Lue keskustelun säännöt.
Miksi Downien omaiset aina hehkuttavat vammaisensa ihanuutta?
24.04.2015 |
Eräässä harrastusryhmässä netissä törmäsin taas samaan: isoäiti oli ottanut kuvan lapsenlapsestaan, jolla on Downin syndrooma. Lapsi oli soma kuten lapset aina. Mutta. Erikseen mainittiin, että lapsi on "downiainen", minulle ainakin aivan uusi termi.
Sitten kilvan kehuttiin lapsen kauneutta, iloisuutta ja etenkin sitä, kuinka hirvittävän paljon se vammainen lapsi tuo iloa kaikkien maailman ihmisten elämään ja kuinka etuoikeutettuja ovat he, kenellä vammainen lapsi suvussaan on. Moni muu vammaisen lapsen omainen kiiruhti ketjuun kertomaan oman vammaisensa ihanuudesta ja erityisyydestä. Kuviakin lisättiin, eräs laittoi kuvan isosta, kenties jo parikymppisestä Down-pojastaan ja ylisti hänen ihanuuttaan. Kuva ei saanut kovin montaa tykkäystä, aloittajan pikkutyttö yli tuhat.
Miksi? Aivan kuin vammainen lapsi ei olisi yhtä rakas vanhemmilleen kuin tervekin. Aivan kuin pitäisi erikseen korostaa, että kyllä minä sitä rakastan, vaikka se onkin vammainen. Ja että minusta lapseni on ihana, kaikesta huolimatta, ja että olen etuoikeutettu, koska minulla on lapsi.
Minulla on vammainen lapsi. Rakastan häntä vähintään yhtä paljon kuin terveitä sisaruksiaan. Kuitenkin hän on joskus käsittämättömän rasittava, aivan kuten sisaruksensakin. En näkisi mitään järkeä siinä, että hänet pitäisi nostaa jotenkin korkeammalle kuin terveet lapset.
Ja koska joku ei osaa kuitenkaan lukea kuin otsikon, tähdennän, että rakastan vammaista lastani kuten sisaruksiaankin.
Kommentit (210)
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:27"]Jos minä olisin tiennyt odottavani vaikeasti vammaista lasta, olisin päätynyt aborttiin. ainakin jos olisin etukäteen tiennyt, kuinka vaikeasti hoidettava hän on.
Lisäksi jatkuva taistelu yhteiskunnan kanssa tuista, fysikaalisessa avusta, sairaalajaksoista jne.
[/quote]
Sama täällä! Elämä on todella raskasta, eikä valitettavasti ole helpottamassa. Down ei myöskään ole aina pikkujuttu!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 07:55"][quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 19:02"]Hyvien puolien korostaminen ( joita tosiaan on enemmän kuin huonoja) ehkä saa jonkun aborttia harkitsevan pitämään vammaisen lapsensa. Todennäköisesti ei, mutta toivoa aina voi. Jokaisella on ihmisarvo ja ehdottomasti pitäisi olla myös oikeus syntyä ja elää. Jos siis on niinkin lievästä vammasta kuin down kyse.
[/quote]
Onko vammaisuus elämän arvoista? Että on koko elämänsä toisten autettavissa eikä ymmärrä miten tämä maailma toimii? Minusta on väärin synnyttää vammainen ihminen JOS on mahdollisuus aborttiin. Näin hieman kärjistettynä.
[/quote]
Minun ihanalla siskollani on down, ja toivon, että hän ei olisi ikinä syntynyt! Hän ymmärtää vammaisuutensa, ikuisen tuen tarpeensa ja sen ettei pysty ikinä elämään sellaista elämää kuin haluaisi, esim. rahankäyttö itsenäisesti ei suju. Lisäksi hänellä on pieniä jatkuvia kipuja. Hän masentuu koko ajan lisää ja haluaisi kuolla. Häntä ei lohduta se, että perhe rakastaa häntä ja olemme valmiita hänestä huolehtimaan loppuun asti
Nykyään on varaa huolehtia vammaisista. Ennen kun oli tiukat ajat, sai moni vammainen kuolla pikku hiljaa nälkään, kun ei ollut varaa elättää työtätekemätöntä, josta oli vielä huolehdittava. Näin on vieläkin kehitysmaissa.
