Mikä on epäonnistunut kasvatuksessa, jos 13-vuotias menee mukaan juomakokeiluun

Itse aloitin juomisen jo (?) 15-vuotiaana. Ihan hyvästä kodista oeln ja olen sitä mieltä, että olisipa sitä myöhemminkin ehtinyt. Silloin halusin kuitenkin kokeilla rajojani. Ihan varmasti olisin kokeillut niitä aikaisemminkin, jos kaverporukka olisi yllyttänyt. Tiukka treeniaikataulu ja tarve päteä koulussa kuitenkin estivät kokeilut tätä aikaisemmin.

Kuinkhan moni vastaaja oli nainen?



Mietin vaan 3 pojan äitinä että pojat on vielä hieman "hullumpia" kuin tytöt, ainakin omiin tyttöihini verrattuina. Pojat tehneet jos vaikka mitä, työtö ei vielä mitään kauheeta. Ja samoja ikiä ovat kaikki siis, teinejä.



t. erittäin monesti itsensä uneen itkenyt äiti

mietin tässä, että onko lapsellasi ollut liikaa vapautta ja vastuuta liian nuorena kun pitää jo 13v juoma kokeiluita alottaa.

Onko kaikki pienemmät uhmaamiset käyty läpi jo alle 10v?

Omani eivät ole vielä alkoon sekaantunut vaikka osa jo vuosia vanhempia. 15v hyvin onnellinen kun saa nykyään kattoa telkkaria 22 asti. Siinä on uhmaa jo riittävästi. Ei kuvittelekkaan, että voisi illalla kylällä hyppiä. Kavereita saa meille tulla ja niitähän meillä piisaa illat pitkät.Toki varmaan alkoonkin sekaantuu, mutta on jo vanhempi ja järkevämpi kuin 13v. Esikoinen joi ekan kerran 17v.

en osaa vastata, kun esitin tyhmästi kysymyksen kun ei ole näet kysymys omasta lapsestani vaan erään naapurini.

täsmentää.

Perheen esikoinen ei ole minun lapsi vaan mieheni. Olen esikoisen elämässä ollut mukana melkein alusta asti(tyttö oli sillon 9kk kun tulin kuvioihin tiiviimmin mukaan) Tytön äiti(joka oli lapsuuden tuttuni) kuoli onnettomuudessa tytön ollessa 5kk

Tyttö nyt 22v

mietin tässä, että onko lapsellasi ollut liikaa vapautta ja vastuuta liian nuorena kun pitää jo 13v juoma kokeiluita alottaa.

Onko kaikki pienemmät uhmaamiset käyty läpi jo alle 10v?

Omani eivät ole vielä alkoon sekaantunut vaikka osa jo vuosia vanhempia. 15v hyvin onnellinen kun saa nykyään kattoa telkkaria 22 asti. Siinä on uhmaa jo riittävästi. Ei kuvittelekkaan, että voisi illalla kylällä hyppiä. Kavereita saa meille tulla ja niitähän meillä piisaa illat pitkät.Toki varmaan alkoonkin sekaantuu, mutta on jo vanhempi ja järkevämpi kuin 13v. Esikoinen joi ekan kerran 17v.

mietin tässä, että onko lapsellasi ollut liikaa vapautta ja vastuuta liian nuorena kun pitää jo 13v juoma kokeiluita alottaa.

Onko kaikki pienemmät uhmaamiset käyty läpi jo alle 10v?

Omani eivät ole vielä alkoon sekaantunut vaikka osa jo vuosia vanhempia. 15v hyvin onnellinen kun saa nykyään kattoa telkkaria 22 asti. Siinä on uhmaa jo riittävästi. Ei kuvittelekkaan, että voisi illalla kylällä hyppiä. Kavereita saa meille tulla ja niitähän meillä piisaa illat pitkät.Toki varmaan alkoonkin sekaantuu, mutta on jo vanhempi ja järkevämpi kuin 13v. Esikoinen joi ekan kerran 17v.

Mistähän opettaja tietää kenenkä lapset ovat ulkona ja mihinkä asti???? Taitaa vaan tuomita perhetaustojen perusteella.. sitten herrojen mukuloiden persettä nuollaan.

