Aborttia harkitseville voisi kertoa kuinka paljon lapsettomia on adoptiojonossa ja

JOTKA NIITÄ LAPSIA KYKENEE TEKEMÄÄN, ja lapsettomat,vinkukaa keskenänne siellä adoptiojonossa.

Jos ei voi pitää lasta, niin on helpompi abortoida, koska sitä ei kukaan saa tietää: ei koulussa/työssä tai lähipiirissä. Jaksaisitko itse vastata koko ajan kaikkien kysymyksiin ja onnitteluihin 9 kuukauden ajan ja sitten antaa lapsen pois ja vastata näiden samojen ihmisten kysymyksiin ja mahdollisiin suruvalitteluihin (jos ei lasta olekaan raskauden jälkeen, niin helposti luullaan, että lapsi on kuollut) ???

Ei kiitos.

olisitko valmis adoptoimaan down-lapset tai vaikka fas-lapset. Kunnioitan sinua todella, jos saat jonkun äidin pään kääntymään, että hän olisi hyvä äiti heille. Oletko itse adoptoinut vammaisia? Näille adoptiojonossa olevillehan se olisi tosi hieno asia ja sitä voisi alkaa ajaa eteenpäin. Vai oliko se vaan, että lapsen tulee olla TERVE.

Olen raskaana ja raskaus ollut todellinen vahinko. Pidän lapsen ja olen erittäin onnellinen hänen tulostaan. Mutta jos kuitenkaan en pitäisi lasta niin en todellakaan "kituisi" 10 kuukautta, siksi että saan/joudun hänet antamaan pois. Ne antakoon lapsensa adoptioon, kellä raskausaika on maailman ihaninta aikaan. Omani ollut ihan jotain muuta kuin ruusuilla tanssimista. Jokainen tekee omat päätöksensä, eikä ole muiden asia arvostella. Kaikki eivät pysty antamaan lasta pois, mielummin tekevät abortin. Vaikka ei ole lapsen syy, jos vahinko on käynyt. Päivääkään en sisälläni kantaisi raiskauksesta koitunutta vahinkoa. Mutta nämä ovat vain minun mielipiteitäni.

näillä kommenteilla valitsen ehdottomasti abortin, ja lisään vielä näkemyksen siitä, että jos minä en voi pitää ihanaa nuhanenää, niin en sitä kelleen muullekaan anna

vaikka varmaan jotkut niin kuvittelevat...



Lässynlässynlää...

, ettei kiintymys ole yhtä syvää?

Ette te voi sitä tietää mitenkään, paitsi jos olette itse siinä tilanteessa.



Minulla on sekä biologisia että adoptiolapsia ja kaikkia rakastan yhtä syvästi. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa ymmärtää? Ehkä sitten on olemassa ihmisiä, jotka ovat moiseen kyvyttömiä, mutta teidän kyvyttömyytenne ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat samanlaisia!



Ja se hetki, kun saa kauan odottamansa adoptiolapsen syliinsä, voi jopa olla sykähdyttävämpi kuin se hetki, kun biologinen vauva syntyy. Uskokaa tai älkää.



Mitä tulee aborttiin, en koskaan ole käsittänyt sitä, miten sikiön tapattaminen voi olla toisille niin paljon helpompi ratkaisu kuin adoptioon antamisen harkitseminen. Ymmärrän että molemmat ratkaisut ovat kamalan vaikeita, mutta silti.

vois samalla kertoa kuinka kamalaa kantaa lasta 9kk ja antaa se sitten pois. voisi myös kertoa miten vihamielisesti ystävät ja suku saattavat adoptioon antamiseen suhtautua ja kuinka helposti sitä sitten jää kaiken ulkopuolelle yksin ja syrjäytyy. ei ole muiden tehtävä pilata omaa olemäänsä että joku toinen saisi lapsen.mitä jos lapsi ei pääsekkään adoptio perheeseen. adopto jonossa on varmasti paljon lapsettomia, mutta niin on lapsiakin jo aivan valmiiksi !!!!

Adoption ja abortin tarkoitus on se, ettei tarvitse itse kasvattaa sitä lasta.

