Lue keskustelun säännöt.
Mies pettää varmasti, jos ei muuten saa.
26.04.2009 |
Moi vaan,
oon jo pitkään miettinyt, että millä palstalla tästä aiheesta olisi parasta käydä keskustelua. Olen kahden alle kouluikäisen lapsen isä ja aika monen vastaavan miehen kaveri. Omassa parisuhteessa seksi tyrehtyi ensimmäistä lasta odottaessa, sitten tietysti sitä todistettavasti oli jotta toinen saatiin aikaan. Mutta että vaikka parisuhteemme niin ulkoisesti, taloudellisesti kuin materiaalisesti on varmasti "kadehdittava", niin seksiä meillä ei ole ollut enää moneen vuoteen juuri kuin nimeksi.
Tästä on seurannut se, että itselläni on ollut useita, useita rakastajattaria. Yksikään heistä ei ole ollut mitään sellaista, että mielessä olisi edes käynyt ajatus oman perheen hajoittamisesta - eikä sellaista eteeni koskaa n edes tule, koska en vain halua hajottaa perhettäni seksin takia. Mutta ilmankaan en missään nimessä voi olla, mies kun kuitenkin olen. Ja vielä näin jälkikäteenkään en tekojani itseni kannalta kadu - mutta toki monta kertaa mietin, kuinka typerää on kuluttaa melkoisesti aikaa järjestääkseen itselleen seksiä, samalla kun asuu kuitenkin AVIOLIITOSSA. Ja siitähän seuraa eräänlaista "kahdensuuntaista pettämistä". Vaimon ei tietenkään tule saada asiasta tietää, mutta myös se rakastajatar on varjeltava monelta totuudelta. Yksinkertaisin tarina on kertoa, että elää parisuhteessa jossa ei vain ole seksiä. Monimutkaisempaa on tietysti jos sitä että on parisuhteessa, pitää ylipäätään piilotella.
No, monet teistä varmasti jo repivät hiuksiaan raivosta. Mutta sen enempää puolustautumatta on kerrottava, että koko tämän kirjoituksen syy ei ollut niinkään omat tekoni kuin se, että USEAT nuoret isät kaveripiirissäni ovat saman asian edessä. "Meillä oli seksiä viimeksi vuosi ja 2 kuukautta sitten". "Näinkö se seksi sitten loppui, vaikka ennen me pantiin joka päivä ja monta kertaa". "Mulla ei oo mitään valittamista mun perheestä, mutta mä TARVIN seksiä enkä mä sitä kotona saa". Nämä siis kolmen eri kaverini suusta kuultuna ja kaikki erittäin luottamuksellisesti ja kahden kesken kerrottuna, siis.
Olen oppinut tajuamaan, että ongelma ei ole mitenkään poikkeuksellinen tai "outo". Kyse on faktasta mikä on vaivannut ja tulee vaivaamaan miehiä aina: Seksiä on saatava vielä neljänkympinkin iässä yllättävän usein. Useampia kertoja viikossa. Ja sitten jos sitä ei kotona saa, niin hetken voi toki vetää käteensä, mutta sitten se alkaa olla aivan liian nöyryyttävää. Pää ei kestä sitä, mihin on itsensä ajanut velkoineen ja ajankäyttöineen - ja sitten ei saa seksiä enää omassa kotona. Ja vaikka te varmasti sanotte, että "keskustelkaa vaimonne kanssa", minkä toki ymmärrän, niin tekin varmasti ymmärrätte tämän:
On erittäin itsetunnolle käyvää, jos seksiä saa vain palaverin kautta. Eli siitä tehdään virallisen keskustelun kautta jotenkin "parisuhteeseen kuuluva asia" - ja sen jälkeen sitä sitten harrastetaan "koska se kuuluu parisuhteeseen". Paskat. Jokainen sinkku ainakin tietää, että seksi on sellaista, mitä HALUTAAN eikä sen harrastamisesta "sovita erikseen". Ja jos sitä ei, jumalauta sentään, omalta VAIMOLTA saa ilman eri sopimusta, niin onko oikeasti outoa, jos miehillä on rakastajattaria tai että he käyvät maksullisissa? Niin, nuo maksulliset olivatkin asia joista en ajatellut edes puhua. Mutta ilmiönä ne ovat tavallisempi ratkaisu ongelmaan kuin se rakastajatar edes...
