Huhtikuun Helmet viikko 11

Tulin vielä heittämään parit kommentit, kun sain vähän noita ketjuja luettua. Jotkut oli jo ihmetelly, onko "pallopäät" tulleet ulos ennen aikojaan, kun olen ollut laiska kirjoittaja. Nyt vähän ottaa päähänkin, etten ole pysynyt messissä. Täällä on kuitenkin aina niin hyviä juttuja !



Vauvat pysyivät kauan ihan samassa kasvutahdissa, kuin jos ois ollu mahassa yksi asukas. Nyt ovat vähän jääneet käyriltä, mutta vieläkin näyttää vahvasti siltä, että molemmat pääsevät yli 3-kiloisiksi. Että heippa vaan ! Arvatkaa onko jo nyt aika ahdas olo sekä äitillä että lapsilla. Parempi silti näin päin - siis mielummin isoja kuin liian pieniä. Me ei olla haluttu tietää sukupuolia, vaikka vissiin näkyy ultrasta aika hyvin, kun meille on sitä tietoa tarjottu nyt jo muutamaan otteeseen lääkäreiden taholta. Ollaan aina ehditty huutamaan EI ennen kuin mitään on paljastunut.



Hauska kuulla, että muillakin on ollut raskausajan dementiaa. Mun paras toistaiseksi on, kun muististani hävisi 100 % , minne olen parkkeeranut auton. Järkyttävää ! Tämä "kohtaus" kesti noin 5 minuuttia, jonka ajan siis kävelin vain johonkin suuntaan ihan summamutikassa. Suunta oli väärä. Lopulta onneks auto löytyi - mies ei ois välttämättä muuten ollu tyytyväinen :D Olen ajellut vielä vähintään 2 kertaa viikossa tota 2 x 100 km/ päivä, mutta nyt alkaa kyllä tosiaan tuntumaan siltä, että on ajot ajettu - vähäksi aikaa. Lähinnä muiden liikenteessä olevien turvallisuuden takia.



Kuulumisiin,



t. P.Pamela + Package x2

rv 35+1

Hei! En ole ennen kirjoittanut, mutta jonkun verran seuraillut palstaa. Ja panin vielä vanhaan pinkkaan tän ensin, nyt uusi yritys! kohtalotoveri Jo-hannalle: maha on ollut sekaisin jo pari viikkoa, ja kipeitä supistuksia yötä päivää - välillä säännöllisiä, välillä epäsäännöllisiä - joka askel aiheuttaa supistuksen. Viikkoja on kasassa 36 tänään. Toissapäivänä kipeät supistukset 5h ajan väli 4 minuuttia kesto 2 min - kipu oli sitä luokkaa, että vääntelehdin, hikoilin ja huohotin, olin jo menossa sairaalaan, ja sitten ne loppui kuin seinään. Alapäässä on hirveä painon tunne ja ikään kuin "kupla", tuntuu että lapsivesi lirahtaa milloin vain, varsinkin jos istuu kovalla ja vauva liikkuu. Vuotoja on kaiken näköisiä - paksua limaa, verta, ym- hiivaa jatkuvasti (se ilmeisesti provosoi noi supparit). Oon tutkinut kaiken mahollisen netistä ennakoivista supistuksista ja milloin sairaalaan - oppaat, ilmeisesti tämmönen on ihan normaalia. Naistenklinikallakin kätilö käski puhelimessa vaan ottaa panadolia. Siskon vauva syntyi kolme päivää sitten 41+2, sillä kipeät supistukset kesti 5 viikkoa ennen vauvan syntymää.



Voi Eevaa joka meni syömään sen omenan, ja nyt saamme kivulla ja vaivalla kantaa lapsemme!



Vauvaa odotan kuitenkin kovasti ja suurella hellyydellä - kolmas lapsi on tulossa. Ja nyt on parina päivänä uutuutena ollut jatkuva liikutuksen tila, kyyneleet sen kuin vierii (synnytysjuttuja lukiessa ja eilen, kun tuli se suomalainen sairaala, ja ne sai vauvan!). Yritän olla hermoilematta ja ottaa rennosti, mutta jostain syystä pienoinen synnytyspelko on hiippaillut mieleen - tyttö syntyi 5v sitten myös naistenklinikalla, eikä se ole mikään pehmoilusairaala. Kovin oli kiire siellä kaikilla ja salista kärrättiin heti ulos, kiellettiin imettämästä niin hirveesti, ettei mene rinnanpäät rikki (minusta ensi-imetys on tosi tärkeä, ja halusin pitää siitä kiinni!). Toivottavasti siellä on meno muuttunut, tai sattuu edes kiva kätilö.



Kaikki on täällä valmiina, pikku mytty vaan puuttuu!

Alkaa kuulostaa ihan työnteolta toi Jo-hannan touhu :D Jaksamista vain, toivottavasti tänään tulee edistystä. Varmaan kaikki funtsivat tämän illan, joko olet babyn pyöräyttänyt. Aivan mieletöntä - huomenna sulla voi olla vauveli käsissä. Yesh !



t. PötsiPamela hengessä mukana

MeidänVeijolle tervetuloa-kuulostaa tuskaisan tutulta. Tsemppiä myös sinne!!!

Nauroinkin miehelle että pojat tuli suoraviivaisesti mutta tämä tyttö päättää tehdä asiat omalla tavallaan :D



Mukava kuulla PötsiPamelasta ja Adeliasta-hyvä että kaikki hienosti!!!!



Tirppanalle onnittelut vakiduunista!! Upea kuulla tämän lomautusmylläkän keskellä iloisia uutisia. Ja vielä juuri äippäloman kynnyksellä, upeaa!! Ja toivottavasti asiat ilmoituspuolella järjestyy niin ei tarvitse ylinmääräistä stressiä ottaa!



