Huhtikuun Helmet viikko 11

Niin, espoo maksaa kans kuntalisää ihan reilusti, jotain 250 eur 3 v asti. Tosin sitä oltiin jo ottamassa pois ainakin jossain alustavissa säästökeskusteluissa, mutta sitten tajusivat, että jengi vaan laittaa lapset nuorempana päiväkotiin ja sehän maksaa kunnalle moninkertaisesti.



Jo-hannako oli lukenut jostain, että kaikki voivat omia menoja leikkaamalla jäädä kotiin. Varmaan toimiikin, jos esim mies tienaa suurimman osan perheen tuloista ja asunto hankitaan vaan miehen tuloja silmällä pitäen. Useimmat meistä tässä tilanteessa olevista taitaa kuitenkin olla sen asunnon hankkineet ja lainan lyhennykset sopineet ihan yhteispelillä? Sitäpaitsi pääkaupunkiseudulla saa maksaa perheasunnosta itsensä kipeäksi. Meillä ainakin budjetti on sen verran tiukilla, että asuntolaina menee koroille samalla hetkellä kuin vanhempainraha loppuu. Eli jos euribor pysyy alhaalla, niin sit varmaan voi olla kotona pitempään, olettaen että pankille sopii pitää lyhennysvapaata vuositolkulla. Viimeksi sai 4 kk ihan helposti ja pitempää jaksoa varten olis pitänyt käydä joku lainamenettely läpi. Vähän niinkuin hakea laina uudestaan tai jotain. No, sit tuli sopivasti miehen lomarahat ja loppuaika kituutettiin luottokortilla :-) Ja niitä laskuja sitten maksettiin kuukausitolkulla töihinpaluun jälkeen... ELi mun suunnitelma pysyä kotona mahdollisimman pitkään on kiinni pankinjohtajan hyvästä tuulesta ja markkinakorkojen kehityksestä. Eli ei hyvin mene, mutta menköön. :-)



Autoilusta sen verran, että kun viimeksi ruttasin autoamme (siis sitä tapahtuu aika ajoin) niin mulle kävi just tolleen, että en uskaltanut pysähtyä katsomaan tuhoja, vaan ajoin suoraan liikkeen pihaan ja kysyin pokkana korjauskustannusta. Ja samalla ihmettelin tuhojen laajuutta korjausmiehen kanssa. Siis oisko ollut järkevämpää pysähtyä heti katsomaan vaikka että roikkuuko joku osa ja pitäiskö tehdä jotain? Vaan ei.



tuuti

Moi kaikki!



Kevätpörriäinen on tainnut iskeä, on niin merkillisen hyväntuulinen ja energinen olo (supisteluista huolimatta). Kotityötkään ei tunnu tylsiltä. (Niitä piisaa taas, krooh). Oon tässä ollut jo sairaslomalla jonkun aikaa ennen tätä äitiyslomaa, ja jotenkin homma on valunut aika perinteiseen malliin - eli mä teen (lue: KAIKEN) kotona, ja mies käy töissä ja kaupassa. Vähän tyyliin kalsarit tippuu illalla lattialle ja mä sitten noukin ne päivällä, ja pesen. Mulle se on ihan ok (ainakin enimmäkseen), kotityöt on aivokuollutta rutiinitoimintaa, ja tylsiä, eikä kovin palkitsevia (jotain saat tehtyä, niin kohta se on tehtävä uudestaan) eikä niistä saa työyhteisöltä palautetta (eikä kukaan huomaa että mitään on tehty paitsi jos jättää tekemättä) mutta toisaalta enhän mäkään miestä kehu, että "olitpa reippaasti töissä". :) Saa nähdä miten sitten, kun tulee napero taloon. Olenko totuttanut ukon liian hyvälle...:) Tossa se kehua retosteli, että olinko huomannut, että hän oli aamulla töihin lähtiessä vienyt roskat (klo 5.20). Sanoin, että huomasin, huomasin... pitäisikö nyt antaa jokin mitali (pakko vähän piikitellä). Mies tuumi, että ei kovin kirkasta, mutta jonkunlainen monumentti olisi kiva. :D



Jo-hanna: kuulostaa kihelmöivän jännittävältä! Mulla aiemmat synnytykset oli kuin suoraan oppikirjoista - kun supistukset alkoi, ne kans alkoi. Nyt on vähän pallo hukassa. Synnytys "antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa"..



Autoilusta: on jäänyt mieleen kakkosen vauva-ajoilta, kuinka onnistuin peruuttamaan meidän volvon pihan ainoaan mäntyyn. Tarkkuus kohdillaan :)

Mies oli vaan että hoh hoijaa.



Kirjotin synnytysjuttuihin mummon synnytyksestä ja jäin pohtimaan, mitenkä erilaista nykyään on, kun on kaikki mahdolliset laitteet ja vauvoista pystytään tutkimaan kaikenlaista. Veijollakin oli ensin napatyrä, joka piti kontrolloida, ja oli sitten ok, ja sitten vyötärönympärys alakäyrällä (kasvukontrolli) aika "vian" löytymisestä kontrolliin sitten puhdasta hermoilua, ja kumminkin vauva ihan terve. Toivottavasti Lexingtonillakin käy ilmi, että kaikki on ok!



