Huhtikuun Helmet viikko 11

Mun täytyy nyt tunnustaa että mä katson kaikki sairaala ohjelmat mitkä vain kerkeen!

Istun sohvan nurkalla ja itken, välillä onnesta kun vaavi tulee ulos onnellisesti ja välillä taas surusta.

Fakta-kanavalta tulee näitä synnytys juttuja koko ajan;)



Putkiaivot ratin takana, hyvä juttu, tätä tullaan käyttämään sopivan tilaisuuden tullen:)



Nyt ei oikein malta pysyä poissa täältä, ketäs sen ekan vaavin saa?

Ikävää vaan että se en ole minä!

Mä voin jänskätä viimeisten kaa että kuka meistä tekee viimeisen huhtivauvan!



Nyt tekemään ruokaa, rinsessat tulee kohta!



Voimia kaikille:)



Sailori

Tänään olin aamusta lääkärin vastaanotolla, sain onneksi ajan kun pää oli tosi kipee ja poskionteloiden kohdalta... Vaikka sai tapella puhelimessa että löytyykö aikoja vai ei, niin kummasti kun oli kovana ajan sain ja vielä tunnin päästä!!

Epäilyni oli oikea että tulehdus poskionteloissa ja sain lääkekuurin toivon että auttais pian!! Tämä päivä mennyt vain sängys makaen, kun ei ole pakko tehdä mitään niin olen kerrankin vain ollut!!



Neuvola oli sitten päivällä, ajat oli yllättäen myöhäs 45min!!

Kaikki oli hyvin viikossa oli painoa tullut 400g. Illat tuntuu et koko ajan suu vain käy, aina tekee jotain mieli... Verenpainen oli hyvä ja pissa puhdas. Syd.äänet oli 125.

Nyt vain odotellaan koska yksiöstä sanotaan vuokrasopimus irti, toivon mukaan maaliskuun aikana!! (toivossa on hyvä elää!!)



palaillaan taas...

Kyllä tuntu jo tossa matkalla, että mitähän tästäkin tulee. Naistenklinikalle pitää mennä kahdella bussilla ja metrolla, metrossa laskin että supistusten väli 6 min. Tosi kipeitä! Lääkärissä selostin kaikki vaivat - hiivaa oli tuskin lainkaan, lääkäri oli epävarma onko sitä vai ei. Kaikki oli muutenkin kunnossa - kohdunsuu 2 cm auki. Ähkin ja hikoilin siinä supistuksissani, kun piti olla selällään. Ultrassa vauva näytti voivan mainiosti, paino-arvio oli 3,1 kg. Pää oli tiukasti kiinnittynyt "cervixiin" vai mikä se kohdunsuu hienosti on. Päätin sitten vielä urheilla ja kävin kampissa bebesin liikkeestä ostamassa ne imetysliivit - mietin siinä että jos tulee piankin käyttöä. Selvisin kotiinkin hengissä - supistuksia taitaa tulla muutaman minuutin välein, en ole ehtinyt mitata. Ehkä ne ripulit, pahoinvoinnit ym. johtui vaan niistä kipeistä supistuksista (kuvottaa kyllä vieläkin, ja hiki valuu virtanaan). Nyt sitten haaveillaan tosissaan, että huomenna olisi pikkuinen kainalossa - ja mikä lienee pettymyksen aste, jos nämä tästä laantuu. En kyllä tosissaankaan lähde takaisin, ennen kuin en kerta kaikkiaan enää kestää - vielä pystyn juttelemaan ja tässä koneella istumaan.



Hirveä sairaalakammo iski siellä naistenklinikan vessassa. Sairaalan puhdistusaineen haju toi mieleen ne "ihanat" verkkoalkkarit, halon paksuiset siteet ym. Aikas paniikkinen fiilis. Pitää yrittää rauhoittua, jos sinne joutuu piankin menemään tositoimissa. Mulla kakkosen synnytys meni (naistenklinikalla) paperilla hyvin, mutta henkinen kokemus oli aika järkky. Kai se siellä mielessä yrittää aktivoitua. Pitäisi muistaa, että nyt on ihan eri synnytys, ja eri vauva, ja 5 vuotta aikaakin on tuosta kulunut!



Pitäkää peukkuja!