Noh, ehkä tämä ei johda mihinkään muuhun kuin tämän kirjoituksen ja minun sättimiseen. Mutta loppuun totean silti, että en elä puutteessa. Enkä maksa rakastajattarilleni - eli suhde heidän kanssaan on aina perustunut molemmin puoliseen haluun.
Mutta eikö ole mielipuolista, että minä yhtenä monista olen tilanteessa, jossa metsästän seksiä muualta, kun sitä ei kotona saa? Ja uskokaa tai älkää arvon äidit - on hyvin tavallista että mies pettää juuri silloin kun lapsi on syntymäisillään tai vasta syntynyt. Inhottavaa ja ällöttävää, myönnän. Mutta miehelle seksi on kuitenkin viime kädessä tarve siinä missä tarve käydä vessassa. Eikä sitä kerta kaikkiaan pysty pidättelemään kuukausia - jos ette usko, niin pidätelkääpäs kakkahätäänne muutama kuukausi, arvon naiset. Ja tokihan mies voi käteen vetää mutta.. ..ette edes usko kuinka nöyryyttävää se on miehelle muutaman kerran jälkeen, kun kuitenkin nukkuu naisen vieressä, jonka vuoksi on vannonut "uskollisuusvalan"sa, heh.
No, kuten jo sanoin, ilmiön yleisyys ällistytti minut täysin. Ja siitä tuli tarve, että ehkä tästä olisi kuitenkin syytä nostattaa keskustelua - ja ehkäpä juuri tällä sivustolla.
Kommentit (298)
olin itse se "odottava nainen",joka ei enää jaksanut odottaa. Miehen avokki alkoi taistella hänestä ja mies palasi hänen luokseen.
Minä jäin kuviosta pois ennen heidän muuttamistaan takaisin yhteen.
Ja mitä nyt kuuluu? Noh, minä päästin irti miehestä, mutta edelleen saan häneltä viestejä kuinka hän minua rakastaa ja seksi oli parasta koskaan jne...Jotkut vaan jäävät suhteeseen vääristä syistä. Avokkinsa luulee tämän varmasti olevan heille "uusi alku". Kun vain tietäisi,että pettäminen tulee alkamaan alusta taas ( ei minun kanssani kuitenkaan). Kun yhdessä kerta ovat vääristä syistä. Kurjaahan ero on lapsille... mutta kurjempaa se on sitten siinä vaiheessa kun vanhemmat ovat jo pahasti katkeroituneita, koska jompikumpi on kärähtänyt pettämisestä. Kerran tai MONTA kertaa.
Ja lapsia edelleen ajatellen...Itse miettisin millaisen parisuhdekuvan annan lapsille silloin jos olisin velvotteista yhdessä (raha/lainat/lapset jne.) Toivotko lapsillesi samoja ratkaisuja? Monet eivät vaan voi myöntää, että VÄÄRÄN ihmisen kanssa eletään elämää silloin kun arjelliset, parisuhteen perusasiat ja-tarpeet eivät kohtaa.
Ero olisi niin häpeällistä? Vai olisko?
Itse erosin viime vuoden lopulla 7:n vuoden suhteesta ETTEN pettäisi. Olemme exän kanssa hyviä kavereita ja saamme kaiken sovittua lasten asioista. Kuraa kun ei lentänyt välillämme- ei ehtinyt koska erottiin " ajoissa". Ja lapset, 3 kappaletta ovat onnellisia totuttuaan viikko-viikko systeemiin ja vanhempien parempiin väleihin eron jälkeen :) Ihan tasapainoisia lapsia ovat kyllä. Ja niin, iloisia siitä että hyvät asiat säilyvät edelleen ja huonot ovat poissa :)
mutta samanlainen tilanne oli minulla. Paitsi että mieheni ei suin surmin ikinä koskaan suostunut siihen, että olisin ottanut häneltä suihin. Mutta muuten kaikki kuulostaa kuin meidän elämästämme.
Minäkin olin (olen?) uskollinen. Mutta tunsin itseni jo täysin arvottomaksi. Se, että muut miehet kyllä olivat minusta kiinnostuneita, tuntui irvokkaalta ja kummalliselta. En tietenkään osanut oikein edes suhtautua niihin flrttailuyrityksiin, sillä totta kai koin itseni kaikkea muuta kuin haluttavaksi.Mutta sitten tutustuin ihanaan mieheen. Joka osasi näyttää ja kertoa tunteistaan.
