Aborttia harkitseville voisi kertoa kuinka paljon lapsettomia on adoptiojonossa ja

yläpuolelle asettuminen

adoptio vanhemmat ovat ihmisiä ja he eroavat yhtä paljon kuin muut.



Mitään takeita elämässä ei ole.



Mieheni lapsuuden ystävä on adoptoitu. Hänen adoptio isä kuoli kun oli 2v ja siihen loppui suhde samalla isän sukuun.



Yksinhuoltajan lapsi hänestä tuli ja taloudellisesti heillä oli tiukkaa

ettei kukaan heille heidän saamiaan lapsia halunut antaa

rautalangasta etkä ymmärrä asian ydintä.



Adoptio ei ole vaihtoehto abortille. Ottaisimmeko"jenkkien mallin" jossa vauva jätetään luukulle nimettömänä vailla identiteettiä?



Olen samaa mieltä että et ajattele lapsia. Ei heitä ole edes olemassa oikeasti.

Alkio ei ole vielä lapsi. Sinä näet hänet lapsena minä en. Sinä haluat pelastaa elämää, mutta toisella kädellä tuhoat sitä.



Abortti on vaikea asia. Toisille se ei sitä ole, mutta sinä et ole siitä vastuussa.



Jokainen tekee päätöksen itse, omista lähtökohdista. Nainen voi tuntea jopa armoa päätyessään aborttiin. Ymmärätkö me emme voi katsoa jokaisen pään sisään mitä siellä liikkuu. Usein tuskaa ja ahdistusta.



Ja tiedän äidin joka "tehtailee"vauvoja" adoptoitavaksi tai yhteiskunnan elätettäväksi. Hän ei välitä lapsistaan ei edes itsestään. Lasten elämä ei ole ollut aina sitä mitä sinä kuvailet elämän ihanuudesta ja terveydestä.

tiesittekö, että 50- ja 60-luvulla USA.ssa naisten yleisin kuolinsyy oli laiton abortti ja siitä aiheutuneet komplikaatiot? Laittomiin abortteihein kuoli enemmän naisia kuin sydäntauteihin, syöpään tai auto-onnettomuuksiin.

ole varaa kasvattaa lapsiaan itse ja siksi lapsi annetaan adoptioon. Kiinassa varmaan tyttöjä annetaan adoptioon, sillä siellähän rangaistaan sakkomaksuilla jos on usemapi kuin yksi lapsi ja monet haluavat tämän ainokaisen olevan poika.



Sääli, että jotkut eivät voi pitää lastaan taloudellisten seikkojen vuoksi - näinhän se on, että tasan ei käy onnen lahjat.

Järkyttävää luettavaa. Ehdottomia "totuuksia" lauotaan elämäntilanteista, joista ei ole omakohtaista kokemusta. Jokaisen vakaumusta pitäisi kunnioittaa, sama ratkaisumalli ei sovi kaikille. Synnytys ja lapseksi omaan perheeseen, synnytys ja lapseksi toiseen perheeseen vai uuden elämän päättäminen?



Vuonna 2007 tehtiin 10 533 raskaudenkeskeytystä (Stakes), adoptoitiin 86 Suomessa syntynyttä (0-17v.) ja 207 ulkomailla syntynyttä lasta (Tilastokeskus). Samana vuonna hedelmöityshoitoja tehtiin n. 11780, joista syntyi 1994 lasta (THL). Kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli 13 234 lasta (0-17v.) (THL).



Miten saisimme ei-toivotun lapsen ja lasta toivovan perheen kohtaamaan? Toisaalla tapetaan elinkelpoisia alkioita/sikiöitä, toisaalla tehdään kalliita, raskaita lapsettomuushoitoja ja toisaalla sijoitetaan laitoksiin ja sijaisperheisiin laiminlyötyjä lapsia. Mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa?

Omassa kehossa kehittynyt vauvaan kiintyminen ei tapahdu saman kaavan mukaan.



Mistä luulet johtuvan että halutaan oma geenperimä lapselle? Vapaaehtoinen nainen valitaan synnyttämään keinohedelmöityksen avulla täysin oma biologinen lapsi.



Siskon lapseen kiintyminen on helpompaa, siinäkin geenit näyttelevät osaansa.





siiveton - 29.4.2009 20:48 (ID 1740526)





Juu näin se on.