Täällä kans käyty neuvolalääkärillä. Pitää oikein kehua, että oli supermukava tapaus vastapainona kaikille kauhuketomuksille. Kyseli kovasti mun kuulumisia ja ajatuksia synnytyksestä, eikä vaan tyytynyt mittailemaan. Vauvan koosta ei sitten osannutkaan sanoa mitään, sai kuulemma niin oudon sf-mitankin ettei kirjoittanut sitä neuvolakorttiin. Kai tuo tuolta mahtuu tulemaan? Öttis on laskeutunut lähtökuoppiin niinkuin vähän ajattelinkin. Kohdunkaulan tilanne ilmeisesti sama kuin edellisellä kerralla, eli pari senttiä jäljellä ja kiinteä joskin pikkasen pehmennyt. Ei ehkä sit vielä tällä viikolla pääse tositoimiin.



Voi ei mikä kätilö ollut Jo-hannalla! Eikä siinä kipujen keskellä osaa paljon omia oikeuksia vaatia. Toivottavasti tuollaiset käskijä- ja arvostelija-akat ovat eläköityneet jo aikoja sitten. Pahinta on sanoa ettet sä osaa, no miten helvetissä ensisynnyttäjä (tai uudelleensynnyttäjäkään) voisi mikään ammattilainen noissa asioissa olla?! Luin myös Meidänveijon mummon synnytyksestä tuolta synytyskeskusteluista ja huhhuh on ollut mummolla kestämistä, täytyy hattua nostaa! Toisaalta eikös ole mahtavaa, ettei me naiset olla enää niin kilttejä? Liikaa noita oikeuksiaan joutuu vieläkin vaatimaan.



Nenän tukkosuudesta oli puhetta. Ootteko kokeilleet seesaminsiemenöljysuihketta, jota saa apteekista? Auttaa kuiviin limakalvoihin ja mulla vähentänyt verenvuotoa. Suosittelen kans tota nenäkannua, jolla saa röörit auki. Siihen tottuu tosi nopeasti eikä se oo yhtään kamalan tuntuista.



Ihanaa lukea että muutkin on yhtä hyviä kuskeja raskausaikana kuin mä ;) Myös toi Sailorin kääretorttujuttu oli mainio, tuliko hyvää marenkia? =D



Juuh, meilläkin on sitten töissä menossa yt:t. Koskee varsinaisesti ihan eri osastoa kuin missä itse olen, mutta neuvottelut käydään koko porukasta. Oon ehtinyt jo valvomaan ja stressaamaan tuonkin asian suhteen, vaikka mun pitäisi olla aikalailla turvassa kiitos tämän siunatun tilan. Hienoa, että nyt on muuta ajattelemista eikä tarvi olla paikanpäällä kärsimässä, mut kyllä vituttaa työkavereiden puolesta sitäkin enemmän.



Vielä vähän omaa napaa: taitaa tulla flunssa kun on kurkku kipeä ja viihdyin päikkäreillä pari tuntia ja pää painaa tonnin. Jipii.



Piti kovasti taas kommentoida kaikkea, mutta kun käyn täällä monta kertaa päivässä lukemassa kuulumisia, niin unohtuu nopeasti kaikki mitä piti kommentoida. Täytyy kai ruveta laittamaan raskalaisia viivoja post it -lapuille, jotta tästä dementiasta selviäis. Ai niin, loppuhan tää rade synnytykseen vai tuleeko sitten synnytyksen jälkeinen dementia? =/



Paljon tsemppiä kaikille kipuilijoille ja tulehtuneille, väsyneille ja ahdistuneille! Kyllä tää tästä kun on kohta palkinnot sylissä!



Oho, vielä kun päivitin tuon keskustelun, nyt jännittää kovasti Meidänveijon puolesta! Toivottavasti joudut palaamaan sinne Naikkarille piakkoin tositoimiin! Jopas olit urhea, mutta älä enää mene julkisilla ;) Satamäärin tsemppiä!!





t.Tsili&Öttis 37+3 muistaakseni

Paljon kipeitä suppareita sinne meidänveijolle, toivottavasti pääset kohta hommiin ja saat niiiin ihanan nyytin syliin:)



Niiin kateellinen sailori!



