Kolmen lapsen kanssa vaikeaa?

tukeudun siihen ajatukseen. :)



-kolmatta odottava rv 24

Ensimmäiseksi onnittelen sinua raskaudesta =)



Olen kolmen lapsen yh-äiti ja voin käsi sydämellä sanoa, että ei tämä vaikeaa ole. Tietysti on omat hankalat hetkensä, mutta meillä on mennyt ihan hyvin. Hyvää Juhannusta! =)

Meillä oli tosi rankkaa toisen lapsen syntymän jälkeen, kun lapset syntyivät alle 2 vuoden ikäerolla. Kolmas lapsi syntyi, kun esikoinen oli 6 ja keskimmäinen 5 vuotta. Nyt on ollut tosi helppoa ja mukavaa! Isommista lapsista on ollut paljon apua äidille ja iloa vauvalle. :)

Olin jo aivan epätoivoinen ja pohdin eniten taloudellista puolta. Asunnon vaihto on aivan pakollinen, pikku kolmioon emme mahdu. Ehkäpä sitä pitää vaan yrittää ajatella positiivisesti. Emme ole mikään varakas perhe eli ns.perusduunareita ollaan...

Minun lapseni ovat nyt 9v, 8v ja 5v.. Isompikin koti voisi olla, mutta hyvin ollaan pärjätty. Keskimmäisellä lapsella on kehitysvamma ja epilepsia, joten sairaalassa saadaan aina ajoittain olla, mutta sekin on vain elämää. Kyllä kaikesta selviää =)

Meillä kolmas vauva oli ihana, nautimme koko perhe hänestä! Me asuimme myös kolmiossa ja hyvin tultiin toimeen otettiin vain ylimääräisiä tavaroita pois nurkista ja vietiin lahjoituksiin. Tuo ilopilleri ei eläämäämme muuttanut kuin positiivisempaan suuntaan!

Itsellä uhkarohkea määränpää tehdä kolmas putkeen ilman ehkäsyä välissä, eli n. 1,5 vuoden ikäerot kaikilla, joka meinaa mahd. 3 alle 3 vuotiasta hetkellisesti.. vauva aika varmasti tulee olemaan rankkaa mutta lasten kasvaessa niistä on iloa toistensa seurana ja leikkikaverina :)

Meille on nyt tulossa ylläriviides. :)

ja aina luvannut olla äidin vauva.

Meillä lyhyin ikäeroin neljä lasta, ja erittäin tyytyväisiä ja onnellisia ollaan!



Pikkukolmiosta muutettiin vanhaan halpaan okt:oon (4h) kun kolmas oli vauva. Auto vaihdettiin tila-autoon, kun neljäs oli vauva. Rahat riittää, kun ei ahnehdi liikaa, meillä minä kotiäitinä ja mies keskituloinen, mutta silti on välillä varaa ylellisyyteenkin.



Lapset on elämän suola ja sokeri, takaavat onnellisuuden paljon varmemmin kuin maallinen (katoava) mammona.

Meillä molemmissa väleissä n. 2,5 v ja tosi hyvät välit.



Kaksi vanhinta osaa leikkiä oikeasti kahdestaan, leikkejä, joten viihdyttävät hyvin toisaan esim. imetyksen aikana.

Vaikeampaa se on ku on vaan se yksi siinä, joka kaipaa seuraa juuri kun vauva tarvii huomiota.



Vauva tykkää seurata isompien leikkejä. Nauraa aina nähdessään sisaruksensa.



Isompana se kolmas ei muuta mitään. Eletään jo lapsiperhe-elämää, vauva oppii rytmiin nopeasti.



Ruokamäärät ei oikestaan muutu.

Kolme lasta myös matkustelee kuten kaksikin, vaikka täällä muuta väitetään. Toki sitten oikein isoina ei esim. hotellihuoneeseen mahdu, mutta voihan sitä sitten vaikka matkailla matkailuautolla tai vuokrata mökin.

Kolme lasta sijottuu tavalliseen hotellihuoneeseen, kaksi lisävuodetta ja yksi vanhempien sänkyyn.

Samoin laivahyttiin, ihan tavalliseen mahtuu hyvin.



En mä ainakaan mitään ikävää ole huomannut, päin vastoin.

Nyt meille on neljäs tulossa.

