Pitääkö 6-vuotiaan antaa päättää kotikaverinsa täysin itsenäisesti?
Kyseessä 6-vuotias poika, joka olen joutunut ottamaan pois parin kaverin seurasta täällä kotikulmilla.
Syy: jatkuva alistaminen ja kiusaaminen, kiristetään pojaltamme tavaroita, yllytetään varastamaan tavaroita naapuruston pihoilta. Isommat pojat ovat kuulemma polttaneet tupakkaakin jne.
Poikamme on sanavalmis ja touhukas, mutta siten kiltti ettei osaa tapella eikä haistatella eikä alistaa ketään. Ei ole hiukkaakaan väkivaltainen ketään kohtaan. Haluaa olla sovussa toisten kanssa mutta täkäläisessä poikaporukassa se on ollut mahdotonta, koska joutuu aina ns. altavastaaja asemaan.
Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa? Antaisitteko lapsenne valita itse kaverinsa, kuten joku äiti mulle ehdotti. Lapsi kuulemma itse tietää parhaiten. Mutta kun ei vaan irrottaudu tästä seurasta vaan menee sinne jos ei kielletä, kerta toisensa jälkeen ja tulee sitten suru puserossa kiusattuna pois jonkin ajan päästä.
Kommentit (14)
Poikamme itse kertoo näitä asioita kotona, siitä tiedän. On myös henkistä alistamista tyyliin: "sä et osaa mitään" , "susta ei tuu koskaan hyvää urheilijaa kun oot ihan surkee" jne. Poika on alkanut kuvittelemaan, että asia on näin kuten kiusaajakaverit väittävät.
Otin ko. seurasta hänet pois ja nyt ovat alkaneet kotona itsetunnon paikkaustyöt. Hän nimittäin luulee että on jotenkin tyhmä ja huono kun muut niin kerran sanovat.
t. ap
ajan myötä lapsestasi kasvaa samanlainen kuin ne hulttiot. kyl voi vielä kieltää. itsekin olen välillä kieltänyt. se vaan on niin et lapset haluaa niin kovasti saada kavereita ja kuulua joukkoon, siks menevät kerta toisensa jälkeen. niin ja laita poikasi judoon, siellä oppii puolustautumaan.
tästä on jo pojan kans puhuttu. Harrastaa kyllä muutenkin ja toivottavasti saa eskarista oman ikästä seuraa. Tuskin ne siellä saa ainakaan väkivaltaa käyttää toisiin. Kai ne opet siellä sen verran valvoo? Harrastuksissa tulee kyllä toisten kanssa toimeen ihan kivasti koska on iloinen ja reilu toisia kohtaan.
Surettaa vaan kun tällä alueella nää juipit on tommosia. Pelkään että lapselta menee usko kaverisuhteisiin kokonaan.
ap.
Olen kontrolloiva äiti, ja katson tarkasti missä seurassa kohta 6-vuotias poikani on. Naapuritalossa asuu todella huonotapainen poika, ja olen sanonut, ettei hänen kanssaan kannata olla. Poikani uskoo siinä asiassa minua...
Täälläpäin lapsilaumat saavat velloa keskenään miten tykkäävät, kukaan ei juuri perään katso. Jälki on nähtävissä, ikävä kyllä:(
Olen vain ajatellut että olenko kasvattanut lapseni väärin, vanhanajan arvoja seuraten. Kun tuntuu monesti ettei niillä nykyään ole paljon käyttöä:(
ap.
Olen kontrolloiva äiti, ja katson tarkasti missä seurassa kohta 6-vuotias poikani on. Naapuritalossa asuu todella huonotapainen poika, ja olen sanonut, ettei hänen kanssaan kannata olla. Poikani uskoo siinä asiassa minua...
Toimisin sinun asemassasi ihan samoin.
Ja olen koittanut tuota meidän samanikäistä ohjata siihen suuntaan, että kavereita voi/saa valikoida.
Saattaa sietää hyvinkin huonoa kohtelua ja jopa (ikävä kyllä) tottua siihen ja alkaa pitämään sitä normaalina. Kurjaa kun nykyään on niin paljon pahoinvoivia lapsia.
löydy niin so what. Onhan hänellä harrastuksia jne. joissa saa seuraa. En päästäisi tuollaiseen seuraan minäkään!
Nykypoikien ajanviete on liian usein juuri ap:n mainitsemaa toimintaa. Lisäksi rikkominen ja muu mellastaminen. Mikä noita poikia vaivaa?
niin kauan kun vaan voi. Tulee vielä sekin aika että ei voi
Olen kyllä tavannut myös huonokäytöksisten lasten valikoimi seen kehoittavia äitejä. Itse en pidä valikoimisesta vaan kasvattamisesta ja yhteisistä säännöistä, taidan vaan olla vähemmistöä.
välit naapurin kans poikki. Emme sietäneet ap:n mainitseman kaltaista käytöstä heidän lapseltaan. Olisi kuulemma pitänyt. Että vanhempiakin on joka junaan.
Jos sillä on muutenkin sana hallussa, opeta se oikeasti vittuilemaan! Siinä jää naapuruston typerät, huonosti kasvatetut tulevat nuorisorikolliset toiseks heti. Sillä taidolla pärjää sitten isompanakin, ainakin on hauskaa:)