Ps. Kyll marenki hyvää on:)

Meidänveijo lähtee sitten synnyttämään jos oikein ymmärsin! Onnea! Kuulosti tutulta tuo 2cm auki, kun mulla ekassa raskaudessa edellispäivänä todettiin tuo ja seuraavana yönä synnytys sitten alkoikin ja vauva oli jo ennen puoltapäivää sylissä.

Hyvä että sailorin "kääretorttu" ei mennyt hukkaan.. :)

t.jännittyneenä tilanteita seuraava pikkuäiti

ja vihdoin monenmutkan kautta kotona...

Yllättäviä uutisia...sentistä kahteen noin... AUKI... hämmentävää jälleen kun ei ole tietoinen ns.avautumisesta... kysyin vielä lääkäriltä että oltas tampereen suuntaan menossa viikon päästä johon hymyssä suin totesi että tuskinpa sinne asti kerkeet tai jos kerkeet niin en varmaan helsinkiin kerkeä synnyttämään...:) päätettiin miehen kaa sitten että kyläillään mummilla sitten vasta ku pienokainen saatu maailmaan....



Mietteet on vähän sekavat kuitenkin jollain tavalla.... odotin niin kovasti että vaavi syntyy vasta huhtikuun puolessa välissä... ja että kun eka meni kuitenkin viikoille 41+1 vaikka oli 2cm auki vko 38....että tämäkin menee ja kuitenkin edelleenkin uskon että tulee vasta kuukauden päästä...

koko ultralla mitattuna nytte 3kiloa tuumasi lääkäri tosin että mahtuu se 5kilonenkin ulos.... juu kiitos ei,,,,, mielummin sen 3 kiloisen synnyttäisin...



mutta nytten taidan mennä halimaan meijän toista pikkumiestä joka tosin on jo kohta neljä... voi kun aika menee.... höh...



mikumamma jötköpötkö36+4

nyt jo vauveleita tulossa pihalle meidänkin listassa :) kunnon suppareita teille joilla vain supistukset härnäilee ja jaksuja meidänveijolle jos nyt olet jo takaisin mennyt tosi toimiin.

toivottavasti mikumamman vauva tulee ulos piakkoin niin ei niin isoksi kasva. aika jötkäle kyllä olisi tuo 5kiloinen!

piinailua taitaa alkaa olemaan jo meillä monella :)

taidan tänään uskaltautua kylpyammeeseen lillumaan miehen kanssa. ainakin aikaisemmin suppailuja tullut mutta nyt jos ei enää niin haittaisi. :) olen niin kaivannut ammeeseen pääsyä.



36+1

mietintää...eli

mikä siinä muuten on että nykyäänkin pitää selällään synnyttää vaikka koko raskauden ajan tai ainakin lopussa kielletään selällään oleminen? miten se nyt mukamas olisi eri tilanne vauvalle ja äidille synnytyksessä. eikös sitä ole tutkittu ja todettu että vauvan sydänäänet laskee selällään maaten? entäs sitten se verisuoni selässä joka menee umpeen ja pyörryttää. käskeekö ne kätilöt miten usein olemaan kuitenkin selällään? onko siihen jotain muuta syytä kuin kätilön työn helppous?

mietinpähän vaan..

Ihan samaa oon miettinyt, Tirppana. Muistan jostain lukeneeni, että selällään/puoli-istuva synnytysasento on peräisin jostain 1700-luvun ranskan hovista. Hienot naiset ovat siten erottuneet rahvaasta, jotka ovat synnyttäneet eläimellisesti kyykyssä tai polvillaan. Ja onhan tuo ergonomisempi lääkärille ja kätilöllekin...Tapa on sitten muuttunut normiksi kun sairaalasynnytykset yleistyivät. Tuskin sitä saunassa on synnytetty selällään?



Pitihän sitä sit katsoa tota Sairaalaa tänään kun siitä oli täällä puhetta. Mua itkettää ihan hulluna noita pikkuisia ja synnytyksiä katsoessa. Sen vietnamilaisen naisen synnytyspuuhia oli melkein mahdoton katsoa... Mut edelleen sama juttu: kaikki noi tosi-tv synnytyksetkin tapahtuvat aina selällään. Ihan ylämäkeen pungersi sekin nainen. Ymmärrän kyllä jos on jotain ongelmia ja kätilön pitää nähdä jalkoväli kunnolla,mut ihan perussynnytys selällään..? Eihän sitä selällään kakitakaan?