Tsili-tuo lima... Joo, tuli elävästi mieleen se aine ja oli pakko kaivaa lehti esiin ja verrata.. Samasta käy :D



Oliko Pikkukeijulla ollut se proteenit? Toivottavasti testit ok eikä esim myrkytystä pukkaa!!



Mukava kuulla myös Sailorista! Täälläkin tuntui välillä että häntä ns. koipien välissä mutta onneksi sitten on niitä parempia päiviä :)



Päkkänälle onnittelut äippäloman alkamisesta!!



Tuuti-Hauska tuo jalat ristissä.. Herättää vallattomia mielikuvia :)



Kolmonen- meillä oli myös eilen muksuilla paha päivä :P Ei kiukun suhteen vaan olivat tosi jukureita eivätkä totelleet,niin, mitään.. Karkailivat kaupungilla ja napsivat hyllyiltä käteen mitä saivat.. Vanhemmat sedät kaksin kappalein toruivat että anna nyt hyvä nainen lasten mennä ja tutkia... jep jep.. tsemppiä :)



Lumikiteelle onnittelut mielettömän hienoista ultrakuulumisista!!! Varmasti tipahti taakka sydämeltä :) Nyt vain pientä odottamaan..



Juliaana-hyvä ettei ollut raskausmyrkytyksestä kyse!!!

Hauska tuo kandi... On siinä ollut tapaus!! :D



Paik-täällä anopin ja miehen veljen synttärit osuu maaliskuun lopulle- katsotaan mennäänkö sinne :)

Muksuilla on joulukuun puolessavälissä ja helmikuun alussa eli vähän väliä sitten juhlitaan! Täällä muuten hölmönä ihmetellään että milloin on lankalauantai? :)



Verticia-ei munkaan sydän riemulla vie n.9kk päiväkotiin, mutta sama tilanne. Ei noi khh-tuet velallista elätä :(

Eli täällä duuniin palu tammikuun alusta.

Vaikealta tuntuu viedä hoitoon mutta lohduttaudun sillä että ihan hyviä noista on silti tullut vaikka kuopuskin alle 1v joutui hoitouran aloittamaan..

Meille sattui vielä aivan ihana päiväkoti(yksityinen mutta toimii kaupungin ostopalveluna), pidetään vieläkin yhteyttä vaikka pojat ovat nyt kotona. Toivottavasti päästään sinne takaisin!

Ja onhan sitten pienmmille noi pph:t, kummassakin puolensa.



Olisikohan tässä jotain? :)



Täällä jatketaan laskentaa..puuh...toivottavasti saan laittaa miehen huomenn asialle kertomaan teille terkkuja...pitäkää peukkuja!!

Terve vaan kaikille!



Tänään on minulla sitten vapaapäivä, ainoa tällä viikolla, ja itse asiassa viimeinen. Sunnuntaina on siis viimeinen työpäivä, ja sitten klo 15 alkaa kauan odotettu ja kaivettu äityisloma! 5 päivää siis jäljellä...

Tänä aamuna heräsin jo viiden aikaa wc:hen ja ku pääsin takaisin sänkyyn, se nukahtaminen ei ollutkaan enää niin kovin helppoa. Puolunessa taisin kuitenkin olla, kun rupesin ajattelee, että miksikäs se nyt niin on, että kun vauva on tuol vattassa, niin sehän heittää siinä kuperkeikkaakin ihan vaivatta. Mutta sitten syntessään ei enää pysty liikuttaa ku käsiä ja jalkojaan? Sitä siinä mietiskelin, kunnes mieheni kännykkä herätti hänetkin ja niinpä ihmettelin sitä asiaa miehelleni... Siihen hän sitten tokaisi, että niin, ehkä siinä vatsassas nyt on vähän erilaiset olosuhteet... Siihen sitten heräsinkin :D Kaikenlaista sitä sitten tuleekin mietittyy puolunessa.

Ihanaa ja jännittävää lukea kun toisilla menee jo limat ja supistelee enemmänkin! Mietiskelen tässä vaan, että toivottavasti itsellä ei mee kauheesti ainakaan yli, ei sitä kovin montaa viikkoa viitsisi äitiyslomalla istuskella peukaloita pyörittämässä... Meillä kun kaikki vauvajutut on jo ollu valmiina jo muutama viikko sitten, pinniskin on pedattu. No jooh, vielä voisi käydä apteekissa ostamassa niitä suppoja kuumelääkkeeks vauvalle. Vaikka toivottavasti sille ei nyt ihan heti ekana päivänä kuumetta tuu. Loppuisipa se talvikin jo ja tulisi kesä! Sormet jo syyhyää päästä näpräämään ruusuja meiän takapihalle! Viime kesänä oli niin ihana, ku koko terassi ja takapiha muutenkin olivat kukkasissa. Noh, voi olla että vähän jopa liioittelin niitten kanssa, mutta kaunista oli! Olen tosin aina tykännyt talvestakin, etenkin kun pääs luistelee. tänä talvena en tosin päässyt (lue en uskaltanut), kun pelkään kaatumista, enkä muutenkaan ole niin kovin notkea enää että saisin luistimet jalkaani. Joku tommonen pallo on tuossa edessä tiellä... :) Miehenikään ei oikein lämmennyt ajatukselle, että hän laittaisi ja ottaisi pois luistimet jalastani.. :) Noh, ehkä ens talvena...

Oletteko muuten lukeneet nyt uusimassa vauva-lehdessä sen jutun Vaipat Intiaan (tai joku tollaine)? Oli aivan kamala tarina... siis siellä orpokodissa vauvat makoilee jollain paljaalla betonilattialla vaippana joku hikinen nenäliina... Ja ne vauvat ovatkin onnekkaita, jotka sinne orpokotiin joutuu, ku muuten olisi kuolema kohtalona... Siis aivan hirveä! Vieläkin tuo ahdistaa, vaikka on siitä ny jo pari päivää ku sen luin!



