Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
PASKIN kirja jonka olet lukenut, tai yrittänyt lukea?
07.04.2015 |
Valitettavasti en omaa valintaani muista nimeltä,oli joku 50-luvulla painettu uskonnollinen tyttökirja jonka sain mummoltani. Teinityttö angstaili ihastuen johonkin pahispoikaan, mutta eksyi seurakunnan toimiin, löysi Jeesuksen ja uskis-poikaystävän.
Kommentit (703)
Vierailija kirjoitti:
Kiti Kokkosen Terveisin Karo oli huonoin ja tyhjänpäiväisin sepostus koskaan. Ei sitä voi oikeastaan edes kirjaksi sanoa.
Vampire Lestat oli jäätävää paskaa. Satuin löytämään sen kirjaston ilmaiskierrätyshyllystä ja aloin lukea mielenkiinnolla, alku ei niin huono ollutkaan. Mutta heti kun vampyyrihommat alkoivat niin kirja muuttui naurettavaksi. Pistin paperinkeräykseen, ettei kenenkään tarvitsisi tuhlata aikaansa siihen.
Donna Tarttin Tikli oli, jos ei kaikkein huonoin, niin ainakin kaikkein pahin pettymys odotuksiin nähden. En voi käsittää miten se on saanut Pulitzerin. En jaksanut lukea loppuun sitäkään.
Mä taas tykkäsin Tiklistä paljonkin, vaikka ei ehkä ihan lempikirjoihin kuulukaan. Jotkut kohdat olivat toki hieman paatoksellisia.
Sitten mun lemppareihin ehdottomasti kuuluu esim. parjattu Anna Karenina. Henkilöhahmot on kuvattu todella elävästi ja inhimillisesti. Tottahan niitä on paljon ja paljon lempinimiä ihmisillä, mutta kyllä perässä pysyy kun kirja imaisee mukaansa. Myöskin haukuttu Dostovjeskin Karamazovin veljekset on hyvä mielestäni.
Myös Sinuhe Egyptiläinen on minusta loistava.
Paolo Coelhon kirjoista sen verran, että nuorempana tykkäsin kovasti (teini-iässä), mutta näin aikuistuneempana en niinkään, ja ymmärrän kritiikin.
Ehkä jos teini-iässä on kokeillut klassikoita esim. Anna Kareninaa ja on silloin ollut liian vaiketajuista, kannattaisi ehkä vähän kypsempänä kokeilla uudestaan. Teini-iässä on kuitenkin niin erilainen ajatusmaailma.
Inhokkikirjojani on juurikin esimerkiksi Kätilö (todella tekotaiteellista ja Sofi Oksasen tyyliä jäljentevää, mutta vieläkin huonompaa) ja Pulkkisen (oliko?) Raja. Dekkareista/trillereistä tykkään kovasti myöskin, mutta kehutun James Ellroyn Musta Dahlia oli todella pettymys! Luin sen kyllä kokonaan vaivalla, mutta ei todellakaan napannut.
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He eivät tiedä mitä tekevät.
Finlandia palkittu ja ikinä en ole lukenut vastaavaa vihapuhetta Suomesta ja suomalaisista!
Meinasin jättää tämän jossain kohti kesken, kun alkupuoli oli niin nolon kliseistä kuvailua suomalaisista ihmisistä ja yliopistomaailmasta... Huvitti hieman, kun jossain arvostelussa sitä kutsuttiin "viiltäväksi Suomi-satiiriksi", kun se ihan oikeasti oli vaan sitä iänikuista kliseistä marmatusta hiljaisista ja epäsosiaalisista suomalaisista ilman mitään uutta näkökulmaa.
Mutta sitten kun päästiin sen lähinnä myötähäpeää herättäneen kummallisen "harmaat suomalaiset ei puhu mitään" -vaiheen ohi, niin tuohan oli loppujen lopuksi aivan loistava teos, muilta osin hyvin kirjoitettu ja juoneltaan mielenkiintoinen kuvaus muuttuvasta maailmasta. :)
Olipa hyvin kirjoitettu! Olen täysin samaa mieltä ja mulle kävi aivan samoin kyseisen kirjan kanssa :D Oli loppujen lopuksi hyvin kirjoitettu ja nautin lukemisesta, kun pääsi sen tönkön mankutuksen ohitse.
