Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Neuvokaapas murkkua, kun ei se äitiä usko
06.04.2009 |
Meillä on ny semmoset sembalot ollu jo jonkin aikaa menossa, että alta pois...
Lapsi on päättänyt, ettei mene lukioon, vaan haluaa ammattikouluun. Sinne sitten vielä alalle, jossa työllisyystilanne on olematon. Ja jos töitä löytyisikin, niin palkkaa ei.
Ja kun minä olen sitä mieltä, että se lukio olisi käytävä ja jos vielä senkin jälkeen tekee alalle mieli, niin siitä vaan sitten.
Kannastani en aio luopua, olen oikeastaan aivan satavarma, että olen oikeassa.
Lukion käynti itsessään ei tälle herralle ongelmaksi koituisi, koulussa ei ole milloinkaan ollut vaikeuksia.
No niin, se missä te voisitte minua auttaa, olisi kertoa, että miltä se sitten oikeasti tuntuu, kun ei töitä löydy ja rahat on lopussa. Kun minä sanon lapselle, että se ei ole kauhean kivaa,niin poika sanoo, että mistäs tiedät, sullahan sitä rahaa on... Eikä siinä auta kertoa, että kyllä aitikin on opintovelkoja maksanut, miehenalku kun ei ollut silloin vielä maisemissa. Nyt on tottunut sitten tähän keskiluokkaiseen elämäntasoomme ja saanut päähänsä, että ei rahalla nyt niin kauheasti ole väliä. Eeeeeh, voi että tätä meidän poikaa.
Kiitos avusta jo etukäteen.
P.S se ammatti olisi koristepuuseppä
Kommentit (63)
Siinäpä se ongelma juuri piileekin, olen jo saanut selville, ettei poika oikeasti paljoa ymmärrä, että mitä oikein meinaa. Uskoo, että puuseppä tekee täysin vapaavalintaisesti kaikkia kivoja juttuja, mitä haluaa ja jos ei ole töitä, niin ei se kuulemma niin paljoa haittaa. Rahalla kun ei kuulemma ole niin paljoa merkitystä.
Tunnen lapseni ja huomaan kyllä, että kyseessä on enemmänkin murrosiän kapina ja haaveilu.
Onneksi on kuitenkin vielä hieman aikaa keskustella näistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanonpa nyt minäkin, että ei sinne lukioon kannata mennä, jos ei kiinnosta. Itse menin, lukeminen ei kiinnostanu. Poissaoloja oli joka jaksossa paljon. En tehnyt juuri koskaan läksyjä. Tunneilla pelasin pelejä. Oli todellakin yhtä pakkopullaa se touhu. No, jäi siitä käteen todistus 7 keskiarvolla ja C:n yo-paperit. Että näin. Voit varmaan arvata, olenko päässyt mihinkään opiskelemaan noilla papereilla! En tule koskaan pääsemään unelma-ammattiini, koska olin laiska silloin kun ei olisi saanut olla.
Ja mitä yleissivistykseen tulee, niin mulla se on aika olematon. Mieheni taas on käynyt ammattikoulun ja loistaa fiksuudellaan :) Että ei se yleissivistys oo sen lukion ansiota!
Mutta niin, siihen itse asiaan. Älä tuputa äläkä pakota! Voisin kuvitella, että poikasi tekee tämän osaltaan sinun kiusaksi! Tietää miten paljon haluat hänen menevän lukioon ja hänpä tekee täysin päinvastoin! Teillä on vuosi aikaa, anna pojan haaveilla. Koittakaa yhdessä etsiä eri vaihtoehtoja, todennäköisesti löytyy jotain mielenkiintoisempaa kuin se puuseppä :)
Alue: Aihe vapaa
Älä painosta liikaa. Itse halusin puusepäksi aikanaan, mutta menin lukioon osin "yleisen painostuksen" takia. No, sen jälkeen pääsin opiskelemaan, mutta kesken opintojen syntyi eka lapsi ja siihen ne opinnot jäi. Jos olisin opiskellut puusepäksi, minulla olisi jo valmis ammatti ja kenties työpaikkakin... Ei sitä tiedä miten elämä vie, jos hän on lahjakas, löytyy todennäköisesti töitäkin. Ja pääseehään a-koulusta opiskelemaan eteenpäinkin, mutta se on bonusta jos on jo ammatti pohjalla saa esim. työttömyyskorvausta ihan eri lailla kuin joku lukiolainen (joka ei siis sitä saa muuta kuin harjoittelun ajalta).