Se ei ole äiti eikä mikään, joka hoidattaa vanhemmat lapsensa päiväkodissa vauvalomalla.

Vaikka miten maksaisi täyden hoitomaksun 233€ niin se ei kata kaikkia kustannuksia. Ja vaikka laskisi mukaan kunnallisveron niin useimmiten hoitopaikka jää silti enimmäkseen veronmaksajien kustannettavaksi.

Menikö liian vaikeaksi?

Jos on äitiysvapaalla/vanhempainvapaalla/työttömänä/kotihoidontuella, niin silloinhan saa jo tukea onaam olemiseensa. Kun olet töissä, maksat veroja palkastasi ja näin tuet kunnan ja valtion kassaa.

Eikö olekin yksinkertaista???

Eli kotona ollessasi olet saamapuolella, töissä ollessasi taas maksajana.

ja sitten nuo lääkäri/asiantuntija määrää.

"Hoidon tarve on varsin selkeä määritellä; kun käyt töissä, olet oikeutettu hoitopaikkaan"

Lisäyksenä voisi sanoa, että joillain perusteilla, lääkärien suosituksesta, olisi mahdollista sopivaa korvausta vastaan saada hoitopaikka lapselle.

mutta nämä kotona olevat ovat niin umpiossa etteivät sitä tajua, pitää keinolla millä hyvänsä kiillottaa omaa sädekehää..säälittävää!!!

Kaikki olivat koliikkivauvoja, korvatulehduksia oli jokaisella ja putkia useampaan kertaan jokaisella. 5v en nukkunut öisin, en kyllä päivisinkään. Mies oli aina töissä. Julkisilla kulkuvälineillä hoidin lääkärireissut ja kauppareissut.

Kyllä sitä jaksaa kun vaihtoehtoja ei ole ja itse on ne lapset halunnut.

Ja jos meikäläinen pärjää kolmen pienen kanssa ilman etukäteiskokemusta ja ulkopuolisten jatkuvaa apua, niin varmasti pärjää selvä enemmistö muistakin normiäideistä. :D

mielipiteellään nappiin. Lisäksi näköjään kannattaa miettiä tekeekö sitä toista lasta ollenkaan, koska on lähes 100% todennäköistä että toisen jälkeen iskee masennus ja kuopus on koliikkivauva ja muutenkin vaikeasti monisairas...

Varmasti on olemassa perheitä ja tilanteita, joissa on painavia syitä viedä isommat lapset hoitoon.



Mutta näitä on vain vähän.



Tavallisimmat syyt ovat ne, että äiti haluaa päästä helpommalla muutoin ihan tavallisessa lapsiperheen arjessaan. Päivähoidossa esikoinen oppii pottahommat ja pukemiset nopeammin, saa ruoan ja pääsee ulkoilemaan. Sillä aikaa äiti voi vetäistä vauvan kanssa päikkärit sen sijaan että leikkisi ulkona esikoisen kanssa ja syöttää sitten pienelle lounaan purkista. Pääsee monesta tylsästä lapsiperheen rutiinista niinä päivinä, kun iso(t) on hoidossa.

"Hoidon tarve on varsin selkeä määritellä; kun käyt töissä, olet oikeutettu hoitopaikkaan"

Lisäyksenä voisi sanoa, että joillain perusteilla, lääkärien suosituksesta, olisi mahdollista sopivaa korvausta vastaan saada hoitopaikka lapselle.

Myös todellinen opiskelupaikka (ei avoin YO/AMK) voisi olla syy joutua laittamaan lapsi päiväkotiin.. Ja näille masentuneille ja väsyneille äideille kirjoitettaisiin lausunto lastensuojelun puolelta tai lääkäristä. Virikelapsille on olemassa erilaisia vaihtoehtoisia virikekerhoja ym. Subjektiivinen päivähoito-oikeus pois ja harkinnanvarainen tilalle!

Varmasti on olemassa perheitä ja tilanteita, joissa on painavia syitä viedä isommat lapset hoitoon.

Mutta näitä on vain vähän.