1900-luvulla oli jo paremmin, mutta silti vielä maaseudulla terveydenhoitajat kiersivät 50 vuotta sitten eläinten karsinoist etsimässä sinne kahlehdittuja vammaiIa, joita sieltä vietiin parempiin oloihin.
Hyvä, että nyt eletään niin yltäkylläisyydessä, että ymmärretään jokaisen ihmisarvo.
Kaverini veli on down. Kaverini sanoi abortoivansa, jos kuulisi odottavansa downia.
Pakkohan siitä on jotain iloa repiä. Ihan ymmärrettävää. Esimerkiksi tuttavillani oli niin raskaat 20 vuotta downin kanssa että kai siitä sitten oppi poimimaan ne hyvät asiat esiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei oikeasti halua vammaista lasta. Jos sellainen sattuu syntymään niin ei sille mitään voi. Päivänselvää on että normaali vanhempi rakastaa lastaan olipa tämä minkälainen tahansa.
en lukenut tekstiä, pelkän otsikon.
Siksi koska kaikki muut hehkuttavat niiden kamaluutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi näin kun tein lastenhoitokeikkoja. Tein iltapäiviä oman kouluni jälkeen neljälle eri perheelle, joista yhdessä oli kehiysvammainen lapsi. Kaikki muut perheet kertoi suoraan lapsen tai lapsien luonteista, mistä ne yleisimmin kiukustuu, mitä sääntöä ne yrittää ensisijaisesti kiertää ym. Paitsi kehitysvammaisen lapsen vanhemmat, jotka vain kehuivat lastaan, eikä antaneet mitään selkeitä ohjeita tai sääntöjä kun on aina niin ihana. Iltapäivät meni kuten normaaleilla 6-10 vuotiailla muutoin, paitsi tämän kehitysvammaisen VANHEMPIEN kohdalla. Jos koulussa sanottiin, että Tomi (nimi muutettu) löi ja möksötti, suuttui vanhemmat siitä ja heille piti aina valehdella että lapsen päivä meni hyvin. Itse lapsi oli ihana, samalla tavalla ihana kuin ne normaalitkin, mutta kyllä vammaisesta oli 17 - vuotiaalle haastetta. Lapsi oli aika vaikea-asteinen, joten ymmärrän hyvin sen, ettei lapsi ymmärtänyt enkä siksi hänelle koskaan ollut vihainen vaan pyrin yhteisymmärrykseen. En vain käsitä, miksi vanhemmat eivät kestäneet kuulla sitä, että heidän lapsella oli ollut vähän huono päivä tai raapaleet naamassani ovat heidän lapsen kynsistä lähteneet, kun Tomi ei halunnut vaipan vaihtoon vaikka kakki haisi. Terveiden lasten vanhemmat taas kestivät kuulla kaikki uhmat ja koulu- tai pk-kavereiden kanssa sattuneet kärhämät.
Niinpä. Ääneen ei saa sanoa, että on mitta täysi ja että haluaisi, että lapsi olisi terve eikä sairas. Siksi pitää yrittää etsiä nehyvät puolet vaikka kuinka ottaisi päästä.
Toki on vamman laadussa ja vaikeudessa eroja, meillä on jokainen päivä yhtä taistelua ja olen aivan loppu.
t. Downin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä työpaikalla työssäoppijana down, parikymppinen. Opettaja sanoi heti kärkeen, että alle kolmosen arvosanaa ei sitten saa antaa, asteikko 1-5.
Poika vie meiltä kaikilta hermot, käy rintoihin kiinni, puhuu härskejä, kakkii vessan päivittäin tukkoon ja me joudumme sen siivoamaan. Työnteko ei maita ollenkaan, kahvia ja pipareita kyllä menisi koko ajan. Pahinta on aivan jatkuva käsiensä nuoleminen. Yäk.
Ja siis päiväködin keittiössä työskentelemme.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 18:21"]Niinpä. Ääneen ei saa sanoa, että on mitta täysi ja että haluaisi, että lapsi olisi terve eikä sairas. Siksi pitää yrittää etsiä nehyvät puolet vaikka kuinka ottaisi päästä.