Huh, toiset miettii jo että koska takaisin töihin palaa.. Itsellä ei ole kyl sitten minkäänlaista hajua asiasta. Miehen sisko tuossa vihjasi, että jos ei silloin vanhempainloman jälkeen vielä tee mieli vallan palata töihin, niin voisinhan mä käydä keikoilla viikonloppusin, ku mieheni voisi olla Pavun kanssa. Niin, laskeskelinkin tuossa, että jo kävisin joka sunnuntai ja pelkästään sunnuntaisin keikalla, siitähän tulisi sen hoitotuen lisäksi ihan mukava summa kuukaudessa. Ei sillä nyt vielä maailmanympärimatkalle lähetä, mutta ihan hyvin siinä rahallisesti pärjäisi. Ja pysyisi nyt edes jonkinlaiset taidot mullakin hallussa, eikä tarttis palata koulun penkille ku töihi tarttis mennä. Noh, katsotaan sitten kun se laps on ekaks syntynyt :) Jos se nyt minuun tulee, niin se on sitten 5v ku sitä voi johonkin hoitoon jättää.. itse nimittäin sairastelin sitten KOKO ajan, joten siihen 5 ikävuoteen asti olin milloin vanhempien milloin isovanhempien hoidossa kotona..



Sellaista tänään. Hyvää äitiysloman alkua niille onnellisille joilla se jo alkoi ja jaksamisia meille muille! :)





t: Aurora + Papu 33+4

..ja täällä...

puol seiskan jälkeen kirjattu vikat kipeät supparit(alkoi saamaan vihdoin ytyä taas lisää) ja tsäm, ne loppui siihen. Mitä ihmettä?

Käytiin äsken vielä reippaalla lenkillä mutta ei..



Tiedän että jokainen tulee kun on valmis(tai sitten häädetään yliviikoilla)

menmen, nyt naiset todella kaivataan täällä sitä kärsivällisyyttä.

Nämä vie fyysisestikin näköjään voimat metikköön...

huoh, tämä lähtee täysin uupuneena nukkumaan ja toivottavasti aamulla aurinkoisemmalla mielellä :)



Hyvät yöt!



Jo-hanna ja Lupu-neiti(vuokrasopimus yksiöstä päättyy viiden viikon sisään..)

Voi Jo-hanna, tiedän niin hyvin miltä tuo tuntuu! Aina sitä menee lankaan, ja alkaa ajatella, että josko nyt... Synnytys on kuitenkin sen verran iso juttu, että siihen valmistautuneena oleminen ei ole mikään pieni henkinen lataus! Ja sitten kun supistukset loppuu, tulee se tunne, että on ollut kipeä turhaan. Se on hirveän turhauttavaa! Ite yritän jotenkin pitää mielessä nkl:n kätilön kyllästyneen äänensävyn "näillä viikoilla kohtu alkaa harjotella, ja supistukset voi olla aika kipeitäikin ja tulla sarjoina" ja yritän olla ajattelematta yhtään mitään, kun polttava kipu jyllää selässä ja alavatsalla puristavina aaltoina. Vaikeeta se on, silti kumminkin ajattelee, että josko se nyt. Mulla alko tän illan (säännölliset) kipeet supistelut tunti sitten, ja täytyy myöntää, että kyllä elättelen ajatusta synnytyksestä. Sinänsä muksun tulemisella ei ole mikään kiire, tässä on vaan ollut jo 1,5 viikkoa melkein invalidi kipuineen ja olisi kiva, että hommaan tulisi joku ratkaisu. Noniin, menen supistelemaan lisää. Huomenna on uusi päivä ja vielä 4 viikkoa laskettuun aikaankin. :)



Toivotaan, että J herää aamuyöllä lapsivesilammikosta todella napakoihin ja teräviin supistuksiin!



Meille on poitsu tulossa, Veijo on työnimi. Mies sen keksi, ja hirveydestään huolimatta on jääny käyttöön. Oikea nimi on kyllä jo mietittynä :)

Lumikide:

Sun kirjoittama viesti osui ja upposi tänään tähän osoitteeseen. Ihana kuulla, että sydämen säröäänet voi korjaantua ajan kanssa. Mulla oli tänään nimittäin normi neuvolakäynti ja dopplerilla kuunneltiin sydänääniä tuttuun tapaan. Me kumpikin neuvolantädin kanssa kiinnitettiin siihen heti huomiota, että ompas sydämen rytmi pomppiva ja epämääräinen. Hän kirjoitti mulle lähetteen äitiyspolille ja nyt sitten olinkin siellä pari tuntia tutkittavana. Nyt sitten havaittiin että babyllä on eteisestä johtuva säännöllinen "harhalyönti", jonka jälkeen muutama lyönti jää väliin. Tää voi johtua vielä sydämen jostain kehittymättömistä hermoista ja asia korjaantuu ajan kanssa itsellään tai sitten .... se ei johdu siitä ja on jotain vakavampaa.



No nyt mä sain uuden ajan ens maanantaiksi tutkimuksiin ja hullua pidetään jännityksessä vielä mooooonta päivää.



VOI AHDISTUS!!!



Lexington 35+4

Pakko käydä koko ilta kurkkimassa oletko päässyt tosi toimiin... pian sinä sieltä lähdet.. nimim. hengessä mukana.



Töihin menoa jo mietitte. Me on pärjätty mainiosti miehen palkan ja kotihoidon tuen perusosan + kuntalisän avulla (meillä 200e/kk). Lisäksi kun meikäkin on hoitoalalla niin viikonloppuisin olen keikkaillut. Jo äippäloman aikaan taisin muutaman keikan heittää sunnuntaisin; se kun on mahdollsita vain pyhisin, muuten kela pienentää äippärahaa. Näin olen laskenut että mennään jatkossakin koska kolmen lapsen hoitomaksut ja sitä kautta kuntalisän ja kotihoidon tuen menetys ja keikkaillessa pieni vero% niin aika lailla tasoihin on mennyt ainakin meillä tuo talouspuoli olisin sitten vakitöissä tai en. Rahan lisäksi tuo keikkatyö on sekä pitänyt alan asioissa kiinni että ennen kaikkea tuonut tuon sosiaalisen vaihtelun koska kyllä tämä kotonaolo välillä puuduttaa kun tuntuu että tuo maailma pienenee tähän kotiympyröihin ja lasten juttuihin.