Tavallisimmat syyt ovat ne, että äiti haluaa päästä helpommalla muutoin ihan tavallisessa lapsiperheen arjessaan. Päivähoidossa esikoinen oppii pottahommat ja pukemiset nopeammin, saa ruoan ja pääsee ulkoilemaan. Sillä aikaa äiti voi vetäistä vauvan kanssa päikkärit sen sijaan että leikkisi ulkona esikoisen kanssa ja syöttää sitten pienelle lounaan purkista. Pääsee monesta tylsästä lapsiperheen rutiinista niinä päivinä, kun iso(t) on hoidossa.

Tunnen tapauksia, joissa isosisaren hoito on ollut perusteltua (esim. ensimmäiset kuukaudet keskosen kanssa), mutta tiedän myös monta jotka pitävät hoidossa, jotta

- tarhapaikka säilyy (ja tähän tarvitaan hoitoa joka päivä...)

- kaverit pysyy (2 veellä, ehtii kyllä ne kaverit muuttua vielä monesti)

- ei jaksa ulkoilla/järjestää ohjelmaa

- jne.

Räikeimmissä tapauksissa isoveli on hoidossa isän työaikojen mukaan, n. 9 h päivässä ja aina viimeisenä päiväkodilla :( Sääliksi käy. Tarvitaan lisää puistoja, joihin lapsen voi viedä pariksi tunniksi ulkoilemaan, jotta äiti ja vauva saavat omaa aikaa. Ei ole järkeä hukata päiväkotien resursseja osapäivälasten hoitoon.

Tämä asia kaipaa asennemuutosta. Julkista paheksuntaa vaan kehiin, niin laiskat äidit ottaa muksunsa pois hoidosta... ;-)

Räikeimmissä tapauksissa isoveli on hoidossa isän työaikojen mukaan, n. 9 h päivässä ja aina viimeisenä päiväkodilla :( Sääliksi käy. Tarvitaan lisää puistoja, joihin lapsen voi viedä pariksi tunniksi ulkoilemaan, jotta äiti ja vauva saavat omaa aikaa. Ei ole järkeä hukata päiväkotien resursseja osapäivälasten hoitoon.

Tämä asia kaipaa asennemuutosta. Julkista paheksuntaa vaan kehiin, niin laiskat äidit ottaa muksunsa pois hoidosta... ;-)

vaan kylmiä faktoja. Eli oikeus kunnalliseen päivähoitoon tulisi olla vain ja ainoastaan työssäkäyvillä, opiskelijoilla ja lääkärin diagnoosin saaneilla sekä lastensuojelun kautta.

toisesta lapsestaan... eiköhän he vie heti pienenkin hoitoon elikäs mun mielestä ihan hyvä että isommat lapset saavat nauttia hoitajien antamasta rakkaudesta (??) ja hellyydestä (???) jos kuitenkin lapset halutaan aikaisin viedä hoitoon.



Mutta jos on perheessä tosiaan koliikkivauva ja isompi lapsi vaikka jo 4-vuotias niin onhan sen isommankin lapsen ETU saada sitten perushoitoa vaikka pari kertaa viikossa.



Olen itse sitä mieltä että jos on pienempi kotona, niin isomman voi hoitoon viedä mutta ei kokoaikaiseksi.

Toisaalta tästä ylös päin mielestäni lapsi tarvitsee jo seuraa ja kavereita ja niitä myös kaipaakin. Jos itselläni olisi 3,5-5v. voisin ajatella, että hän olisi esim. kolmena päivänä viikossa 8-12(14) hoidossa, enkä kokisi tästä huonoa omaatuntoa. Siitä nuoremman lapsen pitäisin kokopäiväisesti kotona.



KYllähän se näin, että vaikka niitä kaveriperheitä olisikin, eivät kaikki satu yhtä aikaa äitiyslomalle, eivätkä kaikki ole yhtä rohkeita tutustumaan toisiin kerhoissa, eikä jokaisella paikkakunnalle edes ole nykyisin paljoa lapsiperheitä. Ainakaan itse en olisi valmis kutsumaan parin tutustumiskerran jälkeen toista kotiini heti jne. olen hitaammin lämpiävää sorttia sitten varmaan.