Toki on vamman laadussa ja vaikeudessa eroja, meillä on jokainen päivä yhtä taistelua ja olen aivan loppu.
t. Downin äiti
[/quote]
Jaksamisia!
Mielestäni nämä "vammaiset ovat iloisia ja aitoja"-huuteliat tekevät vammaisen vanhemmuudesta vieläkin vaikeampaa, sillä jo nyt väsymyksestä tai arjesta valittaminen on vielä vähemmän hyväksyttyä kun terveiden lasten vanhemmille.
t. Down-tytön täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh, ihanaa, että täällä saa anonyyminä avautua. Ei tällaisia saa ääneen puhua.
n:o 9
Hyi, kuinka noin epähygieeninen pääsi päiväjodin keittiöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihana avaus! Eikä kukaan kai ole vielä alkanut haukkua aloittajaa ja puolustella vammaisia. Kerrankin saa puhua suunsa oikeasti puhtaaksi. Vammaisuus on tabu, aivan kuin ilkeän ihmisen kuolema ja kaikkien on kehuttava vainajaa, vaikka hän olisi ollut maailman pahin ihminen.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 18:29"]
Hyi, kuinka noin epähygieeninen pääsi päiväjodin keittiöön.
[/quote]
Siksi, kun opiskelee erityisammattikoulussa kokiksi. :(
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 18:30"]Siis ihana avaus! Eikä kukaan kai ole vielä alkanut haukkua aloittajaa ja puolustella vammaisia. Kerrankin saa puhua suunsa oikeasti puhtaaksi. Vammaisuus on tabu, aivan kuin ilkeän ihmisen kuolema ja kaikkien on kehuttava vainajaa, vaikka hän olisi ollut maailman pahin ihminen.
[/quote]
No ei ihan tekisi tuollaista vertausta, mutta on vammaisten omaisten ja heidän kanssaan työskentelevien elämän vaikuttamista tuo tabu-asema.
Ihania asioita hehkutetaan, koska kaikki tietävät muutenkin että vammaisen lapsen kanssa on usein rankkaa tai hankalaa. Ei kai siinä mitään pahaa ole, jos haluaa puhua niistä kivoista asioista. Omat keskustelut molemmille :)
(Eri asia tietenkin nämä vanhemmat ja muut, jotka eivät ole edes näkevinään huonoja puolia.)
Siskoni on muuten kehitysvammainen.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 18:26"]
Meillä työpaikalla työssäoppijana down, parikymppinen. Opettaja sanoi heti kärkeen, että alle kolmosen arvosanaa ei sitten saa antaa, asteikko 1-5.
Poika vie meiltä kaikilta hermot, käy rintoihin kiinni, puhuu härskejä, kakkii vessan päivittäin tukkoon ja me joudumme sen siivoamaan. Työnteko ei maita ollenkaan, kahvia ja pipareita kyllä menisi koko ajan. Pahinta on aivan jatkuva käsiensä nuoleminen. Yäk.
Ja siis päiväködin keittiössä työskentelemme.
[/quote]
Karmeeta
Miksei kukaan sano suoraan : Down lasten ja aikuisten ulkonäkö- ja käytös aiheuttaa ällötystä.
Työskentelen vammaisten lasten kanssa ja abortille ei olis vaihtoehtoa jos sikiövaiheessa tiedettäisiin lapsen olevan vammainen.
Kyllä se on ihan vanhempien psyykeen suojelua, kun rakennetaan yltäkylläinen rakkauden muuri ympäröimään sitä kiukkuavaa, kuolaavaa tai toljottavaa vammaista lasta. Niiden kehujen takana on syvä huoli ja murhe, kuinka lapsen käy kun vanhemmat kuolevat. Tänne ne jäävät "leipäpappien" armoille erilaisiin ryhmäkoteihin.
Osa vammaisten lapsien vanhemmista on ihan loppu siihen älämölöön jota arki vammaisen kanssa on. Kaikkina mahdollisina päivinä lapset lykätään erilaisten tukipalvelujen piiriin, kun ei enää jakseta paikkoja hajottavia ja sotkevia, koheltavia vammaisia lapsia.
Kyllä vammaiset sikiöt kannattaa aina abortoida.