Mukavaa loppupäivää kaikille!



t. veijo mammoineen 36+1

Lumikide: 41+0 ja 39+1(käynnistys) eli ei ennenaikaisuutta.. Saas nähdä meneekö tämä siihen väliin vai tekee jotain muuta :)



Tuuti: sanopa muuta! Siksi mua suututtikin niin se ehdoton mielipide... esim. meillä molemmilla aika tasavertaiset tulot, mulla ehkäpä hieman paremmat(riippuu provikan määrästä/miehen ylitöistä) ja menot(lainan lyhennykset, talon kulut ym) on laskettu yhteisiin tuloihin. Ja esim. hoitolisää ei edes tippuisi.. huoh..

Mutta ei auta itku markkinoilla niin pitää vaan olla iloinen että on ollut hyvä hoitopaikka ja mielekäs duuni!



Meidänveijo:voi, kuulostaa niin tutulta!!! Ehkä kohta ollaan viisaampia? :)



Jo-hanna ja Lupu(ei yltyneitä suppareita, paineen tunne kyllä pyllyssä.. jos menisin näytille niin lääkäri varmaan sanoisi, "rouva hyvä, teidän kannattaisi välillä käydä sillä kakkosasialla" heko heko.. :)

Leivoin eilen kääretorttua, heitin tortun uuniin ja rupesin siivoomaan tiskipöytää,

ja kappas jauhot oli edelleen pöydällä!!!

Olin heittänyt uuniin pelkän munasokerivaahdon=)

Jep, tuli taas sellainen nerokas olo!!



Lexintonille kauheesti tsemppiä ja kyllä siellä varmasti kaikki hyvin on.



Verticia sun täytyy muuttaa turusta 10km koilliseen niin saat kuntalisää:)



Ruotsin mallista, minähän saan rahani sieltä(jipii, tällä kurssilla)

siellä saa olla koton 480päivää ja sä saat itse päättää kuinka monelta päivältä viikossa haluat rahaa, esim. esikoisesta otin rahaa 6päivältä viikossa ja lähdin töihin kun tyttö oli n.1,5v. kuopuksesta otin osan aikaa 5päivältä ja osan aikaa 6päivältä viikossa.

Nyt otan 7päivältä viikossa.



Jo-hanna hirveesti suppareita sinne, toivottavasti pääset tosi toimiin kohta:)



Sailori&Panu33+1

Mä rupesin saamaan ramppikuumetta kun osuin telkun ääreen kattomaan kun äiti väänsi pikkusta maailmaan tossa suomalaisessa sairaalasarjassa. Nyt rupesi taas kauhistuttamaan koko juttu. Ja kaiken lisäksi ei tuo nyt näyttänyt edes olleen pahemmasta päästä toi synnytys. Se nyt ehkä sitten oli kaiken huippu kun kertoivat, että mitä nuorempana synnytät niin sen helpommin menee. NIin no, kuka tietysti käskee hankkimaan iltatähteä 38 veenä. Vanha synnytyspelko nyt tuntuu vaan nostavan taas vähän päätään.



Joku tais ollu käynyt jossain pelkoklinikalla tai jotain muuta sellaista. Kerokaapa vähän millaista siellä oikein on. Onko siitä jotain apua? Mitä siellä saa muuta kuin vakuutteluja siitä, että kaikki naiset yleensä selviää siitä.



Ah ja voi! Tänään on ollut muutenkin vähän maassa noi fiilikset kun on ollut vähän huono olo. Paha olo, päätä särkee ja pikkasen supistelee. Ehkä huomenna on sitten taas positiivisempi fiilis.



Päkkänä

Mukavasti mennyt päivä ja hyvin olen jaksanut touhuilla. Selkä kipeä kävellessä mutta muuten olo ok. Tuntuu että viime yönä maha vähän laskeutunut kun jotenkin niin helppo olo itsellä. Tuntui että takkikin meni paremmin päälle =) illalla ennen nukkumaan menoa tunsin miten vauva käänteli/pyöritteli päätään. Porasi kai itseään vähän alemmas ;)



Ajattelin käydä tänään ajoissa nukkumaan kun tytötkin nukkuu jo ja mies on huitelemassa. Ihanan hiljainen talo siis.Huomenna herättävä 7.30 että ehtii viemään esikoisen päiväkotiin. Kuopuksen kanssa ajattelin mennä siksi aikaa sitten avoimeen.



Kaikki veikkaavat että tämä vauva syntyisi aikaisemmin mutta vähän vaikea uskoa kun ensimmäinen syntyi laskettuna aikana ja toinen sitten 10 päivää lasketun ajan jälkeen. Eli on tässä vielä pitkä odotus aika ennen kun saa vauvelin syliin.



Jo-hanna: Joo tuota limatulppaa voi tosiaan tulla pidemmän aikaa ennen synnytystä. Minulla taisi tulla maanantaina ja sitten torstaina tyttö syntyi, mutta sillon olikin jo viikkoja yli 41. Esikoisen kohdalta en mitään tulppaa edes muista ja synnytys käynnistyi silloin vesien menolla.



tänään tasan 33

Täällä sitä kipeenä edelleen...

En tiedä menikö poskionteloihin heti tulehdus, on niin kipeenä pää sekä poskiontelo vas.puoleinen, että ei meinaa jaksaa/pystyä olemaan edes pystyasennos. Täytyy harkita tohtorille menoa jos tämä jatkuu...Mulla meinaa mennä herkästi tulehdus poskionteloihin yleensä.

Mutta onneksi lapset oli tänään kilttejä verrattuna eiliseen... Tänään leikittiin lattiatasolla tai siis äiti pötkötti lattialla lasten vieres ku ne leikki!! Vaikka sänky olis ollut parempi vaihtoehto, mutta olosuhteiden pakosta oli helpompi mun mennä lattialle.

