Kotiäitiys niin helppoa verrattuna oikeeseen työhön!

Ja sitten istuvat kotona lasten kanssa käymättä missään! Kyllä sitä aikuista seuraa saa kerhoista, perhekahviloista jne. Melkein joka kylässä on esim srk kerhot, joista löytää uusia tuttavuuksia. Ja jos ei ole, voi netin keskustelupalstoilta löytää mammaryhmiä, joiden kanssa tavataan. Kaikki on vaan viitseliäisyydestä kiinni.

että perhekerhossa käyminen samalla lapsia vahtien on yhtä kuin 8h päivässä duunikamujen kanssa lapsivapaassa ympäristössä?

Tiedän kokemuksesta. Juu olihan taapero helppo syömään jne., mutta nukkumisen kanssa oli joka päivä vaikeuksia ja samoin ei suostunut katsomaan vaikkapa videota puolta minuuttia pidempää (kirjaimellisesti). Olisin kaivannut lepoa, aikaa ajatella omiani ilman jatkuvaa meteliä- mitä vielä! Koko ajan "ei saa tehdä noin" uhmikselle, sitten korjataan jälkiä kun toinen paiskoo tavaroita suuttuneena...huoh. Sylittelykiintiö tuli nopeasti täyteen eikä miehelle riittänyt enää huomiota, ärsytti vaan kun joku koko ajan nuohosi kiinni minussa.

että perhekerhossa käyminen samalla lapsia vahtien on yhtä kuin 8h päivässä duunikamujen kanssa lapsivapaassa ympäristössä?

Tuossa viestissäni oli kyse aikuisesta seurasta luopumisesta. Kyllä me ainakin mun kotiäiti-ystävien kanssa voidaan keskustella muustakin kuin lapsista. Vaikka ne lapset siinä samassa huoneessa meidän kanssa oliskin.

Jos kotona on 'leppoisaa, mutta ei tätä montaa vuotta jaksa', niin eikö siinä silloin ole sellaisia elementtejä, jotka tekevät siitä raskaan, fyysisesti tai henkisesti?



Toisaalta, pitääkö homman olla raskasta, jotta se olisi työtä? Itse nautin omasta työstäni, enkä koe sitä kamalan raskaaksi (nyt olen hoitovapaalla, mutta tarkoitan palkkatyötäni jonne palaan). Tekeekö se minusta laiskan tai jotain?

Miksi monet sitten lähtevät työelämään jos se kerran on niin rankkaa? Noh, ensiksikin siksi, että kaikesta huolimatta työnteko voi olla kivaa ja haastaavaa. Saa myös olla aikuisten seurassa päivittäin ja on ns. omaakin elämää. Ei äidin tarvitse 24 h olla lapsen kanssa, sitä omaa elämää ei saa unohtaa (normaali minustakin on tullut vaikka oma äiti laittoi minut hoitoon kun olin 8 kk!).

On se vaan jännä, miten jotkut eivät voi ymmärtää, että JUURI TUOTA SE RANKKUUS TARKOITTAA ;)

Rankkuutta on olemassa niin monenlaista, ja mitä ilmeisimminkin sinä olet pitänyt itsellesi mukavampana vaihtoehtona työssäkäymistä. Moni kotiäiti valitsee kotonaolon, koska ajattelee sen olevan MUKAVAMPAA LASTEN KANNALTA. Se omien etujen asettaminen taka-alalle tekee hommasta juuri sillä tavalla raskasta, kuin joskus kuulee puhuttavan. Ja toki silloin kun lapset ovat oikeasti vaativia, on se raskasta monella muullakin tavalla.

Juuri tässä mainitsemallasi tavalla se ansiotyö on monesti lepoa.

Mutta minkä puuron tekoon menee puoli tuntia??? (siis jos nyt ei riisipuuroa lasketa...)

kun keittelee sen puuron, kattaa pöydän ja laittelee pienille sen puuron, voisilmät, voileivät ja maidot valmiiksi. Eli se puuron keitto nyt tarkoitti muutakin kuin varsinaista puuron keittämistä. Oikeempi sana ois ollut aamupalan laittaminen, mutta kun aamupala sitten taas on monella perheellä sitä, että jokainen ottaa kaapista mitä löytää...

oletko koskaan kuullut vanhemmista lapsista?