Huomenna ois lääkärineuvola ; saas nähdä onko paikat visusti kiinni vai oisko jotain ennakoivia merkkejä tulevasta synnytyksestä.



Orvokki rv 36+2

Heipat!

Pitäiskö tosinaan oikeesti ruveta toimimaan...en oo mitään saanu vielä valmiiksi, kaikki sairaalakassit ja muut ihan vaiheessa.



Pakko liittyä kuoroon, että mainiota kuulla että Pötsiksellä kaikki kunnossa!



muillekkin aktivisoituneille kiva kuulla taas.



Jo-hanna

Lankalauantai on pääsiäislauantai, mä synnyin melkein pitkäperjantaina, mut meni 2min yli puolen yön. Niin sinänsä mulla on tässä nyt kaks päivää jotka osuu jos osuu eli toi 29. 3. ja sit 11.4. niin sit olis "sama päivä ku mulla" Mut on tässä tosiaan paljon muitakin läheisten päiviä käsillä.



Horoskoopeista

en mäkään kauheesti niihin usko, mut kyllä nää luonnejutut meillä ainakin osuu aika hyvin. neitsyt -lapsi, skorpioni, oinas. mäkin oon pari maanrauhallisisinta oinasta tuntenu, molemmat miehiä. hauska on aina uusia ihmisiä kun tutustuu, veikata tuota horoskooppia. Eli kai mä sit niihin uskon kuitenkin?



Raskausdementia

liittyy mullakin autoiluun

viime viikolla unohdin katsoa peiliin kun peruutin. Lopputulos: takapuskuriin tuli "pikku lommo" ja myöhemmin lähes irtos koko puskuri isolla tiellä. Tiukka ote puskurista ja heitin sen takalaatikkoon-takapenkille.

mies tuumas "sehän on vaan muovia" onneksi mieheni ei ole pahapäinen, Ei nimittäin ollu ihan eka "pikku lommo" viime vuosina. Ja oikeesti tuuri ettei käyny mitään kenellekkään. Tyyliin puskuri tuulilasista sisään.

Jos olis mahdollista kulkisin julkisilla tai fillarilla/kävellen. Mut kun ei ole. NOh onneksi nyt saa auto vähän levähtää, kun ei oo joka aamu lähtöä.



Mukavaa keskivikkoa kaikille



Paik ja Lahaja rv 35



Ps.Tuo meidänVeijo on kyllä niin hellyyttävä nimi. Ja hupaisa.

Jo-hannalle tsemppiä; tutulta kuulostaa. Itse olen aiemmissa raskauksissa tehnyt monta "turhaa" käyntiä sairaalassa kipeiden säännöllisten supistusten takia, mutta joutunut sitten takaisin kotiin. Tällä kertaa en lähde, ennen kuin tekee mieli järsiä ovenkahvoja... Mulla saattavat säännölliset supistukset kestää useamman tunninkin ja sitten ne loppuvat. Ärsyttävää! Toivottavasti pääset kohta tositoimiin...



Juliaana, mulla oli edellisessä raskaudessa ihan samanlainen kokemus kandista äitipolilla :D Kysyttiin, saako kandikin kokeilla kohdunsuuta ja minä vastasin, että mikäs siinä. Kandiparka yrittää jonnekin seinille katsellen työntää sormensa sisään peräaukosta, jolloin sanoin, että kokeilepas vähän ylempää. Sitten saa sormensa pari senttiä sisään oikeasta aukosta. Naislääkäri kyselee nuorelta mieheltä, tunteeko kohdunsuun ja jätkä vastaa myöntävästi :D Varmaan tuntee kohdunsuun parin sentin päässä :D No, en viitsinyt käräyttää, jotta loppuisi piina meiltä molemmilta :D



Synnytystapa-arviosta. Lähinnä ultraavat siellä ja mittaavat pään ja vartalon ympäryksen ja laskevat siitä kokoarvion. Tunnustelevat vähän lantioluita, mahtuuko syntymään. Mullakin päättyi ensimmäinen synnytys sektioon selittämättömästä syystä pysähtyneen synnytyksen vuoksi. Synnytyksen jälkeen otettiin lantiokuvat röntgenissä ja niistä selvisi, että olisi nelikiloisen poikamme pitänyt mahtua. Synnytystapa-arvio tehtiin silti seuraavan raskauden kohdalla ja kolmannessa raskaudessa vauvan koon vuoksi (painoi viikolla 36 3,6 kiloa). Syntyessään viikolla 39 painoi 4,3 kiloa ja hyvin mahtui. Tämän pikkunelosen paino on nyt viikolla 36 vielä alle kolme kiloa, joten ei varmaan tule yhtä isoa kuin edellisestä.



Sektiosta... Mulle jäi sektiosta mukava muistikuva, kun kipu loppui heti spinaalipuudutukseen ja kohta oli vauva maailmassa. Toivuinkin tosi nopeasti, vaikka olin tietysti uuvuksissa vuorokauden synnytysyrityksestä. Voisi kuvitella, että pelkkä sektio ilman avautumisvaihetta olisi vieläkin mukavampi kokemus. Tärkeintähän on lapsen syntymä, joten PötsiPamela ja muut sektioon menevät, ette kyllä jää mistään olennaisesta paitsi.



Syntymäpäivistä... Meillä on vähän ruuhkaa tässä maalis-huhtikuussa, kun on niin paljon kesän hedelmiä :D Meillä on juhannusylläri, joka täyttää tänään 7, tämä hääpäiväyllärimme syntyy kohta, itselläni ja esikolla on synttärit pääsiäispyhinä... Myös isäni, siskoni, veljeni vaimo ja kaksi veljenpoikaani ovat syntyneet maalis-huhtikuussa, joten synttärivilskettä riittää :) Tämän päivän sankarittarelle pidämme juhlat lauantaina, joten toivottavasti olen kasassa vielä silloin... Luultavasti!