Minä - kilteistä kiltein - tyttönen menin kavereiden kanssa ekan kerran juopottelemaan 13-vuotiaana. Ja minulla on ihana perhe, on ollut hyvä kasvatus ja kuri kohdillaan. Kotona ei todellakaan ole viinan kanssa läträtty.

Paitsi ikää jo huimat 14-v kun ekan kerran kaljaa join. Mielestäni vanhempani onnistuivat kasvatustyössään hyvin. Rakkautta ja rajoja riitti. Kotiintuloaikana oli minulla klo 21 sinä koulujenloppumispäivänä kun ekan kerran join, eli en todellakaan hillunut öitämyöten missään, mutta ei se juomista estänyt. Olin kuitenkin teininä "vastuullinen juoja". Minä olin se joka myöhemminkin huolehti humalaisista kavereista, rauhoitteli riitapukareita ja vaikka loppujen lopuksi soitti vanhemmille ennemmin kuin jätti sammuneen kaverin itsekseen tukehtumaan oksennukseensa.

Ei siis tullut minusta juoppolallia eikä edes sekopäistä teiniä, vaikka ekat kaljakokeilut teinkin aika nuorena. Toki toivoisin että omat lapset jaksaisivat odotella hieman pidempään ennen ensikännejä, mutta jos noudattavat minun jalanjälkiäni en kuitenkaan pitäisi itseäni huonona kasvattajana (sen asian suhteen).

jossain iässä ne kuitenkin lähes kaikki kokeilee ja tekee tyhmyyksiä,. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Toiset jää kiinni, kaikki ei.



Pääasia on, että kotoa on ne rajat. Että lapsi tietää, ettei sitä hyväksytä. Ja saa sanktion.



Muuta et voi tehdä.

SIinähän sitten mietit keskenäsi, hyvä että jollain saat aikasi kulumaan.



Eivät kaikki nuoret ole niin typeriä kuin sinä, että jäävät vanhemmilleen kiinni tupakoinneistaan tai juomisistaan. Aina löytyy joitain porsaanreikiä, ja kavereiden miellyttämisenhalu johtaa uskomattomaan kekseliäisyyteen.



Omista vanhoista luokkakavereistani olen huomannut, että ne, joita ei päästetty ikinä mihinkään, ovat kyllä joko ottaneet vahingon takaisin opiskeluaikoinaan korkojen kera tai sitten kärsivät muuten vaan sosiaalisista ongelmista.

mitä nuoret puhuvat välitunnilla, ruokalassa, jopa tunnilla. Kyllä tässä työssä oppii huomaamaan kuka juo ja kuka ei. Ja tosiaan sen tupakan haistaa ihan jo silloin kun oppilas kävelee ohi, sen verran pahalta haisee. Ja arvosanat annan ihan kokeiden ja tuntiaktiivisuuden perusteella. Mutta vastauksesi oli jotenkin taas tyypillinen. Näitä samanmielisiä näkee tosi usein, kuinka vanhemmat esim. vanhempainillassa inttävät, että "eihän meidän lapsi polta tai juo" jne.

Mistähän opettaja tietää kenenkä lapset ovat ulkona ja mihinkä asti???? Taitaa vaan tuomita perhetaustojen perusteella.. sitten herrojen mukuloiden persettä nuollaan.

Eräskin ystäväni jolla ei aikoinaan tuntunut juuri murkkua olevan on nyt 30+ iässä edelleen lapseton sinkku ja ankara bilettämään. Kuten veljensäkin myös n 30v. Vanhempansa haikailisivat jo niitä lapsenlapsia. Sen sijaan molempien ystävät ovat enimmäksekseen perheellistyneet tasapainoisesti ...



että joskus se kapina sitten tulee joko ajallaan tai myöhässä

vanhempien kanssa on sitten erijuttu..



