Aborttia harkitseville voisi kertoa kuinka paljon lapsettomia on adoptiojonossa ja

Vastasyntynyt "haistaa,maistaa ja muistaa", pitkän aikaa oma biologisen äitinsä!!!

Onhan se ny testattu monen vuoden aikana useaan kertaan ja näin se vaan menee!

ehtonsa niin, että he haluavat valkoisen, mahdollisimman nuoren terveen lapsen. He eivät halua romanilapsia, vammaisia eikä muutoin sairaita.



Siinä sitä auvoista adopitovanhemmuutta. Ei poikkea mitenkään näistä abortin teettäjistä.

ja kuulee myös ympäristön ääniä. Kun lapsi annetaan adoptioon, tämä suhde katkeaa. Lapsi on yleensä lastenkodissa ainakin muutaman kuukauden, vaihtuvien hoitajien hoivassa - sillä yksikään hoitaja ei ole 24 h työsuhteessa, ellei ole sitten sijaisvanhempi. Jos lapsi on muutamankin kuukauden hoidossa, niin kyllähän siitä aina tulee lapselle ihmissuhteen katkos, kun lapsi pääsee adoptiokotiin - nämä uudet ihmiset korvaavat aiemman/aiemmat.



Ainakin vielä suomalainen neuvolajärjetelmä ja terveydenhoitojärjestelmä katsoo että lapsen henkinen kehitys noudattaa psykoanalyyttistä mallia, jossa vauva on muodostanut symbioottisen suhteen ensisijaiseen hoitajaansa, joka on yleensä biologinen äiti, ja josta lapsi sitten vähittäin erillistyy omaksi persoonakseen. Adoptio onnistuukin parhaiten, jos tärkeät kuukaudet 4-8 lapsi saa olla yhden ja saman hoitajan hoivassa ja muodostaa häneen pysyvä ihmissuhde, jos sitten erillistyä.

Adoptio on kauheista kauhein asia, josta lapsi ei koskaan selviä. Ainoa oikea tapa on abortoida lapsi, jota ei itse halua ottaa vastaan? Sillä perusteella, että vammaisia ei ehkä haluta adoptoida, ei ketään pidä adoptioon antaman? Entäs jos itse joskus kärsitte lapsettomuudesta? Tai lapsenne kärsii lapsettomuudesta? Olette ehdottomasti adoptiota vastaan? Adoptoimalla lapsen te ylläpidätte tällaista kauhistuttavaa mahdollisuutta tuhota lapsen elämä. Tuhotkaamme mieluummin se elämä jo ennen syntymää?

Jos ehkäisy jostakin syytä on jonakin päivänä pettänyt tai unohtunut, mielestäni ei ole kohtuullista vaatia ihmistä olemaan 9 kk raskaana ja synnyttämään lasta. Rakastan lastani yli kaiken ja hän oli toivottu, mutta synnytys oli kamala. Sain kolmannen asteen repeämät ja toipuminen vei vuoden. Myös raskaus oli vaikea. Jos en todella olisi halunnut lasta, en olisi ollut valmis olemaan raskauden vuoksi paljon pois opinnoista ja myöhemmin toipumaan repeytymistä.

tosiaan on kohtuullista ottaa asiasta vastuu ja myös se lapsi synnyttää. Jos taas ehkäisy pettää täytyy tarkkaan miettiä asia. Tosin suurin osa aborteista tapahtuu ihan muusta syystä kuin ehkäisyn pettämisestä. Sitä ehkäisyä ei ole viitsitty tai sitten muistettu käyttää. Kyllä täytyy sen verran muistaa.

Adoptio on kauheista kauhein asia, josta lapsi ei koskaan selviä. Ainoa oikea tapa on abortoida lapsi, jota ei itse halua ottaa vastaan? Sillä perusteella, että vammaisia ei ehkä haluta adoptoida, ei ketään pidä adoptioon antaman? Entäs jos itse joskus kärsitte lapsettomuudesta? Tai lapsenne kärsii lapsettomuudesta? Olette ehdottomasti adoptiota vastaan? Adoptoimalla lapsen te ylläpidätte tällaista kauhistuttavaa mahdollisuutta tuhota lapsen elämä. Tuhotkaamme mieluummin se elämä jo ennen syntymää?

Eihän kukaan ole sanonut, että ainoa oikea tapa olisi abortoida, vaan että adoptio ei ole niin yksiselitteinen ratkaisu ei toivottuun raskauteen, eikä niin itsestään selvästi lapsen etu, kuin annetaan ymmärtää. Abortin vaihtoehto ei ole adoptio, ne ovat kaksi eri asiaa. Abortin vaihtoehto voi olla vaikkapa luonnollinen kuolema, elinikäinen laitoshoito tai vaikkapa sosiaaliturvan roima parantamien yh-äitien kohdalla.

vieraaseen perheeseen sijoittaminen tai sitten se että itse pitää lapsen. Luonnollinen kuolema ei ole abortin vaihtoehto, koska abortissa kuolema aiheutetaan tarkoituksella. Loppuiäkseen laitokseenkaan ei joudu. Sosiaaliturva on meidän maassamme sen verran hyvä, että kukaan ei kuole nälkään. Todellinen ja hyvä vaihtoehto on myös ehkäisyn käyttäminen ja omasta seksuaalsesta käyttäytymisestä vastuun ottaminen.

