Neuvokaapas murkkua, kun ei se äitiä usko

Hyvistä käsitöistä maksetaan huimia summia.



Ei se lukio autuaaksi tee ja takaa sitä, että rahaa tulee. Ammattikoulussakin käydään yleissivistäviä opintoja.



Olen sitä mieltä, että anna pojan pysyä omassa päätöksessään. Ihan täysjärkinen päätös tuo onkin.

ja toinen juuri puuseppälinjalle ammikseen enkä kyllä ole poikia mihinkään suuntaan painostanut vaan he ovat itse tehneet valinnat.



Minulle on tärkeintä että lapsistani kasvaa onnellisia ihmisiä, ei raha eikä maine. Nyt sitten jännään miten tekee seuraavat kun kaksi on vielä yläasteella, mutta lukioon en heitä painosta vaikka mieheni kanssa meillä molemmilla on akateeminen tutkinto.



Koristepuuseppä on hyvä ammatti!!!

jos äiti ei suostu edes myöntämään olevansa edes EHKÄ väärässä. et sinä siellä lukiossa joudu pänttäämään jotain aivan turhia asioita joita ilmankin pärjää ihan hyvin.



samanlainen tapaus kuin oma äitini. en voinut hänen mielestään muuta kuin epäonnistua kun en mennyt lukioon ja kas kummaa: oli väärässä!

minut lukioon koska se ei mua kiinnostanut,siihen aikaan toki kaikki pyrkivät lukioon--ainoastaan meitä oli 2 jotka lähtivät ammattikouluun. Olen tyytyväinen ratkaisuuni.



Oma poikani on päättämässä peruskoulua ja saa kyllä itse tehdä omat valinnat,toki niistä vanhempien kanssa keskustellaan.

Miten hänen lukuaineensa ovat sujuneet, entäpä taideaineet?



Minusta sinä teet hallaa teidän väliselle suhteellenne pakottamalla lapsen lukioon. Lapsella (myös 15v:llä) on oikeus tehdä valintoja omaan elämäänsä liittyen. Jos lapsi haluaa koristepuusepäksi, niin se on kunniallinen ammatti, ja ehdottomasti sinun tulee häntä siihen kannustaa. Sen sijaan lukiosta ei mitään ammattia saa, ja monille lukio on todellista pakkopullaa. Eikä se edes avaa välttämättä niin monia ovia jatkokoulutukseenkaan, mihin ei pääsisi ammattikoulun jälkeen.



Minulla on työkaveri, joka meni peruskoulun jälkeen ammattikouluun. Sieltä valmistuttuaan tuli töihin yliopistolle ammattiaan vastaaviin hommiin. Työskenneltyään noin 10 vuotta, hän luki iltalukiossa itsensä ylioppilaaksi. Sitten pyrki ja pääsi samaan yliopistoon opiskelemaan, jossa on ollut töissä. Hän valmistunee maisteriksi muutaman vuoden kuluttua, ja ainakin tähän mennessä on suorittanut opinnot todella hyvillä arvosanoilla.



Meille jokaiselle on omat urapolkunsa, ja ne on itse valittava. Toki vanhemmat neuvovat ja ohjaavat, mutta pakottamisella ei saavuteta muuta kuin katkeruutta ja välien viilentymistä.

kertoi vararehtori vanhempien toimikunnan kokouksessa.



Nuoret hakee jatko-opintoihin netin kautta nykyään ja se tapahtuu ysin keväällä.



Kyse on nuoren tulevaisuudesta ja hän tekee päätökset siitä ei suinkaan vanhempi.

Toki asiasta on syytä keskustella jo yläasteen alettua mitä tulevaisuudessa tahtoo tehdä.



Meillä ainakin tyttäret ovat ilmittaneet että tahtovat valkolakin, saas nähdä muuttuuko mieli.

Täällä yksi lukion ja Ammattikorkean käynyt Tradenomi.



Opintovelkaa on, osa maksettu, mutta kun EI OLE TÖITÄ ylioppilaslakista ja ylemmästä koulutuksesta huolimatta! Eli kyllä sitä voi köyä olla insinöörinkin papereilla.

mieltä. Vähän oot turhan jääräpää. Ja siinä ei oo mitään pahaa jos raha ei sun pojalle ykkös asia elämässä. Onko sulle oikeasti tärkeämpää että poika menestyy kuin että se viihtyy työssään?

