Kotiäitiys niin helppoa verrattuna oikeeseen työhön!

Menin töihin kun nuorin oli 10 kk ikänen, naapurin emäntä tokasi ettei kaikki kestä kotona.

Naapurin emäntä palasi töihin nyt ja kehtasi vielä kehua miten RASKASTA on kun käy töissä, ei jaksa tuttuja käymään moikkaan töitten jälkeen!

Ja huomatkaa: hänen nuorin on nyt töihin palatessa 3- vuotias. Omatoiminen ja toimistotyö!

Itse jäin äskettäin äitiyslomille duunarihommasta ja aikaahan tässä kotona on vaikka mihinkä, varsinkin kun vanhimmat lapset käy tarhassa 3 kertaa viikossa! :D

eli tämä oli kommenttiin, että lapset voivat valvoa, vaikkeivät oksentelisikaan tms.

On varmasti kuitenkin aikamoisen poikkeuksellinen tilanne, että lapsi valvoo yön läpeensä, tai ylipäätään heräilee paljon. Jos lapsi on vielä niin pieni, että valvoskelee paljon ihan säännöllisesti, kannattaisi vanhempien kyllä harkita uudelleen omia työkuvioitaan.

Sen sijaan on kotiäideilläkin se äärimmäisen hankala poikkeustilanne, joka lyö kyllä laudalta työssäkäyvän vastaavan tilanteen: kun kotiäiti sairastuu itse. Siinä saat turhaan kysellä saikkua työnantajilta - ei heru. Ongelma on todellinen, jos mies ei pysty olemaan töistä pois silloin, kun on itse toimintakyvytön. Yksinhuoltajista puhumattakaan.

joo, rankkaa varmasti omalla tavallaan, mutta ei mun mielestä ole verrattavisa työelämään (ainakaan omaani). Vaikka kotona on kiljuvia lapsia jotka eivät nuku, niin eipähän tarvitse seuraavana päivänä olla asiakasneuvotteluissa, vastata sposteihin, saada työasioita eteenpäin jne.



Varmaankin ne, joiden mielestä kotiäitiys on rankkaa ovat ne joilla on normaalit 8.30-4.30 työpäivät, rutiinityö eikä ikinä ilta- tai viikonlopputöitä. Itse en kuulu tähän ryhmään ja minusta kotiäitiys on ihanaa vaikka lapset sairastelevatkin tai valvovat yöllä. Eipähän tarvitse seuraavana aamuna miettiä, että voi ei - miten pärjään tämänkin päivän töissä ;-)

Vaikka kotona on kivaa ja leppoisaa, niin tarvitsen jotain tekmistä johon ikeasti tarvitsee myös aivoja(kuten työni). Aivoja ei hirveästi kotona tarvitse kun lasten kanssa leikkii...tekee ruokaa, pesee pyykkiä...

.

Lasten täysipainoiseen kasvattamiseen kyllä tarvitaan aivoja. Jos haluaa sen homman tehdä _hyvin_ , niin aivoja ei kannata unohtaa työpaikalle.

Olisiko tässä yksi syy lasten ja nuorten pahoinvointiin? Vanhemmat tuudittautuvat siihen harhaluuloon, ettei lasten kasvatus vaadi paljoakaan.

Lakihan sen työnantajan pakottaa päästämään alle 10- vuotiaan lapsen vanhemman hoitamaan!!

Taas joku hoitaja jota pompotellaan? Jessus!

Ei kekään teistäkään sairaana töihin mene, vielä vähemmän lasta huolletaan!?

Tietty tarvitsee aivoja kotona olemiseen ja lasten kasvattamiseen, mutta kyse on hieman toisenlaisesta "työstä" kun oikeesta työstä jossa käydään ilman lapsia. Ainakin minä tarvitsen/haluan ajatella muitakin asioita kun kotielämää. En siksi, etteikö se olisi tärkeetä, mutta oma itseensä ei saa unohtaa vaan sen takia että on lapsia. Ihan samasta syystä olen sitä mieltä, että on pidettävä itsestään huolta, näyttää huolitellulta, ottaa omaa aikaa Ei se tee sinusta huonoa äitiä vaikka laittaisitkin lapset tarhaan 1-2 päivää viikossa ja teet näinä päivinä jotain itsesi vuoksi (kuntoilet, opiskelet, tapaat tuttavia, luet jne).

