PASKIN kirja jonka olet lukenut, tai yrittänyt lukea?

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti Anna Karenina. Johtuen vaikealukuisuudesta ja että ehdin nähdä elokuvan siinä välissä. Kirjana varmasti hyvä. Mut tämä on ainoa joka jäi kesken.

Kata Kärkkäinen sinäkö siellä?

Kata on haastattelussa myöntänyt että Tolstoi on hänelle liian vaikeaselkoista luettavaksi

Vierailija kirjoitti:

Rabbi David Paskin: The Search for the Sacred: Is Holiness a State of Space, Time or Mind?

Joo oma suosikkini myös.

Vierailija kirjoitti:

Vanki nimeltä Papillon. Huonosti kirjoitettu, vaikka aihe oli suht kiinnostava. Itse tarina muuttui koko ajan ällöttävämmäksi.

mitä jengii täällä on?

huikea kirja

Koraani

James Joycen Ulysses (onkohan suomeksi eri nimi, en tiedä, englanniksi taannoin kokeilin...). KAMALAA sontaa. On olevinaan niin korkealentoista ja syvällistä. Tosiasiassa vaikutti siltä, että joku muumilaaksosta karannut yksilö sai raivokohtauksen kirjoituskoneelleen ja hakkasi sattumanvaraisia sanoja kiihkon vallassa lähes 700 sivun verran. Pääsin muistaakseni jopa sivulle 50. 

#neveragain

Yllättäen Stephen Kingin Kuvun alla. Olen Kingin fani ja intohimoinen lukija, jolle paksukaan kirja ei ole haaste mutta kys. opus oli jotenkin niin .. en tiedä. Jokin siinä tökki ! 

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon luetellaan kirjoja, jotka ovat raskaita ja joita ei jaksa muutamaa sivua pidemmälle, mutta eihän se ole sama asia kuin että kirja olisi paska! Jotkut kirjat vain vaativat enemmän työtä käynnistyäkseen. Minulla on tapana ryhtyä lukemaan vaikeantuntuista kirjaa keskeltä. Se antaa näytettä kirjailijan sanankäyttötyylistä, voi miettiä kannattaako tälle uhrata aikaansa, ja samalla voi herätä kysymyksiä, joihin sitten alkaa etsiä vastausta alusta lukien. Sama toiminut tenttikirjojen kanssa.

Silti Sadan vuoden yksinäisyys ja Keskiyön lapset ovat edelleen lukematta. En silti uskalla väittää paskoiksi. Rushdien Saatanalliset säkeet oli hyvä, ja Keskiyön lapset on vielä enemmän kerännyt kehuja, joten ehkä se siitä vielä.

Sori, menee nyt hieman ohi ketjun aiheen, mutta pakko sanoa että suosittelen molempia. Keskiyön lapset oli minusta ihan huikean paljon parempi kuin Saatanalliset säkeet. Saatanalliset säkeet meinasi jäädä minulta kesken, tuntui niin pitkältä ja raskaalta, kun taas Keskiyön lapset piti otteessaan alusta loppuun. (Toisaalta asiaan vaikuttanee sekin, että Saatanalliset säkeet lukiessani olin todella nuori enkä ehkä ihan valmis tuollaiselle kirjallisuudelle.)

Sadan vuoden yksinäisyys taas on yksi lempikirjoistani kautta aikojen, olen lukenut sen monta kertaa. Sitä en edes kuvailisi vaikealukuiseksi. Senhän voi helpoimmillaan ja yksinkertaisimmillaan lukea ja ymmärtää ihan vain maagisena kertomuksena yhdestä suvusta ja sellaisenaankin se on kiinnostava, tai sitten vertauskuvallisemmin (kuten se on tarkoitettu) tiivistelmänä latinalaisamerikkalaisesta historiasta, mikä ehkä vaatii hieman enemmän historiantuntemusta jotta osaa yhdistää kirjan vertauskuvat vallankaappauksiin, banaanityöläisten murhiin, kuolemanpartioihin jne. Joka tapauksessa se on niin hienosti kirjoitettu ja kiinnostava, että sen lukemista voi suositella ihan kenelle vain.

Vierailija kirjoitti:

Riikka Pulkkisen Vieras olen lukenut jopa kahteen kertaan, koska se on naiiviudessaan, filosofioinnissaan ja angtisuudessaan huvittava. Pulkkinen selvästi kuvaa itseään ja omia haaveitaan. Kirjasta tulee mieleen Sinä minä -lehden romanttiset lukijakertomukset.

Hyvin sanottu, ja juuri tämä fiilis tulee kaikista Pulkkisen kirjoista. Ihan käsittämätöntä että tuo kirjailija on niinkin suosittu ja jopa monien silmissä arvostettu kirjailija. Sopisi paremmin kirjoittamaan teinikirjallisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Harry potter, yöks. en muista sainko ekaa kirjaa luettua. Harmaa ja yksinkertainen Tolkieniin verrattuna.