No joo, saa nähdä miten itselle käy. Heitän varmaan synnytysjakkaran Kättärin ikkunasta ja meen sängylle selälleen et vetäkää tää äkkiä imukupilla pois, heh...



t.Tsili&möyryävä Öttiäinen

hoh hoijaa... jopas on tämäkin "synnytys". Neljästä kymmeneen supisteli 3 minuutin välein, alkoi jo tuntua, ettei ole mitenkään päin hyvä olla. Voimatkin siinä hiipui, kun supistukset alkoi kaheksalta aamulla, ja se jatkuva kuvotus. 22.30 ne hiipui siinä määrin, että sain nukuttua 1,5h. Sitten herätys, ja nyt epämääräistä, epäsäännöllistä ja epätyydyttävää supistelua, niin ettei voi nukkua. Olo on kuin piestyllä koiralla - reidet aivan hapoilla (kuin olisi juossut kaks päivää sitten maratonin) ja alavartalo muutenkin tulessa.



Pakko ottaa huumorilla: JOS tää tästä edistyisi, ykköshousut on kerenneet kuivua, ja saan ne jalkaan lähtiessä. Mies saa nukuttua (tuhisee tuolla. Olen lievästi kateellinen).



Muuta hyvää en tästä keksikään. Ottaisin kyllä sata kertaa mieluummin normaalin synnytyksen kun monen vuorokauden piinan. Pahinta on se henkinen puoli, että pitääkö lähteä vai ei ja sattuuko tarpeeksi ja nyt sattuu niin että pää irtoo ja nyt ei satu. Krooh... ja kipu pitää kuitenkin ajatukset tässä, epäsäännöllisine väliaikoineen.



Keitin kahvit. (klo 2.35).



Löysin yhestä sairaalaanlähtöoppaasta tällasen:



"Hankala olo"



Hankala olo on vaikea määritellä. Mutta joskus on vain kaikki niin vaikeaa. Supistukset valvottavat kaikki yöt. Päivisin on väsynyt, mutta supistukset taas loppuvat. Vauva liikkuu niin paljon, että kyljet ovat kipeinä. Liikkuminen alkaa olla ylivoimaisen hankalaa. Olo on kaikin puolin väsynyt, tuskainen, kyllästynyt ja pelokas.



Mietitään sairaalassa yhdessä, mitä tehdään. Esimerkiksi pyritäänkö lievittämään kipua, auttamaan unen saannissa vai parantamaan omia supistuksia.



Taisi olla jossain kuopiossa näin. En tiedä tunnetaanko naistenklinikalla tällaista taudinkuvaa. Yritän pitää nuppia kasassa, vaikka vaikeaa se on.



Terveisin erittäin virkeä veijo-vauva sekä hyvin uupunut mamma 36+3



Synttäripäiväksi tulisi 13. pvä, mutta meidän hääpäivä on myös 13. pvä, ja hyvin on menny!

Meidänveijo-mielettömästi voimia ja jaksamista!!!! Toivottavasti olet tällä hetkellä jo naikkarin hyvässä huomassa!!!!





Mikunmammalla myös jännät paikat!!! :)



Tsili, vitsit nuo yt:t kiusaa nytten joka puolella... Kurja homma!! :(



Juliaanalle tsemppä paineiden kanssa, toivottavasti pysyvät vielä kondiksessa!



Kätilöstä, juteltiin eilen siitä miehen kanssa pitkästä aikaa. Tultiin tulokseen että ei sitä vaan enää tuollainen käytös menisi läpi.. :)

Eli muillekin tsempiksi että jos vastaavaa tulee niin pitäkää puolenne!!Mies muistutti myös että olin ponnistusvaiheessa melkein potkaista linkaissut sen seinään kun tuki jalasta... voi voi.. :)



( * ) sitä samaa, supistelee ettei rauhaa saa (ja tuntuu että neidin pää repii alakertaa jo nyt) mutteivät nämä vielä matkaan pistä. Eli kärvistellään ja varuillaan ollaan. Tuo kyttääminen tosiaan myös inhottavaa kun tositoimet käynnistyy niin tahti voi olla nopea(ai tätä menoa,buah hah haa! :), muksuille tarttis saada hoitaja jne.

