Lue keskustelun säännöt.
Miksi Downien omaiset aina hehkuttavat vammaisensa ihanuutta?
24.04.2015 |
Eräässä harrastusryhmässä netissä törmäsin taas samaan: isoäiti oli ottanut kuvan lapsenlapsestaan, jolla on Downin syndrooma. Lapsi oli soma kuten lapset aina. Mutta. Erikseen mainittiin, että lapsi on "downiainen", minulle ainakin aivan uusi termi.
Sitten kilvan kehuttiin lapsen kauneutta, iloisuutta ja etenkin sitä, kuinka hirvittävän paljon se vammainen lapsi tuo iloa kaikkien maailman ihmisten elämään ja kuinka etuoikeutettuja ovat he, kenellä vammainen lapsi suvussaan on. Moni muu vammaisen lapsen omainen kiiruhti ketjuun kertomaan oman vammaisensa ihanuudesta ja erityisyydestä. Kuviakin lisättiin, eräs laittoi kuvan isosta, kenties jo parikymppisestä Down-pojastaan ja ylisti hänen ihanuuttaan. Kuva ei saanut kovin montaa tykkäystä, aloittajan pikkutyttö yli tuhat.
Miksi? Aivan kuin vammainen lapsi ei olisi yhtä rakas vanhemmilleen kuin tervekin. Aivan kuin pitäisi erikseen korostaa, että kyllä minä sitä rakastan, vaikka se onkin vammainen. Ja että minusta lapseni on ihana, kaikesta huolimatta, ja että olen etuoikeutettu, koska minulla on lapsi.
Minulla on vammainen lapsi. Rakastan häntä vähintään yhtä paljon kuin terveitä sisaruksiaan. Kuitenkin hän on joskus käsittämättömän rasittava, aivan kuten sisaruksensakin. En näkisi mitään järkeä siinä, että hänet pitäisi nostaa jotenkin korkeammalle kuin terveet lapset.
Ja koska joku ei osaa kuitenkaan lukea kuin otsikon, tähdennän, että rakastan vammaista lastani kuten sisaruksiaankin.
Kommentit (210)
Olisi ollut pettymys jos olisi tullut down. Riskit oli isot mutta ajattelin että Herran haltuun. Olin pitkän matkaa yli 40 vee. Terve vauva tuli. En edes ajatellut mitä sitten jos tulee vammainen. Kävin kyllä istukkanäytteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tällaisten kommenttien takia pitää korostaa niitä hyviä puolia.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:14"]
Tuli paha mieli tämän lukemisesta. Odotan down-vauvaa, ja olen (alkujärkytyksestä selvittyäni) ollut hänestä jo viikkoja tosi onnellinen ja ylpeä. Olen ajatellut, että kun huolella hänet kasvatamme, hänestä tulee vaikka mitä ihanaa ja ihmiset tulevat pitämään hänestä. Nyt sainkin kuulla, että monelle mahassani asuva reipas potkurivauva saattaakin tulevaisuudessa olla kauhea iljetys. Aborttioikeus umpeutuu ensi viikolla, mutta en voisi kuvitellakaan luopuvani tästä jo niin rakkaaksi käyneestä ihmisestä. Mietityttää vain, että miten sitä jaksaa kestää muiden ihmisten suhtautumisen, jos he eivät näekään lapsessani samaa hyvää kuin minä.
[/quote]
No hyvä, kun avasimme silmäsi. Raskauden jatkamispäätös vaatii asian katsomista joka kantilta. Jos sinulle ei ole tullut mieleenkään, että moni katsoo lastasi ja sinua säälien ja ihmetellen ja lastasi saatetaan jopa kiusata, hyvä, että nyt kuulit sen.
Aika heppoisin perustein päätit raskauden jatkamisesta. Myös aika heppoisin perustein nyt petyit lukiessasi tämän ketjun.
Ihanko tosissasi sinulle ei tullut mieleen, että ventovieraiden mielestä lapsesi voi olla outo? Kun ns. tervekin lapsi on vieraan mielestä vähemmän ihana kuin oma lapsi. Haloo.
[/quote]
Harvoin kuulee näin typerää kommenttia.
[/quote]
Minusta järkevä, realistinen kommentti. Turha on uskotella, että vammaisen lapsen kanssa elämä on ruusuilla tanssimista. Pitää miettiä, pystyykö oikeasti siihen.