Ruoan just ja just jaksoin tehdä päivällä ja onneksi iskä oli illalla ulkoilemassa lasten kans, äitsykkä sai huilata hetken!



Joku kyseli pelkopolista, mähän olin käymäs kummikätilön luona joka on astetta aikasemmin pelkopolia, eli eroaa kuulemma pelkopolista sen verran, että kätilö on vain juttelemassa.Täällä päin ainakin pelkopolilla on myös lääkäri mukana sekä kätilö.

Kyseli mun pelosta ja mitä ajattelen ja onko jokin tapahtuma synnytyksessä sen pelon aiheuttanut yms... Tosi kiva kätilö oli juttelemassa mun kanssa ja jollain tavalla helpotti juttelu, vaikka mitään erikoista apua ei sieltä tullut. Katottiin mun papereita ja niistä sai kysellä jos jotain oli mielessä. Ja sitten pääsin lääkärille, joka tarkasti vauvan tarjonnan (tämä onnistui kun lääkäri oli vapaana ja tämäkin huoli oli mulla) Kaikin puolin hyvä reissu oli ja kannatti mennä!



Mutta silti synnytys jännittää tosi paljon!! Mulla se avautumisvaihe kaikista kivuliain!! Mä olen kanssa kattonut sairaalasarjaa ja aivan kauhistuttaa! Vaikka se kätilö siinä ohjelkmas tosi kivan oloinen.

Kyllä tippa silmään tulee joka kerta kun synnytys menos...



Yksi kaverini sai tänään prinsessan, meni kaksi viikoa yli ja oli 4400g! Kaverini tuumas että oli ollut ihana synnytys, oli kolmas. Oli saanut spinaalin ja se oli auttanut hyvin!!



Että tällästä kokemusta odotellesssa....



kolmonen3 36+1

Vielä muutaman rivin naputtelen. Tänään oli neuvolalääkäri ja sanoi olevansa eka päivää ko. hommissa ja sen kyllä huomasi epävarmuudesta. Eipä osannut tarjontaa varmistella joten tarjosi ultraa vielä asennon ja vauvan koon tarkistamiseksi. Olin ihan yllättynyt mutta mikäpä siinä; ilolla varaan huomenissa aikaa ja käväisen vielä uä:ssä. Melko satavarma olen että raivotarjonnassa pikkanen on mutta sittenhän se selviää. Muuten kaikki ok; teki kyllä niin kivuliaan sisätutkimusken että olen koko illan pelännyt että käynnistyykö synnytys mutta supistelut laantuivat onneksi.



Muuten olo on ok. Nyt iltapalalle ja soffalle tv:n ääreen . Huomiseen taas.. t. orvokki

Poika leikki ammeessa ja siellä oli raproonia, mitähän se lie, (ilmeisesti saippuaa tarkoitti) ihanaa tuo kolmivuotiaan höpötys vaikka muuten puhuu jo aika selkeästi tulee välillä noita ihan omia juttuja.



Muistelin tuossa miten pojan syntymän jälkeen sairaalasta kotiuduttaemme, mietin ahdistuneena mihin vauvan laitan kun pitää mennä töihin seuraavana päivänä ja muutenkin tunsin itseni vielä aika kipeäksi, meni hetki kun hokasin et onhan mulla kuitenkin tämä äitiysloma.



Viime yönä tuli kännykkään tekstiviesti tuttavaperheeseen syntyneestä poikavauvasta. Jänskää ajatella, että kohta saa itsekin lähetellä sellaisia viestejä. :)

Nyt taitaa olla 3v:n ja sen äitin nukkumaan meno aika.

Hyvää yötä äideille ja niiden mahoille!



t.pikkuäiti ja melkeinpä rv37

"työrytmi" pysyy päällä tiukkaan ja taas silmät aukes BLING klo 6. Ja sitten heräs myös tuo maha jumppaamaan:)



viikko on nyt oltu kotosalla, vielä aika vaikea tajuta. Tuntuu että kokoajan pitäs tehdä jotain (siivoa, pyykätä yms riehua) ja pitääkin aina välillä muistuttaa itseään että "hey woman sä oot saikulla niiden suppareiden ja selän takia"! Kaipa tuo aika normaalia käytöstä!



eilen aloin pikkasen miettiä sairaalakassia ja tunginkin sinne jo jotain juttuja, onhan tässä vielä aikaa mutta tällasen lahopään on hyvä aloittaa ajoissa:)



Hihi, sailoriko oli leiponut?aika tutun kuulosta sekoilua.



Päkkänä - mä katoin kans tota sairaalaa. Porasin ku viimestä päivää eka siinä alussa kun oli se yksi keskonen joka oli todella heikossa kunnossa ja kun ne näytti sitä kappelia ja puhuivat hätäkasteesta yms :( ei todellakaan parasta mahd viihdettä tässä tilassa! Mutta se synnytys oli kyllä aika rohkaiseva tavallaan, sieltä se tuli :)! Ihana! taas sai sitten vähän itkeä mutta ilosta! se spinaalin laitto vaan näytti vähän ällöltä. Me ei olla kavereita neulojen kanssa mutta onneks sinne selän puolelle ei näe ja varmasti vähän muut mielessä tuossa vaiheessa ku "iik neuloi"!



Mjoo - mutta mukavaa torstaita kaikille =)



iza 33+1

Kumma kun ei tuo kuopus enää malta aamulla nukkua.Taitaa tehdä tämä valoisuus vaikka onkin pimennysverhot eli makuuhuone on pimeä.