Ja minä tajusin, että olin ihan turhaan antanut mieheni nöyryyttää minua vuosikausia. Sillä tuo, mitä sanoit esileikin puutteesta oli myös minun elämääni. Jos halusin mieheni edes JOSKUS koskettavan minua, minun oli parasta olla vaatimatta yhtään mitään. Maata vain hiljaa alallani. Silloin mies saattoi kerran viikossa parissa tyydyttää itsensä minuun. Ja minä kuvitella, että tämä on hellyyttä.Minä olin valmis lähtemään tuosta rakkaudettomasta ja hellyydettömästä liitostani ja tämä uusi mies valmis ottamaan rakkauteni vastaan. Ja tässä vaiheessa mieheni heräsi. Ja alkoi kamppailla minusta. Ja myönsi minulle, että hän helkkari soikoon oli aina pitänyt minua haluttavana ja viehättävänä, mutta että hän ei ollut halunut minun "ylpistyvän".
HMMMM.
Tässä siis olen vieläkin. Nykyään mies hyväilee - minä en siitä ihmeemmin nauti - siksikään, että pelkään, että jos uskaltaudun taas täysillä alkuaikojen tunteeseen, muuttuu miehenkin käytös jälleen minua nöyryyttäväksi.
Tuo toinen mies? Hän ei jaksanut odottaa. Toivottavasti hän on löytänyt arvoisensa naisen. Minä kaipaan häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sattumalta sohaisin aloituksellani yhtä suurinta tabua, mistä miehen ja naisen välillä on aina vaiettu ja yhä vaietaan. Siis sitä järjetöntä paradoksia, että hetkellä jolloin kaikkein tärkein eli lapset on saavutettu, loppuukin se, mikä ajoi miehen lapsia naisensa kanssa hankkimaan. Eli seksi. Seksi seksi seksi. Vaikka nainen haluaisi mitä itselleen selittää, niin lapsia hänellä ei olisi, jos mies ei haluaisi seksiä hänen kanssaan. Ja vaikka tuon halun kuinka taitavin sanakääntein verhoaisi "rakkaudeksi" tai "yhteiseksi kemiaksi" tai miksi tahansa elämää suuremmaksi tunneälylliseksi spektaakkeliksi, niin viime kädessä kyse on aina uroon perusvietiksi naarasta kohtaan. On ollut aika valtavaa tajuta näitä lukiessa, kuinka mies ei ymmärrä naista, eikä nainen ymmärrä miestä. Ja paitsi lukiessa, niin toki ohessa myös aiheesta keskustellessa ystävien ja, huom, vaimonkin kanssa. Edelleenkin pidän surullisena sitä, että parisuhteet ja perheet pirstoutuvat seksin puutteen takia, sillä PERHE on ehdottomasti tärkeämpi kuin SEKSI. Ja siksi ajattelen myös niin, että seksinpuutteen aiheuttamista ongelmista pitää voida sopia aivan kuten asuntovelasta, lasten hoitopaikkaan viemisistä ja niin edelleen.
Mutta ihmiset ovat tämän asian kanssa todella pahasti eksyksissä eikä siinä mediatkaan meitä yhtään auta, päinvastoin. Eikä tästä tabusta - kuten tämäkin ketju räiskyvästi osoittaa - voida ehkä ikinä keskustella sellaisena kuin asia on. Siis sellaisena, että mies ja nainen ovat kaksi nisäkästä, joita ohjaa sukupuolivietti. Ja paitsi ohjaa, niin monta kertaa ohjaa myös eri suuntiin kun poikaset ovat syntyneet. Kaikki muu tuon faktan päällä lepäävä arvosekametelisoppa on kulttuurimme, normiemme, alakiemme ja uskontojemme synnyttämää. Eli ei siis kumpua geeneistämme.
Ja niinpä tästä kaikesta nivoutuu hyvin usein sietämättömiä ristiriitoja, joita vain aniharva pariskunta kykenee ratkomaan oikein. Normit ja arvot kun ovat jyränneet biologiset faktat ja niinpä sotku on ikuinen. Näin siis vaikka itse asia on vanhempi kuin yksikään oppimamme "arvo" tahi "normi".
Tätä kirjoittaessanikin ajattelen aina välillä seksiä. Ajattelin sitä myös eilen ja tiedän ajattelevani huomenna. En tietenkään kaikenaikaisesti, mutta joka päivä kuitenkin aivan kuten vaikkapa sitä, että jossain vaiheessa pitää mennä nukkumaan ja jossain vaiheessa herätä. En siis pysty elämään ilman seksiä, koska en pysty olemaan ajattelematta sitä. Ja miksi en pysty - jo siksikin, että en vain osaa. En, vaikka kuinka yrittäisin.
