Neuvokaapas murkkua, kun ei se äitiä usko

Kaduttaa etten mennyt amikseen, olisin ehtinyt samassa ajassa käydä vaikka kolme tutkintoa ja ehtinyt miettiä, mitä ihan oikeasti haluan. Nyt on paperit alalta joka ei enää kiinnosta enkä niissä hommissa ole ollut vuosiin, eli ei aavistustakaan mikä minusta isona tulee, nyt jo ikää 33 v.



Toisaalta miestäni kaduttaa että opiskeli amiksessa alaa joka silloin tuntui "kivalta", eipä tuntunut enää koulun jälkeen eikä niitä hommia enää tee. Opiskeli sitten kolmekymppisenä ja SE oli rankkaa perheelliselle.



Lukio ei ole autuaaksitekevä, amispohjaltakin voi jatkaa ylöspäin (tai toiselle alalle) jos ei töitä löydy.



Sori, tää ei varmaan käännytä poikaasi :)

että kirjoittaja tuskin itsekään on vielä sieltä ammattikoulusta päässyt...

Minulla oli myö päähänpinttymä, että haluan taidealalle. Olin oikeastikin ihan lahjakas ja erittäin taiteellinen. Kävin siis lukion vähän pakosta ja sain vain c:n paperit, vaikka paljon parempaan olisin pystynyt. Sitten en niillä papereilla päässyt seuraavana vuonna minnekään, en edes pääsykokeisiin. Siksi minulle tuli vuoden tauko lukion jälkeen. Seuravanakaan vuonna en päässyt minnekään lukion papereilla ja siksi hain sille taidelinjalle. Joka oli ihan hyvä asia, koska siellä minulle valkeni mahdollisuuteni työllistyä kyseisellä alalla. Tajusin siis etten ollut tarpeeksi lahjakas ja siksi hain lähihoitajaksi. Koko ajan kuitenkin mielessä oli ajatus tietotekniikan parissa työskentelystä ja nyt sitten siis sitä teen mistä jo ysillä haaveilin ja koko lukioajan.



Mutta siinä olet oikeassa, että pojalle kannattaa ehdottaa muitakin vaihtoehtoja ettei vain yksi päähänpinttymä ohjaa pojan valintoja. Olisko mitenkään mahdollista ottaa selvää jostakin koristepuusepästä. Poika voisi tämän kanssa keskustella, että mitä se työ oikeasti on ja miten sen kanssa työllistytään. Eli onko poika valmis yrittäjäksi tms.

elä huoli näistä joistakin mielipiteistä. Täältä palstalta ei muutenkaan juuri saa älykkäitä neuvoja ongelmiin, vaan kaikki asiat kallistetaan usein päälaelleen, asiasta nähdään vaan negatiiviset puolet ja aina mielellään syytetään ap:tä kaikesta.



Keskustelisin sen pojan kanssa vaikkapa kesän jälkeen, kuuntelisin kiinnostaako se puuseppähomma vielä. Jos ei, niin sittenhän asia on selvä. Jos kiinnostaa niin kyselkääpä voisiko lukion ja ammattikoulun yhdistää. Jos ei, niin suosittelen minäkin käymään ensin sen lukion ja sittenhän voi käydä sen puusepän AK:n tai AMK:n.

Minä kysyn teiltä, että kellä vanhemmalla ei ole menestymisen toivetta lapsensa kohdalla? Jos vanhempi huomaa, että lapsella ei ole oikeastaan hajuakaan siitä, mistä puhuu ja muutenkin ilmeisesti aivan liian pumpulissa kasvatettu taitaa nyt sitten olla, niin kenellä eivät hälytyskellot ala soimaan?

Lapsen vanhemmat eivät ole koskaan olleet työttöminä, tuttavapiirissäkään tuskin kukaan ja yrittämisestä ei pojalla ole hajuakaan. Mutta jännältä ilmeisesti kuulostaisi tämä puuseppäala.



Se voisi olla hyvä ajatus, että tapaisi jonkun puusepän. Mutta todellakaan, ei ole koskaan tullut vastaan yhtään menestyvää koristepuuseppäyritystä, taitavat olla varsin harvassa.

Et vieläkään kommentoinut niitä lainkaan. Jos lapsesi keskiarvo on alle 8, niin lukiosta voi tulla rankka. Toki jotkut innostuvat lukemisesta, mutta näin ei yleensä käy. Päinvastoin. Jos lukuaineet ovat olleet vaikeita jo aiemmin, niin pakottamalla et varmasti saa motivoitua lastasi opiskelemaan. Sittenhän teillä on 3-4 vuoden riitaputki valmiina. Jos taas lukuaineet sujuvat, mutta muuten kiukuttelee, niin tilanne on hieman toinen.



