Lue keskustelun säännöt.
Mies vai kissa?
29.03.2015 |
Olen seurustellut miehen kanssa muutaman vuoden ja olemme asuneet kokoajan erillään, vierailleet toki toistemme luona. Olemme ajoittain puhuneet yhteenmuutosta. Lapsia ei ole. Nyt kun yhteenmuutto hiljattain tuli taas puheeksi niin mies kertoi että sitten minun tulisi kylläkin luopua kissastani.
Olen tietoinen ettei mies ole kissaihminen, mutta tuo pyyntö tuli kyllä puun takaa. Sanoin etten suostu koska kissa on ollut minulla vuosia ja tietysti jo ennen kuin mieheen edes tutustuin. Olen ottanut kissan aikuisena löytöeläinkodista aikoinaan.
Nyt mies on suuttunut (...) koska sanoin hänen olevan aika lapsellinen jos vaatii minua luopumaan kissastani että voisimme muuttaa yhteen. Itselleni yhteenmuutto ei ole mikään pakko, olen tyytyväinen näinkin, mutta miehelle se on avain parisuhteen jatkolle. Kellään vastaavia kokemuksia? PS. Haluan vielä tarkentaa että kissan pois antaminen miehen pyynnöstä ei ollut missään vaiheessa edes harkinnan alla, kissa on perheenjäsen.
Kommentit (74)
Kissa 40 mies 0.
Ja täältä myös ääni kissalle. Ihan vaan sen takia, että asiasta pitäisi pystyä keskustelemaan asiallisesti, esittää perusteluja jne.
Nyt se mies vaikuttaa pikkulapselta joka uhoaa pidättävänsä hengitystä kunnes saa tahtonsa läpi.
Tosirakkauden edessä ottaa koko paketin. Mulla on ystävä, joka suostui sietämään miehensä täytettyjä eläimiä, toinen raivasi tilaa oluttuoppikokoelmalle... Sitä tehdään kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin kissani mielipidettä. Hänen mielestään käsittämätöntä, että tuollaista vaihtoehtoa pitäisi edes harkita. Lähti nyt parvekkeelle istuskelemaan ja sanoi mennessään vain "kur", eli mies saa mennä eikä tarvii pitää kiirettä takaisin tuon kanssa.
Olen samaa mieltä jonkun edellä kommentoineen kanssa, että jos mies ilman mitään oikeaa syytä pyytää luopumaan kissasta, hän ei ole kovin empaattinen eikä osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Jokainen, jolla on ollut esim. kissa tai koira, tietää miten rankkaa on, jos lemmikki kuolee tai joudutaan lopettamaan. Ajatelkaa niitä mahdollisia katumuksen tunteita ja ajatuksia, joita lemmikin pois luovuttamisesta tulisi.
Jos miehellä olisi kissa-allergia, tekisin niin, että yrittäisin saada kissalle kodin jonkun läheisen, sukulaisen, kaverin, tuttavan, työ- tai opiskelukaverin tms. luota. Tai sitten jonkun hyväksi suositellun vieraamman henkilön luota.
Jos kissa olisi luonnehäiriöinen ja mies pelkäisi kissaa eikä haluaisi asua sen kanssa, luovuttaisin kissan johonkin hylättyjen kissojen taloon ja kuvailisin, millaisia ongelmia sillä on. Tämä siis vain siinä tapauksessa, että kissa oikeasti käyttäytyisi ongelmallisesti miestä kohtaan.
Sekin vaikuttaisi, miten vakaalla pohjalla suhteemme olisi. Minkään heppoisen suhdeviritelmän takia en luopuisi kissasta.
Jo pelkän otsikon perusteella: kissa.
Viestin luettuani: todellakin kissa! Ääliö äijä, vaihtoon per heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni miehen vaatimus on erityisen hirveä siksi, että kissa on löytöeläinkodista.Toinen kissoistani on tullut minulle aikuisena, tiedän että sillä on ollut rankka nuoruus ja se on on hirveän kiintynyt minuun ja toiseen kissaan.En luopuisi siitä edes allergisen tai kissakammoisen miehen takia, kissaystävällisyys on ehdoton edellytys elämäni miehelle.Onneksi nykyinen onkin kissarakas 😻
Tuo mykkäkoulun pitäminen laskee ap:n miehen pisteitä entisestään, ei muuta kuin vaihtoon tuollainen urpo!
Rakastan eläimiä, erityisesti kissoja. En ikinä ottaisi miestä, joka ei tykkää kissoista. Nykyinen mieheni kohtasi kissani käydessään ekaa kertaa luonani ja heti kävi selväksi, että pitivät toisistaan.
