Nykyajan työpaikat ovat kuin vankiloita

Eihän sitä nyt kukaan oikeasti vertaa työelämäänsä jonkun jossain muussa maassa ja ties missä kamalissa oloissa elävän työhön. Minun työelämäni on muuttunut viimeisten 10 vuoden aikana todella paljon huonompaan suuntaan, eikä sitä muuta vaikka kuinka ajattelisin köyhän prostituutioon pakotetun ihmisen epäinhimillistä työ"elämää".

Ennen haaveilin ammatillisista saavutuksista, tunnustuksesta ja onnistumisen kokemuksista töissä. Nykyään haaveilen ensisijaisesti siitä että voisin vähentää työntekoa mahdollisimman paljon ja mielellään lopettaa sen kokonaan. Olen vasta nelikymppinen mutta haaveilen koko ajan eläkkeelle jäämisestä.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 20:08"]Joo, tiedän työpaikkoja, joissa esimiehet katsovat listasta, onko ruokatauko mennyt yli, alleviivaustussilla viivataan ylimenevät ajat, ja sitten joudun puhutteluun jos näitä tulee liikaa. Siis myös, jos edes 20 sekuntia yli... Ja tosiaan, matka ruokalaan jo kestää n. 10 min. suuntaansa, jonottaminen n. 10 min, ja takastulo 10 min... Eli se siitä syömisestä, kun työpisteestä kirjautumisesta, pitää viimeistään 30 min. kuluttua kirjautua sisään. Ja omia eväitä ei myöskään saa syödä omalla työpisteellä... Iso Pörssiyritys, markkinajohtaja alallaan Suomessa.
[/quote]

Sairasta! Kiinnostuisikohan Iltalehti tuollaisesta?

No jaa, ei se aina ennenkään ole ollut kaikilla sen herkumpaa. Äitini oli aikoinaan tehtaassa töissä, jossa vessassakin sai käydä vain ja ainoastaan kahvi / ruokatauolla. Sen voi arvaa, miten hyvin sinne kerkesi, kun vessaan oli menossa 40 naista samaan aikaan. Oppi kuulemma hyvän seurapiirirakon.

Toisaalta taas toinen tuttava muisteli kuinka iloisella kahdeksankymmentäluvulla he työpaikalla monta kuukautta suunnittelivat ja harjoittelivat työajalla pikkujouluihin ratkiriemukasta jouluesitystä. Kaikilla varmasti oli hauskaa, mutta kyllä sitä voi ihmetellä kuinka ihmeessä millään työpaikalla on ollut aikaa ja varaa maksaa palkkaa moisesta.

Jos ne on nykyään sellaisia, niin minkäslaisia luulet niiden sitten ennen olleen ? Et edes ymmärrä miten onnekas olet.... Mutta jos fyrkkaa riittää sulla ilman töitä, tai sossua, niin mikäs siinä sitten.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 20:13"]

Onneksi on vaihtoehto: ryhdy yrittäjäksi. Saat tehdä töitä, kun siltä tuntuu eikä kukaan kyttää.

[/quote]

Yrittäjät tekevät keskimäärin paljon enemmän töitä kuin tavalliset palkkatyöläiset. Yrittäjällä on koko ajan niskassaan myös tietynlainen huoli yrityksestään ja vastuu siitä. Palkkatyöläinen menettää työelämässä pahimmassa tapauksessakin vain työpaikkansa, mutta yrittäjä voi menettää paljon, paljon enemmän, jopa koko omaisuutensa.

[/quote]

Kerrankin joku tajunnut ja vielä monta yläpeukuttanut. Ei ole tässä taloustilanteessa helppoa yrittäjällä eikä palkansaajalla. Ehkä pitäisi löysätä tehokkuustavoitteista ja karsia elintasosta. Nyt kaikki haluavat maksimimäärän rahaa mahdollisimman vähällä vaivalla. 