Mulla on useampi lapsi ja kotona pääsen helpommalla. Lasten sairastelut ei stressaa, koska lapset saa toipua rauhassa kotona, aamut on kiireettömiä, päivällä rutkasti aikaa kotitöille, joten illalla jää paremmin aikaa harrastuksille ym. Lasten kanssa on kiva olla ja viettää aikaa. Ainoa miinuspuoli on taloudellinen, siksi käynkin töissä. On työn sisältökin tärkeää eli haasteita riittää, työni ei tosiaankaan ole "aivot narikkaan" työtä, vaan vaatii itsensä kehittämistä ja monipuolisesti osaamista.

Työn ja äitiyden yhdistäminen sujuu, mutta rankkaa se on. Esimerkiksi aamut monen lapsen kanssa ovat kaoottisia, illalla kotiin kiirehtiminen, ruuanlaitto, aamun kaaoksen selvittäminen, pyykinpesut, lasten harrastukset ym. odottavat. Jos yhteiskunta tukisi paremmin ja työhönpaluu olisi yksinkertaisempaa vuosien poissaolon jälkeen olisin ollut pidempään kotona, nyt se ei vain ole mahdollista.

monella kotiäidillä sattuu olemaan useampi kuin 2 lasta! Mitä useampi lapsi sitä "rankempaa" periaatteessa...tosin ei aina käytännössä:) Jos vielä perheseen kuuluu joku erityislapsi niin sekin lisää kotiäidin työn "rankkuutta"!!



Kaikki perheet kun eivät todellakaan ole samanlaisia!



T. 12 lapsen kotiäiti

ja on minun pakko kommentoida, että kaikkien työ ei ole "lapsivapaata", vaan koko kahdeksantuntinen työpäivä voi olla yli 30 lapsesta yksin vastaamista.

Siis esim. lapsille lukeminen, ruuanlaitto, siivous, ulkoilu, piirtaminen, jutteleminen, eri paikkoihin vienti ja haku... Itsellani ei ainakaan noista ole viela juuri loytynyt alyllisista haastetta, mita kylla kotona kaipaan. Opiskellessa ja toissa tuli aivoja kaytettya ihan 8 h paivassa, ja hommat oli todella haasteellisia valilla. Kotona on paljon vaan sellaista oleilua lasten kanssa, mika on tietysti myos ihanaa, mutta ei kylla aly juuri varsinaisesti siina kehity...



Ainoa juttu, johon olen varsinaisesti alya ja syvallisempaa ajattelua tarvinnut, on se, kun esikoinen (kohta 6 v) kyselee asioita. Taman hetken kiinnostuksen kohteita ovat avaruus ja maailmankaikkeuden synty (iik), erilaisten moottorien toimintaperiaatteet (apua!), kuolema ja se, miten maakaasu on syntynyt ja miten se saadaan ihmisten kayttoon. Help... : D Ei ihan mun oman alani kysymyksia, kiva vahan aivoja kayttaa kuitenkin!

Jos puhutaankin tunneälystä.

Se on paljon vaativampi monelle. Monipuolisempi.

Ja sitä pienten ihmistaimien _kasvatus_ vaatii. Ei riitä pelkkä perusasioiden tyyydytys - kasvaakseen ja kehittyäkseen pieni ihminen tarvitsee _paljon _ enemmän.

Joku omaan ihanaan älyllisyyteensä tikahtuva äiti ei välttämättä edes kykene näkemään pienen lapsen kaikkia tarpeita.

höpöhöpö

kyllä minun tuntemat työssäkäyvät äidit ottavat lastensa vuoksi vapaata töistä ja jäävät hoitamaan lapsiaan. ja jos itse sairastuvat vievät lapsensa hoitoon tai mies vie. sen sijaan kotiäiti jää hoitamaan lapsensa pää kainalossa.jos lasten mummo ei asu vieressä.

fyysisestä puolesta voin esimerkiksi sen sanoa kun kahdesta lapsesta toinen on kipeä, yöllä ei saa nukkua ja päivällä pitäisi jaksaa toisen kanssa olla ja leikkiä. pahimmillaan on ollut neljässä yössä yhteensä n.5 tuntia unta. toinen esimerkki on se kun joutuu hoitamaan sairaita lapsia ollessaan itse sairas. olen joutunut hoitamaan kahta vatsataudissa oksentavaa lasta kun olen myös itse ollut vatsataudissa. ja lapset olivat sen ikäisiä etteivät osanneet mennä vielä vessaan tai käyttää vatia oksentaessaan joten sitä sai sitten korjata joka paikasta ja taudin jälkeen pestä kaikki matot.

en minä tätä kotiäitiyttä mihinkään vaihtaisi ja on huomattavasti ihanampaa kuin töissä käyminen mutta kyllä se välillä käy voimille ja kunnolla.