( . ) Niitä supistuksia tulee päivittäin (ja öittäin); eilinen oli vähän rauhallisempi. Tuntuu, että toissapäiväisen supisturumban tuloksena vauva painui vielä hieman alemmas, mutta en tiedä, onko vieläkään varsinaisesti laskeutunut. Turvottaa, lonkkiin ja alaselkään sattuu, alapään suonikohjuja pakottaa, tukala olo... aah! Herään joka yö käymään vessassa, jolloin otan obsidanin, enkä yleensä saa sen jälkeen unta. Herään siis joka päivä 3 - 5:n välillä. No, onneksi äitiyslomalainen saa otettua nokoset tarvittaessa sitten päivällä...



Nyt pitää mennä tekemään pannariaamiaista synttärisankarittaren kunniaksi!

Vointeja!

Adelia ja typykkä rv 36+

Lexington: Elän todella hengessä mukana ja toivon et teidänkin vauvalla olis loppujen lopuks kaikki hyvin! Sain itsekin odotella tarkempia tutkimuksia 2 viikkoa ja siinä ajassa ehti miettimään jo vaikka mitä. Lääkäri sanoi mulle maanantaina, et vain alle 10% sydämen lyöntitiheisyyden/poislyöntien takia tutkimukseen tulleista todella löydetään jotain vikaa ja nekin usein korjaantuvat itsestään. Pidän sulle peukkuja!



Juliaana ja Adelia: Huh huh mitä kandeja teille on eteen sattunut! Mietin kyllä tarkkaan, jos mulle ehdotetaan et saako kandi tulla tarkistamaan paikkoja... Nauratti kyllä kovasti kun luin kertomuksianne :))



Mä heräsin 5.45 taas kun nenä oli ihan tukkeessa ja nousin ylös niistämään. Puhdasta vertahan sieltä taas tuli eikä meinannut millään loppua, joten nousin sitten samalla ylös. Eihän siitä nukkemisesta ois enää mitään tullut vaikka ois kyllä väsyttänyt. Onko kellään jotain konstia tähän nenän tukkoisuuteen/verenvuotoon, joka on vaivannut mua jo usean viikon? Normaalisti mulla ei tuu ikinä verta nenästä. Hemppa oli nyt viimeks 117 eli ei kuitenkaan nyt ihan huono. Eritteet puhuttaa näköjään muakin, sorry!



Kotonaolosta: Mä meinaan olla niin pitkään kotona lasten kanssa kuin mahdollista. Esikon vein päiväkotiin kun oli 10kk ja ollut nyt hoidossa siitä saakka. Ihan täysjärkinen tuntuu hänkin olevan ;) vaikka niin pienestä pitäen ollut hoidossa. Mun mielestä sellainen pieni oli loppujen lopuks helppo viedä hoitoon, kun jäi sinne aina ihan hyvillä mielin. Sen ikäiset ei yleensä vielä koe sellaista eroahdistusta. Mulle se oli kovempi paikka. Opiskelin silloin vielä ja kyllä oli kiire aina koulusta pojan luokse, ihana jälleennäkeminen! Nyt haluaisin olla kotona ainakin 2 vuotta, ehkä jopa 3. Ihan tarkkoja suunnitelmia en kuiteskaan halua tehdä, koska tilanteet muuttuu ja niiden mukana mennään.



Nyt vois lähtee aamupalalle. Loppuviikon teenkin etätöitä kotona, tuntuu melkein lomalta!



Lumikide ja Emmi 33 tasan!

Vieläkö se Jo-hanna sinnittelee täällä meidän kanssa vai veikö tie jo yöllä synnärille?



Eilen oli vähän tahmee päivä saada kotona mitään aikaiseksi. Osa päivästä meni ihan yleiseen siivoiluun ja ruuan laittoon. Tyttö oli niin onnellinen kun on äiti kotona, että paukkas heti iltapäivällä koulun jälkeen tänne kaverinsa kanssa. No, on se hyvä, että vielä äitin läsnäolo lämmittää.



Ihana kuulla Lumikide, että teillä oli kaikki sydäntarkastuksessa kunnossa. Uskon, että Lexintonilla käy aivan yhtä hyvin. Kun soitin neuvolaan niin täti kyseli multakin kaikki nuo sydänultran tulokset koska kaikkia ei vielä siellä koneella näkynyt. Oli tosi tyytyväinen kun ei mitään vakavaa löytynyt. Kysyi vaan, että pelästyinkö kovasti kun silleen kiireellä jouduin lähetteellä lähtemään. No nyt säästökuurien aikaan, on mun mielestä todella hyvä, että nämä kaikki kuitenkin tutkitaan. Yllättävän monta meitä on nyt jo ollut ketä on tarkastukseen joutunut.



Näistä rade (raskausdementia) oireista ja autoilusta. Mä on aina ajanut paljon autoa ja koskaan en ole mitään kolaroinut niin, että olisi ollut mun syytä. Tämä raskaus kyllä tuo jotain outoa lisähaastetta tähän autoiluun sillä minäkin peruuttelin tässä jokunen kuukausi sitten ihan tyynesti auton perän talon kulmaan. Jep jep! Melkein voisin vannoa, ettei se ollut siinä kohtaa viimeksi.. heh heh!