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 20:36"]

Eihän sitä nyt kukaan oikeasti vertaa työelämäänsä jonkun jossain muussa maassa ja ties missä kamalissa oloissa elävän työhön. Minun työelämäni on muuttunut viimeisten 10 vuoden aikana todella paljon huonompaan suuntaan, eikä sitä muuta vaikka kuinka ajattelisin köyhän prostituutioon pakotetun ihmisen epäinhimillistä työ"elämää".

Ennen haaveilin ammatillisista saavutuksista, tunnustuksesta ja onnistumisen kokemuksista töissä. Nykyään haaveilen ensisijaisesti siitä että voisin vähentää työntekoa mahdollisimman paljon ja mielellään lopettaa sen kokonaan. Olen vasta nelikymppinen mutta haaveilen koko ajan eläkkeelle jäämisestä.

[/quote]

Tuo olisi voinut tulla omalta näppikseltäni.

- toinen nelikymppinen

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 20:13"]

Onneksi on vaihtoehto: ryhdy yrittäjäksi. Saat tehdä töitä, kun siltä tuntuu eikä kukaan kyttää.

[/quote]

Yrittäjät tekevät keskimäärin paljon enemmän töitä kuin tavalliset palkkatyöläiset. Yrittäjällä on koko ajan niskassaan myös tietynlainen huoli yrityksestään ja vastuu siitä. Palkkatyöläinen menettää työelämässä pahimmassa tapauksessakin vain työpaikkansa, mutta yrittäjä voi menettää paljon, paljon enemmän, jopa koko omaisuutensa.

[/quote]

Niin? Ja sitten porukka täällä valittaa kurjaa työntekijän kohtaloaan. Mikään pakkohan ei ole.

Miksi vaihtoehdoksi aina laitetaan yrittäjyys palkkatyöläiselle? Jos työpaikalla on joustamattomuutta, niin vedotaan siihen, että pitäisi pitää turpakiinni, tai ryhtyä itse yrittäjäksi. Vaihtoehdothan EIVÄT ole vain nämä kaksi, vaan se, että työntaja voisi joustaa, jos työntekijätkin joustavat! Tai jos työntekijät tekevät paljon työtä, ovat tehokkaita, tuottavat tulosta, niin voisipa sitä ihan arvostaa sitä työpanosta ja -taitoa ihan rahallakin, eikä vain entistä isommalla vaatimuslistalla... TÄMÄ on asian pointti!! Mikä ikävä kyllä jää monelta yksinkertaisemmalta ymmärtämättä. Suuri viisaus piilee sanonnassa ahnealla on paskanen loppu, lopultakin ahneelle käy paskaisesti niin se vain on!

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 20:36"]Eihän sitä nyt kukaan oikeasti vertaa työelämäänsä jonkun jossain muussa maassa ja ties missä kamalissa oloissa elävän työhön. Minun työelämäni on muuttunut viimeisten 10 vuoden aikana todella paljon huonompaan suuntaan, eikä sitä muuta vaikka kuinka ajattelisin köyhän prostituutioon pakotetun ihmisen epäinhimillistä työ"elämää".

Ennen haaveilin ammatillisista saavutuksista, tunnustuksesta ja onnistumisen kokemuksista töissä. Nykyään haaveilen ensisijaisesti siitä että voisin vähentää työntekoa mahdollisimman paljon ja mielellään lopettaa sen kokonaan. Olen vasta nelikymppinen mutta haaveilen koko ajan eläkkeelle jäämisestä.
[/quote]
Sama täällä. Työaika kirjataan, työhön tulemiset, lounaat, menot leimataan. Uutta työtä tulee koko ajan lisää ilman että mistään vanhasta luovutaan. Työaika pysyy kuitenkin sinä samana 100 %:na, Vaikka tehtävän määrä kasvaa. Tulostavoitteita ja seurantaa kiristetään yhä nopeampaan tahtiin.
Eläkeikäni nostettiin juuri sinne 67 vuoteen. Tuntuu täysin utopistiselta jaksaa tällä tahdilla sinne. Ajattelen, että lottovoitto on ainoa vaihtoehto selvitä tästä elämästä hengissä ja täyspäisenä - että juurikin pääsee työelämästä pois.
N40, maisteri, johtavassa asemassa

