Lue keskustelun säännöt.
Miksi Downien omaiset aina hehkuttavat vammaisensa ihanuutta?
24.04.2015 |
Eräässä harrastusryhmässä netissä törmäsin taas samaan: isoäiti oli ottanut kuvan lapsenlapsestaan, jolla on Downin syndrooma. Lapsi oli soma kuten lapset aina. Mutta. Erikseen mainittiin, että lapsi on "downiainen", minulle ainakin aivan uusi termi.
Sitten kilvan kehuttiin lapsen kauneutta, iloisuutta ja etenkin sitä, kuinka hirvittävän paljon se vammainen lapsi tuo iloa kaikkien maailman ihmisten elämään ja kuinka etuoikeutettuja ovat he, kenellä vammainen lapsi suvussaan on. Moni muu vammaisen lapsen omainen kiiruhti ketjuun kertomaan oman vammaisensa ihanuudesta ja erityisyydestä. Kuviakin lisättiin, eräs laittoi kuvan isosta, kenties jo parikymppisestä Down-pojastaan ja ylisti hänen ihanuuttaan. Kuva ei saanut kovin montaa tykkäystä, aloittajan pikkutyttö yli tuhat.
Miksi? Aivan kuin vammainen lapsi ei olisi yhtä rakas vanhemmilleen kuin tervekin. Aivan kuin pitäisi erikseen korostaa, että kyllä minä sitä rakastan, vaikka se onkin vammainen. Ja että minusta lapseni on ihana, kaikesta huolimatta, ja että olen etuoikeutettu, koska minulla on lapsi.
Minulla on vammainen lapsi. Rakastan häntä vähintään yhtä paljon kuin terveitä sisaruksiaan. Kuitenkin hän on joskus käsittämättömän rasittava, aivan kuten sisaruksensakin. En näkisi mitään järkeä siinä, että hänet pitäisi nostaa jotenkin korkeammalle kuin terveet lapset.
Ja koska joku ei osaa kuitenkaan lukea kuin otsikon, tähdennän, että rakastan vammaista lastani kuten sisaruksiaankin.
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Downit erittäin harvoin ovat väkivaltaisia. Joku taitaa nyt luulla kaikkia keh. vammaisia downeiksi.
Minulla on myös pelottava kokemus aggressiivisesta downmiehestä. Odotin pimeässä syysillassa bussia ja paikalle ilmestyi downmies ja mekkaloi aggressiivisesti . Ihmiset vain väistivät ja itsekin yritin seistä syrjässä, ettei mies kiinnittäisi huomiota minuun. Kun bussi sitten tuli ja lähdin sitä kohti, tunsin yhtäkkiä voimakkaan lyönnin selässäni. Menin ihan lukkoon ja nousin äkkiä bussiin, ja vilkaisin nopeasti taakseni niin tämä down heppu tuijotti vihaisesti. En ollut millään lailla provosoinut häntä tai mitään muutakaan. Hän vain järjettömästi pamautti nyrkillä selkääni tosi kovaa, selkään tuli mustelma. Tärisin bussissa yksikseni eikä kukaan suomalaiseen tyyliin edes kysynyt sattuiko tai mitään. Itselläni tuli sellainen raivon tunne kun selvisin alkujärkytyksestä, miksi ihmeessä hän löi minua, viatonta bussinodottajaa. Sen jälkeen olen kammonnut miespuolisia downeja.
Ihan hauska agressiivinen Down-mies -juttu. Keksitkö itse?
kuule, minua on aikuinen down mies lyönyt varoittamatta ja ilman syytä tarjottimella, päähän kun pyyhin pöytiä ! :(
( olin töissä kehitysvammaisille tarkoitetun työpaikan keittiössä)
suurin osa downeista ja muistakin oli oli harmittomia ja herttaisia, paitsi tämä yksi
Olen itsekin ollut tilanteessa, missä down heitti kukkapurkit seinään ja kaatoi minut maahan. Piti tehdä hälytys, että tuli henkilökuntaa lisää auttamaan minut pois, kun en isolle miehelle voinut mitään, joka hakkasi nyrkillä minua.
Joten ei ne kaikki niin suloisia ja söpöjä ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy tunnustaa, että yksi suurimpia pelkojani koko raskaudessa oli vauvan vammaisuus. Nyt kun saimme terveen vauvan, en välttämättä uskalla ottaa riskiä toistamiseen.
Kuinka itsekäs pitää olla, jos tekee tieten tahtoen lapsen, jonka elämä tulee olemaan parhaimmillaankin vain varjo siitä, mitä se normaalisti voi olla? Downit eivät ole niin tyhmiä, etteivätkö ymmärtäisi mistä kaikesta jäävät paitsi ikätovereihinsa verrattuna. Eettisen kysymyksen voi asetella myös näin päin, miettikääpä sitä.
dfsdfsdfsdfsf kirjoitti:
Kuinka itsekäs pitää olla, jos tekee tieten tahtoen lapsen, jonka elämä tulee olemaan parhaimmillaankin vain varjo siitä, mitä se normaalisti voi olla? Downit eivät ole niin tyhmiä, etteivätkö ymmärtäisi mistä kaikesta jäävät paitsi ikätovereihinsa verrattuna. Eettisen kysymyksen voi asetella myös näin päin, miettikääpä sitä.
Eivät tosiaan ole tyhmiä. Miltähän heistä tuntuu nähdä näitä juttuja, että heidän elämänsä ei ole hyvää tai oikeutettua. Itse he eivät pidä elämäänsä huonona. Kysy vaikka useammalta downilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Downit erittäin harvoin ovat väkivaltaisia. Joku taitaa nyt luulla kaikkia keh. vammaisia downeiksi.