Jos hoidat vauvasta asti lasta, kiinnyt häneen ja hän sinuun ihan samalla tavalla, kuin se lapsi olisi itse synnytetty.

Mistä luulet johtuvan että halutaan oma geenperimä lapselle? Vapaaehtoinen nainen valitaan synnyttämään keinohedelmöityksen avulla täysin oma biologinen lapsi.

Halutaan nähdä että minkälainen kombinaatio sieltä tulee. Minä kyllä uskon että adoptiolapseen voi parhaimmillaan kiintyä ihan yhtä paljon kuin biologiseenkin lapseen. Ja biologiseen lapseen voi pahimmassa tapauksessa jäädä kokonaan kiintymättä.

lapsen antamisesta adoptioon seuraa sekä oikeuden kelan tukemaan psykoterapiaan tms niiden käsittelemiseksi...



Ei ne asiat kuule ole niin yksinkertaisia ap...



Onko yhteiskunnalla lisäksi varaa taata adoptiolapsille ja heidän perheilleen heidän tarvitsemansa tukipalvelut?

on vaikka lievä kehitysvamma, kuka hänet silloin haluaa adoptoida?

mutta abortit varmaan vähenisivät jos sen lapsen saisi heti ulos eikä tarvitsisi olla raskaana sitä 9kk



monilla tuo rakausaika on se että sikiö ennemmin abortoidaan kuin annetaan adoptioon..

eihän sitä ole kuin kolme vaihtoehtoa jos vahinko käy, joko synnyttää lapsen ja pitää sen, synnyttää lapsen ja antaa sen pois tai abortoi. Adoption ja abortin tarkoitus on se, ettei tarvitse itse kasvattaa sitä lasta.

kuinka paljon nälkäisiä lapsia on maailmalla ja kuinka moni heistä jää ilman ruokaa.

Okei, vähän kärjistettyä, mutta niinkuin sen kertominen muuttaisi jotain. Sama ap:lle.

Aborttia harkitseville voisi kertoa kuinka paljon lapsettomia on adoptiojonossa ja kuinka moni heistä jää ilman lasta.

JOTKA NIITÄ LAPSIA KYKENEE TEKEMÄÄN, ja lapsettomat,vinkukaa keskenänne siellä adoptiojonossa.

Ei kyse ole vain siitä kuka lapsen kasvattaa! En haluaisi olla itse valitsemassa kummastakaan noista kahdesta vaihtoehdosta: tappaa ehkä elinkelpoista sikiötä josta voisi kehittyä lapsi tai antaa noin 9 kk raskauskuukauden jälkeen omaa biologista lastani toiselle adoptoitavaksi. Onneksi en ole koskaan joutunut moisia päätöksiä tekemäänkään. Mutta jos joutuisin, pääsisin varmaan helpommin yli sikiön abortoimisesta kuin siitä, että oma lapseni olisi jossain tuolla maailmalla ja että olisin hänet antanut pois.



Ei ole mitenkään helppoa noin sosiaalisestikaan olla ensin 9 kk raskaana ja sitten antaa lapsi pois adoptiotavaksi - kyllähän siitä tietää pakostakin suuri joukko kanssaihmisiä. Kaikki eivät varmasti ymmärrä asiaa ja siinä katkeaa monikin ihmissuhde, samoin opinnot voivat viivästyä tai työpaikka mennä.

Aborttia ei saa kukaan muu tietoon eikä se vaikuta ihmisen elämään yleensä kuin psyykkisesti.

saakka, vain antaakseni lapseni jollekkin ventovieraalle.?



eeei. enemmin teen abortin,niin tiedän ainakin, mihin lapseni joutuu, ja sillä on kaikki "hyvin".

Mutta ihmisten itsekkyys menee kaiken muun edelle.

Ja haluta adoptiolapsia lisää!



Adoptio on hankalin asia lapselle, jonka identiteetin kehitykselle oleminen "kahden perheen lapsena" on usein hämmentävää ja psyykkisesti haasteellista.

Moni adoptiojonossa oleva ei halua ottaa special needs lasta. Moni jättää adoptoimatta koska haluaisi vain "suomalaisen näköisen" lapsen. Adoptiovanhemmillakin on usein isot listat minkälainen lapsi saa olla/ei saa olla...