Ja koska ajattelen, niin siksi myös haluan.
Ja koska haluan, niin siksi myös harrastan.
Ehkä ne keksivät vielä lääkkeen, jolla tämä lika saadaan minusta pois mutta sitä odotellessa aion nauttia tarpeistani ainakin edes silloin tällöin, vaikkei se elämän tärkein asia tietysti olekaan.
Ap
Nussit muita vaimosi selän takana. Miehen työ olisi tehdä pelisäännöt vaimollesi selviksi ja sallia hänelle halutessaan oikeus samaan. Sitä sen sijaan sinä et tee, kenties jopa haluat pitää vaimosi tussuun yksinoikeuden vain itselläsi.
Toimit kuin varas ja pelkuri etkä ota toimistasi vastuuta. Hyvin vaikeaa on siis olla sinua selkään taputtamassa, vaikka kuinka selittelet. Se jo, että tunnet tarvetta puolustella kertoo siitä, ettet kuitenkaan ole ihan yhtä sujut tekemistesi kanssa kuin annat teksteissäsi ymmärtää. Ehkäpä jopa tunnet syvää katumusta niinä hetkinä kun vaimosi kanssa on asiat mallillaan.
Olen ehkä hieman kiihkeä mielipiteissäni mutta minusta on aika oleellista se, että säännöt ovat samat kumpaankin suuntaan ja että molemmilla on yhtäläiset oikeudet. Huomaa nyt vielä, että minä en puhu sen puolesta, että ihmisen pitäsi viettää parisuhteessa seksitöntä elämää. Lähtökohtani on ainoastaan se, että kumppani olisi ehkä se ainoa ihminen maailmassa, jolle ei valehdella missään olosuhteissa. Elämän jakaminen toisen ihmisen kanssa on tarpeeksi hankalaa ilman valheitakin. Jokainen aikuinen myös ymmärtää, ettei totuutta ole ilman tuskaa ja siksi minusta toisen suojeleminen totuuden aiheuttamalta kivulta on turhaa holhoamista ja pettureiden omaa keksintöä.
Että kun AP "antoi siunauksensa" sille että vaimonsakin kävisi panemassa muita jos siltä tuntuu ja korosti itse sitä, että kyse on hänen kohdallaan vain seksistä eikä rakasta/ voisi rakastaa siis panoaan. Niin mitenkähän on jos vaimosi nyt ottaisikin panomiehen itselleen ja rakastuisi tähän, ihan kunnolla ja jättäisikin sinut? Naiselle lienee kuitenkin vaikeampaa olla vain ja ainoastaan seksiin perustuvassa suhteessa verrattuna mieheen. Naiset usein ovat tunteellisempia ja tunteet saattavat tulla perässä, vaikka seksiin perustuvaa suhde alkuun olisikin. Että mites sitten AP, jos vaimosi löytäiskin Sinun siunauksellasi toisen ja jättäisi sinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin sairas on hänen mielensä. Mistä luulet tietäväsi, että "paha äiti kanteli lapselle". Typerys. Kyllä 16-vuotias ja paljon nuorempikin tai hei jopa vanhempikin saa tietää nämä pettämisjutut muiltakin kuin äideiltään. Ja ennen kaikkea muilta kuin äideiltään. Katsohan, ihmiset kulkevat kyllä silmät avoinna.