Minulla on myös pelottava kokemus aggressiivisesta downmiehestä. Odotin pimeässä syysillassa bussia ja paikalle ilmestyi downmies ja mekkaloi aggressiivisesti . Ihmiset vain väistivät ja itsekin yritin seistä syrjässä, ettei mies kiinnittäisi huomiota minuun. Kun bussi sitten tuli ja lähdin sitä kohti, tunsin yhtäkkiä voimakkaan lyönnin selässäni. Menin ihan lukkoon ja nousin äkkiä bussiin, ja vilkaisin nopeasti taakseni niin tämä down heppu tuijotti vihaisesti. En ollut millään lailla provosoinut häntä tai mitään muutakaan. Hän vain järjettömästi pamautti nyrkillä selkääni tosi kovaa, selkään tuli mustelma. Tärisin bussissa yksikseni eikä kukaan suomalaiseen tyyliin edes kysynyt sattuiko tai mitään. Itselläni tuli sellainen raivon tunne kun selvisin alkujärkytyksestä, miksi ihmeessä hän löi minua, viatonta bussinodottajaa. Sen jälkeen olen kammonnut miespuolisia downeja.
Ihan hauska agressiivinen Down-mies -juttu. Keksitkö itse?
kuule, minua on aikuinen down mies lyönyt varoittamatta ja ilman syytä tarjottitarjo, päähän kun pyyhin pöytiä ! :(
( olin töissä kehitysvammaisille tarkoitetun työpaikan keittiössä)
suurin osa downeista ja muistakin oli oli harmittomia ja herttaisia, paitsi tämä yksi
Olen itsekin ollut tilanteessa, missä down heitti kukkapurkit seinään ja kaatoi minut maahan. Piti tehdä hälytys, että tuli henkilökuntaa lisää auttamaan minut pois, kun en isolle miehelle voinut mitään, joka hakkasi nyrkillä minua.
Joten ei ne kaikki niin suloisia ja söpöjä ole
Oliko tosiaankin down? He kun ovat yleensä pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en jaksaisi jos oma lapsi oli kehitysvammainen,vaikka en vammaisia inhoakaan.
Aika monesta kommentista ketjussa tuli surku sen vammaisen lapsen sisaruksia. Jäävät sen vammaisen varjoon. Ikävää, kun vanhemmat eivät osaa jakaa huomiotaan tasaisemmin. Vaikka se on normaali lapsi pärjääkin hyvin itsekseen, niin ihan yhtä paljon hän tarvitsee aikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini on hoitanut kehitysvammaisia, suuri osa heistä oli DS-lapsia ja -nuoria. Eivät todella kaikki ole aurinkoisia, mutta varmasti elämäänsä tyytyväisempiä kuin keskiverto terve ihminen raha- ja työhuolineen. Monella DS-ihmisellä oli väkivaltaista käytöstä jota oli haastavaa yrittää kitkeä pois. He kun ovat usein todella vahvoja ja suuttuessaan kyvyttömiä kontrolloimaan tunteitaan. Äitini sai ns. turpaan aika usein, mutta sitä pidettiin vain työhön kuuluvana varjopuolena.
Minulla on ikävä kokemus DS-naisesta. Olin 6kk vauvani kanssa kaupassa ja yht'äkkiä joku löi minua voimakkaasti selkään ja juoksi pois. Se todella sattui. Silminnäkijän mukaan kyseessä oli DS-nainen ja hän oli ottanut oikein vauhtia minua lyödäkseen. Tämä silminnäkijä kertoi olevansa töissä kehitysvammaisten parissa ja ehdotti että etsimme naisen huoltajan ja kerromme asiasta. Lähdimme siis naisen perään. Tuo nopealiikkeinen nainen targetoi lapsia kaupassa. E
Kummisetäni perheessä oli kolme vammaista lasta ja kaksi tervettä. Vammaiset lapset siirrettiin laitoshoitoon, kun olivat niin isoja, etteivät vanhemmat enää pystyneet heitä kantamaan ja hoitamaan. Kaikki elivät ainakin keski-ikään asti.
Kun tulin raskaaksi 38 vuotiaana, halusin ehdottomasti lapsivesitutkimuksen. Lääkäri kysyi, mitä teen jos sikiö on vammainen? Sanoin että haluan siinä tapauksessa abortin. Minä olen nähnyt, kuinka raskasta vammaisten lasten kanssa elämä on ja siksi vierastan tätä hehkutusta, kuinka vammainen lapsi tekee elämästä paremman. Tiesin, että minusta vammaisen lapsen vanhemmaksi ei ole
Jollakin tavalla se suuri pettymys täytyy kiillottaa ja naamioida, affrimoida🤔👀🤦🏻 ja hykerryttää positiivisella sanoilla ihanaksi. Jottei kukaan pääse kysymään: kuules mummo oliko pettymys tämä sulle mummo?
Niin minä olen valmistunut 1980- luvulla. Nähnyt kymmeniä erilaisia keh.vam.yksiköitä. Tavannut ja/tai hoitanut kymmeniä downeja. Kaikenikäisiä downeja. Kehitysvamman tasoltaan erilaisia downeja. Ja pari aggressiivista on siinä joukossa ollut. Seksuaalisia ahdistelijoita ei yhtään. Joten väitän sinun valehtelevan, jos sanot väkivaltaisuuden olevan downeilla valitettavan yleistä. Ja varsinaista ammattitaitoa uskoa maaseudulla asumisen vaikuttavan luonteeseen.
Keh.vam.hoitaja