N26
Olen harrastanut lukemista 8-vuotiaasta asti. Lukioikäisenä yritin "olla aikuinen" ja lukea jotain klassikoita. Lopputulos:
- Täällä Pohjantähden alla (väkisillä 2. osan puoliväliin, hirveän synkkä ja painostava sisältö)
- Nuorena nukkunu (luin loppuun, mutta ahdistava oli)
- Sofian maailma (kesken jäi, koska en ymmärtänyt mitään).
Stephen Kingin Tuulen avain.
Kirjoitettu Musta torni-sarjaan jälkikäteen eli täydentää sarjaa sen keskeltä. Itse Musta Torni -sarja on (paskaa loppuratkaisua lukuunottamatta) mielestäni aivan loistava! Mutta tuota kirjaa en pystynyt lukemaan edes yhtä lukua, koska SUOMENTAJA ON ERI. Kirja ei välttämättä ole huono, mutta suomentaja ei tavoita samaa kerrontaa kuin edeltäjänsä.
Kirjojen pohjalta tehty elokuva ei tee oikeutusta kirjoille. Niistä olisi voitu tehdä kolmiosainen saaga. Ilmeisesti ei ollut rahaa :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon sotilas. En tykkää sotaromaaneista. Koulussa olisi pitänyt lukea, mutta en koskaan päässyt loppuun asti, vaikka muutoin rakastan kirjojen lukemista.
Sama! Luen paljon ja paksujakin kirjoja mutta menin koko ajan sekaisin niissä tyypeissä. Lisäksi en tiedä sotilasarvoja niin hankalaa. Ehkä kuuntelukirjana autolla ajaessa menisi. Elokuvat olen katsonut.
Tämä menee vähän aiheen ohi, mutta Tuntematon sotilas kirjana on yllättävän erilainen kuin siitä tehdyt elokuvat. Varsinkin Edvin Laineen elokuva on aika erityylinen kirjaan verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tommi Kinnusen Neljän tien risteys ei jostain syystä jaksanut innostaa. Vaikea myös käsittää sitä, että Leena Lehtolaisen dekkarit ovat niin suosittuja.
Vierailija kirjoitti:
Viimeisin pettymys oli Saatana saapuu Moskovaan. Luin yli sata sivua mutta en millään päässyt juoneen kiinni ja teksti oli puuduttavaa. Myös Rikos ja Rangaistus sekä Anna Kareniina on jääneet kesken joten ehkä venäläiset klassikot ei vaan ole mun kirjallisuutta.
Luin joskus kirjallisuustiedettä avoimessa ja siellä melkein joka toinen kirja oli ikävä lukukokemus. Esim. Täälläkin mainittu wertherin kärsimykset ja odysseus. Tietysti ovat oman aikansa kuvia eikä varmaan ideakaan olla kovin viihdyttäviä nykylukijalle. En jatkanut kirjallisuuden opiskelua :D
THS-trilogiasta luin ensinnäisen kirjan ja odotin koko kirjan milloin imaisee mukaansa (niin kuin monet sen lukeneet kuvailevat) mutta en kyllä kokenut mitään lukunautintoa.
Mua kiinnostais tietää millasista kirjoista sä sit tykkäät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Polvan Tiina-sarjan "ampiaiskesä". Ihme, että sellaisia edes painetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paolo Coelhon Uskottomuus. En oo ikinä ollut näin vihainen itselleni. Yläluokkainen vaimo pettää miestään mutta ei jää koskaan kiinni. Ylitunteellista paskaa, välissä pari seksikohtaa ja raju anaalipano. Lopulta nainen ja miehensä kokeilevat riippuliitämistä kirjan vikassa luvussa ja naisen hetkeen tarttuminen ja adrenaliinipärinä saavat vihdoin hänet tajuamaan että on onnellinen miehensä ja lastensa kanssa!
VMP!!!
Kyllä! Tässä on tiivistetty hyvin tämän kirjailijan nerokkuus.