Lukion käynnistä ei ole kuin haittaa jos se ei oikeasti kiinnosta! Minun vanhempani pakottivat minut lukioon ja käteen tuli alle seiskan keskiarvon todistus ja C:n yo-paperit. Arvaappas mennäänkö näillä jatko-opintoihin EDES ammattikouluihin. Ja tiedostathan että ammattikouluihinkin periaattessa saa hakea vain yo-linjalle, joita on sitten erittäin rajoitetusti ja aloituspaikkojakin on aina vain muutama. Tietysti erityisjärjestelyillä voi löytyä opiskelupaikka normilinjaltakin, mutta se on sitten asia erikseen.



Itse kärsin yhä edelleen lukion papereista (eikä kärsimystä vähennä se, että tiedän vian olevan tasan siinä ettei opiskelu kiinnostanut, ei siinä ettenkö olisi lukemalla siellä pärjännyt. Lukion aikana luin tasan yhteen kokeeseen eka vuonna, kirjoitukset heitin läpi lonkalta) siinä että jatko-opintoihin pääseminen on haastavaa. Olen käynyt siis ammattikoulun lukion jälkeen, tehnyt töitä ja tienannutkin kiitettävästi, mutta alanvaihto kiinnostaisi. Ei auta kuin hommata avoimen koulutuksen kautta opintopisteitä ja yrittää sitä kautta.



Mutta pakottamalla voit olla varma että saat vaan vihat niskoillesi, vuosiksi ja vuosiksi eteenpäin.

Että puusepillä ei olisi töitä? Soitapa kuule jollekin puusepälle ja kysele miten menee.. yritin tuossa ruokapöytää tilata, niin toimitusaika on 4-6kk!!!! Että silleen, neljä jalkaa ja taso päälle. Hinta melkein 3 tonnia...



Ja totuus on se, että nyt on kyse POIKASI elämästä, ei sun. Ja toinen juttu: mikä tahansa työ, mistä on innostunut, lyö leiville. Koska kun olet innostunut, olet hyvä ja teet kassaa siinä sivussa. Aikoinaan oli muuten niin, että lukion jälkeen oli ammattikoululinjoille lähes mahdotonta päästä, mutta amiksen jälkeen on lukion ovet vielä ihan sepposen selällään kelle tahansa.

Mutta kyseessä on kuitenkin 15-vuotiaan oma elämä, jossa 15-vuotias saa tehdä omat ratkaisunsa. Nykyään useat opiskelee peruskoulun jälkeen äkkiä jonkun ammatin ja aloittavat vasta sitten "oikeasti" suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Aikaa on, 25-30-vuotiaana ehtii varsin hyvin aloittaa oikeat opinnot. 15-vuotiaana ei tehdä lopullisia ratkaisuja tulevaisuuden suhteen.

Joten aikaa on.

Mutta tämä puuseppäajatus on nyt ollut hänellä jonkinlainen päähänpinttymä muutaman kuukauden ajan ja minä haluaisin nyt jo hyvissä ajoin pohjustaa sitä lukioon menoa.

Poika ei ole erityisemmin kätevä käsistään, eikä meillä ole kotona edes mitään verstasta, missä voisi harrastaa puutöitä. Keksinyt ihan vaan omasta päästään, että tuopa kuulostaisi jännältä.

Joten edelleenkin kysyn, että tällaisillako perusteilla arvon palstalaiset todellakin antaisivat lastensa tehdä tulevaisuuttaan koskevia päätöksiä? Olen vilpittömän hämmästynyt.



t.ketjun aloittaja

suorittaa sen ammattitutkinnon yhteydessä myös yo-tutkinnon.

Jos lukeminen ja koulussa pärjääminen ei ole tuottanut vaikeuksia, niin lukion suorittaminen ammattitutkinnon yhteydessä on todella järkevä vaihtoehto.



Siinä hyvänä puolena juuri se, että nuori saa nopeasti ammatin ja varmasti myös sillä aikaa varmuuden, että onko se koristepuuseppä se oma juttu vai ei. Jos ei, niin hänellä on valmiina yo-tutkinto, jolla voi taas hakea opiskelemaan vaikka minne.



Anna pojan siis mennä ammatikouluun, mutta kehoita häntä ottamaan selvää siitä kaksoitutkinnosta. Siinä ei kukaan häviä ja poika voittaa sen, että pääsee sinne puuseppätutkintoonkin.