Eli äitisi päätti kostaa isällesi kertomalla asian lapselleen. No, onnistunut kosto, eikö vain? Mahtaa äiti-kulta olla nyt onnellinen. Hyvä äiti! Noin sitä pitää! Mikäpä parempi vaihtoehto olisikaan, kun laittaa oma keskenkasvuinen lapsi ratkomaan parisuhdeongelmiaan. Sotkea syytön suohon, jota aikuisetkaan ei osaa tarpoa. Omasta mielestäni mikään ei ole kuvottavampaa kuin se, että lasten vielä varsin keskeneräinen maailman kuva pirstotaan haukkumalla heille omaa puolisoa, sukulaisia tai muuta lähipiiriä. Kas kun lapsen on mahdoton käsittää, että ennenkaikkea kaikki panettelu ja katkera puheenparsi kertoo panettelijasta itsestään. Hänen ongelmistaan. Hänen omasta kyvyttömyydestään ratkaissta omia ongelmiaan. En puolusta isääsi, mutta sen enempää ei ole sympatioita äitisikään puolella, jos hän on sinulle moisen asian paljastanut kun olit vielä noin lapsi vasta. Olisi eronnut jos kerta tuo "järjestelmällinen pettäminen" noin koville otti. Ja jos ei ottanut, niin miksei eronnut? Ja ennenkaikkea: miksi helvetissä kertoi sen lapselleen, joka nyt jatkaa kyvyttömyyden perinnnettä eikä edes puhu isälleen saati että tapaisi häntä. Se, että on "isä" tai "äiti" ei valitettavasti tee kenestäkään pyhää olentoa. Tai viisampaa tai vastuullisempaa. Senhän tämäkin tarina opettaa. Ei, kyllä isät ja äiditkin ovat kautta aikain olleet heikkomielisiä, erehtyväisiä, ilkeitä, tyhmiä, kateellisia, vieraisiin vilkuilevia, petollisia ja niin edelleen. Kaikki tuo kun on vain meissä eli se on hyvin: Inhimillistä. Mutta vaikka on, niin kaikkein kohtuuttominta se on silloin, kun lapset sekoitetaan ratkomaan tuota kyvyttömyyden sekametelisoppaa. AP
Typerys. Kyllä 16-vuotias ja paljon nuorempikin tai hei jopa vanhempikin saa tietää nämä pettämisjutut muiltakin kuin äideiltään. Ja ennen kaikkea muilta kuin äideiltään. Katsohan, ihmiset kulkevat kyllä silmät avoinna.
Naulan kantaan. Liekö Ap edes niin "vanha" eli kokenut ja elämää nähnytkään kuin antaa ymmärtää olevansa, vaimokin taitaa olla mielikuvituksen tuotetta - sen verran ristiriitaisia ovat olleet kuvailut. Ap:n jutut kuulostaa vähän pikkunäppärän alta kolmekymppisen tekstinikkarin toiveunien sekoittumiselta muiden miesten onnistuneiden parisuhteiden luomaan katkeruudentunteeseen. No, harrastuksensa kullakin. Joku runoilee netissä, siinä missä toinen ihan oikeasti käy panopuuhiin.
Valehtelu ja puolison seläntakana vehtaaminen on mielestäni törkeää ja lisäksi sekä puolison ylä- että alapään toimintaa aliarvioivaa touhua. Asiassa ei liene ongelmaa, mikäli tästä on puhuttu ja yhteiset pelisäännöt sovittu, mutta muuten kyllä. Ja ihan vaan tiedoksi, paljon nuorempikin lapsi kuin 16-vuotias aistii ja kuulee yhtä sun toista. (Monilla 16-vuotiailla on jo omakin seksielämä, herranjestas sentään, turha kehitellä nyyhkytarinaa ilkeästä äidistä joka murtaa pikkumikon sydämen isin pippelijutuilla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tossa tuli niin monta vastausta, että ei ehdi nyt kaikkiin vastaamaan, mutta tässä tärkeimpiä:
Kyllä, on olemassa riski, että vaimo vaihtaa koko elämänsä uuteen rakastajaan jos sellaisen hankkii. Mutta sellainen riskihän on jokatapauksessa olemassa, joten miksi sitä murehtia erikseen. Vähän kuin jättäisi lähtemättä autolla töihin siksi, että liikenne aiheuttaa eniten tapaturmaisia kuolemia. Eli eihän sellainen voi pelata, joka pelkää.
Tuo 16-vuotias-kuvio hämmensi - en ymmärrä ihan mistä minua siinä sätitään, mutta sikäli kun muistan tuota keskustelua, niin muistaakseni heitin oletuksen, että äiti olisi kertonut lapselleen isän pettäneet häntä paljon. No, lapsi ei koskaan vastannut - muistaakseni - joten en tiedä pitikö oletukseni paikkaansa.
Ja onko tämä kaikki siten vain "fantasiaa" kuten tuo viimeinen kirjoittaja haluaa väittää, heh. No, väittäähän saa mitä vaan ja jos tuo ajatustasolla helpottaa, niin siitä vaan - en minä ainakaan pahastu :-)
Tosin itse olen nainen. Seksiä on ollut tosi vähän. Mies ei halua panna. Ei voinut raskausaikoina, kun ei uskaltanut. Itse olisin kyllä halunnut. Ei ole tyydyttänyt minua ja minäkään en tyydytä miestä, joka ei voi panna minua.