Ulkopuolisen on helppo antaa ohjeita vammaisen lapsen pitämisestä.
t. vammaisen lapsen tosi väsynyt äiti
Jos minä olisin tiennyt odottavani vaikeasti vammaista lasta, olisin päätynyt aborttiin. ainakin jos olisin etukäteen tiennyt, kuinka vaikeasti hoidettava hän on.
Lisäksi jatkuva taistelu yhteiskunnan kanssa tuista, fysikaalisessa avusta, sairaalajaksoista jne.
Vammaisen lapsen vanhemmat uupuvat usein. Eri asteinen autismi ja down voi aiheuttaa käytöshäiriöitä, eivät ne kaikki ole todellakaan mitään iloisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:23"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:14"]
Tuli paha mieli tämän lukemisesta. Odotan down-vauvaa, ja olen (alkujärkytyksestä selvittyäni) ollut hänestä jo viikkoja tosi onnellinen ja ylpeä. Olen ajatellut, että kun huolella hänet kasvatamme, hänestä tulee vaikka mitä ihanaa ja ihmiset tulevat pitämään hänestä. Nyt sainkin kuulla, että monelle mahassani asuva reipas potkurivauva saattaakin tulevaisuudessa olla kauhea iljetys. Aborttioikeus umpeutuu ensi viikolla, mutta en voisi kuvitellakaan luopuvani tästä jo niin rakkaaksi käyneestä ihmisestä. Mietityttää vain, että miten sitä jaksaa kestää muiden ihmisten suhtautumisen, jos he eivät näekään lapsessani samaa hyvää kuin minä.
[/quote]
No hyvä, kun avasimme silmäsi. Raskauden jatkamispäätös vaatii asian katsomista joka kantilta. Jos sinulle ei ole tullut mieleenkään, että moni katsoo lastasi ja sinua säälien ja ihmetellen ja lastasi saatetaan jopa kiusata, hyvä, että nyt kuulit sen.
Aika heppoisin perustein päätit raskauden jatkamisesta. Myös aika heppoisin perustein nyt petyit lukiessasi tämän ketjun.
Ihanko tosissasi sinulle ei tullut mieleen, että ventovieraiden mielestä lapsesi voi olla outo? Kun ns. tervekin lapsi on vieraan mielestä vähemmän ihana kuin oma lapsi. Haloo.
[/quote]
Harvoin kuulee näin typerää kommenttia.
[/quote]
Minusta järkevä, realistinen kommentti. Turha on uskotella, että vammaisen lapsen kanssa elämä on ruusuilla tanssimista. Pitää miettiä, pystyykö oikeasti siihen.
Ulkopuolisen on helppo antaa ohjeita vammaisen lapsen pitämisestä.
t. vammaisen lapsen tosi väsynyt äiti
[/quote]
Ulkopuolinenhan sinäkin olet toisen ihmisen tilanteessa. Sinulla on raskasta ja vaikeaa, mutta toisella ei ole. Jokuko tietää ilman vammaista lasta sen hoidon raskauden, mutta ei mitää muuta. Sitä minä ihmettelen. Jos joku sanoo, että vammainen lapsi täytyy ehdottomasti abortoida, koska hän on niin suuri rasitus perheelleen, kukaan ei kyseenalaista sitä. Ei, vaikka tällä ihmisellä ei olisi mitään kontaktia vammaisiin aikaisemmin. Jos taas joku on toista mieltä ja on paljonkin ollut vammaisten kanssa tekemisissä, ei tiedäkään mitään.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:28"]
Vammaisen lapsen vanhemmat uupuvat usein. Eri asteinen autismi ja down voi aiheuttaa käytöshäiriöitä, eivät ne kaikki ole todellakaan mitään iloisia.
[/quote]
HE ovat ihmisiä ja heistä puhutaan eritavalla kuin eläimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä puolia saa tietenkin aina korostaa, mutta ei se minusta ole kovin kaunis ajatus että down-ihminen on täällä "opettamassa muita" tai kasvattamassa vanhempia ihmisinä. Tietenkin on ideaalia, että vanhemmat rakastavat lastaan - oli lapsi sitten down, cp-vammainen, autisti, transgender tai ihan "normaali" (en siis rinnasta näitä asioita toisiinsa) - mutta tuollainen imelä voi mikä taivaan lahja hän on kaan!-hehkutus on kyllä vähän...