Pelkkä lukio vie kuitenkin sen 3 vuotta ja sen jälkeen päälle useamman vuoden varsinaisen ammatin luku. Jos päätä riittää, niin tuossahan on mielestäni todella hyvä vaihtoehto.



Itse olen mennyt aikoinaan lukioon, koska ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Sen jälkeen kävin lyhyen taidelinjan ja luin lähihoitajaksi. Päivääkään en tehnyt lähihoitajan töitä vaan sain äitiysloman aikaan otin selvää tietotekniikan koulutuksesta. Lähdin äitiysloman jälkeen ammattikouluun ja opiskelin tietotekniikan tutkinnon. Sen jälkeen hain ammattikoulun papereilla ammattikorkeaan tietotekniikan insinööriksi ja pääsin. Nyt olen siis tietotekniikan insinööri ja ihan hyvissä hommissa.



Mutta paljon lyhyemmällä reitilläkin olisin voinut tähän ammattiin päästä, näin myöhemmin ajateltuna. Menihän siinä opiskellessa monta vuotta "hukkaan" ja rahaa paloi, etenkin kun olen joutunut ottamaan opintolainaa ja vanhemmat eivät ole voineet auttaa minua rahallisesti.



Järkevintä minun kohdalla olisi ollut mennä heti peruskoulusta suoraan ammattikouluun (jota jo silloin haaveilin, mutta minulle sanottiin, ettei tytöt voi mennä tekniselle alalle). Ammattikoulun jälkeen olisin hakenut ammattikorkeaan ja olisin voinut lukea ihan samalla tavalla insinööriksi. Minulle oli todella paljon hyötyä ammattikoulusta, etenkin käytännön osaamisen kannalta, jota kautta oli sitten taas helppo ymmärtää itse teoriaosuudet. Tosin ihan samaa teoriaa oli myös paljon jo ammattikoulussa ja senkin vuoksi monet asiat olivat minulle helpompia kuin suoraan lukiosta tulleelle.



Olisin siis valmistunut 7 vuodessa insinööriksi, kun nyt minulta meni aikaa seuraavasti:

- 3 vuotta (lukio)+1 vuoden miettimistauko+ 1 vuoden taidelinja+ 2 vuoden lähihoitajatutkinto+2 vuoden tietotekniikan tutkinto amiksessa+4 vuoden insinööriopinnot. Eli tekeekö se yhteensä 13 vuotta eli melkein tuplasti enemmän kuin jos olisin vain kuunnellut omaa tahtoani tuossa ammatinvalinnassa. Puhumattakaan, että miten paljon minulta jäi tienaamatta noina 6 vuotena.

Minäkin vaadin murkkuna päästä ammattikouluun (oikeestaan ihan vaan siksi, että äiti oli sitä vastaan). Äiti ei antanut asiassa periksi ja onneksi ei - sovittiin, että voin käydä sen haluamani ammattikoulun sitten lukion jälkeen, jos se vielä himotti. Ei himottanut todellakaan vaan jatkoin ammattikorkeaan, sain hyväpalkkaisen työn ja nyt asun keskellä Eurooppaa.



Ihan oikein teet kun kokemuksen syvällä rintaäänellä ohjeistat nuorta käymään sen lukion. Nykypäivänä kun ei ilman opintoja työelämässä hirveän pitkälle pötki.



Ja P.S. Mun serkku luki itsensä lukion jälkeen korusepäksi, vaan eipä sekään mitään töitä löytänyt ja harrastemielessä koruja tekee. Ammattikorkeaan päätyi hänkin sitten ja nyt saa leivän pöytään.



Että Herra Murkku, kuuntelehan ihmeessä sitä äitiäs, koulut on käytävä. Kun käyt lukion, se avaa sulle aivan valtavasti ovia eikä se koristesepän ovikaan ole lukionjälkeenkään kiinni jos sitä vielä haluat, päin vastoin, olisit korkeammin koulutettu ja saisit ehkä enemmän liksaakin jos työtä löydät. Ja jos ei työtä löydy, niin lukion jälkeen pääset AMK:ihin ja yliopistoihin jos sieltä löytyy joku muu kiinnostava ala. Kannattaa olla hyvät eväät kun työelämään lähtee, kilpailu on muutenkin kovaa kun niin monella on hyvät tutkinnot takataskussa. Lukioon mars!