Minä en haaveile mistään eläkkeelle pääsystä. Olen kohtuullisen varma, että oma ikäpolveni ei tule vanhuuseläkettä näkemään koskaan. Paitsi sitten kun sairastuu niin paljon, ettei töihin enää pääse, ehkä pääsee johonkin kortistoon ja tappelemaan sairasrahoista tai sairaseläkkeistä.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 20:02"]

Enää ei myöskään palkata työntekijöitä työmäärään tarpeeksi. Aina on kiire, pitäisi osata hommat ilman perehdytystä, tai ihan pintapuoliselle pikaperehdytyksellä, mutta virheitä ei kuitenkaan saa tehdä, ja pitäisi opastaa asiakasta monimutkaisissa jutuissa, joista itselläsikään ei ole hajuakaan...

[/quote]

Koskaan ei ole tehty niin vähän työtä kuin nyt ihmiskunnan historiassa. Joten turha valittaa.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 20:17"]

Ja monissa työpaikoissa ei saa edes palkatonta lomaa. Mitä kun lapsi sairastuu, ja sairaus kestää pidemmän ajan? Mitä teet, jos et saa edes palkatonta, että pääset sairaalaan esim. tiettyinä päivinä?

Monista yrityksistä vain on tullut niin perhanan ahneita. Joustoa on vain työntekijöillä, ei työnantajilla. Palkankorotuksia ei saa, mutta johtotasossa on aivan ökyisot palkat, ja tulospalkkiot, vaikka olisikin tehnyt huonoja päätöksiä, firmalla menee huonosti. Säästöt eivät koskaan koske johtavassa asemassa olevia, joilla jo muutenkin hulppea palkka + edut.

[/quote]

Aina voit vaihtaa työpaikkaa. Hyvä työntekijä saa AINA uutta työtä.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 20:53"]

Miksi vaihtoehdoksi aina laitetaan yrittäjyys palkkatyöläiselle? Jos työpaikalla on joustamattomuutta, niin vedotaan siihen, että pitäisi pitää turpakiinni, tai ryhtyä itse yrittäjäksi. Vaihtoehdothan EIVÄT ole vain nämä kaksi, vaan se, että työntaja voisi joustaa, jos työntekijätkin joustavat!

[/quote]

Mistä tiedät, että työnantajasi voisi joustaa? Mistä tiedät ettei siellä johtoryhmän kokouksissa väännellä käsiä ja mietitä, miten ihmeessä sitä vielä vältyttäisiin irtisanomisilta?

SIKSI se yrittäjyys mainitaan vaihtoehtona. Kun sinä palkkatyöläisenä et voi tietää, millaista on istua siellä yrittäjän puolella. Paitsi jos menet itse kokeilemaan. Ei ole todellakaan herkkua olla vastuussa muiden ihmisten työpaikoista ja tehdä päätöksiä siitä, pyrkiikö säästämään kustannuksissa kurjistamalla työntekijöiden oloja ja valvontaa lisäämällä vai irtisanooko ennemmin osan (ketkä ja millä perusteilla?).

Miettikää joskus omaa napaanne pidemmälle. Teillä on sentään toisten ihmisten luomat työpaikat, joissa käydä. Teidän ei tarvitse miettiä, millä keinoilla niillä tekemillänne töillä saadaan rahaa sisään yritykseen riittävä määrä, jotta teidän palkkanne, lomanne, vanhemmuutenne, sairastamisenne ja eläkkeenne saadaan maksettua. Riittää että menette paikalle ja teette ohjeiden mukaan.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 20:17"]

Ja monissa työpaikoissa ei saa edes palkatonta lomaa. Mitä kun lapsi sairastuu, ja sairaus kestää pidemmän ajan? Mitä teet, jos et saa edes palkatonta, että pääset sairaalaan esim. tiettyinä päivinä?