Itse en ole kummassakaan synnytyksessä saanut/ottanut epiduraalia/spinaalia koska pelkään niin paljon pistämistä ja ajatus siitä että joku pistäisi selkään jotain niin saa karvat pystyyn =) selkä on minulla todella herkkä paikka etenkin alaselkä. No olen sitten onneksi selvinnyt sillä kohdunkaulanpuudutteella. Ekan kohdalla toimi tosi hyvin toisella ei oikein.



Täksi päiväksi myös touhua riittää ja yritänkin tarkoituksella olla paljon liikkeessä jos mielikin pysyisi pirteämpänä. Harmittaa välillä kun ahdistaa vaan kaikki ja tuntuu että asiat niin huonosti vaikka pitäisi olla onnellinen.



nyt lapsille päälle, esikoinen päiväkotiin ja kuopuksen kanssa avoimeen...

ja hei apua, huomenna on perjantai 13pv... Taikauskoisia? :) Tosin mulla on monesti ollut just se(eli tämä :) torstai 12 se huono päivä eikä niinkään perjantai..

Anoppi ja appi menneet naimisiin aikanaan pe 13pv ja hyvin ovat yhdessä pysyneet eli onnen päivä heillekin.



Puuh, onpa levoton yö takana, tunnin, parin välein havahtumista ja vatsa sekaisin.

Prinsessat kirjoitteli vauvan pään kääntelystä/pyörittelystä, täällä viime yönä sama homma. Tai luulisin, siltä se tuntui... Mä oon muuten varmaan siitä outo etten osaa oikein erottaa et mikä on mikäkin osa vauvaa... Kun kysyvät että minne vauva potkii niin tänne kai... <:)

Mutta sama oli jo poikien kanssa että eipä tämä uutta...



Mitenkäs muut supistelijat ja kipuilijat ja muuten? Onko hankala yö takana? Tsemppiä kaikille!!

Kohta vaihtuu murheet limatulpista ja heräilystä huoleen, "hengittääkö se, tuleeko kakkaa, riittääkö maito, nukkuuko yhtään..." :)



Täällähän on vaaveja syntynyt tutuille-ihania uutisia :)



Sailori- ihana tuo jauhojuttu! Tai ei varmaan ihana siinä kohtaa mutta so possible!! :)

Jos yhtään lohduttaa niin oon aikanaan tiskannut ilman tiskiainetta, joo, ja kylmässä vedessä vielä... Tosin silloin syy taisi olla nuoruuden dagen efterissä...

Ai niin, sullahan oli rahapäätökset Ruotsin malliin! Paljon fiksumpi käytäntö!!



Kolmoselle parantumista!



Päkkänä kyseli pelkopolista.

Mulla oli edellisessä raskaudessa ja voin kyllä ehdottomasti suositella.

Eka synnytys oli liian kivulias(jos näin voi sanoa.. :), en siis osannut ottaa kipua vastaan vaan jouduin paniikkiin.

Yritin päästä liikkumaan ja käyttää ääntä että kivut helpottaisi(ja yleisesti oma-aloitteisuuttahan suositellaan jos vaan mahdollista! Ollaan Suomalaiset kuulemma liian pidättäytyvää ja hiljaista synnytyskansaa..? :)

Kätilöllä taisi olla huono päivä tai ei muuten vaan kemiat natsanneet mutta vastaukset oli tiuskimalla tätä luokkaa "ole hiljaa, älä huuda, makaa paikallasi" Ja myöhemmin"ei tästä ponnistamisesta tule mitään, et sinä osaa"(ponnistus kesti 38min ja tuli ilman immukuppia tms.)

Synnytyksen jälkeen käski mut pesulle pieneen vessakoppiin missä käsisuihku. Seisoin hölmistyneenä ja kipeänä siellä tajuamatta mistään mitään. Tunki sitten perässä "että annas kun äitis näyttää kun ei tuo pesukaan suju näköjään"

Että olipa riemukasta.. :)

Siinä tosiaan kävi niin että synnytyksen ajan vaan makasin, huusin ja sätkin jalkoja. Mulle tehtiin eppari ja lisäksi tuli toisen asteen repeämät. Naama oli täynnä punaista pistettä kun pintaverisuonet naksahteli kun ponnistelin poskilla..

Synnytystä ei käyty millään lailla sairaalassa läpi, lykättiin osastolle ja tervemenoa.

Neuvolasta suosittelivat reklamoimaan mutta olin silloin niin herkillä että halusin vain unohtaa.

Ei mennyt aikaakaan kun pikku2 ilmoitti tulostaan ja silloin iski hätä käteen, olin lähes varm että kuolen synnytykseen(ei meillä onneksi liioitella... :) enkä vaan enää kestä sitä.

Neuvolasta laitettiin heti alusta lähete pelkopolille ja sieltä otettiinkin jo ajoissa yhteyttä ja ensimmäinen aika oli muistaakseni n. rv 15.

Käytiin kätilön kanssa ensimmäistä synnytystä läpi ja juteltiin muutenkin(missään vaiheessa ei muuten löytynyt mitään lääketieteellistä,tai muutakaan syytä miksi en olisi saanut nousta jaloilleni). Sen jälkeen kävin vielä lekureilla, kätilöillä ja sairaalaan psykiatrisella puolella koska pelko oli todella raastava.

Synnytys käynnistettiin lopulta koska mun pää ei enää kestänyt sitä paniikkia.