Olen toiminut down- ja autisti- lasten ja nuorten henkilökohtaisena avustajana ja tiedän kuinka ihania persoonia siellä joukossa on - mutta kolikolla on kääntöpuoli ja erikoistarpeita omaavat lapset ovat joissain tapauksissa erittäin haastavia ja kuluttavia perheille. Henkilökohtaisesti jos saisin tietää odottavani vammaista lasta tekisin abortin. En näe mitään syytä saattaa yhteiskuntaan suoranaisesti sopeutumatonta ja yhteiskuntaa kannattelematonta ihmistä maailmaan, jos minulla kerta on mahdollisuus valita. Ei se ryhmäkodissakaan asuvan kehitysvammaisen arki ole mitään mannaa ja ihan jo itsekkäistä syistä en haluaisi vammaista lasta "taakakseni". Pitäkää kylmänä ja minä lie, en tee sitä valintaa. En ole uskovainen mutta siitäkin näkökulmasta ajattelen mielummin, että jos taivas on olemassa niin se abortoitu enkelilapsi odottaa sitten siellä.
On ollut myös pari sellaista tapausta, jolloin aikuisen down-ihmisen läheiset ovat menehtyneet ja hän on jäänyt yksin. Eläminen palvelukodissa/ryhmäkodissa tuo toki eräänlaisen yhteisön mihin kuulua ja ympärillä on muita asukkaita ja hoitajia... Mutta sellaista täysin perheen rakkauden ja läheisyyden tasolle yltävää yhteyttä ei kyllä näillä henkilöillä enää ole.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:23"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:14"]
Tuli paha mieli tämän lukemisesta. Odotan down-vauvaa, ja olen (alkujärkytyksestä selvittyäni) ollut hänestä jo viikkoja tosi onnellinen ja ylpeä. Olen ajatellut, että kun huolella hänet kasvatamme, hänestä tulee vaikka mitä ihanaa ja ihmiset tulevat pitämään hänestä. Nyt sainkin kuulla, että monelle mahassani asuva reipas potkurivauva saattaakin tulevaisuudessa olla kauhea iljetys. Aborttioikeus umpeutuu ensi viikolla, mutta en voisi kuvitellakaan luopuvani tästä jo niin rakkaaksi käyneestä ihmisestä. Mietityttää vain, että miten sitä jaksaa kestää muiden ihmisten suhtautumisen, jos he eivät näekään lapsessani samaa hyvää kuin minä.
[/quote]
No hyvä, kun avasimme silmäsi. Raskauden jatkamispäätös vaatii asian katsomista joka kantilta. Jos sinulle ei ole tullut mieleenkään, että moni katsoo lastasi ja sinua säälien ja ihmetellen ja lastasi saatetaan jopa kiusata, hyvä, että nyt kuulit sen.
Aika heppoisin perustein päätit raskauden jatkamisesta. Myös aika heppoisin perustein nyt petyit lukiessasi tämän ketjun.
Ihanko tosissasi sinulle ei tullut mieleen, että ventovieraiden mielestä lapsesi voi olla outo? Kun ns. tervekin lapsi on vieraan mielestä vähemmän ihana kuin oma lapsi. Haloo.
[/quote]
Harvoin kuulee näin typerää kommenttia.
[/quote]
Minusta järkevä, realistinen kommentti. Turha on uskotella, että vammaisen lapsen kanssa elämä on ruusuilla tanssimista. Pitää miettiä, pystyykö oikeasti siihen.
Ulkopuolisen on helppo antaa ohjeita vammaisen lapsen pitämisestä.
t. vammaisen lapsen tosi väsynyt äiti
[/quote]
Ulkopuolinenhan sinäkin olet toisen ihmisen tilanteessa. Sinulla on raskasta ja vaikeaa, mutta toisella ei ole. Jokuko tietää ilman vammaista lasta sen hoidon raskauden, mutta ei mitää muuta. Sitä minä ihmettelen. Jos joku sanoo, että vammainen lapsi täytyy ehdottomasti abortoida, koska hän on niin suuri rasitus perheelleen, kukaan ei kyseenalaista sitä. Ei, vaikka tällä ihmisellä ei olisi mitään kontaktia vammaisiin aikaisemmin. Jos taas joku on toista mieltä ja on paljonkin ollut vammaisten kanssa tekemisissä, ei tiedäkään mitään.