Monista yrityksistä vain on tullut niin perhanan ahneita. Joustoa on vain työntekijöillä, ei työnantajilla. Palkankorotuksia ei saa, mutta johtotasossa on aivan ökyisot palkat, ja tulospalkkiot, vaikka olisikin tehnyt huonoja päätöksiä, firmalla menee huonosti. Säästöt eivät koskaan koske johtavassa asemassa olevia, joilla jo muutenkin hulppea palkka + edut.

[/quote]

Aina voit vaihtaa työpaikkaa. Hyvä työntekijä saa AINA uutta työtä.

[/quote]

Minä en uskalla vaihtaa työpaikkaa, koska kuvittelen sen olevan ojasta allikkoon. Kuvitelmani on muodostunut siitä, miten myös ystäväni kokevat tämän hetken työelämän yritysmaailmassa. 

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 20:17"]

Ja monissa työpaikoissa ei saa edes palkatonta lomaa. Mitä kun lapsi sairastuu, ja sairaus kestää pidemmän ajan? Mitä teet, jos et saa edes palkatonta, että pääset sairaalaan esim. tiettyinä päivinä?

Monista yrityksistä vain on tullut niin perhanan ahneita. Joustoa on vain työntekijöillä, ei työnantajilla. Palkankorotuksia ei saa, mutta johtotasossa on aivan ökyisot palkat, ja tulospalkkiot, vaikka olisikin tehnyt huonoja päätöksiä, firmalla menee huonosti. Säästöt eivät koskaan koske johtavassa asemassa olevia, joilla jo muutenkin hulppea palkka + edut.

[/quote]

Aina voit vaihtaa työpaikkaa. Hyvä työntekijä saa AINA uutta työtä.

[/quote]

Minä en uskalla vaihtaa työpaikkaa, koska kuvittelen sen olevan ojasta allikkoon. Kuvitelmani on muodostunut siitä, miten myös ystäväni kokevat tämän hetken työelämän yritysmaailmassa. 

[/quote]

Sitten on turha valittaa. Rohkeat ja ahkerat ansatsevat parhaimmat asiat tässä maailmassa. Pelkurit ja laiskat jäävät aina pohjalle.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 21:15"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 20:17"]

Ja monissa työpaikoissa ei saa edes palkatonta lomaa. Mitä kun lapsi sairastuu, ja sairaus kestää pidemmän ajan? Mitä teet, jos et saa edes palkatonta, että pääset sairaalaan esim. tiettyinä päivinä?

Monista yrityksistä vain on tullut niin perhanan ahneita. Joustoa on vain työntekijöillä, ei työnantajilla. Palkankorotuksia ei saa, mutta johtotasossa on aivan ökyisot palkat, ja tulospalkkiot, vaikka olisikin tehnyt huonoja päätöksiä, firmalla menee huonosti. Säästöt eivät koskaan koske johtavassa asemassa olevia, joilla jo muutenkin hulppea palkka + edut.

[/quote]

Aina voit vaihtaa työpaikkaa. Hyvä työntekijä saa AINA uutta työtä.

[/quote]

Minä en uskalla vaihtaa työpaikkaa, koska kuvittelen sen olevan ojasta allikkoon. Kuvitelmani on muodostunut siitä, miten myös ystäväni kokevat tämän hetken työelämän yritysmaailmassa. 

[/quote]

Sitten on turha valittaa. Rohkeat ja ahkerat ansatsevat parhaimmat asiat tässä maailmassa. Pelkurit ja laiskat jäävät aina pohjalle.

[/quote]

Olen ollut se, joka on vetänyt opiskeluissa stipendit parhaiten menestyneenä. Olen saanut aina töitä enkä ollut päivääkään työttömänä. Olen rakastanut työtäni, nauttinut haasteista, edennyt uralla, saanut projekteja, alaisia jne. Mutta nyt on stoppi. Rätti on väännetty kuiviin. Työstä on kadonnut ilo. Se on puurtamista. En usko, että naapurifirmassa on sen auvompaa. Haluaisin vaan tehdä töitä samanlaisessa ilmapiirissä kuin 15-20 vuotta sitten. Tai sitten olla rauhassa ja nauttia elämästäNI. 