Kaikki meni aivan uskomattoman hyvin!!! avautuminen 3h, ponnistus 16min, hädintuskin pari tikkiä pieneen nirhaumaan.

Synnytys käytiin heti läpi(kätilö pyysi anteeksi että voidaanko käydä jo näin tuoreeltaan salissa kun hänellä alkaa pitkät vapaat), kehui että osasin ponnistaa ym. muutenkin hienosti vedetty läpi!

Kunto oli mainio mutta halusivat välttämättä kärrätä mut sängyllä osastolle(edellisellä kerralla ei toiveitakaan kyydistä vaikka jalat eivät pitäneet alla :/ )

Lisäksi olin kirjauttanut koko kipuarsenaalin käyttööni mutta ainoa mitä loppujen lopuksi käytin oli kohdunkaulan puudute(tms)

Eli summa summarum, mun pelko otettiin todesta ja sen kumoamiseen käytettiin paljon työtunteja ja voimavaroja. Tuloksna ihan synnytyskokemus!!

Toki nyt edessä oleva synnytys jännittää(varsinkin kun neiti näin äippää kiusailee...) mutta rauhallisin ja luottavaisin mielin lähden matkaan!!



Anteeksi pitkä sepostus mutta kun pitkästä aikaa tuli puheeksi niin näköjään hyvin repi muistoja(niin hyviä kuin huonojakin..) auki!!



Mutta nyt päivän touhuihin ja mukavaa päivää kaikille!!



Jo-hanna ja Lupu 37+3

kovasti nää mielialat heittelee - laitoin maanantaina Canesten-puikon ja olen odottanut, että tulehdus paranisi, nyt on taas niin kipeä olo, että oksat pois. Alakerta tulessa, hirveän kipeitä supistuksia, oksettaa ja ripuli ja kuumeinen olo. Eritettä oli valunut vaikka minkänäköistä. ONNEKSI tänään on lääkäri, viimeinen kasvukontrolli ja ultra (mulla on diabetes, niin vauvan kasvua seurataan, tuppaavat tulla kuulema "sokerivauvat" isoiksi). Samalla saa selville kohdunsuun tilanteen, että onko näistä kärsimyksistä ollut edistämään tilannetta, vai tosiaan reenailtu vaan. Pitäisiköhän ottaa sairaalakassi mukaan (oon pakannut sen isoon käsilaukkuun, niin menisi huomaamatta) jos vaikka pääsisi saman tien synnyttämään (toiveajattelua).



Karsea toi Jo-hannan synnytyskokemus, ihan törkeää käytöstä kätilön osalta! Kyllä voisi miettiä ko. henkilö ammatinvalintaansa, jos noin on kovin hommaansa leipiintynyt, ja purkaa henk.koht ongelmansa ENSISYNNYTTÄJÄÄN, joka muutenkin on tilanteessa pihalla ja "heikoilla".



Mua myös pelottaa se naistenklinikka, oon joutunut käymään päivystyksessä pari kertaa suppareiden ja tulehdusten takia, ja aina on katottu niin nenänvartta pitkin, "mitä sä tänne tuut tuhlaamaan meidän aikaa". Lääkärit on olleet mukavia, mutta ne kätilöt ja muut hoitajat--- Pitää vaamaan mennä sinne reippaasti ja unohtaa anteeksipyytävä asenne ja vaatia oikeuksiaan. Onneks ukko on aika suorapuheinen, jos jotain ongelmaa tulee.



Veijo on kans laskeutunut lähtötelineisiin, poraa itteensä syvemmälle, tuntuu että jalat irtoo, vihloo joka askel.



Siskolla tää loppurutistus on ohi, ja tosiaan siellä miettii näitä syömis ja kakkaamisjuttuja - mutta on kuulema niin rakastunutkin vauvaan, että itkettää pelkkä ajatus. Mä pillitin (salaisesti, mutta mies istu vieressä niin huomas varmaan) kuin vesiputous, kun sen keskosen kappelia valmisteltiin ja sitten taas, kun ne toiset sai sen vauvan. Itkin myös, kun luin HUS:in sivulla kliinistä tekstiä synnytyksen etenemisestä (kun tuli ponnistusvaihe ja vauva syntyi).



Mulla on aiemmat syntyneet luomuna nyt ajattelin pyytää spinaalia tmv. Näytti niin helpolta se "minnan" synnytys telkassa.



t. veijo ja KIPEÄ mamma 36+2

Muksut ilmoitti että niin hyvät leikit kesken ettei jouda kuulemma ulos lähtemään.. Mä en oo sit saanut kun jotain pientä kotihommaa aikaiseksi... laiskimus... :)

Pitää kyllä ruuan jälkeen tumpata meidät pihalle, hurjan nätti sää!!



Meidänveijo- voi ei-kuulostat tosi kipeältä :((

Hurjasti tsemppiä lääkärikäynnille!!!!!!



Jo-hannan vetelys

Äitiyspolilla olivat sitä mieltä, että kun paineet ovat olleet koko raskauden ajan koholla, niin näin loppuvaiheessa ruvetaan huolestumaan vasta kun alapaine nousee pidemmäksi aikaa yli sadan. Ja sain nyt kuitenkin pissapurkkeja ja semmoisia tikkuja joilla pitää sitten parin päivän välein tarkistaa ettei virtsassa ole proteiinia. Hyvä homma, en kyllä millään olisi halunnut joutua osastolle. Pitää nyt vain yrittää ottaa rauhallisesti.