[/quote]
KAikki vammaiset ovat erilaisia, kenestäkään ei voi etukäteen tietää, onko helppo vai vaikea lapsi. Kuten ei normaalistakaan lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:33"]
Hyviä puolia saa tietenkin aina korostaa, mutta ei se minusta ole kovin kaunis ajatus että down-ihminen on täällä "opettamassa muita" tai kasvattamassa vanhempia ihmisinä. Tietenkin on ideaalia, että vanhemmat rakastavat lastaan - oli lapsi sitten down, cp-vammainen, autisti, transgender tai ihan "normaali" (en siis rinnasta näitä asioita toisiinsa) - mutta tuollainen imelä voi mikä taivaan lahja hän on kaan!-hehkutus on kyllä vähän...
Olen toiminut down- ja autisti- lasten ja nuorten henkilökohtaisena avustajana ja tiedän kuinka ihania persoonia siellä joukossa on - mutta kolikolla on kääntöpuoli ja erikoistarpeita omaavat lapset ovat joissain tapauksissa erittäin haastavia ja kuluttavia perheille. Henkilökohtaisesti jos saisin tietää odottavani vammaista lasta tekisin abortin. En näe mitään syytä saattaa yhteiskuntaan suoranaisesti sopeutumatonta ja yhteiskuntaa kannattelematonta ihmistä maailmaan, jos minulla kerta on mahdollisuus valita. Ei se ryhmäkodissakaan asuvan kehitysvammaisen arki ole mitään mannaa ja ihan jo itsekkäistä syistä en haluaisi vammaista lasta "taakakseni". Pitäkää kylmänä ja minä lie, en tee sitä valintaa. En ole uskovainen mutta siitäkin näkökulmasta ajattelen mielummin, että jos taivas on olemassa niin se abortoitu enkelilapsi odottaa sitten siellä.
On ollut myös pari sellaista tapausta, jolloin aikuisen down-ihmisen läheiset ovat menehtyneet ja hän on jäänyt yksin. Eläminen palvelukodissa/ryhmäkodissa tuo toki eräänlaisen yhteisön mihin kuulua ja ympärillä on muita asukkaita ja hoitajia... Mutta sellaista täysin perheen rakkauden ja läheisyyden tasolle yltävää yhteyttä ei kyllä näillä henkilöillä enää ole.
[/quote]
Ihan samanlaisessa työssä olevana ajattelen ihan toisin. Meitä on niin moneksi ja on niin erilaisia näkökantoja asioihin.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 18:02"]
Ja koska joku ei osaa kuitenkaan lukea kuin otsikon, [/quote]
Hyvä avaus, olen usein miettinyt ihan samaa. En vaan ole kehdannut kysyä, miksi sitä rakkautta pitää downien kohdalla erikseen toitottaa.
Pointit vielä tuosta lainaamastani kohdasta: olen ihan v...n väsynyt kaikkiin somettajiin, joilla on pakkomielle vastata otsikkoon äkkiääkkiääkkiä lukematta lainkaan tekstiä loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli joitakin vuosia sitten sisäistä postia jakamassa parikymppinen kehitysvammainen. Muuten en kiinnittänyt huomiota, kuin että hiljainen oli ja katseita vältteli. Kerran sattui samaan aikaan vessaan kanssani. En ala käymään läpi mitä siinä näin, mutta se oli jotain niin epänormaalia ja taantunutta että loppu päivän voin ihan fyysisesti pahoin näkemästäni.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:14"]
Tuli paha mieli tämän lukemisesta. Odotan down-vauvaa, ja olen (alkujärkytyksestä selvittyäni) ollut hänestä jo viikkoja tosi onnellinen ja ylpeä. Olen ajatellut, että kun huolella hänet kasvatamme, hänestä tulee vaikka mitä ihanaa ja ihmiset tulevat pitämään hänestä. Nyt sainkin kuulla, että monelle mahassani asuva reipas potkurivauva saattaakin tulevaisuudessa olla kauhea iljetys. Aborttioikeus umpeutuu ensi viikolla, mutta en voisi kuvitellakaan luopuvani tästä jo niin rakkaaksi käyneestä ihmisestä. Mietityttää vain, että miten sitä jaksaa kestää muiden ihmisten suhtautumisen, jos he eivät näekään lapsessani samaa hyvää kuin minä.
[/quote]
Tee abortti. Vielä ehtii, kun toimit ripeästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs down-lapsi kävi kaupassa yllättäen rintoihini kiinni ja lapsen äiti sekä ympärillä olleet ihmiset vain hymistelivät, että onpas hassu ja ihana lapsi. Ei minusta vain. Nolotti olla siinä tilanteessa ja vielä enemmän olisi nolottanut olla kyseisen lapsen äiti. Tavallinen lapsi olisi taatusti saanut kurinpalautusta, mutta ihanaa downiaista vain kehutaan.