Adoptiossa ei etsitä vanhemmille lasta, vaan lapselle vanhempia. Kyseessä on pikemminkin vanhemmuudettomuuden hoitoa.

Adoptio ei lapsettomuuden hoitoa, mutta vaihtoehto biologiselle lapselle. Kaikkien lasten ei tarvitse olla omia.

on erittäin suurella todennäköisyydella paljon, paljon isompi murhenäytelmä kuin mitä abortti koskaan olisi. Itse en jaksa surra sellaista kärsimystä, jonka kärsijä ei ole kärsimyksestään millään lailla tietoinen. Lapsestaan luopuneella on sen sijaan elämänmittainen tuska, syyllisyys ja jossittelu asiasta, psykopaatteja ehkä lukuunottamatta. Olen melko varma, ettei esim. tämän ketjun ap:llä ole itsellään lapsia.

Vaikka sinulla on adoptoitu lapsi itsekkäistä syistä. (Lapsi jota hoidat perustuu omiin tunnesyihin) Et tiedä mitä tämä lapsi kokee sisimässään. Nämä asiat tulevat esiin vahvasti, kun hän itse saa lapsia. Jos hän on naispuolinen ja raskautuu ei-toivotusti päätyy hän suurella todennäköisyydellä abortiin. Huom! ei- toivotusti. Hän ei missään tapuksessa halua samaa kohtaloa kenellekkään. Jos hän raskautuu toivotusti käy hän kovan kamppailun itsensä kanssa, seurauksena masennus...terapia etc.



Nämä asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin sinä luulet.



Adoptio ei ole ratkaisu aborttiin.

MITÄÄN kokemusta asiasta !!!



Niin on moni muukin asia kun vierestä katsoo toisten elämää ja tekemisiä.

Jos olisin ei-toivottu sikiö äitini kohdussa, PALJON mieluummin valitsisin elämän adoptioperheessä kuin kuoleman jo ennen syntymääni! Elämä on arvokas lahja.

voi olla erittäin hankalaa ja ahdistavaa. Jos lapsi tulee ennenkuin naisella on vakituinen työpaikka, voi olla että elämä on yhtä kituuttamista ja avustuksilla elämistä vuodesta toiseen. Esim. kunnon terveyspalvelut hammashuoltoineen ovat tälle äidille kaukainen unelma...saati lapsen mielenterveys- tai muut terapiapalvelut yms, jos sellaisille olisi tarvetta,



Hyvinvointiyhteiskuntavaihe on kuulkaa nyt ohitettu.

Alkio ei tiedä elämästä yhtään mitään.



Elämä ei aina ole arvokas lahja. Näin se vain menee.

Jos olisin ei-toivottu sikiö äitini kohdussa, PALJON mieluummin valitsisin elämän adoptioperheessä kuin kuoleman jo ennen syntymääni! Elämä on arvokas lahja.

Oletko ollut mielenterveysongelmaisen sikiö? Minäpä olen, ja PALJON mieluimmin valitsisin kuoleman jo ennen syntymääni. Kumpa voisinkin valita tuon vaihtohehdon!!!!!!!!!!!

ihan vaan vaikka siksi ,että raskaus voi toisille olla hengenvaarallinen tila

että kaikki abortit johtuisivat ei toivotuista sosiaalisin perustein saatavista luvista.



Kuka adoptoisi ruumita? Päättömiä lapsia tai kaksipäisiä, ruumita, joille ei koskaan kasvanut aivoja? Kuka adoptoisi heidät? Seisoisiko adoptioäiti synnyttäjän rinnalla ja eläisi murhenäytelmän mukana?



Kuka adoptoisi kuolleen äidin? Äidin, jonka raskaus vaaransi hengen ja kuolema korjasi? Siitä tosin saisi joku odottava adoptioäiti juuri sellaisen halutun vastasyntyneen vauvan, hyvä vaan kun äiti kuoli.



Kuka adoptoisi lapsiäidin vauvoineen? 14-vuotiaan murkun ja suurella todennäköisyydellä kehitysvammaisen lapsen. Kuka murkku suostuisi tähän?



Ketä kusipäitä nämä adoption tarjoajat oikein ovat? Adoptio on upea asia, ja mahdollisuus, mutta ei siitä ole hoitamaan meidän "aborttiongelmaa".

Jos se lapsi halutaan pitää niin eikö siinä pidä omaa tahtoa olla pitää se lapsi. Vai jos sä tuut raskaaks etkä yhtään halua sitä lasta ja joku tulee kertoo sulle että tiedätkö paljon maailmassa on lapsettomia, niin pitäisitkin sen lapsen ihan vaan sen takia!!??