Jos isommalla lapsella on päiväkotipaikka, miksi sitä pitäisi muuttaa kerhoksi äitiysloman ajaksi kun hoitopäiviä voi sensijaan lyhentää ja lapsi saa kaikesta huolimatta säilyttää kaverisuhteensa päiväkodissa? Tarkoitan nyt tällä kommentilla juuri näitä isompia lapsia.



Elämäntilanteita on kuitenkin monenlaisia, useimpien isovanhemmat asuvat kaukana kasvukeskuksista eikä ole tukiverkostoa. On masennusta ja monenlaista huolta, joten jokainen perhe saa kaikesta huolimatta tehdä itselleen sopivimmat ratkaisut, enkä halua niistä ketään tuomita, vaikka itse olen omat lapseni kotona hoitanut äitiyslomani ajalta. Omani sain n.kahden vuoden ikäerolla.

vaihtaa sen viideksi päiväksi. En yksinkertaisesti jaksa sitä kahtakaan päivää puistossa turpeiden kotiäitien kanssa.

Tollaset äidit sitte just osaa ärsyttää. Lapsii tehää, kun muillakin on. Mut mitään ei jakseta itte hoitaa!!! Aaaaargh. Säälittävää uusavuttomuutta.

Sensijaan mielestäni päiväkodeissa täytyisi olla enemmän henkilökuntaa. Siihen olisin itse valmis panostamaan tai vaikka maksamaan lasteni hoidosta hieman enemmän sen vuoksi. Hoitajista on huutava pula ainakin pk-seudulla.

ei pitäisi saada tehdä lapsia.



Subjektiivinen päivähoito-oikeus voi olla monelle perheelle, etenkin yksinhuoltajalle ja heidän lapsilleen pelastus myöhemmältä syrjäytymiseltä ja mielenterveyshoidon tarpeelta. Hyväosaiset, vastoinkäymisiä kokemattomat umpimieliset ihmiset (esim. ap) eivät tietenkään tätä pysty ymmärtämään.

Jos sinä et vie hoitoon niin hyvä, älä vie! Ole kotona ja hanki uusi vauva 3 vuoden välein että voit maksimoida lusmuilusi!



Meillä on 3 pientä lasta, ja aina on hyvä meno päällä!

2 lasta on tarhassa ja aloitti kun palasin töihin aikanani.

Meillä mies vie lapset ennen töihin menoa ja herätään AUTOMAATTISESTI kuudelta aamulla -kun on rutiinit perheellä! Viikonloppusin ja arkisin kun ollaan kotona niin meillä aamupuuhat alkaa aina ennen seiskaa. Tämä kammottaa aamuväsynyttä ihmistä, uskon! Mutta mitään sängystä repimistä ei aamut ole.

Jos meillä lapset menee muutamana päivänä viikossa aamulla kuuden jälkeen tarhaan ja haet päiväunien jälkeen niin se tekee minusta niin kamalan ihmisen että!! Joskus saattaa olla tilanne että lapsien isä hakee tarhasta tullessaan töistä, juuri siksi meillä on koko päivä hoito. Päivästä voi nipistää tunteja mutta ei niitä voi lisätä ellei niistä maksakaan!



Mutta minusta vauvallakin on oikeuksia olla ihan kaksin äidin kanssa.

Samaa mitä esikoisesta oli; voi vaan maata matolla vauvan kanssa ja heittäytyä vauvan kanssa hetkeen, eikä toimia jatkuvasti tuomarina isommille.

Isommat lapset on heti kahden jälkeen kanssani, paitti niinä 4-5 päivänä kun ollaan vaan kotosalla ja keksitään yhteistä puuhaa.

Tämä on jotenkin käsittämättömästi nyt kiduttamista ja välinpitämättömyyttä?

Mutta lapsilla on kaverinsa ja juttunsa ja se on iso plussa heillä!