Toisaalta, lapsesi on vasta muutaman kuukauden ajan haaveillut puusepän ammatista. Se voi vielä muuttua, kun ensi vuonna mietiskelee muitakin vaihtoehtoja. Minun miehestäni oli tulossa puuseppä. Peruskoulun jälkeen hän harkitsi tosissaan puuseppäkouluun menoa, ja vanhempansa tuki suunnitelmaa kovasti. He pohdiskelivat työnkuvaa, mahdollisia työpaikkoja, yrittäjyyttä ja muuta. Kun lopulta tuli päätösten aika, niin mieheni sittenkin päätti mennä lukioon. Lukion jälkeen hän on suorittanut pari maisterintutkintoa Suomessa ja ulkomaisen tutkinnon maailman huippuyliopistossa. Mutta hän usein sanoo, että hänelle oli äärimmäisen tärkeää saada vanhempiensa hyväksyntä suunnitelmillensa, ja ettei hänen aikeitaan ja haaveitaan nujerrettu. Kyllä mieheni on usein myös todennut, että olisi varmasti myös onnellinen puuseppänä. Olisipahan työ ollut ainakin paljon luovempaa, stressittömämpää ja hallittavampaa kuin nykyinen työ.

Otahan varuulta nyt selvää siitä kaksoistutkinnon mahdollisuudesta. Sitten annat asian olla hetken, koska murkut haistavat kyllä mikä ärsyttää vanhempia ja käyttävät sitä hyväksi. Mikä keskiarvo pojallasi on, onko jatkokoulutuspaikka lukiossa/puuseppälinjalla mahdollinen?



Kun aika tulee ensi vuonna voi olla että pojan pää on kääntynyt moneen kertaan eri suuntaan, malttia siis sinne. Jos ei ole, pitää sinun järkeillä ja pysyä kovana jos se on parhaaksi katsomasi tie. Lahjonta ja kiristys tuskin auttavat, kylmä järki vain.

Kuinkahan moni lukiolainen on jäänyt viettämään välivuotta eikä ole sitten edes sitä ammattitutkintoa?

Jos lapsesi keskiarvo on alle 8, niin lukiosta voi tulla rankka. Toki jotkut innostuvat lukemisesta, mutta näin ei yleensä käy..

Ei tod tule rankka. Mun keskiarvo pyöri jossain 7 lukemilla yläasteella ja lukiosta tuli M:n paperit. Matikassa olin aivan käsi, 6 oli yläasteella ja lukiossa myöskin. Samoin bilsa, maantieto, historia olivat siellä 7 korvilla. Olin hyvä ainoastaan kielissä sekä kuvaamataidossa yläasteella. Ja kaikesta huolimatta hyvin meni lukio, rankkaa ei tosiaankaan ollut.

Se, että lapsi ei mielestäsi ole hyvä kuviksessa tai vastaavassa ei todellakaan tarkoita sitä, että hänestä ei olisi koristepuusepäksi! Kukaan ei voi osata kaikkea syntyessään vaan niitä taitoja opitaan. Mä antaisin pojan opiskella sitä mikä häntä oikeasti kiinnosta. Kannattaa keskustella tuosta kaksoistutkinnosta!



T. Nainen jonka vanhemmat eivät pakottaneet lukioon. Valitsin ammatikoulun ja en ole koskaan katunut sitä, että en mennyt lukioon. Lukio ei vain ole kaikkia varten. Esim. itse en olisi millään jaksanut niin teoreettista koulua vaan halusin työelämään käytännönläheisemmän koulun.

9 pintaan oikeastaan.

Tosin kirjoitin jo ensimmäisessä kirjoituksessa, että lukio varmastikaan ei ongelmia tule tuottamaan.

Tämä on selvästikin jotain tällaista kapinaa vanhempien tylsää keskiluokkaista elämäntapaa vastaan. Pojalla ei selvästikään ole hajuakaan, että mistä puhuu.



Oikeastaan en pyytänytkään keneltäkään neuvoja siihen , että miten tähän lapsen ideaan kannattaisi suhtautua. Ainoastaan yksi henkilö vain halusi vastata ensimmäisessä tekstissäni esittämääni pyyntöön. Kiitos hänelle ja muutamille muillekin asiallisesti vastanneille.