Ei mua ainakaan kiinostanut jos opettja haistoi tupakin, miksi olisi??? Ennen kotiinmenoa pesin aina hampaat (mulla oli vesipullo ja hammastahnaa varastossa) tupakit piilotin sukan varteen ja yleensä painoin suoraa päätä omaan huoneeni.. tupakkaa saatoin polttaa niin että pidin kepeillä kiinni etteivät kädet olisi haisseet..



Ja sitten tuosta juomisesta vielä, itse en koskaan juonut kovinkaan paljoa mutta jutuissani olin tietysti niin juovuksissa ollut että en välillä "muistanut" mitään. Oikeesti muistin kaikki ja en koskaan ollut mitenkään huonossa kunnossa.



Joten älä opettaja ota niin tosissasi niitä nuorien puheita.

T: toinen teini-ikäisten ope, joka ei usko puoliakaan nuorten suusta. Tarve esittää kun on monesti tärkeämpää kuin totuus (joka näin pienellä paikkakunnalla kyllä selviää helpostikin!) Monet oppilaat oikein yltyvät huomatessaan opettajan kuuntelevan ja ylpeilevät keskenään sillä mitä nyt taas sille syöttivät...

mitä nuoret puhuvat välitunnilla, ruokalassa, jopa tunnilla. Kyllä tässä työssä oppii huomaamaan kuka juo ja kuka ei. Ja tosiaan sen tupakan haistaa ihan jo silloin kun oppilas kävelee ohi, sen verran pahalta haisee. Ja arvosanat annan ihan kokeiden ja tuntiaktiivisuuden perusteella. Mutta vastauksesi oli jotenkin taas tyypillinen. Näitä samanmielisiä näkee tosi usein, kuinka vanhemmat esim. vanhempainillassa inttävät, että "eihän meidän lapsi polta tai juo" jne.

Mistähän opettaja tietää kenenkä lapset ovat ulkona ja mihinkä asti???? Taitaa vaan tuomita perhetaustojen perusteella.. sitten herrojen mukuloiden persettä nuollaan.

jos vanhemmat eivät ole tietoisia missä lapsi illat luuhaa. Voin kertoa, että ei kannata olla kovinkaan sinisilmäinen ja tuudittautua siihen luuloon, että MINUN TEININI ei varmasti ikinä ole viinaa maistanut, sillä hän ei kaupungilla tai ostarilla hillu. Hän on kotona tai kaverilla.



Voin kertoa, että minun vanhemmillani ei takuulla ole aavistustakaan että olen alaikäisenä ottanut alkoholia. Tätä ei tosin montaa kertaa tapahtunut, yläasteikäisenä varmaan kerran vuodessa, lukiossa pari kertaa vuodessa (kunnes sitten joskus 17v. tms alkoi aktiivisempi bilekausi kun suurin osa ystävistä oli jo 18v).

Vanhemmat luulivat että olin ystävän luona yötä. Ja niin olinkin. Sitä ennen vaan oltiin jossain ensin rilluttelemassa, esim. vappuna tai juhannuksena. Koskaan ei oltu kovinkaan myöhään, joskun puolen yön aikaan oltiin jo nukkumassa. Ja aamulla aivan loistavassa kuosissa.



Kun tyttö joka on vuodesta 364 päivää ja iltaa kotona, käy partiossa, seurakunnan toiminnassa, kitaratunneilla ja omaa kivoja ystäviä, pyytää saisiko lähteä kaverille yöksi... Kukapa sen kieltää. Ja kuka vanhempi osaa silloin epäillä, että tyttöset lähtevät rilluttelemaan?! Ei kukaan.

Eli ei niitä vanhempia kannata solvata. Ei laisinkaan. Minä olisin teininä vetänyt hirveät herneet jos vanhemmat olisivat epäilleet vilpittömyyttäni, ja esim. soittaneet kaverin vanhemmille, että onhan se meidän tyttö siellä teillä yötä? Turhan kova epäluottamuslause lapselle, joka ei ole tehnyt mitään epäluottamusta ansaitakseen.



t. nro 6 -kilteistä kiltein-

että minulla oli ainakin erinomainen kasvatus (rajat oli, mutta myös rakkautta), mutta kokeilin alkoa varmaan jo 12-vuotiaana. Huumeitakin testailin teini-iässä. Ei minulla ollut lupaa hillua kaupungilla öisin, mutta aina keksi jotain valheita kaverilla yöpymisestä jne. - joskus karkailinkin salaa. En keksi muuta selitystä toiminnalleni kuin että oli aiemmin ollut tosi miellyttämishaluinen kiltti tyttö, ja murkkuiässä se kilttiys alkoi tuntua kamalalta taakalta. Lisäksi kavereiden rymäpaine oli tosi kova tuolloin.