Minusta on kumma asenne että ei voi tehdä asioita tosiaan helpommin tai niin että voi mennä sen vauvan tahtiin.

Itse haluan äitinä temmeltää isompien lapsieni kanssa puistossa, mutta myös aion maata hiekkiksessa pienimmän kanssa! En pääse kahteen eri juttuun samaan aikaan, se tekee minusta huonon -hyvä olkoon niin, myönnän ettei minusta ole sekä syventymään vauvan kanssa JA osallistumaan ritarileikkeihin. Mutta ainakin MINÄ teen molempia! Samaa ei voi sanoa teistä kaikista vaikka olisittekin kotona.

Tarhassa lapsilla on ne omat jutut ja kotona hommat taas vähän erilaisia.



Kyllä minä selviäisin hyvin lapsien kanssa noitten 4-5 päivän sijaan kaikkina seittemänäkin, mutta meille on tärkeää että kuunnellaan sen vauvankin tarpeita!

Isompia lapsia kiinnostaa kasvavassa määrin kahviloissa kaikki muukin kuin istua tunti pari paikallaan kuuntelemassa aikuisten jorinoita, voi mennä vauvan kanssa uimaan (en pysty siihenKÄÄN kolmen uimataidottoman kanssa yksin -myönnän senkin-) ja neuvoloita, kauppakäyntejä yms voin sovittaa vauvan kanssa. Pystyn vaihtamaan kukkamullat YKSIN ilman apukäsiä.. Teen paljon asioita ja olen tehokas mamma!

Meillä on kiva piha jossa tykkään möyriä; samoin lapset mutta joskus on kiva vaan käydä yksin vaunukävelyllä ja tehdä pihatyöt omassa rauhassa ilman että tarttee katsella lauman perään. Saattaa olla itsekästä, mutta mikä siinä jos lapset tykkää sielä tarhassakin?



Tämä tekee minusta ilmeisen huonon äidin, mutta onnellisen koska koen lapsien saavan paljon ja ehdin itse enemmän ja vauvakin saa omat piristeensä, ainakin oma vauva tarttee huomiota.

Ps. lisää lapsia toivotaan! Voin hyvin ja olen onnellinen. Lapsilla tarhassa asiat hyvin niinkuin oli ollessani töissä.



Jos joku kokee tarpeelliseksi mollata meitä niin hyvä: varmaan auttaa johonkin patoutumiin? Kiva jos minusta on apua!

Se ei ole äiti,joka roikkuu kirjoittelemassa paskaa av-palstalla, eikä hoida 24/7 lapsiaan... Jos olisit hyvä äiti, et ehtisi päivällä edes yksin vessassa käydä saati syödä, täytyy omistautua täysin :)

ja mm. kielen oppimisen kannalta on tärkeää, että lapsi on muiden kanssa sitä oppimassa.

Olen jäämässä ä-lomalle ja muutamme ulkomaille. 4-v jää kotiin kesäksi ja mietin josko syksyllä menisi osapäivähoitoon vaiko olisi kotona.

Tuli aika selväksi, että hoitoon kannattaa laittaa. Sosiaalinen ja aktiivinen lapsi kaipaa tuossa iässä jo ohjattua toimintaa ja kiinteitä kaverisuhteita. Suositteli myös että olisi hoidossa 4-5 päivää viikossa n. 6h päivä. On kuulemma ideaalinen määrä. Usein ja riittävästi, mutta ei liikaa. En vielä tiedä mitä teen, mutta musta tuo ideaalinen määrä on aika paljon. Hyvin kyllä perusteli (ystävyyssuhteiden muodostuminen ja ylläpito sekä päivärakenteen toimivuus) myös sen miksi ei liian vähää kannata hoidossa pitää.

Naurattaa nää suomalaisten jutut kyllä välillä... Perspektiivi niiiiiiiiiin hukassa, että huhhuh. : D

ja ap on maho lehmä, joka on katkera kun lapsettomuushoidot ei taaskaan onnistuneet ota ap vaikka koira