Harvinaisen typerä kommentti tuo "ihan omaa tyhmyyttä".... Isommat lapsethan ne vasta harrastaakin.

Ja kuinka monta kotiäitiä sinä tunnet, joilla on vain niitä isompia lapsia? Kyllä tätä keskustelua on tähän asti käyty lähinnä pikkulapsiperheen näkökulmasta. Jos haluat sen nyt muuttaa koskemaan isompia lapsia, niin tee se haukkumatta muita typeriksi.

mutta tuskin kaikilla, ei pidä yleistää. Mutta siis itse olen tyytyväinen, kun saan olla lasten kanssa kotona.. helpompaa ja MUKAVAMPAA.

Kuorin 2 kiloa pottuja 5 minuuttissa lapset jaloissa roikkuen. Meilläkin on suurperhe, joten siksi olen oppinut nopeaksi kuorijaksi. Ei siihen kuorimiseen siis mitään mahdotonta aikaa saa menemään, vaikka keittäisi jättikattilallisen keittoa.



Ja säästäähän siinä sitä aikaa, joka menisi kun kuorisit niitä pottuja perheen pienimmille keittämisen jälkeen. Minä ainakin kuorin siksi mieluusti perunat jo ennen keittämistä, kun se käy siinä kohtaa paljon nopeammin!



Eikä aamupaloissa sun muissa välipaloissa kyllä mitään tekemistä ole koululaisille. Itse sen ikäiset jo tekevät.



Kotiäidillä niihinkin menee tietenkin aikaa, kun pienetkin ovat päivälläkin syömässä kotona aamupalan ja välipalat.

että mulle eräs yksittäinen tekijä, joka tekee kotiäitiydestä tympeää, on ainainen ruuanlaitto. En pidä ruuanlaitosta, ja kotiäitinä ruuanlaitto on iso kakku päivän töistä. Eihän siinä mitään, jos sielu sietäis tarjota perheelle joka päivä lihapiirakkaa, mutta kun kuitenkin kaikki terveysvalistus on mennyt sen verran perille, että sitä yrittää jotain vähän parempaa evästä tarjota lapsilleen. Ja kuitenkin kun yhden palkalla eletään, niin ei voi ihan joka päivä tilata lounaskahvilasta valmiita aterioitakaan, vaan täytyy vähän yrittää kompensoida palkattomuutta tekemällä jotain itsekin.



Työelämässä ollessani minä taas päinvastoin sain keskittyä siihen omaan alaani, jonka työ on kivaa. Ja kun palkka juoksi, niin teetin tylsemmät työt ammattilaisilla. Nyt kotiäitinä on itse pusattava ompelut, ruuat, auton siivoukset, jne.



Eli kotiäidin hommasta tekee tylsän se, että sen sisältämät työt ei oo mun juttu. Minä meen mieluummin töihin ja teen sitä mitä osaan, ja sillä palkalla teetän sit taas tylsemmät kotityöt muilla.

Minä en ymmärrä tällaisia ihmisiä. Olen luullut olevani sormiltani ihan keskivertonäppärä, mutta 2 kilon perunoiden kuoriminen ei kyllä millään onnistu 5 minuutissa.

Kuorin 2 kiloa pottuja 5 minuuttissa lapset jaloissa roikkuen. Meilläkin on suurperhe, joten siksi olen oppinut nopeaksi kuorijaksi. Ei siihen kuorimiseen siis mitään mahdotonta aikaa saa menemään, vaikka keittäisi jättikattilallisen keittoa.

Ja säästäähän siinä sitä aikaa, joka menisi kun kuorisit niitä pottuja perheen pienimmille keittämisen jälkeen. Minä ainakin kuorin siksi mieluusti perunat jo ennen keittämistä, kun se käy siinä kohtaa paljon nopeammin!

Eikä aamupaloissa sun muissa välipaloissa kyllä mitään tekemistä ole koululaisille. Itse sen ikäiset jo tekevät.

Kotiäidillä niihinkin menee tietenkin aikaa, kun pienetkin ovat päivälläkin syömässä kotona aamupalan ja välipalat.

Asumme maalla ja meillä myös eläimiä, joiden hoitamiseen kuluu paljon aikaa. Tallissa kaksi omaa heppaa ja kolme täysihoidossa olevaa, joten teen siis "palkkatyötä" lastenhoidon ohessa. Joka päivä on yhtä sumplimista ja järjestelyä aamu kuudesta ilta yhteentoista.