Verticiako se oli joka tuossa lohkaisi, että pitää jalat ristissä niin kauan ettei lapsesta tule oinasta kun ei oikein mätsäisi neitsyt vanhempien kanssa yhteen. Kuten sanottu, meillä on oinas äiti, neitsyt mies ja sen päälle vielä oinas lapsi, ja avioliittoa on nyt kestänyt reilut 13 vuotta ja aika tasaista on meno ollut. Nyt on vaarana, että isä "jää jalkoihin" vielä kolmannen oinaan kanssa. Tietyt luonteen piirteet on varmaan yleisempiä syntymäajan mukaan, mutta eiköhän se loppujen lopuksi ole aina perheestä itsestään kiinni miten se elämä sujuu. Täytyy kyllä sanoa, että olen varmaan niitä harvoja suhteellisen tasaisia oinaita joten ei meillä mies ole kyllä hätää kärsimässä.



Nyt täytyy ottaa taas itseään niskasta kiinni ja alkaa touhuamaan. Yöllä herätessäni ehti taas ajatella kaikkia niitä asioita mitä pitää vielä laittaa kuntoon.



Päkkänä ja Saku 34+6



PS: oli kiva kuulla tosiaan että Pötsi Pamelakin on ihan kondiksessa :-)

Lexingtonille tsemppiä tutkimuksia odotellessa! Toivottavasti on sellainen väärä hälyytys.



Lumikide, hienoa kun teillä oli kaikki kunnossa. Nenästä: Mulla on ollut nenä tukossa jo kuukausia ja nyt yhden tuttavan innoittamana ostin sellaisen nenäkannun. Siis millä huuhdellaan röörit suolavedellä. Olen kokeillut pari päivää eikä tunnu ihan yhtä kamalalta kuin kuulostaa, tosin jos ei ole pää oikeassa asennossa, tulee just sellainen olo kuin uidessa menee vettä nenään. Mä sanoisin että on hieman auttanut, viime yönä ei ollut suu ihan rutikuiva, eli olin ainakin välillä hengittänyt nenän kautta. Mulla on allergiataustaa ja tiedän millä sais nenän auki, mutta noi adrenaliinilääkkeet ei oikein sovi raskaana olevalle... Voin raportoida lisää käyttökokemuksia kun niitä kertyy, jos kiinnostaa. Onks sulla muuten joku nenäsuihke käytössä. Vaihdoin itse nasonexin flixonaseen just ton verenvuodon vuoksi. Lääkäri meinas, että on hyvä parin vuoden välein vuorotella, niin ei nenä ihan totu johonkin merkkiin.



Jo-hannalle ja meidänveijolle tsemppiä lähenevään synnytykseen. Itse tulee niin paljon perässä, ettei osaa vielä odottaa... Ehkä sit ens viikolla kun äippäloma alkaa.



Aurora pohti sunnuntaitöitä hoitovapaan aikana. Mulla on useampi tuttu hoitoalalla, jotka on olleet just niinkuin Orvokkikin sunnuntaitöissä hoitovapaalla ja ovat olleet tosi tyytyväisiä. Itse haluaisin olla sen 2,5 v kotona eli syksyllä 2011 töihin, mutta rahat taitaa loppua jo syksyllä 2010. Sen kevään 2010 olen kotona vaikka päälläni perunoita ja riisiä syöden, koska viimeksi kun olin töissä alle kaksvuotiaan kanssa, niin olin niin totaalisen zombie koko ajan. Ykkösen kanssa menin töihin, kun mies oli 13 kk ja se oli ihan ok, koska ykkönen oppi nukkumaan öisin ihan kohtuudella, taisi kyllä nukkua meidän välissä mutta kuitenkin. Kakkonen sen sijaan oppi nukkumaan öisin (siis edes joka toinen yö heräämättä) kypsässä 2,5 v iässä, eli ehdin olla töissä vuoden niin, että lauantaiaamuja (mies heräsi) lukuunottamatta olisin voinut koska tahansa vaan nukkua, nukkua, nukkua. Jokainen vapaahetki olisi tehnyt mieli vaan nukkua. En tosin osaa nukahtaa päivällä, eli siitä varmaan johtui se armoton väsymys. Niin ja kuten olen ehkä maininnut, istun töissä tietokoneella ja yritän joskus jopa ajatella, eli ei oikein univelkaiselle sopiva homma. Ei pää toimi. Tässä on vaan se vika, ettei voi tehdä sunnuntaitöitä, kun siitä ei olis työnantajalle mitään iloa. Olenkin miettinyt pääsiskö johonkin kaupan kassalle ainakin kesäsunnuntaisin ja joulun aikaan, että sais vähän tuloja jostakin hoitovapaan aikana. ONks muita ideoita mitä voi tehdä sunnuntaitöinä? Hoitsuksi tuskin kelpaan, kun en erota kättä jalasta...



5 päivää töitä jäljellä!



tuuti, rv 33+öh jotain

Ihme kyllä selvisin neuvolareissulta ehjän auton kanssa, vaikka täällä on vielä tosi liukkaat tiet. Kaikki oli taas oki, painoa ei ollut tullut lisää, itse asiassa oli vähemmän kuin viimeksi, mutta oli kuulema eri vaakakin. Näyttää siltä, että pysyn alle 70kg (olen tällainen puolitoistametriä ja risat tyyppi). Verikokeen tulokset eivät olleet tulleet joten niitä nyt yhä jännitän. (se vasta-aine)



Minulle monet sanoo, että onpa sulla pieni maha, mutta oikeastaan sf-mitta on kulkenut koko ajan sen keskikäyrän yläpuolella ja nyt ihan siinä keskellä, eli aivan normaali. Eilen illalla kirjoitin pitkän viestin, mutta sitten täällä pätki sähköt ja nää sivutkin meni huoltoon, joten se viesti katosi, no se olikin aika sekava. Mulla on nyt niin kamala nälkä, että lopetan tämän istunnon tähän. Se muuten vielä todettiin, että nyt on maha alkanut laskeutua ja vauva asettunut lähtökuoppiin, että viimehetket alkaa olla edessä..

että semmosta tällä kertaa, olkaahan varovaisia liikenteessä!

pikkuäiti rv36+6

Tänään alkoi virallisesti äippäloma, vaikka tässä onkin kotona tultu oltua jo.. ..kauan..