Abortin tarkoitus on, ettei tarvitse olla raskaana ja synnyttää sitä lasta

Tiedät aivan hyvin että adoptioon päätyvä lapsi tarvitsee erityistukea kehityäkseen

toimivaksi ihmiseksi.



Nyt jo tiedetään ettei vauvoille ole vapaaehtoisia ottajia riittävästi. Lapsen varhaiskehityksen turvaaminen on mahdotonta. Adoptio jättää aina jälkensä ihmiseen.



Armoa Siivetön, kärsimys lisääntyy adoptiossa, halusit tai et. Lapsen tulee olla toivottu biologisten vanhempien tahdosta. Jos sitä tahtoa ei ole, ollaan liukkaalla jäällä.

että maailma on piukillaan lapsia (joilla ei ole kunnon oloja: kotia, vanhempia, rakkautta) että miks pitäis antaa kaikkien alkuunsa "ei toivottujen" lapsien syntyä tähän samaan paskaan???

Minä en ole itsekäs. Väärässä olet myös siinä, että vain biologisten vanhempien hoidossa voisi kehittyä tasapainoiseksi ihmiseksi. Maailmassa on paljon adoptoituja ihmisiä, jotka ovat sielultaan ihan terveitä ja tasapainoisia. Kaikkien lasten ei tarvitse olla "omia". Naiset eivät ole synnytyskoneita, mutta eivät he ole myöskään koneita jotka itsestään tulevat raskaaksi. Suurin osa aborteista meillä Suomessa kuitenkin tehdään "sosiaalisista" syistä. Siihen sisältyy hyvin paljon näitä: " En tiennyt että raskaaksi voi tulla yhdestä yhdynnästä" jne. Sen verran tehokkaat ehkäisymenetelmät on olemassa, että lähestulkoonkaan kaikki kertomansa mukaan vahingossa raskaaksi tulleet eivät sitä ole. Raiskauksien takia raskaaksi tulleet ovat pieni marginaaliryhmä. Useimmiten seksiin on alettu ihan ohmasta tahdosta. Vastuuntuntoa hyvä ihmiset!!

erityistuen tarve on suurempi kuin ns. biolapsen ja adoptiolapsilla on enemmän (kaikentasoisia) psyykkisiä ongelmia kuin biolapsilla. Adoptiovanhempien huomassa kasvaa ja kehittyy ihan tasapainoisia lapsia, mutta se vaatii heiltä enemmän kuin biologisten lasten kasvattaminen mm. adoptiolasten hylkäämistrauman vuoksi sekä siihen liittyvän turvattoman kiintymyssuhteen vuoksi. Usein adoptiolapset +vanhemmat tarvitsevat ulkopuolisia terapiapalveluita.



Jos adoptiot yleistyisivät, riitäisikö hakijoiksi tarpeeksi täyspäisiä aikuisia ja sellaisia, joilla on varaa kustantaa näitä tukipalveluita lapsilleen? Toivottavasti!

Vauvoille kyllä riittäisi adoptiovanhempia aivan varmasti. Adoptiin ryhtyvät tutkitaan hyvin tarkkaan monelta kantilta ja he ovat itsekin asiaa sen verran paljon miettineet, että varmaankin ovat mahdollisiin terapioihinkin valmiita. Ei tosin sillä mielellä voi lapsesta ajatella, että tämä automaattisesti tulee tarvitsemaan jotain erityistukea. Ketään ei saa leimata alkuperän perusteella. Jokainen voisi omalta kohdaltaan miettiä miten asioihin suhtautuu ja miten suhtautuu erilaisista lähtökodista oleviin kohtaloihin. Ethän vain ole näitä ihmisiä, jotka toitottavat että tuo naapurin lapsi on adoptoitu, siitähän ei voi mitään tulla. Jos lapsi kuulee tällaista riittävän montaa kertaa, voi ollakkin terapia tarpeen.

