken, autot ovat romuja...
- itsellä on voimat vähissä, kotityöt eivät suju eivätkä kiinnosta, perheellä ei ole rytmiä eikä rajoja...
sosiaalitoimen pph:na ja nytkun lopetan tuon pph:N homman niin meistä tulee kriisipäivystys perhe.
Eli jos joku los idiottos jättää vaikka sen muskun yöksi sinne kotiin ja lähtee ryyppäämään niin lapsi saattaa päättyä meille.
Tuo kriisipäivystys homma ei sido niin paljoa.
Niin ja meillekkin on tulossa 7. oma lapsi.
Nyt jo vituttaa katsoa noita häirikkötampioita, jotka riehuu. Saati, että niitä pitäis alkaa pienellä kulukorvauksella hyysäämään.
Typerää ja ahdistavaa porukkaa. Lapsia auttaisin kyllä mielelläni, jos olisi jokin järkevämpi väylä.
Omissa lapsissa ihan tarpeeksi minun luonnolle haastetta. En kaipaa yhtään sijaislapsia, kun he tulevat ongelmaperheestä ja tarvitsevat varmaan suunnatonta tukea, ohjausta, kärsivällisyyttä yötä päivää. Hyvä kun omille riittää, jotka ovat kuitenkin ihan normaalikäytöksisiä uhmineen kaikkineen. Ei jaksa jotain sylkevää, rääkkyvää, lyövää jne...
tuskin sen vuoksi kelpaisimme sijais/tukiperheeksi