11 vuotta avioliittoa takana ja seksikerrat voisi laskea. Ajattelin olla tässä loppuikäni. Periaatteeni oli, etten harrasta irtosuhteita. Olen ollut oikea moralisti. Mutta JUMALAUTA HALUT NE ON MINULLAKIN. Nyt riitti ja menen vieraisiin. Kamalinta on, ettei omatunto kolkuta tippaakaan.
Että kuule ap, meissä naisissakin on just sun kaltaisiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ei häntä aina edes paneta kun he harrastavat seksiä, mutta kun hän aikanaan tajusi, että seksiä antamalla hän saa miehensä onnelliseksi, niin ajatteli, että aika vaivaton tapahan tuo nyt kuitenkin on saada oma mies onnelliseksi.
Elämä on yksinkertaista. Mutta jokin meissä vaan ajaa tekemään näistä yksinkertaisistakin asioista tällaisia helvetillisen naurettavia monumentteja, joita sitten pitää pähkiä kuukausitolkulla vaikka asian ratkaisu on juuri noin yksinkertainen.
Eli jos tätä keskustelua yhtään perkaa, niin ihmiset voisi jakaa karkeasti näin:
- Niihin, jotka ymmärtävät minua
- Niihin, jotka eivät ymmärrä minua
- Niihin, jotka vihaavat minua
- Niihin, jotka haluaisivat tehdä samoin
- Niihin, jotka vähättelevät seksin merkitystä elämässään
- Ja sitten tietysti niihin - kuten sinä - joilla on päinvastainen tilanne eli että mies ei anna. Heidän peräänsä tuo sama lista tietty uudestaan.
No, ei liene yhtä totuutta. Ei edes tarpeissa saati miten kukin haluaa, toivoo tahi sallii tyydytettävän. Itselleni tämä keskustelu on ollut jo jonkin aikaa sellainen juttu, mikä tulee aina välillä näin koneen äärellä mieleen ja siksi piipahtaa katsomaan, mahtaako uusia mielipiteitä olla ilmestynyt tänne. Ja koska niitä yhä riittää, niin lienen kaikkien mielestä oikeassa edes siinä, että mikään sivuseikka tai itsestäänselvyys tämä aihepiiri ei ole - olipa siitä sitten mitä mieltä hyvänsä.
Ja kaippas se vaan niin on, että vastausten kirjo johtuu siitä, että eipä kahta samanlaista olekaan. Siinä missä joku toinen kertoo minulle, että voisi polttaa minut ajatuksineni roviolla, niin toinen kertoo, kuinka he ovat jo kauan sallineet toisilleen pienet satunnaisseksiseikkailut, heh.
Eli aika paha lienee kenenkään mennä sanomaan, että mikä se viimeinen sana ja totuus edes on, heh!?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehlä muuta kuin nössiä tässä teksteineen. Jestas, olen varma, että tuo laskee saamansa vastaukset ja kehystää niistä yhden jos toisenkin. Taitaa olla sen verran karsee tyyppi, etten ihmettelekään, ettei vaimoa vois vähempää kiinnostaa.
Armahdetaan tuo pikku hippiäinen, eikä vastata hänelle enää - hänen egonsa ei kestä tätä enää kauan.
Joten - jookosta - jätetään ap tänne vastailemaan itse itselleen. Näinhän hän on silloin tällöin tässä ketjussaan joutunutkin tekemään, kun ketju on uhannut jäädä unholaan.
SIIS PLIIIIIS - LOPPU
kun saa vapautuneesti vihata jotakuta ja vielä sanoa sen "suoraan", heh!? Mutta kuten joskus aiemminkin, pyydän sinultakin, että kertoisit minulle hieman tarkemmin millainen karsea pikku hippiäinen mielestäsi olen ? Olisitko siis niin kultainen ja kuvailisit minua hieman enemmän? ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluan joka päivä seksiä mutta en enään jaksa innostua.Ollaan monta vuotta oltu yhdessä ja hellyys jäänyt johonkin vuosien saatossa.Olen kyllä sanonut mistä mättää mutta ei ole sen asian eteen tehnyt mitään,sisään vaan ja ulos.Toinen ei jaksa nähdä vaivaa vaikka tietää kuinka tärkeää se minulle olisi.Mielestäni tämä lause kiteytti hyvin aikaisemmat :FuckBuddyyn saattaa mennä parikin tuntia!!
Hmm,jos mieheni käyttäisi minuun tuon pari tuntia niin aivan varmasti hän löytäisi minusta taas sen mitä ennen olin,sen aidon himon ja halun joka on tuolla piilossa kun ei minun tarpeitani huomioida!