Miehellä alkaa onneksi tän päivän jälkeen 1,5viikon lomautus.. Osaanpa kerrankin olla tällaisesta iloinen.. :)



Mutta oikein hienoa päivää kaikille!! Täällä odotellaan myös innolla uutista ensimmäisestä lähtijästä!!! (voisin mielelläni ilmoittautua mutta ei se näköjään noin vaan käykään.. :D )



Jo-hanna ja sitkeä Lupu-neiti 37+4

siis jalkavoimia käyttänyt kätilöä, ei miestä päin... :)

Täällä oli tänään ekana aamusta laskujen maksu, kun oli tuo siunattu palkkapäivä!!

Mutta kyllä nuihin laskuihin meneekin rahaa, hyi että...

No niin uusi päivä taas alkamassa.

Muaon pikkasen kans supistellut, mutta vain tosi vähän, en uskokkaan että tapahtuis mitään sen kummempaa...

Maha-asukki on päivät melkeimpä hiljaa ja sit illalla kauhee show!

Nyt vain odotellaan ja parannellaan flunssaa!



Iloista viik.lop kaikille!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!



Aina väsynyt kolmonen3 ja maha-asukki 36+3

Meilläkin tuo ykätauti jyllännyt ti-ke yöstä asti, vielä viimeyönä kuopus oksenti sänkyyn ja nyt aamulla esikoinen sitten aloitti. Oma olokin on hutera, odotan koska alkaa yrjö lentää ja vauva sen mukana.. Sekä lastenlääkäri että neuvolan th oli sitä mieltä, että jos nyt saan vatsataudin niin vauva syntyy samalla. Ehkä ei ole mikään miellyttävin yhtälö, mutta näinhän se menee.

Tsempit suppareiden kanssa kärvisteleville, toivottavasti pääsette pikaisesti tositoimiin!

Synnytysasennosta ja selällään olemisesta. Aiemmissa raskauksissa olen nukkunut loppuun asti selälläni kun ei ole tullut huonoa oloa lainkaan, nyt en voi olla selällä yhtään. Tai lähinnä heräsin aina selältäni vaikka kuinka kävin kyljelle nukkumaan. Äitipolin lääkäri sillon ekalla kerralla sanoi, että ei ole syytä välttää selällä olemista, jos se ei tunnu huonolta.

Molemmat synnytykset olen suorittanut puoli-istuvassa asennossa ja se on ollut kyllä ehdottoman paras vaihtoehto. Suunta on ollut alaspäin ja siellä alhaalla se kätilökin on ollut koppia ottamassa. Kokeillin myös muita asentoja, mutta puoli-istuvillaan ja sukista kiinni pitäen oli kyllä ehdottomasti helpoin ponnistaa.

Jes mutta ei taas muuta kuin mukavaa viikonlopun alkua kaikille!

Aaku rv 37+0

Näyttää siltä, että täällä yksi sun toinen kaipaisi vähän piristystä ankeaan oloon. Liityn seuraanne. Mitähän sitä oikein keksis??



Eilen meni päivä jotenkin tohinassa niin etten saanut edes kirjoitettua mitään. Isä kävi auttamassa päivällä ja saatiin raahattua puuttuvat huonekalut makuuhuoneeseen. Nyt on sitten vielä kaappien täyttäminen jäljellä. Menis muuten ihan ok, ellei sitä sisältöä tarttis käydä läpi ja heivata osa siitä huitsin nevadaan. Päivä menikin ihan sillein ok kun oli vähän säpinää, mutta illalla rupes olo taas vähän tökkimään.



Niin muuten, pesin eilen pyykinpesukonettakin varmaan tunnin. Siis ihan oikein luitte, pesin siis pesukonetta. Siellä on jos minkänäköstä kokkaretta ja ällötystä pitkin tiivisteitä ja tulin siihen tulokseen, että se on pakko pestä ennenkuin alan vauvan vaatteita siellä pesemään. Aika puhdasta tuli ja pesin koneen vielä jollain erikoispesuaineellakin ilman pyykkiä. Nyt se vaan löyhkää ihan hirveeltä kaiken sen puunaamisen jälkeen. Yritin kyllä kuivata ne kaikki tiivisteetkin jälkikäteen, mutta ehkä se haku sitten tulee vaan siitä erikoisaineesta. Täytyy heittää vielä vähän normipyykkiä sinne tänään ja toivoa, että haju lähtee.