jokaisen adoptiolapsen olevan erityislapsi - adoptiolapsi tarvitsee aina jonkinlaista erityistukea, ainakin vanhemmiltaan jos nyt ei sitten ulkopuolista terapiaa. Ketään ei saa leimata alkuperän vuoksi, kyllä, mutta jokainen adoptiolapsella on turvaton kiintymyssuhdehistoria, jonka korjaaminen vaatii asian tiedostamisen, ymmärtämisen ja ihan konkreettisia toimia vanhemmilta - suurin osa vanhemmista toimivat "oikein" ihan luonnostaan, jos heillä itsellään on turvallinen kiintymyssuhde kuten noin 60% suomalaisista on, turvattomasti kiintyneet vanhemmat taas ovat joutuneet työstämään asiaa riittävästi jotta pystyisivät toimimaan lapsen tasapainoista kasvua tukien (myös ihan biolastenkin kohdalla tämä tärkeää). SIksipä adoptiovanhempien sopivuuteen käytetäänkin paljon aikaa.



Yleensä adoptiot onnistuvat ja lapsista kasvaa riittävän tasapainoisia ihmisiä. Näin ei kuitenkaan välttämättä tapahdu, jos vanhemmat eivät ymmärrä adoption erityisyyttä ja adoptiolapsen taustan vaikutusta hänen kehitykseensä.

mitäs sitten jos synnyttää adoptioon juurikin down- lapsen tai muun jollakin tavalla vammautuneen, riittääkö hänellekin yllin kyllin ottajia? Ei varmaan yhtäkään. Eli mieluummin teen abortin kuin synnytän mahdollisesti vammaisen lapsen jonnekin laitokseen.

joihin on adoptoitu vammainen lapsi. Ehkä sitten ne ainoat ovat sattuneet minun "näköpiiriini". Ihan vauvana adoptoidulla ei ole vielä takanaan sellaista turvatonta kiintymyssuhdehäiriötä, kuin hieman vanhemmalla saattaa olla. Ennen adoptiosta ei paljon puhuttu lapsen kanssa ja joskus se jopa salattiin. Nämä asiat varmasti saivat aikaan negatiivisisa tunteita. Tällaisia ihmisiä on vielä paljon ja hekin ovat mukana tilastoissa joissa tutkitaan miten adoptoidut ihmiset selviävät elämässään. Nykyisin korostetaan sitä, että asiasta puhutaan eikä lapselta salata hänen lähtökohtiaan.

mutta sen jälkeen adoptoiduilla mielenterveysongelmia tavataan enemmän. Tosin kyse on kuitenkin vähemmistöstä adoptoituja (noin kolmasosalla).



Adoptiokäytäntö on kehittynyt paljon aikaisemmasta, jolloin adoptiolasten erityistuen tarvetta ei ymmärretty eikä lapsille osattu sitä antaa. Monesti asiaa pahensi vielä se, ettei adoptiosta keskuteltu avoimesti.



Jokaisella vauvalla on kuitenkin takanaan ero biologisesta äidistään ja myöhemmin lapsi joutuu rakentamaan identiteettiään ilman että hänellä on kosketusta biologiseen taustaansa - fyysiset piirteet rakentavat olennaisesti identiteettiä, eikä lapsella ole "peiliä" johon verrata itseään ja ominaisuuksiaan. Se vaikuttaa aina lapseen jollain tapaa ja adoptiolapsi tarvitsee identiteetin rakentamiseen enemmän tukea kuin biologinen lapsi. Toisekseen, jokainen adoptiolapsi joutuu kohtaamaan tiedon siitä että on tullut hylätyksi ja sen nostattamat tunteet, eikä niiden tunteiden kohtaaminen ole koskaan helppoa, oli syy adoptioon mikä hyvänsä.

miten synnytyslaitokselta suoraan adoptoidulle automaattisesti kehittyisi jokin kiintymyssuhdehäiriö. Vauva pääsee heti hoitavien vanhempien huomaan, ei vastasyntynyt tajua, onko häntä hoitava henkilö biologinen vanhempi vai ei. Mielestäni aivan eri tapaus kuin lastenkodeissa mahdollisesti vuosikausia laitoskierteessä ollut lapsi.

...ns. katumusajan jälkeen. Tämän ajan lapsi on joko biologisella äidillään (harvinaista) tai sijaishoidossa/laitoksessa. Ei siis adoptoivassa perheessä.