Exä valitti kun en ikinä anna, enkä tee alotetta jne.. varmaan ois huvittanu vaikka joka päivä, jos se ei ois huidellu missä sattuu, ja istunu vaan illat tietokoneella.. ja ainut hellyydenosotus mitä siltä sain oli seksi.. ja tietysti sen vonkausyritykset..
Kyllä mua normaalisti panettaa monta kertaa viikossa, mutta jos olen parisuhteessa eikä mies jaksa panostaa yhtään, ja tunnen olevani vain reikä, niin halut kyllä häviää helvetin äkkiä
kuten hän on useissa viesteissä maininnutkin. Eivät kaikki hanki Fuckbuddyä, mutta ovat silti aivan vastaavassa tilanteessa. Tämä keskustelupalsta on yksi keino käsitellä asiaa, ja varmaan herättää ajatuksia sekä niillä jotka ovat vastaavassa tilanteessa että niillä jotka eivät edes usko tällaiseen.
Muutama asia kiinnostaa:
AP, hauaisitko/unelmoitko siitä, että suhteenne myös seksin osalta olisi sellainen, että vaimosi olisi kiinnostunut seksistä kanssasi, vai onko nykyinen järjestely ("Fuckbuddy") se, joka on parempi vaihtoehto?
Muut: ne, joilla kiinnostus on joskus palannut (eli tilanne on ollut esim. samankaltainen kuin AP:lla, vaikka esim. sivusuhteita ei olisi ollut), kuinka kiinnostus on palautettu? Esim. tilanteessa, jossa vaimo ei halua keskustellakaan asiasta....
nm. AP:n kohtalotoveri
(yli 10 v naimisissa, 4 lasta joista nuorinkin jo 4v., yli 15 vuotta yhdessä, ja se normaali "kaikki kunnossa" -paketti, paitsi että vaimolla suhtautuminen seksiin viimeiset 2 vuotta on ollut "nyt en jaksa" riippumatta olosuhteista).
..eikä tämä vastaus perustu vain omaan kokemukseeni vaan myös tulkintaan minulle avautuneiden ystävien kokemuksista:
Se mikä näissä fuckbuddyissä yms. "korviketuotteissa" on kaikkein vaarallisinta on se, että JOS seksittömyys jatkuu suhteessa hyvinkin pitkään ja puoliso siksi ajautuu "korvikkeeseen", niin ajan myötä se katkeroitunutkin halu omaa puolisoa kohtaan laantuu - tai jopa sammuu. Siis siitä yksinkertaisesta syystä, että jos saa toisaalla intohimoista ja mielenkiintoista seksiä, niin oma puoliso alkaa näyttää jotenkin vain kumppanilta. Siis kumppanilta, jonka kanssa arki hoidetaan, mutta jota kohtaan ei enää edes koe varsinaista halua. Ja liekö tämä sitten se kaikkein karmein seuraus seksin puutteesta parisuhteessa, mene ja tiedä. Sillä seksihän ei ole mitään sellaista, mitä voisi laittaa säästöpossuun pahan päivän varalle ja sitten ottaa sieltä esiin kun tilanne äityy huolestuttavaksi. Ei, kyllä seksin himo voi laantua käsittääkseni pysyvästikin. Eräs ystäväni on avioeron partaalla tällaisen kuvion kautta: Ensin valitti vuosia kun ei saa vaimoltaan. Sitten löysi kiimaisen rakastajattaren. Ja nyt ei oma vaimo enää edes kiinnosta, vaikka tämä on äkännyt, että ukon tarvitsee saada seksiä jos liitto meinataan pitää kasassa.
No, tuo siis tulkintaani tarinasta jonka osapuolia olen saanut kuulla.