En osaa syyttää vanhempiani noista sekoiluistani. En edes ole ihan varma, onko kamalan kiltti murrosikä edes tarpeellinen; rajojen kokeileminen on ihan hyvästä - mutta toki teininä dokailemisessa ja varsinkin huumeissa on riskinsä.

Käykääpä arvon äidit irc-galleriassa ja etsikää esimerkiksi lapsen koulun/harrastuksen yhteisö. Niistä kuvista näkee kyllä aika paljon. Tupakka suussa, kaljapullot, oikein kehuskellaan kuinka tuli turpiin yöllä torilla ja laitetaan sitten mukilointikuva galleriaan. Tuo galleria paljastaa paljon asioita nuorten elämästä ja meillä kannustetaan vanhempia tutustumaan kyseiseen sivustoon. Monelle vanhemmalle on ne kuvat ja nuoren elämäntyyli tullut yllätyksenä.

Kunhan nyt joku tolkku on tekemisissä.



t: 14 v ekat kännit ja tupakat, kuitenkin nykyään korkeakoulutettu vastuullinen ihminen (oli muuten ankara lapsuus)

meillä oli tosi kiva kaveriporukka ja kännikokeiluista jäi hyvät muistot, pussikaljakokeilut jossain metsikössä oli hauskoja ja myös turvallisia hetkiä.

Ei tullut musta alkoholistia eikä kavereistanikaan, en käytä nykyään alkoholia humaltumistarkoituksessa.



Perheeni on ihan tavallinen ja hyvä, joskaan emme ole olleet ainakaan teiniaikoina kovin läheisiä, siksi ehkä kaveriporukan merkitys korostui. Toisaalta, olen aina ollut sellaista kapinoivaa sorttia, en usko että vanhemmat olisivat voineet kuitenkaan kauheasti vaikuttaa.



13 v eka känni

olla liian ankara ja 'pakottaa' nuori toimimaan harhauttaen, jälkiään peitellen ja salaa. Eteen voi tulla tilanteita, joissa nuori tarvitsee apua, muttei uskalla pyytää sitä omilta vanhemmilta rangaistuksen tai luottamuksen häviämisen pelossa.

Omallekin mielenrauhalle on parempi, kun lapsi tulee ottaneenakin kotiin, kun että mietit missä ja minkälaisessa kunnossa hän on kaverilla yötä, vai onko?

SILTI juomiseen ei pidä antaa lupaa ja sitä pitää paheksua sekä kotiintuloajat on sovittava.

ne nuorena kännäjät on aina joko sosiaaliperheiden lapsia tai sitten uraohjusten lapsia.

Näiden nuorten taustat kyllä tiedetään ihan hyvin. Eli ei se hyvä työpaikka ja omakotitalo estä lasta rappiolle menosta vaan se, että vanhemmilla ei ole aikaa. Se nyt on sama, luuhaako vanhemmat kapakassa vai töissä niin silloin lapsesta ei välitetä ja se ajautuu huonoille teille.

=(Huomiotahan ne lapset hakee. Ja jos muulla keinolla ei enää saa....

ne nuorena kännäjät on aina joko sosiaaliperheiden lapsia tai sitten uraohjusten lapsia.

Näiden nuorten taustat kyllä tiedetään ihan hyvin. Eli ei se hyvä työpaikka ja omakotitalo estä lasta rappiolle menosta vaan se, että vanhemmilla ei ole aikaa. Se nyt on sama, luuhaako vanhemmat kapakassa vai töissä niin silloin lapsesta ei välitetä ja se ajautuu huonoille teille.