Suuresta osasta kirjoituksia taas todellakin tuli olo, että kirjoittajat ovat itsekin vielä ammattikoulussa. Ilmeisesti täällä vastaajien keski-ikä on melko nuori, niin rajuja "voi raato"-reaktioita kun tämä keskustelu esitti. Itse olen jo pitkälle päälle 40-vuotias ja ilmeisesti minulla on hieman enemmän elämänkokemusta, kuin monella täällä kirjoittavalla.

Täällä on sitä moni ehdottanut, mutta et ole maininnut mitään, onko se täysin poissuljettu? Joo, olen nuorempi kuin sinä, mutta olen myös törmännyt ihan menestyvään puuseppään. Ei ne tietysti mitään yritysjohtajien palkkoja ole, mutta ihan hyvin pärjää. Toinen, mistä on pulaa niin hyvistä muurareista ja ne tienaakin ihan hyvin. Kaikki osaa varmaan latoa kiviä päällekkäin mutta ammattitaitoiset muurarit ovat todella vähissä ja niillä hyvillä riittää töitä.



Ymmärrän, että haluat poikasi lukioon, niin halusivat minunkin vanhempani ja niin menin... En mitään huippupapereita saanut, mutta lukion jälkeen menin amikseen mieleiselle alalle jo sain paperit, joissa lähes kaikki 5 ja loput 4. kiinnostusta oli.



Mikset antaisi poikasi mennä ammattikouluun ja kun hän sieltä pääsee, on kuitenkin vasta 19, joten aikaa on kyllä opiskella VAIKKA sitten siellä lukiossa tms.

näiden vastanneiden kesken.



Minä työskentelen näiden koulunsa keskeyttäneiden kanssa, ja kyllä mä näen yhtenä pahana ristiriitana juuri sen, että yritetään miellyttää vanhempia ja tehdään oman tahdon vastaisesti. Parhaillaan olen sitten törmännyt näihin lukionsa 2,5 vuoden jälkeen lopettaneisiin, mikä on minunkin mielikuvissani jo aivan järjetöntä

että voisi sitten katsoa tuota kaksoistutkintoa, jos ei se pojan mieli meinaa muuttua. Miksi te ette lue tarkemmin, mitä ketjussa on aikaisemmin kirjoitettu?



Edellisellä kirjoittajalla ilmeisesti on mennyt laadullinen ja määrällinen väärään järjestykseen? Muutenhan lause ei ole kovin järkevä.



Niin, ihan jo senkin vuoksi haluaisin pojan lukioon, että oppisi kirjoittamaan hyvää kieltä ja muutenkin saisi paremman yleissivistyksen, kuin mitä lukioa käymättömillä on. Nämä ovat minulle ja hänen isälleenkin tärkeitä asioita. Poika on älykäs, mutta murrosikä vaivaa.

tai kerro hänelle esim. taideteollisesta korkeakoulusta josta voi valmistua esim. huonekalusuunnittelijaksi (vai voiko? ) ja sinne tarvitaan lukio,

Voi kun vanhemmat edes ottaisivat selvää nykyajan opinnoista ja puuttuisivat vasta sitten lastensa haaveisiin... Taikkiin pääsyyn ei tarvita lukiota ja sinne pääsee taatusti helpommin sisään puusepän tutkinnolla kuin keskinkertaisilla lukiopapereilla.

Ap:llä on tasan neljä vaihtoehtoa:

1. pakotat poikasi lukioon -> mahdollisuus keskiarvon romahtamiseen on todella suuri -> jolloin jatko-opiskelumahdollisuudet ovat puolestaan 0

2. päädytte kompromissiin, jolloin poikasi suorittaa kaksoistutkinnon, tosin a) on varsin rankka ja b) sitä ei voi läheskään kaikkialla järkevästi suorttaa

3. toimit psykologisesti oikein ja saat pojan ITSE muuttamaan suunnitelmiaan. Nyt näyttää siltä, että mitä enemmän vaadit lukiota sitä jääräpäisemmin poika haluaa jotain muuta

4. poikasi tekee kuten itse haluaa ja menee sinne minne haluaa ja joko onnistuu tai sitte epäonnistuu



Mielestäni kaikkein heikoin vaihtoehtoon tuo numero 1.

ihan oikeasti pitää tuon ikäiselle antaa jo JOTAIN vapautta päättää omasta elämästään. Ja minä kyllä pidän itseäni ihan älykkäänä ja tervejärkisenä vanhempana, että ei nämä mielipiteet keltään tyhmiltä tule.