Päädyin nukkumaan viime yön suosiolla sohvalla. Jotenkin tuntui vaan siltä etttä kaipasin jotain telkkuviihdettä enkä jaksa köllötellä autuaasti nukkuvan miehen vierellä. Hiukka meni kyllä yö levottomasti mutta kumman pirteä olin jo kuudelta aamulla. Menkkakivut vaivaa kyllä vähän sellässä ja oikea käsi on jumeksessa, mutta vielä se on siedettävää.



Tyttö tajusi tossa juuri äsken, että tänään pitikin mennä kouluun jo kasiksi eikä lukujärjestyksen mukaan. Onneksi asutaan koulun vieressä niin 10 minsaa aikaa riitti ihan hyvin. Nyt on taas kotona rauhallista eikä tässä kai auta muu kuin odottaa aamun ohjelmia kun ei heti jaksa alkaa siivoamaankaan.



Minäkin sain eilen kelan päätöksen. Tais olla siellä vähän pasmat sekaisin kun olivat myöntäneet mulle vanheimpainrahankin vaikka hain vain äitiyspäivärahaa. Taitaa olla niin harvinaista, että mies sen pitää. Soitin sinne sitten perään ja ei kuulemma tarvitse tehdä kirjallista valitusta. SItten kun mies sitä hakee, niin se automaattisesti poistetaan multa.



Rahaa tulee näköjään sieltä vasta kuukauden päästä, mutta onneksi osasin varautua tähän. Mulla on meistä kahdesta paremmat tulot, mutta koska mies saa kilometrikorvausta ja ruokarahaa niin varmasti mun ehkä olisi kannattanut jäädä kotiin koko ajaksi. Viimeksi kotona oleminen meinasi vetää mulla "vintin vähän pimeeksi" (lue masennus) niin päätettin ihan suosiolla, että mies jää toisen kanssa kotiin. Sen mielestä se onihan yes ratkaisu, vaikka melkein kaikki sitä tuntuvatkin kummastelevan.



Kovasti mu piti kommentoida noita eilisen juttuja mutta radettaa taas vaihteeksi. Meidän veijolle kovasti tsemppiä että pääsisit jo laitokselle. Ei kuulosta tuollaiset kärsimykset kivoilta. Jo-hannan lähtölaskentaakin tässä kovasti odotellaan.



Mulla on ensi viikolla lekuri (toista kertaa) ja ajattelin kysellä tuosta "pelkopolista". Tai jos sitten vaikka saisi nopean kertauksen siitä mitä kaikkea mahdollisuuksia on hallita tuota kipua nykyään. Tuntuu että nekin kehittyy 10 vuodessa niin paljon. Mulla ei sinäänsä ollut mitenkään kammottava tuo edellinen synnytyskokemus. Ihan kauheaa lukea tuotata Jo-hannan tarinaa. Mä jotenkin pelkään sitä, että se synnytys pitkittyy (ei avaudu tarpeeksi nopeasti) tai sitten että lapsi jää ponnistusvaiheessa jotenkin jumiin. Mä en yhtään osaa edes sanoa, että onko mulla kipukynnys iso tai pieni. Migreeniä sairastavana kyllä vaan tiedän miten kauheaa sellainen monta tuntia jatkuva kipu voi pahimmillaan olla. Eilen katsoin siedätyshoitona taas sairaalasarjan ja se meni kyllä jo helpommin kuin edellisellä kerralla. Piikitetty mua on elämässäni niin monta kertaa että se ei hetkauta, mutta kyllä oli sympatiat vietnamilaisrouvan tykönä eilen.



Raamattuhan tästä kirjoituksesta näytti taas tulevan, vaikka mitään järkevää tuskin tuli kirjoitettua. Tänään pitää hoitaa jopa muutama työasia. Johan sitä ollaan oltu kolme päivää pois töistä (ja vain 2 puhelua tullut). Täytyy kyllä myöntää, että lievästä tylsistymisestä huolimatta, ei ole ikävä töihin.