Minä ostin tuon kirjan junamatkalle ja välillä katsoin epäuskoisena junan ikkunasta ja mietin, että mitähän aktuaalista vittua luenkaan.. aivan kauheaa paskaa. :D On kyllä keisarin uudet vaatteet -koko Coelho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sofian maailma ja raamattu. Käsittämätöntä pskaa molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Olen harrastanut lukemista 8-vuotiaasta asti. Lukioikäisenä yritin "olla aikuinen" ja lukea jotain klassikoita. Lopputulos:
- Täällä Pohjantähden alla (väkisillä 2. osan puoliväliin, hirveän synkkä ja painostava sisältö)
- Nuorena nukkunu (luin loppuun, mutta ahdistava oli)
- Sofian maailma (kesken jäi, koska en ymmärtänyt mitään).
Lisäys:
- Manillaköysi (ahdistava kirja, jolla ahdistava loppu)
- Käsikirja linnunradan liftareille (kesken jäi, vissiin ei mielikuvitus riittänyt)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatanalliset säkeet, en päässyt alkua pitemmälle.
Vieras, Stephenie Meyer.
Paljon on surkeita, mutta vielä enemmän on hyviä. Suorastaan aina yllätyn, kuinka hyviä kirjat ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta yritin lukea Harleqin romaaneja. Jo ensimmäisellä sivulla purskahdin nauramaan niin että pissi tuli melkein housuun, teini vielä jatkoi kiusaamista ja alkoi lukea ääneen tätä valiokirjaa, meinasin oikeasti tukehtua nauruun. Siis miten_kukaan_oikeasti_pystyy_lukemaan_niitä??Aivan tahattoman koomisia.
"Paskan" määrittely on monitahoinen juttu. Olen tietoisesti epämukavuudesta kiemurrellen jukertanut läpi kirjoja, joiden koin koko ajan olevan "sitä ihtiään"; kielen tai juonen kökköys, jaaritteleva tyyli tai yleinen hörhöys antoivat jos nyt ei lukunautintoa, niin ainakin opetuksen siitä, mitä en ainakaan halua lukea!
Kesken jäänyt kirja on aina henkilökohtainen tappio. En väitä, että olisivat "paskaa", mutta syystä tai toisesta luovutin aikoinani kesken mm. sellaiset pakko-lukea -teokset kuin Umberto Econ Ruusun nimi ja Riikka Pulkkisen Totta. Ehkä jossain toisessa vaiheessa elämää uusi yritys :)
Oma lukunsa ovat tarinat, jotka sinänsä vievät mukanaan, mutta jättävät jälkeensä ahdistuksen (lue: paskan maun suuhun). Näihin ei halua palata enää ikinä. Tuntematon sotilas alkuperäisenä elokuvaversiona sisälsi jopa hirtehishuumoria, mutta kirjasta (vaikka tuttuja repliikkejä bongasin) välittyi pelkkä kuristava lohduttomuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paolo Coelhon Uskottomuus. En oo ikinä ollut näin vihainen itselleni. Yläluokkainen vaimo pettää miestään mutta ei jää koskaan kiinni. Ylitunteellista paskaa, välissä pari seksikohtaa ja raju anaalipano. Lopulta nainen ja miehensä kokeilevat riippuliitämistä kirjan vikassa luvussa ja naisen hetkeen tarttuminen ja adrenaliinipärinä saavat vihdoin hänet tajuamaan että on onnellinen miehensä ja lastensa kanssa!
VMP!!!
Kyllä! Tässä on tiivistetty hyvin tämän kirjailijan nerokkuus.
Minä ostin tuon kirjan junamatkalle ja välillä katsoin epäuskoisena junan ikkunasta ja mietin, että mitähän aktuaalista vittua luenkaan.. aivan kauheaa paskaa. :D On kyllä keisarin uudet vaatteet -koko Coelho.
Aktuaalista vittua? Aina ei kannata kääntää suoraan englannista suomeksi, vaan miettiä hieman sanamuotoja.
Sofi Oksanen - KAIKKI.
Jari Tervo - KAIKKI.
Murha äitienpäivänä.
Oli niin huono, ettei käynyt edes hyvästä vitsistä.
Anja Snellman on kummallinen. Hän osaa kirjoittaa, ja hänellä on joitain hyvin kirjoja, mutta sitten on todella huonoja, joissa ei ole kunnolla rakennetta. Pelon Maantiede oli pettymys, koska se loppui niin kuin seinään ja oli muutenkin hirveän teennäinen.
Alue: Aihe vapaa
Tuntematon sotilas.