Ensinnäkin: oli lapsi terve tai sairas et saa hänestä kasvatettua "ihanaa". Lapsilla on synnynnäinen temperamenttinsa. Ja minkä takia kenenkään pitäisi pitää sinun lapsestasi automaattisesti. Vanhemmilleen lapset ovat toki lähestulkoon aina rakkaita, mutta eivät välttämättä muille.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:17"][quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:14"]
Tuli paha mieli tämän lukemisesta. Odotan down-vauvaa, ja olen (alkujärkytyksestä selvittyäni) ollut hänestä jo viikkoja tosi onnellinen ja ylpeä. Olen ajatellut, että kun huolella hänet kasvatamme, hänestä tulee vaikka mitä ihanaa ja ihmiset tulevat pitämään hänestä. Nyt sainkin kuulla, että monelle mahassani asuva reipas potkurivauva saattaakin tulevaisuudessa olla kauhea iljetys. Aborttioikeus umpeutuu ensi viikolla, mutta en voisi kuvitellakaan luopuvani tästä jo niin rakkaaksi käyneestä ihmisestä. Mietityttää vain, että miten sitä jaksaa kestää muiden ihmisten suhtautumisen, jos he eivät näekään lapsessani samaa hyvää kuin minä.
[/quote]
[/quote]
Muistakaahan taas se realismi. Kukaan, ei edes se downi, ole aina ihana ja iloinen. Heilläkin on omat luonteensa ja huonommat päivänsä. Vammaiset eivät ole mikään yltiö positiivinen ryhmä, jota pitää hehkuttaa. Heitä pitää kohdella ihan samoin kuin muitakin ihmisiä, tarvittaessa tukien. Älkää siis maalatko liian ruusuista kuvaa tai liian masentavaa kuvaa vammaisen kanssa elämisestä.
T. Kehitysvammaisten kanssa työskentelevä
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 23:02"]
Muistakaahan taas se realismi. Kukaan, ei edes se downi, ole aina ihana ja iloinen. Heilläkin on omat luonteensa ja huonommat päivänsä. Vammaiset eivät ole mikään yltiö positiivinen ryhmä, jota pitää hehkuttaa. Heitä pitää kohdella ihan samoin kuin muitakin ihmisiä, tarvittaessa tukien. Älkää siis maalatko liian ruusuista kuvaa tai liian masentavaa kuvaa vammaisen kanssa elämisestä. T. Kehitysvammaisten kanssa työskentelevä
[/quote]
Juuri näin ja huolimatta ihmisen luonteesta hänellä on oikeus elämään.
Juurihan on keskusteltu, että vammaisia pitäisi kohdella niinkuin muitakin. Silti nämä vammaisten vanhemmat ovat täällä taas nostamassa lapsiaan jalustalle. Eivätkö lapsenne ole teille oikeasti tarpeeksi rakkaita, kun sitä pitää näin todistella?
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 23:12"]Juurihan on keskusteltu, että vammaisia pitäisi kohdella niinkuin muitakin. Silti nämä vammaisten vanhemmat ovat täällä taas nostamassa lapsiaan jalustalle. Eivätkö lapsenne ole teille oikeasti tarpeeksi rakkaita, kun sitä pitää näin todistella?
[/quote]
Turha alapeukuttaa, siltä tämä valitettavasti näyttää.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:14"]
Tuli paha mieli tämän lukemisesta. Odotan down-vauvaa, ja olen (alkujärkytyksestä selvittyäni) ollut hänestä jo viikkoja tosi onnellinen ja ylpeä. Olen ajatellut, että kun huolella hänet kasvatamme, hänestä tulee vaikka mitä ihanaa ja ihmiset tulevat pitämään hänestä. Nyt sainkin kuulla, että monelle mahassani asuva reipas potkurivauva saattaakin tulevaisuudessa olla kauhea iljetys. Aborttioikeus umpeutuu ensi viikolla, mutta en voisi kuvitellakaan luopuvani tästä jo niin rakkaaksi käyneestä ihmisestä. Mietityttää vain, että miten sitä jaksaa kestää muiden ihmisten suhtautumisen, jos he eivät näekään lapsessani samaa hyvää kuin minä.
[/quote]
Hyvä sinä! Olet tehnyt oikean päätöksen.