Jaksamista kaikille suppareitten ja nuhien ja ykätautien kanssa.



Päkkänä ja Saku 35+1

hyvin nukuttu yö takana! ja poikakin heräsi vasta puoli kasin maissa :)

Ärsyttävää tuossa samassa huoneessa nukkuminen kun mies menee joka aamu töihin ja herättää siinä samallla meidät muut... hauskinta on kun vauva samantien venyttelee yms. kun herätykello soi...



en muista kellä tämä kämppä oli sama ongelma kuin meillä? miten meinaatte tulevaisuuden suhteen? me ollaan oltu 9kk jo jonossa isompaan ja kuulemma kiirellisyys kakkosessa(kyse siis helsingin kaupungin vuokra-asunnoista) mutta eipä kuulu mitään vaikka säännölllisesti sinne otankin yhteyttä.... viiminen vit#### tuli kun ystäväni kertoi että hänen kaksi kaveria(parisuhteessa ei lapsia normi duunissa ja ei muutto uhkaa) saivat samalta alueelta mistä meillä toive alueena kolmion 3kk jonottamisen jälkeen.... oikeuden mukaista? eivät edes tarvitse sitä toista makkaria mihinkään.... ihmettelen kovasti....



mutta vaatteiden vaihtoon ja ehostukseen pitäisi lähteä nimittäin kaverille vähän kuulumisia vaihtamaan ja poikakin pääsee kaverille leikkimään :)

mikumamma jötköpötkö36+5

eli tässä kokemusta siitä, mitä se kättärillä oli. Kätilö oli todella mukava, mutta mun kohdalla toi käynti oli kyllä aivan turha. Jouduin sinne koska halusin sektion, ja koko aika käytettiin enemmän tai vähemmän mun mielen muuttamiseen. Oletuksena oli, että kaikki pelkää synnytyksessä kipua, mikä taas ei ollenkaan ollut syynä mun synnytyshaluttomuuteen. Kivunlievitysmenetelmistä siis sai hyvin tietoa, ja erilaisista asennoista ja tavoista synnyttää. Synnytyssalinkin pääsi siinä näkemään. Jouduin kuitenkin lähtiessä toteamaan, että tämä tapaaminen oli mun kohdalla hyödytön, vaikka montaa muuta varmaan auttaakin. Onhan jo pelkkä puhuminenkin tärkeää.



Ollaan miehen kanssa menossa Kättärille vielä sektiotutustumiseen, mitä pidän tosi tärkeänä, kun ei siitäkään ole muuta kokemusta kun oma syntymä ja sekin hätäsektiona...



Jännää että täältä useampikin on lähdössä synnyttämään hetkellä millä hyvänsä. Itse nyt varmaan joutuu venaamaan sen 3 viikkoa, vaikka voihan vauva alkaa syntyä ennenkin. Neuvolassa kehottivat kyllä tallentamaan ambulanssin numeron kännykkään, että varmasti ehtii ajoissa. Mun kun pitää sektion takia lähteä sairaalaan saman tein jos tuntuu että synnytys saattaisi alkaa. En ole edes tiennyt, että kivuliaat supparit voi kestää viikon tai ylikin. Miten sitä voi edes tietää, millon ne on tarpeeksi kivuliaita? On sitä ensikertalaisena kyllä tosi tietämätön, vaikka oonkin lukenut suunnilleen kaikki oppaat asiaan liittyen mitä kirjastosta löytyy.



Hauskoja noi kääretorttutapaukset ja vastaavat. Itse pelkään autolla ajamista, kun tuntuu että huomiokyky on lähellä nollaa. Ylinopeutta tai alinopeutta oon monesti viime aikoina huomannut ajavani. Vaihtoehtoa autoilulle ei ole, kun kävely on mahdotonta parin sadan metrin jälkeen.



Tuli pelkkää omaa napaa mutta niinhän se yleensä menee.



Tsemppiä kaikille synnytystä odottaville! (Eli siis kai tavallaan meille kaikille...)



-Sonja rv 36+2

Ja perjantai 13.päivä niinpä. Meilläkin mies tuli kotiin illalla lomautusuutisten kanssa, tässä tilanteessa tuntuu oikeastaan ihan hyvältä uutiselta. Puhuttiin, että saa pitää isyyslomiaankin sitten myöhemmin, kun kotonakin on kaikki apu tarpeen. Eikä tarvii ajella pitkää työmatkaa.