En voi ymmärtää, miten sinulla on noin tiukka mielipide asiaan! Et sinä voi elää pojan puolesta, eikä pojan elämä mene niinkuin sinun on mennyt! Hänen pitää antaa tässä asiassa tehdä omat valintansa, kaikki loppu on hänen omasta kunnianhimostaan ja motivaatiostaan kiinni. Sinä olet (toivottavasti ja uskoakseni) antanut parhaat mahdolliset eväät pojan elämälle, mutta nyt se pikkuhiljaa rupeaa loppumaan, pitää oppia luopumaan, poika itsenäistyy koko ajan enemmän ja enemmän, tarvitsee sinua vähemmän. Se ei tarkoita että hän täysin "pärjää" omillaan, mutta hänen täytyy kokeilla siipiään elämässä, oppia mikä on oikea tapa hänelle tehdä asiat.

Kyllä huomasin, että poika on vasta 15 -vuotias, mutta ei ole kaukana se aika että poika lähtee ja itsenäistyy. Sinun pitää pikkuhiljaa antaa hänelle valinnanvapautta omasta elämästä. Anna pojan päättää ilman painostusta mitä tekee (sillä jos painostat, poika valitsee ilman muuta sen mitä sinä et halua). Näin ollen hän voi rauhassa miettiä, haluaisiko hän oikeasti puusepäksi, vai tuntuisiko jokin muu kivemmalta. Ja ihan oikeasti jos lapset (lapsiahan he vielä ovat tuossa iässä) "pakotetaan" ylipäätään jatko-opintoihin yläasteen jälkeen (niinkuin varmasti joka perheessä), ei lapsi osaa vielä ajatella sitä "tulevaisuuden tulojen ja palkan kannalta", hän ajattelee sitä niin että mikä tuntuisi kivalta ja mitä haluaisi isona tehdä työkseen. Etkä sinä voi mitenkään pakottaa noilla "sulle tulee ihan huono palkka ja huono työllisyystilanne jos tuonne menet"-höpinöilläsi. Piste.

Tiedät varmasti itsekin että näin se asia on. Ehkä sinulle on vaikeaa luopua.

Koska lapsi pärjää koulussa hyvin, niin lukio on varmasti oivallinen vaihtoehto. Mutta siitä huolimatta lapsen unelmia ei saa murskata ja väheksyä. Sinun pitää myös itse oppia arvostamaan ja kunnioittamaan muitakin kuin akateemisisia ammatteja. Ja oikeasti nähdä niissäkin jotain hyvää (eikä vain jankata, että ei ole olemassa menestyviä puuseppiä, töitä ei ole, palkka on surkea, yms....). Ehkä tekisi sinullekin hyvää tutustua muutamaan puuseppään.



Minusta hieman kalskahtaa, että ap:n arvomaailma on hieman vääristynyt. Tottakai siirrät arvosi lapsillesi, mutta minusta on ymmärrettävää, että lapsesi kyseenalaistaa ja kapinoi sinun arvomaailmaasi vastaan. Mutta anna nyt ihmeessä lapsen haaveilla, ja unelmoida ilman että pakotat häntä toimimaan siten kuin itse toimisit, jos olisit nyt 15-vuotias.



Ja minä en usko, että kaikki vastaajat olisivat ovat olleet amislaisia. Eikä he ole edes alle 3-kymppisiä.

eiu sillä "ei kiinnosta" todistuksella ole mitään virkaa.



Tuohan se lukio yleissivistystä, mutta mitä muuta se tuo jos ei kiinnosta? Ei mitään! Juopottelevan/pinnaavan murkun, sekö on se jota haluat?

Oletko kysynyt häneltä miksi hän haluaa juuri tuohon kouluun? Mitä syitä siellä ehkä on taustalla?



Kysymällä ja oikeasti kuuntelemalla huomaat kyllä, onko kyseessä vain kapinaa vai oikeasti halu alalle. Voihan kyseessä olla myös vain päähänpisto, joka menee aikanaan ohi. Tai jopa sattumanvarainen valinta, kun jotain nyt oli pakko päättää.... keskustelemalla uskoisin sinun saavan asian oikean laidan selville.



Ja kaikki vastaajat eivät ole niin nuoria kuin luulet, minäkin olen jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljääkymmentä.



Ja vielä muutama sana tutkinnoista ja työelämästä: AIka harvalla alalla koulutus on johtanut ammattiin. Itselläni on vain ammattikoulun paperit, mutta kollegoina on humanisteja, merkonomeja, ekonomeja, pari insinööriä ja valtiotieteiden maisteri. Teemme kaikki samaa työtä suunnittelijoina.

Monella samaikäisellä tuttavallani on vastaava tilanne. Ei ole merkitystä sillä, minkä koulutuksen on saanut, kunhan on "riittävä" koulutus. Itse olen ehä outo poikkeustässä joukossa.



-Mika-