Voi Jo-hanna että sulla olikin ikävä kätilö ekassa synnytyksessä. Ihan suutuin puolestasi ja ajattelin että minä saattaisin kyllä sanoa takaisin tosi tiukasti. Mutta toisaalta siinä synnyttäessä ei tuo pää muutenkaan toimi, joten saattaisi olla itse kullakin nämä näppärät vastaukset ihan hukassa. Itse en jotenkin osaa vieläkään ajatella että kohta tässä päästään synnyttämään. Koko juttu tuntuu jotenkin kaukaiselta ja epätodelliselta. Toivottavasti ei iske mikään viime hetken paniikki. Muistan kyllä jännittäneeni esikoisen synnyttämistä, mutta mitään varsinaista pelkoa ei ollut.



Ihan tarkoituksella olen jättänyt kaikki sairaala yms. sarjat katsomatta. Olen niin itkuherkkä ollut koko raskauden ajan, että sellaisten katselusta ei olisi tullut mitään. Lisäksi olen vähän miettinyt, että ei kannata turhaan katsoa ohjelmia joissa käydään läpi juttuja jotka voivat mahdollisesti mennä pieleen, turhaan siinä vain itseään huolestuttaa.



Tuli muuten tuosta hiivasta mieleen, että on jännä miten raskaudet voivat olla erilaisia. Esikoista odottaessa minulla oli hiiva ainakin viisi kertaa (ihan kamalaa), mutta tässä raskaudessa ei kertaakaan. Toki ehtisihän se vielä - koputan puuta. Toivottavasti sinulla Meidänveijo olo helpottaa pian.



Sain muuten vihdoin viimein KELAlta tukipäätöksen. Ihan viime tingassa oli siis palkanlaskenta laittanut tulotiedot eteenpäin. Kun huomioi parilla prossalla korotetun ennakonpidätyksen, niin saan käteen alle puolet siitä mitä saan palkkaa :-( Onneksi saan vielä kolmelta ekalta kuulta palkkaa. Meillä minulla on suuremmat tulot kuin miehellä, mutta en voisi kuvitellakaan että mies suostuisi jäämään hoitovapaalle pikkuista hoitamaan vaikka se olisikin taloudellisesti parempi ratkaisu.



Olen koko aamupäivän lepäillyt, joten nyt ajattelin lähteä kauppaan. Pitäisi ostaa uusi patja vauvan sänkyyn ja käydä myös ruokakaupassa. Hyviä vointeja kaikille.



Juliaana ja työnimetön 37+1 (tai jotain sinnepäin)

Täällä ollaan ja tiukasti yhdessä koossa, höh! =))



Ensinnäkin, kiva kuulla, että Pötsiksellä kaikki hyvin ja että kaksoset vielä turvallisesti vatsan sisäpuolella!



Adelialla ja Juliaanalla taisi olla ne kokemukset kandeista, ei varmaan silloin naurattanut, pakko myöntää että hieman pisti hymyilyttämään.. Toivottavasti Juliaanan verenpaineet pysyvät aisoissa ja ettei sairaalaan tarvi lähtä makoilemaan!



Lumikide, hienoa kun teillä oli kaikki kunnossa. Toivottavasti myös Lexington selviää pelkällä säikähdyksellä!!



Verticiako se valitti tylsistymistä, täällä ihan sama laulu! Leivottu on ja kaupat koluttu, kotihommat ei kauheesti innosta kun niitä pitää tehdä kuitenkin pakolliset päivittäin. Tsemppiä!



Sailorin kääretortut kuulostavat mielenkiintoisilta... :D



Päkkänälle kovasti tsemppiä ja jos synnytyspelko pahenee ehkä se pelkopoli olisi paras käydä kokeilemassa..



Meidänveijo kuulostat todella tosi kipeältä :((

Hurjasti tsemppiä lääkärikäynnille myös täältä!!!!! Tulehan sitten kertomaan kuulumiset, jos et sinne tielle jää...



Omaa napaa, tosiaan todella kärsimätön olo, kaikenlaisia eritteitä täälläkin seurataan tarkasti ja viime yö meni aivan harakoille, vatsa tehotyhjeni.. (yök!) ja pissatti taas jatkuvasti, huoh, kyllä tämä loppuraskaus on sitten niin ihanaa.. :D



No mutta mammat ei enää kauaa kun nyytit on sylissä, osalla jo päivien sisällä mutta häntäpäälläkin jo muutaman kuukauden sisällä, ajatelkaa, vastahan se oli alkuraskaus!



Terkuin,

Numerokolme ja pikku hippu rv ultran mukaan huomenna jo 38!

Heh, eilen katsoin kelan sivuilta eikä vielä ole mitään tietoa äippärahapäätöksestä. Äitiysavustusraha on jo tullut ja käytetty, eli kyse on siis palkkiksen sähläilystä. Mulla on no way että menis 2007 tuloilla, kun olin töissä vissin 4 kk. Mutta saattaa olla, että saan samán kuin kakkosesta, eli joku arvaus summasta on olemassa. Ja kyllä sillä pärjää, ainakin paremmin kuin kodinhoidontuella. Meillä toi tulopuoli menee silleen, että peruspalkka on miehen kanssa aika samoissa, mutta sille maksetaan ylityöt ja bonukset ja siis yleensä se tienaa ihan reilusti enemmän. Sit jos sillä ei ole laskutettavia tunteja niin sit ollaan samoissa. Joka tapauksessa meillä on kans itsestään selvää, että mä olen kotona ja mies töissä, eikä pelkästään rahan vuoksi. Mä rakastan sitä ja mies vaan laskee tunteja, koska pääsee "kokonaisvastuusta". SIis tykkää lapsista jne, mutta ei ole ehkä kaikkein käytännönläheisin ihminen.