alalle jossa tehdään käsin. Puu- ja teknisissätöissä arvosana aina 10.

että jotku osaa olla ärsyttäviä. jos mun äiti ois pakottanut munt lukioon niin en todellankaan olisi käynyt sitä!!!!!!!!!!!

voi käydä sen alan josta on kiinnostunut ja kysy sitten halauuko lukioon...

niin tyhmää on toista pakottaa jos toinen ei halua.. kuvitteleppa omalle kohalles että joku pakottaa sinut sinne josta et todellakaan tykkää.

ei aina kannata olla omaa napaa ajattelemassa.!!!

voi etttä savuaa oma pääni ku ajattelenkin sinun poikaasi. onneksi minulla ei ollut tollanen äiti!

t.ei lukiota käynyt

Eli sinulla äitinä vielä vastuu lapsen valinnoista, poikaakin voisi myöhemmin harmittaa kun ei tullut lukiota käytyä.



Ammattilukio tai sitten vaan lukio+ ammattikoulu sen jälkeen jos siltä tuntuu.



Tuossa iässä vielä nuo haaveet kerkiävät vaihtua, minäkin olin niiiin kokkilinjalle lähdössä että oksat pois. Sitten kun se paperi piti oikeesti täyttää, niin lukion ruksasin kuitenkin.

Älä aloita mitään jatkuvaa jankutusta, joka saa sen murkun entistä kovemmin vastustamaan sun ehdotuksia. Sanot sille että yrittää kesän aikana jollekin leirille tai nuorisotoimintaan, jossa voi vähän kokeilla niitä puusepänkin hommia, niin näkee onko se se oma juttu. Selvittelet myös noita kaksoistutkintomahdollisuuksia ja annat sille esitteitä luettavaksi.



Tässä on vielä melkein vuosi aikaa. Anna sen ajan kulua ja yritä pysyä semmoisissa väleissä, että lapsi kuuntelee sinua ensi keväänä...

Joten aikaa on.

Poika ei ole erityisemmin kätevä käsistään, eikä meillä ole kotona edes mitään verstasta, missä voisi harrastaa puutöitä. Keksinyt ihan vaan omasta päästään, että tuopa kuulostaisi jännältä.

t.ketjun aloittaja

Oletko selvittänyt keskiarvoja, joilla yleensä on pojan haluamalle linjalle päässyt ja millaiset valintakokeet niihin on.

On nimittäin helpompaa päästä lukioon (huippulukiot tietysti pois lukien) kuin suositulle amislinjalle.

lasten kavereista löytyy useampi näitä, jotka vanhemmat ovat painostaneet/pakottaneet jollekin tietylle opiskelulinjalle. On yksi puolipakolla lukiota käytä, jolta odotetaan erinomaisia tuloksia, joita pojalta ei heru. On yksi kaksoistutkintoa lukeva, joka olisi halunnut vaihtaa tavalliseen lukioon, kun kaksoistutkinto on aika rankaa, mutta vanhemmat eivät antaneet.



On myös kavereita, joita on "pakotettu" esim. ottamaan saksan kieli.



Yhdenkään kohdalla en koe, että tämä painostaminen olisi tuonut mukanaan mitään hyvää, ennemminkin katkeruutta.



Ymmärrän painostuksen, jos nuorella ei ole mitään selvää ajatusta opiskelusta, jotainhan sitä on tehtävä. Mutta jos pojalla on selvä linja, mille haluaa, ja varsinkin jos tämä ei ole mikään hetken päähänpisto, niin antaisin ilman muuta tehdä niinkuin tahtoo.



Puhut "vikasuunnasta" ja "ei ole tullut vielä yhtään menestyvää koristepuuseppäyritystä vastaan". Mitä vikasuuntaa poikasi valitsemassa ammatissa on? Mikä menestymisen pakko itseäsi painaa, eikö tärkeämpää olisi, että on mieleistä työtä ja onnellinen, kuin että "menestyy"?



Nykyaikana on niin paljon mahdollisuuksia opiskella lisää tai ihan eri alaa sitten aikuisenakin, että jos jossain vaiheessa valinta kaduttaa, mahdollisuuksia kyllä on. Voihan se lukiokin alkaa kaduttaa, jos ei pääsekään ajattelemaansa työhön kiinni.