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 20:25"]

Olen jo maisteri, ja ihan hyvissä töissä, mutta ei se pelasta tältä vankilafiilikseltä. :)

ap

[/quote]

Jos sulle ei natsaa, mä voin tulla sun paikalle. T. työtön tohtori

Meidän työpaikalla jopa seura ruokkiksella on rajattu; kaverin kanssa ei saa mennä, koska työaikaa ei saa käyttää juoruiluun. Meitä on 27n hengen ryhmä, ja ruokkiksen saa pitää aina 6 ihmistä kerrallaan.

Tyypillistä. Tämän päivän työoloista tai ilmapiiristä ei saa valittaa, koska 1. ryhdy ite yrittäjäksi tai 2. Korea (tai mikä tahansa muu äärivaihtoehto). 

Minusta isoin ongelma on se, että työntekijä ajetaan tänä päivänä aivan loppuun, ja vielä ylikin. Ala toisensa jälkeen kilpailutetaan aivan pilalle, ja työntekijän pitäisi yltää entistä pienemmällä työajalla ja/tai palkalla entistä suurempiin tuloksiin. Työntekijöitä vähennetään, mutta työmäärä ei vähene. Ja sitten ihmetellään, kun työn laatu ei olekaan sitä, mitä pitäisi: rakennukset homehtuvat ennen aikojaan, siivouskohteet eivät olekaan siistejä, deadlinet ylittyvät... Missä vaiheessa ymmärrettäisiin, että yhden ihmisen jaksaminen ei ole mikään loppumaton lähde? Vai onko tosiaan tarkoitus, että työntekijän tulee uhrata itsensä täysin työnteolle? 

Puhun osa-aikatyöläisenä ja tarkemmin mainiten nollasopimuslaisena. Käytännössä työnantaja ei ole sitoutunut minuun juuri lainkaan, mutta minä olen käytännössä aina tavoitettavissa. Minulle saattaa tulla puhelinsoitto mihin kellonaikaan tahansa, millä varoitusajalla tahansa, ja palkkani riippuu täysin siitä, olenko saatavilla. Toisin sanoen minä olen 24/7 valppaana ja rukoilen, että tulisi edes jonkinlaiset tunnit. Ja vaikka minun tuntini ovat pahimmillaan äärimmäisen vähäiset, omiin lomiin suhtaudutaan äärimmäisen nuivasti. Tunteja on niin tipoittain, että olen aina sidottu työkohteisiini, mutta oikeasti vapaa en ole. Puhumattakaan siitä, että pystyisin palkallani itseni elättämään. 

P.S Olin vedota myös siihen, että olen korkeakoulutettu. Sitten aloin ihmetellä, että onko vain korkeakoulutetuilla oikeus vaatia inhimillisiä työoloja? Eikö ammattikoulupohjalla työskentelevällä ole oikeutta inhimillisiin työoloihin ja työtahtiin?

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 20:36"]Eihän sitä nyt kukaan oikeasti vertaa työelämäänsä jonkun jossain muussa maassa ja ties missä kamalissa oloissa elävän työhön. Minun työelämäni on muuttunut viimeisten 10 vuoden aikana todella paljon huonompaan suuntaan, eikä sitä muuta vaikka kuinka ajattelisin köyhän prostituutioon pakotetun ihmisen epäinhimillistä työ"elämää".

Ennen haaveilin ammatillisista saavutuksista, tunnustuksesta ja onnistumisen kokemuksista töissä. Nykyään haaveilen ensisijaisesti siitä että voisin vähentää työntekoa mahdollisimman paljon ja mielellään lopettaa sen kokonaan. Olen vasta nelikymppinen mutta haaveilen koko ajan eläkkeelle jäämisestä.
[/quote]

Veit sanat suusta.