Kissa. Mies vaihtoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen allerginen karvaisille lemmikeille enkä voi sietää kissan kusen hajua. Jos tapailemani nainen alkaisi ynistä jotain löytökotikissasta ja perheenjäsenestä, niin se olisi sitten siinä.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 20:30"]
Mies kiertoon. Kyllä niitä kissarakkaitakin on. Oma poikaystävänikin kutsuu itseään kisujeni isukiksi ;)
Mun unelmani olisi kissarakas mies!! Meinaa tulla tippa linssiin aina, kun katsoo esim kuvia tai videoita miehistä ja kissoista. esim tämä
Onneksi on kissarakkaita miehiä! Meille on tulossa kaksi kissaa, enkä ole varma kumpi on enemmän innoissaan, minä vai mies :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on ollut selkeästi lyhytnäköinen. Itsellä, kun ei ole minkäänlaista eläimiin kohdistuvaa hoivaviettiä, niin lemmikilliset naiset ovat ehdoton ei. Ei minusta lapsiakaan kannata tehdä, jos ei pidä lapsista.
Hulluja ketju täys. Mahtaa miestä harmittaa kun tajusi liian myöhään tulleensa vedätetyksi?!
Aiotko korvata mitenkään, että tuhlasi aikaa sinuun?
No, onhan sekin jo onni, että kissahullusta pääsee eroon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiksi eroon kissasta, sitten omista kavereista, sukulaisista, harrastuksista.. Sitten hän alkaa hermostua, kun puhut puhelimessa, katsot televisiota, luet lehteä.. mitä tahansa, jonka keskipisteenä ei ole hän.
Narsistilta vaikuttaa vahvasti!
Vierailija kirjoitti:
Raaka ja itsekeskeinen petoeläin (kissa on sellainen enemmän kuin koira) ei korvaa ihmistä. Mutta voihan siihen silti kiintyä ja tuollainen tilanne voi olla ongelmallinen. Ihmisten kannattaisi ottaa jyrsijöitä lemmikiksi, niin ei tarvitsisi miettiä tällaisia.
-Mies 29v-
Voi elämä.. Nyt kyllä ropisi Hamsterismiehen viimeisimmätkin pisteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hulluja ketju täys. Mahtaa miestä harmittaa kun tajusi liian myöhään tulleensa vedätetyksi?!
Aiotko korvata mitenkään, että tuhlasi aikaa sinuun?
No, onhan sekin jo onni, että kissahullusta pääsee eroon..
Millä lailla "vedätetyksi"? Naisella oli kissa jo tavatessa,eikä hän ole missään vaiheessa ollut luopumassa siitä.Mieshän tuossa on muuttanut mieltää, tilanne joka on tähän asti ollut OK, ei enää sovi, vaan vaihtoehdot ovat yhteinen, kissaton koti tai ero.
Miksi mies on edes alkanut seurustella kissallisen naisen kanssa, jos ei kissan kanssa tahdo asua? Yleensä parisuhteen tavoitteena on muuttaa yhteen jossain vaiheessa.
Itse hankin kissan vasta yhteenmuuton jälkeen, mutta olin alusta asti sanonut, että kissa tulee jonain päivänä. Mies joko ottaa tai jättää. Ja ottihan se kissan sitten ilolla vastaan, vaikka oli muka niin koiraihminen henkeen ja vereen.
Haha, täällä joku yksi kissavihaaja alapeukuttaa joka viestiä joka puoltaa kissaa :D Kylläpä se nyt kolahti itsetuntoon.
Itse laitoin pari kk sitten suhteen poikki miehen kanssa, joka pisti valinnan eteen: koirat tai hän. Valintaa ei tarvinnut edes miettiä: koirat. Ne olen ottanut omasta tahdostani vastattavaksi niistä kunnes kuolema meidät erottaa.
Tein muuten nuorena ja umpirakastuneena tässä asiassa todella typerän valinnan jota olen katunut aina. Annoin sukulaiselle koiran, parhaan ystäväni ja harrastuskaverini (toko, agility), koska mies vaati että luovun siitä, koska se estää meidän menoja ja matkoja. Itse olin aina ollut koti-ihminen mutta koska olin niin ihastunut, miehen perässä kiisin yöelämässä, ruokaravintoloissa, matkoilla, vaikka en niistä itsessään välittänytkään. Ajattelin että mies on sellainen löytö että en toista löydä jos nyt en pidä kiinni, joten luovuin koirasta. Tämä löytö osoittautui bipolaarihäiriöstä kärsiväksi, maniajaksoina sekakäyttäjäksi, krooniseksi pettäjäksi ja ties mitä. Vuoden yhteensä olimme yhdessä koirasta luopumisen jälkeen. Kylläpä kannatti hylätä uskollinen ystävä!
Kyllä niitä kissarakkaita miehiä on! Mun miehellä on ollut kissa yli 10 vuotta, mulla on 3 vuotias kisu ja kun muutettiin yhteen niin meidän kissoista tuli parhaat kaverit. Elämä on ihanaa.
Vaikka olenkin koiraihminen, niin en vois kuvitella vaativani puolison luopumaan lemmiksitään vuokseni
Ennen luopuisin toisesta kädestäni kuin kissastani. ♥