Alkaa pikkuhiljaa tylsistyminen iskemään. Tai kyllä se on jo iskenyt. Ei tekemistä riitä enää :D

No täytyy toivoa joskos posti toisi vaikka jo tänään tilaamani askartelukamppeet niin voisin äitienpäiväkorttei alkaa väsäilemään.

Eilen vai mikä päivä se oli niin sain kummikortinkin valmiiksi. Nyt pitäisi vaan kuoreen laittaa ja miettiä sopiva postituspäivä.

Missäs asuu hän jossa saa 200e kuntalisän jos jää kotiin hoitamaan lasta? Mie muutan sinne :D , en ainakaan turun sivuilta löytänyt, että täällä mitään saisi :( kurjaa. Jos saisikin 200e niin sitten voisi jäädäkin kotio.

Joku sanoi siitä että syö vaikka perunoita ja riisiä. Minäkin olisin siihen valmis, mutta eipä taida auttaa sekään.

Eikö se muuten pitäisi näillä paikkein olla kun neuvola pitäisi olla viikon välein? ..täällä se on edelleen 2-3vko välein..

Pesukone pysäsi, pääsen jotain tekemään siis, jei :)



Verticia & masukkiasukki Rv 34+5

..Ja tämän aamun eriteosaston tiedotus... :) (voi pompata suosiolla seuraavan kappaleen yli :D )

Ennen aamuseiskaa lähti ilm. loput limatulpasta(huh, kuinka paljon sitä riittääkään), melkein pikkurillin kokoinen veri-limamöllykkä...yyh... (kaikki kunnioitus teille hoitoalalla työskenteleville!! Mä oon huono kestämään veren näkemistä...)

Supistukset harmittomia mutta sen verran säännöllisiä ettei nukkua tarvitse-simmut ristissä ja täysin uupuneena...



Lexingtonille suuret tsempit!!! Varmasti sielläkin kaikki mallillaan mutta en voi edes kuvitella kuinka inhottavaa odottaminen varmasti on!



Meidänveijolle ja muille suppareiden/kipujen kanssa painiville isot halirutistukset :)

Meidänveijo: Jotenkin osaa tuon kätilön kuvitella niin elävästi.. Oikeassahan hän tosiaan on mutta eipä tuo tähän kohtaan hurjasti mieltä ylennä..



Orvokki: tuo työjärjestely on varmasti erinomainen ja onneksi siinä khh:ssa se sunnuntain "porsaanreikä".



Luoja että näin punaista kun aikanaan luin erään haastattelun. Tässä eräs keski-ikäinen professorin rouva(juu, talot ja muut lainat maksettu ym) kommentoi että "kyllä jokaisella on mahdollisuus jäädä kotiin kun vain tarkistaa omia menojaan ja miettii arvojärjestystään"

pöh.

Nämä on näitä ikuisuuskysymyksiä mistä varmasti moni saa helposti pahoitettua mielensä mutta ne varmaan jatkuu vuodesta toiseen silti, minkäs teet :)

Mentäisi vaikka Ruotsin malliin missä muistaakseni vanhempainvapaa kestää siihen kun lapsi reilut 1v.



Täällä naurettiin myös tuolle "autonhävitykselle" :)

Kuulostaa just niin mahdolliselta että!! Täällä oli muistaakseni aikanaan ketju missä oli väsyneiden äitien pahimpia unohduksia... Kyllä sieltäkin sai hyvät naurut ja se yhteenkuuluvuuden tunne-voisi kuvitella niin hyvin omalle kohdalle :)

Mun sisko(nyt jo täysi-ikäisten kaksosten äiti) oli kuulemma vauva-aikana lähtenyt kevättalvella villasukissa(ilman kenkiä siis) kauppaan... :)



Paikilla uskomattoman pitkäpinnainen mies! Hieno asenne! Ja onneksi ei hassummin käynyt!!

Täällä vedin syksyllä peruuttaessa autotallin kulmaa päin kun olin miestä lähdössä hakemaan töistä. Soitin sitten matkalta että näin kävi enkä ole uskaltanut nousta tarkistamaan vielä vahinkoja(niin naisen logiikkaa kun olla voi, ajetaan vaan eteenpäin, sillähän se häviää.. :). Näin sitten sen ilmeestä jo parkkipaikan yli ettei hyvä heilu :D

Onneksi oli sitten kuitenkin aika pikkujuttu ja mieskin rauhoittui.



Adelian pikkuneidille synttärionnittelut!!



Lumikide, täällä ei valitettavasti apua nenäverenvuotoon, tuo ehdotettu kannu kuulosti kyllä kätevältä. Aika monet säännöllisen tukkoisista poskista kärsivät käyttävät ilmeisesti sitä.

Täällä sen sijaan udellaan että ovatko muiden ikenet vielä herkillä?

Täällä muistaakseni oli sama homma keskiraskaudessa ja nyt tullut takas.

Varsinkin aamuharjauksella vuotavat tosi herkästi.



Horoskoopeista. Huviahan nuo yleensä on mutta oon mä niin taikauskinen että esim. vanhoja en missään määrin suostu lukemaan!

Ja pari niihin hurahtanutta ystävää on jonkun verran selvitellyt taustoja ja kyllä niissä perääkin on.

Hauska saatuma muuten oli kun miehen kanssa aikanaan eka treffeillä luettiin meidän yhteensopivuutta, vastaus oli että oivaa aviomies ainesta :)



Mutta täällä jatkellaan päivää.



Jo-hanna ja Lupu 37+2

Neuvolalääkäriä odotellessa.. ykkönen leikkii, kakkonen päikyillä joten omaa aikaa hiukka..