Palaisin kyllä mieluusti töihin, jossa helpompaa, mutta kun se ei ole rahallisesti kannattavaa.

Onhan työssäkäyvilläkin ensin (vähintään) 8 tuntia töitä ja loput 16 tuntia kotivastuuta. Laskekaa huviksenne yhteen, sama tuntimäärä siitäkin tulee.

Mä käyn töissä, mutta ikinä en ole väheksynyt kotiäidin hommaa. Mä nostan hattua kaikille niille äideille jotka pystyvät olla kotona, mun pää ei kestänyt kolmea vuotta enempää. Mä tunnen että pääsen töissä paljon helpommalla, vaikkakin mun täytyy hoitaa lapset ja koti vielä lisäksi työpäivän jälkeen, niin silti.



Huvittavaa on että täällä lasketaan nyt jo minuutteja minkä verran mihinkin menee kullakin, ja kilpaillaan siitä kuka tekee hommat nopeimmin. Ja se nopein sitten ei voi millään ymmärtää miten joku muu tekee saman homman hitaammin!?



Onko täällä yhtään aikuista ihmistä paikalla?

Voi elämä! Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että rankkuus johtuu monien kohdalla tylsyydestä ja yksitoikkoisuudesta. Kun tekee sitä yhtä ja samaa asiaa sen 24 tuntia. Minulla esimerkiksi työpäivä tuntuu heti paaaljon pidemmältä, jos on hiljaista. Jos taas on paljon töitä aikakin kuluu nopeammin ja työpäivä tuntuu siis myös lyhyemmältä.

Onhan työssäkäyvilläkin ensin (vähintään) 8 tuntia töitä ja loput 16 tuntia kotivastuuta. Laskekaa huviksenne yhteen, sama tuntimäärä siitäkin tulee.

nyt olen töissä, ja minulle se ainakin on ollut ihan hirveän raskasta. Ennen meillä oli illat ihan rauhallista aikaa, kun tein siivoukset, kaupassakäynnit, ruoanlaitot, läksyjen auttamiset, lasten harrastuskuljetukset sun muut päiväsaikaan. Illalla sitten rauhassa vain oltiin tai itse saatoin käydä jossakin harrastuksessa. Nyt vähäiset ilta-aikani menevät ruoanlaittoon, kotitöihin, ja omien töiden tekemiseen. Hyvä kun ehdin lasteni elämästä yhtään mitään kysellä, läksyistä en ole ollut selvillä yhtään aikoihin. Mies kuljettaa isompia lapsia harrastuksiin, mihin eivät itse pääse, ja käy kaupassa. Ihan täysi työ ja hulina molemmilla koko ajan, ja kummallakaan ei enää ole aikaa olla ulkona tai harrastaa mitään.

Vaikka minulla on jo lapset koulussa ja eskarissa, niin koen tärkeäksi olla edelleen kotona. Pystyn hoitamaan kaikki hommat päivän aikana ja lasten tullessa kotiin, minulla on oikeasti aikaa jutella heidän kanssaan ja olla kiinnostunut heidän elämästään. Minusta se on arvokkainta, mitä lapselleen voi antaa! Toivon todella, että minulla on mahdollisuus olla kotona vielä pitkään. Ja tylsää minulla ei ole koskaan :)

t. kotiäiti/kotirouva

Minulla on jo kouluikäiset lapset. Olen ollut kotiäitinä pian 14v ja nauttinut valtavasti. En antaisi näitä vuosia pois. On ollut aikaa lapsille ja nyt kun kaikki ovat jo isoja on aikaa myös itselleni. Ja siitä osaan kyllä nauttia. Harrastan ja aamupäivisin nautin hiljaisuudesta. Kun lapset tulevat koulusta yksitellen minulla on heille aikaa jokaiselle. Kyllä murrosikäinen nuori tarvitsee vielä paljon kiireetöntä läsnäoloa ja juttutuokioita. Meillä vain perheen isä tienaa, minulla ei ole mitään tuloja. Pärjäämme juuri ja juuri. Ja tämä on meidän perheen yhteinen päätös. Mieheni pystyy näin panostamaan täysillä työelämään ja opiskeluun. Meillä on myös paljon yhteistä aikaa.