Kuvitellaan tilanne, että lapset oksentaa pari yötä ja joudut valvomaan. Kotiäitinä saat jäädä seuraavana aamuna kotiin lasten kanssa. Mihinkään ei ole pakko mennä, voi laittaa kipeille lapsille esim videot päälle ja ottaa itsekin rauhallisesti. Sellaisena päivänä ei ole pakko tehdä kotitöitäkään. Työelämässä ollessasi hoidat oksentavia lapsia sen pari yötä ja aamulla sinun on noustava ja mentävä töihin. Et voi jättää työtehtäviä hoitamatta, vaikka olisistkin valvonut yön ja sinua väsyttää.

Kyllä se kotona oleminen on tuossakin tilanteessa helpompaa.

Jos kotiäitiys olisi niin kammottavan raskasta kuin jotkut antavat ymmärtää, niin tuskinpa niin moni jäisi kotiin lasten kanssa... :)



Mitenkään kiistämättä sitä, että kotona ollessakin voi olla tosi rankkoja päiviä.

höpöhöpö

kyllä minun tuntemat työssäkäyvät äidit ottavat lastensa vuoksi vapaata töistä ja jäävät hoitamaan lapsiaan. ja jos itse sairastuvat vievät lapsensa hoitoon tai mies vie. sen sijaan kotiäiti jää hoitamaan lapsensa pää kainalossa.jos lasten mummo ei asu vieressä.

fyysisestä puolesta voin esimerkiksi sen sanoa kun kahdesta lapsesta toinen on kipeä, yöllä ei saa nukkua ja päivällä pitäisi jaksaa toisen kanssa olla ja leikkiä. pahimmillaan on ollut neljässä yössä yhteensä n.5 tuntia unta. toinen esimerkki on se kun joutuu hoitamaan sairaita lapsia ollessaan itse sairas. olen joutunut hoitamaan kahta vatsataudissa oksentavaa lasta kun olen myös itse ollut vatsataudissa. ja lapset olivat sen ikäisiä etteivät osanneet mennä vielä vessaan tai käyttää vatia oksentaessaan joten sitä sai sitten korjata joka paikasta ja taudin jälkeen pestä kaikki matot.

en minä tätä kotiäitiyttä mihinkään vaihtaisi ja on huomattavasti ihanampaa kuin töissä käyminen mutta kyllä se välillä käy voimille ja kunnolla.

Kuvitellaan tilanne, että lapset oksentaa pari yötä ja joudut valvomaan. Kotiäitinä saat jäädä seuraavana aamuna kotiin lasten kanssa. Mihinkään ei ole pakko mennä, voi laittaa kipeille lapsille esim videot päälle ja ottaa itsekin rauhallisesti. Sellaisena päivänä ei ole pakko tehdä kotitöitäkään. Työelämässä ollessasi hoidat oksentavia lapsia sen pari yötä ja aamulla sinun on noustava ja mentävä töihin. Et voi jättää työtehtäviä hoitamatta, vaikka olisistkin valvonut yön ja sinua väsyttää.

Kyllä se kotona oleminen on tuossakin tilanteessa helpompaa.

peesi tälle

Työelämässä ollessasi hoidat oksentavia lapsia sen pari yötä ja aamulla sinun on noustava ja mentävä töihin. Et voi jättää työtehtäviä hoitamatta, vaikka olisistkin valvonut yön ja sinua väsyttää.

Laittavatko töissäkäyvät äidit useinkin edellisyön oksentaneet lapsensa hoitoon aamulla?

***

Eiköhän kummassakin vaihtoehdossa ole raskaat ja helpot puolensa, mutta ne ovat vain niin kovin erilaisia. Töissäkäydessä vaikeaa on juuri hoitoonroudaus, kiireiset aamut ja illat eli kotitöiden ja työpäivän yhteensovittelu. Ja työpäivän asettamat vaatimukset, mutta juuri ne antavat monesti myös loistavan tauon kotielämästä.

Kotona raskasta on juuri se työn yhtäjaksoisuus 24/7, taukojen puute päiväsaikaan (riippuu toki lapsistakin tämä), aikuisseuran puute jne. Useimmille äideille on myös ERITTÄIN palkitsevaa se, että saa tehdä ilman häiriötekijöitä omia asioitaan (töitä), ilman, että joku roikkuu lahkeessa.