Mulla oli ekassa synnytyksessä ihana kätilö ja toisessa ihan ok. Sit osastolla oli yks hoitaja joka oli ihan kamala ekalla kerralla. Ajattelinkin sanoa, jos näen sitä tyyppiä taas suoraan, että mene pois, mä en sulle puhu. Viime kerralla en sitä nähnyt ja nyt tuskin enää muistan, miltä näytti, eli tuskin tulee siitä ongelmaa.



Nyt lounaalle,



tuuti

tulin just neuvolasta ja lääkäristä. Olin ajatellut, että lääkäri sanoo: "Nyt hyvä rouva, kävelkää rauhallisesti kotiin hakemaan tavaranne ja menkää sitten iltapäivästä Kätilöopistolle synnyttämään." Mutta ei. Kaikki oli kunnossa, Nyytti painoi nyt 2800 g, painoarvio 3,5 kg, sydän sykki ja muutenkin keskiarvotapaus.

Mun kaikki arvot oli ok, hemppa vieläkin vain 114. Kaveri on ollut samassa asennossa jo 15.1. lähtien (raivotarjonta), ja tuskin se nyt enää kääntyilee. Nyt muuttu noi neuvolakäynnit ainakin Helsingissä jokaviikkoisiksi, kun joku sitä kyseli.



Lekuri kun kysyi, miten menee ja mä sanoin, että hyvin, mutta oon tylsistynyt, niin se vaan hekotteli...sanoi, että mene ulos haistelemaan kevättä ja shoppailemaan. No, kävelystä ei meinaa tulla mitään, rahaa ei ole, joten kävin nyt kuitenkin hakemassa pari naistenlehteä. Toisessa oli mukana DVD ps. I love you, jota meinaan katsoa ensi yönä, jos uni ei tule.



Viime yönä unta 00-03, 03-05 levotonta pyöriskelyä, 05-08 luin, nettailin, katselin telkkaa ja sitten nukuin vielä 08-09. Jotenkin rasittavaa, varsinkin kun pitää olla hiljaa, ettei toinen herää.



Mä kanssa lopettanut esim. Tehiksen katsomisen, kun ei tee mieli nähdä ylim. verta.

Jos haluan itkeä, luen sitä ketjua noista synnytysrunoista; jos nauraa, luen ketjua miesten möhläyksistä synnytyksessä.



Naisethan eivät koskaan möhli... tuli tosta leipomusjutusta mieleen, kun muutama vuosi takaperin keitin munia. Menin olkkariin kattelemaan telkkaa ja havahduin ihmeelliseen napseeseen joskus tunnin päästä. Silloin muistin munat! Vesi oli jo aikaa sitten kiehunut pois ja ne munat hassusti hyppeli kattilassa. Tuli ainakin kovia....



Ja vielä autoilusta. Mä ajan enää raskaana valoisaan aikaan ja mieluusti tuttuja reittejä. Oon ihmetellyt noita miesten ns. putkiaivoja. Kaiken muun ymmärrän, mutta miten ne pystyy ajamaan autoa? Siinähän on miljoona asiaa, mitä pitää huomioida: oma auto, muu liikenne, opasteet, vauhti jne. jne. jotkut uskalikot vielä pystyvät puhumaan samaan aikaan kun ajavat, mutta ei esim. samaan aikaan kun katsovat futista telkkarista. Ei ymmärrä pieni ihminen ei.



Sain muuten kutsun työhaastatteluun tän kuun vika päivä. Käyn ehkä katsomassa jutun, vaikka kyse ei olekaan seksipuhelimen huohottajan hommista. Tietävät kyllä, että voisin aloittaa vasta 1.1.2010., kun meillä mies jäänee sitten kotiin. Sinänsä kiva, että pyysivät haastatteluun, en silti usko olevani ihan parhaimmillani viikkoa ennen laskettua.



Voimia ja kärsivällisyyttä meille kaikille, ja erityisen paljon niille, joilla on ylimääräisiä huolia ja niille, joilla synnytys lähenee.



Sande + Nyytti 36 + 2

Yö meni vähän samaan tyyliin kuin Sandella, unetkin on niin sekavia. Pää vielä kipeänä niin eihän siitä nukkumisesta mitään tule. (nyt väsyttää) Ai että huomenna 13.päivä ja perjantai, noh mulla se on ainakin palkkapäivä ja epäonnea on meikäläisellä kai sen verran joka päivä ettei tartte yhdelle päivälle kaikkea laittaa. Verticia taisi kysellä missä vaiheessa nla:sa käydään viikottain niin täällä ainakin vasta rv36 alkaa viikottain käynnit sitä ennen se kaksi viikkoa väli.