Olen suunnitellut lähteväni opiskelemaan parin vuoden päästä. Siis päivitän tutkintoni ajantasalle oppisopimuskoulutuksen avulla. Kotiäitiys on hieno ammatti ja arvostan sitä työtä mitä olen tehnyt meidän lasten ja perheemme eteen. Omatuntoni on puhdas ja tiedän että olen huolehtinut lapsistani hyvin.

Tämä on meidän perheen elämää ja meidän tapa elää. En halua arvostella muiden elämää, ne ovat ihan yhtä oikeaa ja hyvää elämää kuin meilläkin. Tärkeää on vain elää oman näköisesti.

On varmasti kuitenkin aikamoisen poikkeuksellinen tilanne, että lapsi valvoo yön läpeensä, tai ylipäätään heräilee paljon. Jos lapsi on vielä niin pieni, että valvoskelee paljon ihan säännöllisesti, kannattaisi vanhempien kyllä harkita uudelleen omia työkuvioitaan.



Sen sijaan on kotiäideilläkin se äärimmäisen hankala poikkeustilanne, joka lyö kyllä laudalta työssäkäyvän vastaavan tilanteen: kun kotiäiti sairastuu itse. Siinä saat turhaan kysellä saikkua työnantajilta - ei heru. Ongelma on todellinen, jos mies ei pysty olemaan töistä pois silloin, kun on itse toimintakyvytön. Yksinhuoltajista puhumattakaan.

mutta onnea vaan että olette saaneet helpot lapset ja itsellännekin on kaikki mallillaan. Mutta ihan vaan tiedoksi, että kaikkien elämä ei ole samaa ruusuilla tanssimista kuin teillä. Mua HÄVETTÄISI mennä töihin, koska se olisi aivan liian helppoa ja lapsiparat joutuisivat muhimaan päiväkodissa.

olla kotiäitinä, jos tukiverkostot puuttuu (sukulaiset kaukana), mies tekee pitkää työpäivää (10-15 tuntia/pv). Lisäksi on paljon sairasteleva + "kaikelle" allerginen vauva, joka ei nuku yöllä kuin pieniä pätkiä. Päivällä huomion vaatii koko ajan erittäin vaativan temperamentin omaava 2v uhmaikäinen. Lepää siinä sitten rauhassa... Lisäksi se 2 v on allerginen myös ja eri tavoin kuin vauva. Teen kaikki ruoat alusta asti ja molemmille erikseen. Vaikka olisin itse kipeä niin vain palkkaamalla hoitajan voisin nukkua päivällä, koska isompi ei nuku. Tuskin montaa tuntia katselisi videoita ja mihis sen vauvan laittaisin... kaikki vauvat eivät nuku pitkää pätkää äidin tilaamana aikana :) Ja niin ettei esikoisellakin voisi olla juuri siihen aikaan tarvetta hoidolle.



Kuuna päivänä en ole töissä rasittunut näin.

8 tuntia asiakaspalvelua/toimistohommaa vastaavaa työtä ei mahdu samalla planeetalle tämän rumban kanssa.

Allergiset lapset ovat jatkuvasti kipeitä eli mahakipuja, ripulia jne, ihottumaisia. Lisänä sitten tavalliset nuhat jne lastentaudit.

Lähteminen mihinkään vaatisi omien eväiden ottamisen mukaan. Ja toki lähdettiinkin. Mutta viikko lähes nukkumatta jne niin ei kauheasti kiinnosta retkieväitä pakkailla...



Tämä oli elämääni hetki sitten... nyt lapset ovat hieman isompia ja kotona voi tosiaan olla helppojakin päiviä. Joten voin väittää tietäväni miksi joku pitää kotiäitiyttä leppoisana. Lisäksi nuorempi lapsi on tällainen ns. helppo lapsi kun hänen ruokavalionsa on kunnossa. Nukkuu hyvin, syö hyvin jne.



Mutta kaikilla ei siis käy yhtä hyvä tuuri ja napsahda helpon temperanmentin omaavia palleroita, jotka sairastavat muutaman pienen nuhan vuodessa ja saavat syödä mitä vaan, vaikka valmiina ostettuna kaupan tiskistä... ja mies, joka tekee 8-16 työtä ja sukulaiset hoitaa lapsia säännöllisesti, että saa univelat pois.



5 vuotta kotona...