Kyllä oli lapsellista paskaa ja täyttä lainaa vaikka keltä.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 20:01"]

Dan Brownin Da Vinci -koodi. Hehkutuksen perusteella odotin jotain oivaltavaa, jännittävää ja yllättävää. Sen sijaan edessä olikin rasittavaa tankkausta, jossa tyhmemmällekin tehtiin selväksi millaisista 'suurista mysteereistä' on kyse. Henkilöhahmot lapsellisia ja naiiveja. En kykene käsittämään hypetystä. Harmillista kyllä, idea kirjassa sinänsä olisi ollut hyvä, kerrontatapa vain oli niin turkasen tuskastuttava.

 

Pieniä pätkiä olen myös lukenut Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjasta. Taso on sitä luokkaa, että tulee suorastaan huono olo.

 

Kaikista huonoimpia käteen osuneita kirjoja ei tietenkään enää edes muista, kun ne ovat jääneet jo valintavaiheessa kirjakaupan / kirjaston hyllylle.

Luin DaVinci -koodin englanniksi. Tympäännyin kokonaan sadannen sivun tienoilla, jossa maailman parhaat kryptografit äimistelivät kappale toisensa jälkeen peilikuvana kirjoitettua kaunokirjoitusta. Eivät olleet koskaan sellaista nähneet eivätkä osanneet sitä tulkita. :)

Nro 51

Da Vinci Code vielä meni mutta Digital Fortress oli ihan hirveää kuraa. 😂

Toscaa Parvella ooperan taru kirjoittanut Giuseppe Verdi.

Paulo Coelho Alkemisti

Luin kun oli niin arvostettu. Oli pahinta hurskastelua mitä olen lukenut. Kirjailija luuli kai tekevänsä raamattua. Suosittelen, jos olet syntynyt kultalusikka hanurissa. Muuten. Ei.

Vierailija kirjoitti:

Yllättäen Stephen Kingin Kuvun alla. Olen Kingin fani ja intohimoinen lukija, jolle paksukaan kirja ei ole haaste mutta kys. opus oli jotenkin niin .. en tiedä. Jokin siinä tökki ! 

Siinä tökkii se, että siinä ei tapahdu mitään. Todella tylsä kirja.

Kaikki elämäkerrat joita olen yrittänyt lukea ovat olleet kuolettavan tylsiä. Ei tullut hommasta mitään, kun aina jämähdin jollekin sivulle 50.

Tämän vuoksi katson mieluummin leffat ja jos leffa on erityisen hyvä niin saatan lukea kirjan johon se perustuu ja verrata niitä. Siinä vaiheessa minulla on jokin visuaalinen kuva siitä miltä ne päähenkilöt näyttää tai miltä heidän olisi tullut kirjan perusteella ehkä paremmin näyttää.

Leffan katsomisessa kun ei mene elämästä yhtä paljon aikaa hukkaan kuin kirjaa turhaan lukiessa :D

Vierailija kirjoitti:

Paolo Coelhon Uskottomuus. En oo ikinä ollut näin vihainen itselleni. Yläluokkainen vaimo pettää miestään mutta ei jää koskaan kiinni. Ylitunteellista paskaa, välissä pari seksikohtaa ja raju anaalipano. Lopulta nainen ja miehensä kokeilevat riippuliitämistä kirjan vikassa luvussa ja naisen hetkeen tarttuminen ja adrenaliinipärinä saavat vihdoin hänet tajuamaan että on onnellinen miehensä ja lastensa kanssa!

VMP!!!

Kyllä! Tässä on tiivistetty hyvin tämän kirjailijan nerokkuus.

Vierailija kirjoitti:

Sofi Oksasen "taide" ei aukea mulle. Väkisin olen kaikki kirjansa lukenut mutta ihan hirveetä paskaa ovat.

Just olin tulossa itse mainitsemaan tän. Joskus amis aikoina meidän piti äidinkielen kurssilla lukea joku suomalainen romaani ja valitsin Sofi Oksasen Stalinin lehmät. Oli omituista ja puuduttavaa luettavaa, jäi kesken. En ole sen jälkeen hänen kirjojaan edes harkinnut lukevani.

Todella harvoin jätän kirjan kesken enkä näin äkkiseltään muista lukeneeni alusta loppuun mitään huonoa kirjaa.

Olen lukenut : Taru sormusten herrasta , Anna Karenina , Kalevala, Raamattu,. sinuhe egyptiläinen ..ym

Ihmiset eivät enää halua käyttää aivojaan ,saadakseen kirjan aukenemaan.

Jotkut kirjat vain paranee kun lukee monesti

Sinuhen luin 8 kertaa

Henning Mankell: Tanssinopettajan paluu

Ehkä maailman pitkäpiimäisin ja epäuskottavin dekkari ever. Luin sen silti loppuun, koska olin lomalla eikä muita kirjoja ollut mukana. Nauroin jossain vaiheessa jo ääneen, kun poliisi ei keksinyt mitään uutta. Tekstikin meni jatkuvasti tyyliin "Tänään ei tutkimuksessa tapahtunut mitään uutta". Toisaalta samainen päähenkilö alkoi jossain vaiheessa käydä sädehoidossa (joka ei mitenkään liittynyt mihinkään), ja minua alkoi ärsyttää, että siitä sädehoidostakaan ei kerrottu mitään yksityiskohtaista.

Tuulen viemää...50 sivua sinnikkäästi yritin, aivan kuolettavan tylsä!