Taidanpa mennä hotkasemaan yhden panadolin kun tulee uuestaan se pääkipu. Ei oikein luonnistu tämä kirjoittaminenkaan. Mukava muuten lueskella hauskoista sattumuksistanne (tai jälkeenpäinhän ne vasta naurattaa). Kyllä tää raskaana olo näin loppumetreillä on jo aika raskasta, vaikka hyvinkin sujuisi.



t.pikkuäiti nyt rv37 tasan

nyt ensin..kävin toissa päivänä siellä synnytystapa-arvioinnissa ja kaikki oli hyvin. Tällä kertaa oli aivan loistavan ihana naislääkäri siellä jolla oli mulle aikaa ja sain tosi tarkan luennon miten missäkin kohtaa vauvan elimistössä veren tulee kiertää (selosti terkka opiskelijalle). ensin kokeili käsituntumalla kuinka päin vauva on ja pyysi sitten sitä opiskelijaakin kokeilemaan. opiskelija kokeili niin hentoisesti että kehoitin ihan reilusti vaan painelemaan. lääkäri oli sitä mieltä että edelleen perätilassa kuten rv30 aikaan. en sanonut siihen vielä mitään. pelotteli jo sektiiollakin ja oli myös puhetta jos käännettäisi tai jopa jos mahtuu alakautta tulemaan. otti sitten ultran käyttöön...tadaa...pää olikin alhaalla kuten jo tiesinkin. lääkäriäkin alkoi ihan naurattamaan että joskus voikin mennä niin vikaan. mulla kun tuota rasvakerrrosta ei ole tuossa päällä niin silti ei siis onnistunut arviossa.

vauveli liikkui hyvin ja sydän äänetkin hyvät. tutki sitten paikat ja totesi että oikein hyvin mahtuu tulemaan. nyt painoa n.2200g ja noin 3kg paikkeilla laskettuna-aikana. huokaisin kyllä helpotuksesta..sain luvan synnyttää. paikat ei vielä auki mutta pehmeät ja kohdunsuu 2cm vielä jäljellä.

Tämä lääkäri myös kuunteli huoleni miten olin itkenyt vielä 2v päästäkin sitä mun sektioon joutumista ja en nyt todellakaan sitä haluaisi. kerroin että fyysisesti parannuin tosi hyvin. jopa kuukauden päästä olin agitity treeneissä. mutta se henkinen puoli romuttui täysin. oli hiukan ihmeissään miten kerrankin on näin päin äiti haluamassa, kun niin paljon on sektioita vaativia.

kävin tänään neuvolassakin jossa kerroin iloissani miten kaikki hyvin äippäpoli käynnillä. neuvolassa myös tänään kaikki kunnossa. oltiin kyllä yhtämieltä että jos laskettuna aikana ei synny niin ei takuu varmaan anneta odotella yli. ehkä kuitenkin liian kova rutistus tämmöiseltä 150cm äipältä lähemmäs nelikiloista tehdä. neuvolan tätin mielestä on vauva vähän laskeutunutkin ja sf mittakin oli hiukan laskenut.

jollain tavalla jo ihan positiivisesti jännittää sitten se lähtö kun tosiaan mulla ei ole siitä mitään kokemusta. ilmeisestikin sen kuitenkin sitten huomaa kun synnytys oikeasti käynnnistyy? toivottavasti mies on kuitenkin silloin kotona eikä työkeikalla.



samaan aiheeseen..ihanaa että sait jutella pelkoja ja käsitellä ensimmäistä synnytystä johanna. aivan hirveä kokemus tuollaisen kätilön käsittelyssä olla. minähän olen nyt melkolailla ensisynnyttäjä mutta yritän vaatia että saan nousta pystyyn ja kävellä. se että pystyy peloista puhumaan ja kirjoittamaan on kaikkein parhainta terapiaa.



Minä likka muuten ajoin vielä tänään 80km matkan kotiin oman äidin luota. onneksi kuitenkin ihan suoraa tietä, kun väsytti niin kamalasti. tiistaina ajoin sinne mikkeliin ultraan 60km ja meinasin ilmeisestikin ajaa pyöräilijän päälle parkkista hikipäässä etsiessäni. huomasin vaan kun koputteli kuskipuolen ikkunaan. ei mitään hajua mitä tein muka väärin. joskus kyllä pyöräilijät pitää vähän liikaakin omista oikeuksistaan kiinni. Mielellään en kyllä enää aja autolla kun tuo hengittäminen on niin vaivalloista, kun vauva painaa keuhkoja.



pikaista paranemista meidänveijolle!!



Onneksi on edelleen nuo ammattiliitot. tällä viikolla monta ihmistä ottaa selvää miten mun kuuluu lain mukaan saada rahoja ja mun työt alkaa. edelleen työnantaja yrittää josko saisi säästettyä kunnalta nekin rahat. ihanaa kun on semmoisia ihmisiä mun puolella jotka tuntee lakia. ilomoittelevat sitten minulle ja ilmeisestikin jopa puhuvat mun puolestä työnantajalle miten asiat menee oikeasti. on se kyllä kumma miten kunnan sairaanhoito töissä aina on saanut omista oikeuksistaan pitää kynsin hampain kiinni. yksityisellä ei tarvinnut.



ainiin ja tuosta selkään pistämisestä...ei tuntunut missään silloin kun sen epiduraalin pistivät. ainut mikä sattui oli kanyylin laitto ja vielä kaks kertaa yrittivät. :(



hohhoijaa...mitäköhän tuolle meidän koirulille tekisi kun pelkää niin kovasti lumien tuloa katolta. nyt jo 5v ja vasta toinen talvi omakoti talossa. siksi ei ole tottunut jo pentuna. raapii ovia tuolla eteisessä ja läähättää kuin hullu. vanhempi nyt jo edesmennyt koira varmasti opetti tuonkin pelkäämään. se pelkäsi nimittäin kaikkea. taitaa parasta olla huomioimatta ollenkaan ja toivoa parasta että vuosien päästä karaistuu.



tirppana 36+1