Kertoo varmaan suoraa kieltään kotiäitiyden rasittavista ja ärsyttävistä puolista, että niin harva viitsii sitä kovin kauaa tehdä. Onhan täällä kerrottu, kuinka viidessä vuodessa kotona tulee hulluksi jne. Harva, sanotaanko TOSI HARVA viitsii olla sellaisessa työpaikassa palkkatyössä, jossa tuntee tulevansa hulluksi muutamassa vuodessa. Jos "hulluksi tuleminen" ei tarkoita raskautta, niin mikä?

Eli jos jossain, kotiäitiyden rankkuus ja vaativuus piilee omista tarpeista ja omasta, lapsivapaasta ajasta sekä aikuisseurasta luopumisessa. Käsittääkseni nämä puolet ovat juuri niitä henkisiä. Eivät aivojen "rasittamista", mutta mittaavat ja kuluttavat henkistä jaksamista!

On vielä pakko muistuttaa, että jokaisen kotiäidinkin työpäivä on erilainen ja sen vaativuus voi vaihdella asteikolla 1-10 riippuen lasten lukumäärästä, iästä ja muusta helppoudesta. Jos kotona on yksi rauhallinen ja tyytyväinen, hyvinnukkuva mukula, ei voi puhua samana päivänäkään isomman lauman hoitamisesta, tai tilanteesta, jossa on itkuinen vauva tai huonosti nukkuva ja superuhmakas taapero jne.

Minulla kokemusta noin 10 eri palkkatyöstä, mukaan lukien sekä akateemisia töitä omalta alaltani että opiskeluajan siivous ym. töitä.



Kahden lapsen kotiäitiys minulle raskainta työtä tähän saakka. vaikka palkatonta. En ikipäiväinä jaksaisi perhepäivähoitajan työtä. jo kahden lapsen tarpeet on vaikea täyttää. Toisten lapsia en alkaisi hoitaa mistään rahasta koskaan. (no joo, jos kuolisin nälkään ja mitään muuta työtä ei olisi) Omiani hoidan rakkaudesta.

ja tämä toki riippuu työn/lasten vaativuudesta ja jälkimmäisten lukumäärästä.



Vaativampaa on työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen, se jos jokin on rankkaa, ja ainakin minulle henkisesti. Omien lasten jättäminen vieraalle hoitoon, esimiehen painostus, alaisten sairastelut yms..



Tällähetkellä ole taas onnkeseni kotona kolmen lapsen kanssa ja vaikka välillä rankkaa onkin, niin pelolla odotan töihin paluuta..

joo, rankkaa varmasti omalla tavallaan, mutta ei mun mielestä ole verrattavisa työelämään (ainakaan omaani). Vaikka kotona on kiljuvia lapsia jotka eivät nuku, niin eipähän tarvitse seuraavana päivänä olla asiakasneuvotteluissa, vastata sposteihin, saada työasioita eteenpäin jne.

Varmaankin ne, joiden mielestä kotiäitiys on rankkaa ovat ne joilla on normaalit 8.30-4.30 työpäivät, rutiinityö eikä ikinä ilta- tai viikonlopputöitä. Itse en kuulu tähän ryhmään ja minusta kotiäitiys on ihanaa vaikka lapset sairastelevatkin tai valvovat yöllä. Eipähän tarvitse seuraavana aamuna miettiä, että voi ei - miten pärjään tämänkin päivän töissä ;-)

joo, rankkaa varmasti omalla tavallaan, mutta ei mun mielestä ole verrattavisa työelämään (ainakaan omaani). Vaikka kotona on kiljuvia lapsia jotka eivät nuku, niin eipähän tarvitse seuraavana päivänä olla asiakasneuvotteluissa, vastata sposteihin, saada työasioita eteenpäin jne.

Varmaankin ne, joiden mielestä kotiäitiys on rankkaa ovat ne joilla on normaalit 8.30-4.30 työpäivät, rutiinityö eikä ikinä ilta- tai viikonlopputöitä. Itse en kuulu tähän ryhmään ja minusta kotiäitiys on ihanaa vaikka lapset sairastelevatkin tai valvovat yöllä. Eipähän tarvitse seuraavana aamuna miettiä, että voi ei - miten pärjään tämänkin päivän töissä ;-)

joo, rankkaa varmasti omalla tavallaan, mutta ei mun mielestä ole verrattavisa työelämään (ainakaan omaani). Vaikka kotona on kiljuvia lapsia jotka eivät nuku, niin eipähän tarvitse seuraavana päivänä olla asiakasneuvotteluissa, vastata sposteihin, saada työasioita eteenpäin jne.