Ei se vielä mitään, että sailori leipoi kääretorttua ilman jauhoja, pistin vielä paremmaksi kun illalla keitin kahvia ilman vettä, onneksi ei hajonnut keitin. Hyvä minä!



Viimeyön nukuin ihan kokonaan (en siis käynyt edes veskissä!) Nyt onkin levännyt olo. Aamulla kyllä rakko painoi tonnin ja oli vaikeuksia köntätä pytylle. Olen tehnyt sellaisen havainnon itsessäni, että näin raskaana ollessa sitä ajattelee sisäänpäin itseään ja vointiaan kuulostelee ihan erilailla kuin muulloin, se varmasti on lapsen etu, että äiti keskittyy itseensä enemmän. Eli eikös se oma napaan tuijottaminen siis kuulu tähän tilaan. (eikös ollut oikein hieno analyysi?) Ehtii sitä huolehtia kaikki maailman murheet sitten myöhemminkin.



näin syvissä mietteissä

.pikkuäiti rv37+1

Heipä heips taas täältäkin,



kuulostaa pahalta, kun joku vielä joutuu vielä raskausoireiden lisäksi kärsimään nuhasta ja poskiontelontulehduksista sun muista. Todella toivon nyt pikaista paranemista potilaille.



Pitänee tästä soittaa neuvolaan ja peruuttaa maanantain aika. Meitä nimittäin seurataan jatkossa tuolta äitiyspolilta ja synnäriltä käsin vähintään 2 kertaa viikossa, huomenna mennään tällä viikolla kolmatta kertaa synnärille käyriä kattelemaan ja sitten taas maanantaina ihan lääkäriin. En tiedä sitten, onko vielä sairaalakäyntien lisäksi järkeä käydä neuvolassakin. Täytyy katsoa, mitä terveydenhoitaja sanoo. Neuvola on sentään ilmaista hupia - toisin kuin nuo polikäynnit. Olemme käyneet muuten koko raskausajan 2 viikon välein lääkärissä. Hyvähän se on, että seurataan. Kunpa tuo sairaala olis vaan edes vähän lähempänä.



Aamulla supisteli pitkästä aikaa. Supistukset voi muuten laskea koko raskausaikana yhden käden sormilla. Nyt meitä vissiin seurataan lähinnä sen takia, kun kaverit ovat vähän tempaisseet kokoeroa. Viimeisimmän mittausten mukaan eroa oli yli kilo ! Tosin eihän noi mittaukset mikään vaaka ole. Masussakin on niin ahdasta, että vaikea kuulemma erottaa, mikä on kenenkin jalka jne. Mutta liikkumaan vielä mahtuu komiasti menosta päätellen. Välillä meinaa äiti tippua tuolilta, kun kaverit heiluu molemmat yhtäaikaa.



Näköjään tosi moni katsonut tota Sairaala -jaksoa, missä oli tämä vietnamilainen synnyttäjä. Kyllä täälläkin olohuoneessa silloin itkua tihrustettiin :D Parasta oli "Oh my God" -hokeminen. Siinä kohtaa lähinnä nauratti. Suomalainen olis heittänyt tossa vaiheessa reippaasti perkelettä kehiin eikä niinkään "Voi hyvänen aika". No joo.



Asumisasioista sen verran, että meillä myös tehtiin vielä viime hetken remppaa ja vielä puuttuu listoja sun muuta. Eilen sairaalassa sanottiin, että kannattaa henkisesti varautua siihen, että jonkun kontrollikerran seurauksena meidät otetaankin sisään sairaalaan. Siinä kohtaa vasta tajus, että nyt on tosi vähän aikaa jäljellä. Apua - ei ku OMG ! :) Kotonakin aika paljon vielä hommia kesken, mutta parempi kai vaan alkaa laittaa sitä sairaalakassia pikkuhiljaa valmiiks. Onneks ns. lastenhuone on sentään 95 % valmiina. Eli ei pikku pallopäät joudu remontin keskelle sukeltamaan.



Kivutonta viikonloppua kaikille,



t. PötsiPamela + Package x2

rv 35+4