Verticia kyseli kuntalisistä: Asun Nurmijärvellä; täällä tuo 200e kunnes lapsi 2v . Muistaakseni ainakin nämä etelä-Suomen monet kunnat maksavat kyllä tuota lisää; Espoossa ja Hesassa taisi olla tuotakin suurempi summa ja maksettiinkohan jopa 3 v. asti. En varmaksi tiedä kun omassta kunnastani. Tuosta summasta menee kyllä vero joten saman summan saat lisänä yhdestä su-keikasta omalla alallasi joten ei varmaan yksin ratkaise työhönpaluutan ajankohtaasi.



Tosi hauskoja autojuttuja teillä on... hihittelen täällä issekseni..



Ma palaan paremmalla ajalla.



orvokki 36+3

Omaa napaa: Kävin äsken neuvolassa ja kaikki oli ihan ok, paitsi sitten taas se verenpaine. Nyt oikeasti alkaa kypsyttää tämä iänikuinen verenpaineen kyttääminen. Alapaine oli kotona mitattuna taas luokkaa 95-97 ja TH oli sitä mieltä että pitää soittaa äitiyspolille ja kysyä että mitäs tehdään. Heti kyllä alkoi ahdistaa että jos nyt sitten kuitenkin haluavat minut osastolle. Kun minulla ei ole mitään muuta vaivaa ja vauvakaan ei osoita syntymisen merkkejä (kohdunsuu oli vain pehmennyt, kohdunkaulaa oli 3cm jäljellä ja yhtään oikeasti kipeää supistusta ei ole ollut), niin en oikeasti halua pahimmillaan moneksi viikoksi makaamaan sairaalaan. No, TH nyt sitten soittelee polille ja katsotaan sitten.



Kandeista: Minä kyllä aion edelleen rohkeasti suostua koekaniiniksi. Itse ajattelen juttua niin, että parempi että sähläävät kun paikalla on oikea lääkäri joka voi tarvittaessa ohjata, kuin että sähläävät sitten kun ovat valmiita lääkäreitä ja yksin jossain terveyskeskuksessa ja on ns. tosi kyseessä. Mutta hauska juttu tästä tuli :-)



Lexington: toivottavasti kaikki on vauvallasi hyvin. Kirjoittelin siitä jo aiemmin, että vaikka jokin vaiva olisikin, niin sekään ei välttämättä ole maailman loppu. Miehelläni on sydän joka silloin tällöin jättää lyönnin väliin. Hän ei itse sitä huomaa lainkaan. Tutkittukin asiaa on moneen kertaan ja lopputulema on se, että vaiva on vaaraton.



Jo-Hanna ja MeidänVeijo: Tsemppiä kovasti teille. Toivottavasti lähtö synnärille on teillä jo pian edessä. Meillä esikoinen syntyi niin, että limatulppa irtosi kerralla laskettuna päivänä ja kipeät supistelut alkoivat sitten melkein heti. Niitä jatkuikin sitten puolen tunnin välein kolme päivää, jonka jälkeen sitten vasta päästiin varsinaiseen asiaan. Varsinaisen synnytyksen alettua olinkin jo sitten unenpuutteesta aivan uupunut ja kun lopulta sain epiduraalin nukuin pari tuntia :-) Sitten olikin jo aika ponnistaa...



Nyt pitää lähteä tyhjentämään pesukonetta. Ihmeesti tämä uhka joutua sairaalaan motivoi tekemään pakollisia valmisteluja.



Juliaana ja työnimetön 37+0

Oon täällä tehny kaikkea muuta kuin töitä, onneks ei oo pomo näkemässä vaikka tuskin se mitään siitä välittäiskään :) Mä niin odotan sitä äitiysloman alkua, onneks on enää ens viikko töitä. Mulla riittää kyllä tekemistä ainakin 3 viikoks, sen verran on kaikki paikat sekaisin täällä talossa....



Tuuti: Kiitos vinkistä! Mä oon joskus miettinyt tuota nenäkannua, mut ikinä en oo uskaltanut kokeilla, se kuulostaa niin epämiellyttävältä. Mut ei oo sekään kivaa kun ei saa nukuttua. Mä en oo käyttänyt mitään nenäsumutteita (Nasolinia tai vastaavaa) koska niissä lukee kaikissa et ei suositella raskausaikana. Ainut mitä oon satunnaisesti käyttänyt on suolatippoja/suihketta, mut tuntuu et nekin kuivattaa entisestään limakalvoja. Oiskohan jostain A-vitamiinitipoista apua? Täytyy varmaan kipaista tänään apteekin kautta kysäsemässä jotain apua.



Jo-hanna: Millä viikoilla sun aiemmat lapset on syntyneet? Kuulostaa kyllä siltä, et ei tossa kauaa enää mene ennen kuin sulla on nyytti kainalossa. Tsemppiä ja jaksamista sinne kovasti!



Horoskoopeista vielä, mun mies on tosiaan härkä ja mä vesimies. Kaikkien parisuhdehoroskooppien mukaan me ei sovita tippakaan yhteen, yhdessä jopa luki et erotkaa hyvän sään aikana! Kumma kyllä ollaan 13 vuotta oltu yhdessä ja kohta 6 vuotta naimisissakin ;) Luonnekuvaukset sopii kyllä aika hyvin meihin molempiin, mä oon sellainen taivaanrannanmaalari ja mies sellainen jääräpää toiminnanmies. Poika on vaaka ja kaikkea muuta kuin rauhallinen tapaus niin kuin niistä monesti mainitaan. Hauskaa niitä luonnekuvauksia ym on silti lukea!



Naiset ratissa.... Niin hauskaa ja ennenkaikkea tuttua luettavaa! Mä oon tän raskauden aikana onnistunut kolhaisemaan autoa jo kahdesti parkkihallissa. Pientä arviontivirhettä.... Onneks en oo kolhaissut muita autoja, pelkkiä tolppia vaan ;)



Juliaana: Toivottavasti et joudu vuodelepoon! Tsemppiä sinne myös!



No jos ihan pikkuisen tekis vielä töitä ennen kuin haen pojan tarhasta....



Lumikide rv 33 taas...