Varmaankin ne, joiden mielestä kotiäitiys on rankkaa ovat ne joilla on normaalit 8.30-4.30 työpäivät, rutiinityö eikä ikinä ilta- tai viikonlopputöitä. Itse en kuulu tähän ryhmään ja minusta kotiäitiys on ihanaa vaikka lapset sairastelevatkin tai valvovat yöllä. Eipähän tarvitse seuraavana aamuna miettiä, että voi ei - miten pärjään tämänkin päivän töissä ;-)

joo, rankkaa varmasti omalla tavallaan, mutta ei mun mielestä ole verrattavisa työelämään (ainakaan omaani). Vaikka kotona on kiljuvia lapsia jotka eivät nuku, niin eipähän tarvitse seuraavana päivänä olla asiakasneuvotteluissa, vastata sposteihin, saada työasioita eteenpäin jne.

Varmaankin ne, joiden mielestä kotiäitiys on rankkaa ovat ne joilla on normaalit 8.30-4.30 työpäivät, rutiinityö eikä ikinä ilta- tai viikonlopputöitä. Itse en kuulu tähän ryhmään ja minusta kotiäitiys on ihanaa vaikka lapset sairastelevatkin tai valvovat yöllä. Eipähän tarvitse seuraavana aamuna miettiä, että voi ei - miten pärjään tämänkin päivän töissä ;-)

tai sitten sun uravalinta on väärä. minä nautin omasta työstäni vaikka teen kaikki päätökset itse. ei todellakaan rasita samassa määrin kuin päättää kotona kaikesta mikä liittyy lasten hyvinvointiin. omat lapset henk.koht. ja ottaa enemmän voimille henkisesti ja fyysisesti.

Tosin eihän sen elämän lastenkaan kanssa tarvitse olla pelkkiä rutiineja. Itse pyrin kotiäitivuosinani järkkäämään lähes joka päiväksi jotain kyläilyä tms... En yksinkertaisesti jaksa sellaista sängystä ylös-aamupesu-aamiainen-leikkipuisto-lounas-päiväuni-välipala jne.... rytmiä päivästä toiseen.

Kyllä kaikenlaiset extreme harrastukset on täyttä pelleilylä verrattuna lastenhoitoon 24/7. Jos mies tekee pitkää päivää kuten pikkulapsiperheissä on tavallista, ja äiti lähes aina kotona, kyllä se vaatii sellaista hermoa ja sitkeyttä ja mielenterveyttä jota ei löydy liike-elämästä ei ura-maailmasta.

Kyllä suurin osa ihmisistä tulee hulluksi jos ei pääse liikkumaan yksin ja moni kotiäiti ei jaksa todellakaan liikkua lasten kanssa kovin paljon jos lapsia on yli 1. Ja se on helppo viisastella jos on ollut yhden vuoden kotona. eihän siinä ajassa ehdi edes uutuudenviehätys haihtua hommasta.

jos voit tehdä mitä vaan samalla kun hoidat lapsiasi, niin miksi et ota niitä töihin? kai voit sitten samalla tehdä duunin, jos kotiäidit jotka hoitaa lapsia voi tehdä mitä haluaa?

että kotiäidit usein valittavat että on rankkaa ja että kotiäityis on rankempaa kuin työssäkäyminen jne. Kuten vastauksista huomaa, näin ei monenkaan mielestä ole. Useat kotiäidit jotka ovat olleet jo vuosia kotona vertaavat kotonaolemisen työssäkäymiseen ja mun mielestä se nyt vaan ei ole sama asia. Kotona voi tehdä mitä haluaa koska kullekin sopii. Näin ei voi käyttäytyä työpaikalla.

Miksi monet sitten lähtevät työelämään jos se kerran on niin rankkaa? Noh, ensiksikin siksi, että kaikesta huolimatta työnteko voi olla kivaa ja haastaavaa. Saa myös olla aikuisten seurassa päivittäin ja on ns. omaakin elämää. Ei äidin tarvitse 24 h olla lapsen kanssa, sitä omaa elämää ei saa unohtaa (normaali minustakin on tullut vaikka oma äiti laittoi minut hoitoon kun olin 8 kk!).