Onhan se rankkaa, mutta sen arvoista, enkä päivääkään vaihtaisi pois. On hienoa kun lapsilla on seuraa toisistaan ja oppivat jakamaan. Omalla positiivisuudella pääsee jo pitkälle.

ja nuorempi 3v. Aika isot ikäerot siis on ja siten ei niin vaikeaa varmaankaan olisi. Ainoa huoli on tuo asumisen kalleus täällä pääkaupunkiseudulla. Hauskaa tosin, meillä ei edes mahdu pinnasänky enää makuuhuoneeseen, joten jotain olisi tehtävä;)



Ap

ja musta alkaa sen takia tuntumaan, että tätä pikkulapsiarkea on nyt ollut jo ihan riittämiin... ;)esikoinen täyttää kohta 10 v. "esimurkku", keskimmäinen on 5 v. ja nuorimmainen 1,6 vuotias "pikku-uhmis" Nuorimmaisen vauva-aika meni vielä ihan ok ja vauva oli ihana ja kaikki hoiti...mut nyt on sit sellanen vaihe, että tuntuu että koko ajan saa olla siivoamassa. 5 v. poitsulla on suurinpiirtein sammakoita ja kuusenkäpyjä ja havunneuloja housunpunteissa ja taskuissa ja tuo 1, 6 v. riiviö sotkee muuten vaan kulkeissaan joka paikan ;)



Mutta joo, periaatteessa olen sitä mieltä, että on kiva kun lapsilla on sisaruksia. meillä vaan on vähän turhat isot ikäerot, mutta elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee... ;)

kunhan muistaa pitää kuria ja olla johdonmukainen.



Nykymittapuulla kolmelapsinen perhe on jo "suurperhe", vaikkakin kolmas lapsi alkaa olla yleisempi ja yleisempi juttu.



Positiivista on että lapset oppivat sosiaalisemmiksi, odottamaan vuoroaan, puheen- ja taitojen kehitys on nopeampaa kun toinen lapsi näyttää mallia. Esimerkin voima on uskomaton.



Sisarukset ovat tärkeitä toisilleen, vaikka vanhempasi oletettavasti kuolevat, et jää yksin vaan vierelläsi on aina läheinen.

aika iisiä vielä. Vasta viidennen kohdalla alkoi tuntua, että on vähän säpinää. Siihen lopetinkin sitten lapsenteon.

viiden kanssa aika iisiä vielä. Vasta seitsemännen kohdalla alkoi tuntua, että on vähän säpinää. Siihen lopetinkin sitten lapsenteon. Tai no kyllähän se iltatähti pitää vielä saada!

mutta itselleni kyllä särähtää korvaan tuo mitä moni hokee että "kolmas lapsi ei muuta mitään". Tottahan se nyt jotakin muuttaa. Jokainen lapsi tarvitsee yksilöllistä huomiota ja aikaa. Onhan se nyt enemmän kolmelle kuin kahdelle, mihin vanhempien aika menee. Tai vaikka murrosikäisten ruokakulut: kyllä kolme aikuisen annosta vaan tuntuu kukkarossa enemmän kuin kaksi.

Itse opin vasta kolmosen kanssa nauttimaan vauva-ajasta ja siksipä toivottiin meille vielä neljäskin... :0)

Kyllähän kolmas kaikenlaista muutti, mutta ihan rehellisesti ainakaan toistaiseksi ei juuri mitään huonompaan suuntaan.



Joku tossa ylempänä sanoo, että kolmelle riittää vähemmän aikaa kuin kahdelle. Niinhän se matemaattisesti menee, mutta aina ei tunnu siltä. Nimittäin kun lapsia oli kaksi, molemmat kilpailivat täysillä äidin huomiosta. Nyt, kun heitä on kolme niin yllättäen aikani kuitenkin riittää heille paremmin, koska kun kahdella leikit sujuvat hyvin niin hyödynnän tilaisuuden ja teen jotain kahdestaan kolmannen kanssa.



Muutenkin kolmonen tasapainotti perhettämme, kun lapset voivat vähän valita huvittaako leikkiä yksin vai kaverin kanssa, jos yksi ei suostu lautapeliin niin toinen saattaa suostua, jne. Riidat vähenivät.



Me asumme kolmiossa, tilavassa tosin, neliöitä on sata, mutta makuuhuoneita vain kaksi ja toinen niistä tosi pikkuinen. Pinnasänky mahtui meidän huoneeseen, kun työnsimme parisängyn vasten seinää. Nyt lapset ovat kaikki kolme samassa huoneessa, isot kerrossängyssä niin lattiatilaa jää enemmän. Asuntoa on kyllä tarkoitus vaihtaa parin vuoden sisään, autoa ei.



Liikkeelle lähteminen on hitaampaa ja aikatauluissa enemmän sumplimista. Silti plussan puolella ollaan, todellakin. Onnea odotukseen!