Itse en - edelleenkään siis - ajattele asiaa ihan noin yksioikoisesti. Eli toki olisi hyvä, että seksipuoli olisi kunnossa sillä jos kotona lakanat pelmuaa, niin eihän sitä edes jaksa saati ehdi muualla rampata. Mutta kun tilanne on mitä on, niin sitten on. Elämä kulkee latuaan ja - huom - tottuuhan sitä toki tällaiseenkin. Eli olen jo tottunutkin, enkä varsinkaan jaksa asialla kaiken aikaa päätäni vaivata vaikka se varmasti kaikkien tämän palstaa lukevien silmissä siltä näyttääkin. Elämässä on kuitenkin ja kaikesta huolimatta - paljon muutakin kuin seksi kuten esimerkiksi tämä tällä hetkellä oikein mainiosti surraava kesäloma kaikkine rentouttavine kesäaskareineen :-)
Ap
Lyhyt tarina itsestäni: olen seksuaalisesti aktiivinen ja sinkkuaikoinani nain aina kun panetti. Yksi kumppaneistani kuitenkinopetti miten paljon seksi voi antaa myös henkistä tyydytystä, jos todella tykkää toisesta. Sen suhteen jälkeen en enää jaksanut sinkkuna lähteä seksiä hakemaan vaikka panettikin. Olisin toki saanut fyysisen tyydytyksen, mutta en henkisesti sitä, mistä seksissä parhaimmillaan on kysymys. Ja sen saman fyysisen tyydytyksen sain ihan oman kädenkin kautta.
Nyt olen neljäätä vuotta avioliitossa, jossa seksi "loppui" kaksi vuotta sitten. Siis sitä on silloin tällöin, hyvin harvoin (viime kerrasta on viikko, sitä edellisestä yli kolme kuukautta).
Ja piru vie, kyllähän minua panettaa. Olen niitä vähintään-joka-toinen-päivä seksin harrastajia ja ei todellakaan ole helppoa tämä tilanne. Tulee mieleen ajatuksia omasta viehättävyydestä, rakastaako mies vielä minua ym. Seksielämämme ei ole koskaan ollut erityisen vilkasta ja nyt näyttää tyssänneen.
MUTTA! Minä oikeasti rakastan miestäni. Voisin helposti pettää (ottajia olisi), mutta en HALUA ketään muuta kuin omaa miestäni. Sillä silloin joskus kun seksiä on, se on mahtavaa. Ei teknisesti sen kummoisempaa, mutta henkinen yhteys, joka välillämme on, tuo suuren tyydytyksen ja voimistaa orgasmeitakin.
Onko siis niin, kuten ap väittää, että miehillä (tai joillakin naisillakin) seksi on vain "tarve"? Koska kyllä minäkin olen itkuni itkenyt seksieämämme vuoksi, mutta koen panemisen tarvetta suurempana tarvetta olla lähellä juuri rakastamaani ihmistä. En saisi (enää) tyydytystä vain panosta, vaikka paineet poistuisivatkin ja saisin orgasmin.
Pientä tarkennusta vielä:
Tarkoitan, että minulle seksin henkinen puoli on niin tärkeää ja tyydyttävää, että sillä voimalla mennään monta päivää, tarvittaessa näköjään kuukausiakin. Olo on todellisen hyvä ja tyydytetty, jotenkin "täysi". Ja kun vertaan sitä aikoinaan olleisiin satunnaispanoihin kenen lie kanssa, olo oli aika puolinainen: pimpsa tykkäsi, mutta ei sen kummemmin jäänyt homma mieleen, vaikka olisi ollut kuinka kiihkeää. Viimeistään seuraavana päivänä ei enää tuntunut missään.
Joko mieheissä ja naisissa on iso ero, tai sitten ap:lta on jäänyt kokematta se, mikä tekee seksistä yhden elämän parhaista asioista. Ja se ei ole pelkkä kassien tyhjentäminen.
Musta miehiä syyllistetään ihan turhaan siitä, että miehissä on pohjimmainen vika, kunnei vaimoa nyt haluta. Useimmat miehet, oman kokemukseni mukaan, ovat ihan kilttejä, sängyssä tyydyttävät vaimon, tekevät niitä kotitöitä jne. Suurin syy himojen sammumiselle on vaan kyllästyminen. Ihmistä ei ehkä olekaan luotu yksiavioiseksi vaan sen "superkiima" menee ohi parissa vuodessa, kun on alkukantainen tavoite lisääntymisestä on saavutettu.
Itse tiedän kokemuksesta, kun oma mies oli totaallinen turn off. Ei tehnyt yhtään mieli ja kostuakaan ei meinannut. Sen sijaan tapasin toisen miehen ja oli koko ajan himoissani häneen. Missä vaan ja miten vaan sopi mulle. No, sain tämän himojeni kohteen ja 6 vuoden jälkeen ollaa aika kuivia.:) Sama se kaikilla muillakin tuntuu käyvän. Alussa sitä on niin innoissaan ja sitten se hiipuu.
Siksi käytän ja vaadin käytettävän ehkäisyä. Eroottista kesän jatkoa kaikille!
Ap