Lue keskustelun säännöt.
Vl-äiti ja viimeinen lapsi
08.03.2009 |
Olen 28-vuotias vanhoillislestadiolainen äiti ja odotan neljättäni. Tämä lapsi jää viimeiseksi, näin olen tämän raskauden aikana päättänyt. Elämäntilanteemme (miehen mielenterveysongelmat, mittavat ulosottovelat ja taloudelliset ongelmat, vaativa erityislapsi, oma jaksaminen) on kestämätön hankkia enää yhtään uutta lasta. Mielummin yritän huolehtia ja jaksaa näiden lasten ja vielä syntymättömän kanssa ja säilyttää oma mielenterveyteni, kun se toiselta on jo mennyt. Olemme tulleet tiemme päähän tämän lapsiasian kanssa. Ei jaksa, ei pysty - edes uskon voimalla.
Olen myös päättänyt vastata rehellisesti mahdollisille kyselijöille ja utelijoille tulevaisuudessa : me emme enää halua ja jaksa lisää lapsia. Jos rehellisyyden vuoksi joku lakkaa pitämästä minua oikein uskovana, se olkoon hänen ongelmansa. Minulle tämä päätös ei ole uskomisen este. Se on minun henkilökohtainen ratkaisuni.
Nautin jo valmiiksi ajatuksesta, ettei minun enää koskaan tarvitse tämän jälkeen pelätä raskaaksituloa, tehdä testiä siinä toiveessa, ettei se näyttäisi plussaa. Ei koskaan pelätä synnytystä ja väsyttävää pikkuvauva-aikaa. Saan olla ja viihtyä omassa kropassani - olla minä itse ilman pakkoa raskautua. Mieleni piristyy jo pelkästä ajatuksesta!
Lapset ovat parasta, mitä olen saanut. Haluan antaa heille jaksavan ja mukavaolevan äidin vielä, kun olen sitä. Tämä raskaus on ollut jo niin vaikea hyväksyä ja niin vaikea kestää - en uskalla kuvitellakaan, mitä se olisi kymmenennen raskauden kohdalla. Siksi vihelsin pelin poikki.
Kiitos.
Kommentit (684)
Näin arvelinkin.. Loogista noihin muihin ehkäisemättömyyksiin rinnastettuna. Mutta. Haluttaako ihmisiä oikeasti harrastaa seksiä ovulaation aikaan jos ei jaksaisi uutta raskautta? Ei minua ainakaan huvittaisi ;)
Muutenkin ihmettelen, miten lestadiolaisperheissä jaksetaan rakastella niin paljon että lapsia syntyy melkein vuosittain.. :) Meillä on poika 11kk ja ollaan rakasteltu synnytyksen jälkeen ehkä viisi kertaa :( Nyt vasta alkaa seksihalut pikkuhiljaa heräillä kun väsymys alkaa hellittää, ja keho on palautunut täysin synnytyksestä.
Ei ole. Seksiä on harrastettava juuri silloin kuin haluttaa
lestadiolaisille sallittua? Eli ovulaation aikaan ei tietoisesti olla yhdynnässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vl-papeilla on. Vai onko niin, että koska vl-liike on niin maallikkovetoinen, pappien teologinen koulutus ei pääse vaikuttamaan vl-yhteisössä.
On vaikea vastata esittämiisi kysymyksiisi puhumatta erilaisista raamatuntulkintatavoista. Kirjaimellinen raamatuntulkinta on mielestäni mahdoton, koska siinä ajaudutaan aina sellaiseen älylliseen ja moraaliseen umpikujaan, jossa jäädään hokemaan samoja ajatuksia ilman ulos- ja eteenpäin ohjaavia suuntaviittoja. Vaihtoehdoiksi jää tällöin joko jäädä elämään umpikujaan tai hylätä koko Raamattu, koska sen ehdottomia ohjeita on mahdoton toteuttaa. Jälkimmäisellä en tarkoita synnintuntoa herättävää Raamatun "lakia", vaan elämän karikoiden todellisuutta, mistä selviytymiseen ei yksioikoinen ja kapea raamatuntulkinta auta yhtään.
Itse koen nopeat ja vain yhden oikean vaihtoehdon sisältävät vastaukset vaikeisiin eettisiin kysymyksiin jonkinlaisena hätävarjelun liioittelemisena. Ei Raamatun eikä Jumalan pyhyys siihen murene, että haastavia, monipolvisia ja tunteita herättäviä inhimillisen elämän kysymyksiä pohditaan järkeä käyttäen, esim.: Onko parempi, että ihminen ajautuu itsemurhaan, kun ei kestä elämäntilannettaan, eikä saa muuta "ymmärrystä" toisilta ihmisiltä (seurakuntalaisilta) kuin kehotuksen tehdä parannus synnistä? Mitä tarkoittaa konkreettisesti ja käytännössä kristillinen periaate anteeksiannosta ja armosta; miksi uuden aloittamisen lupaus koskekaan eronneita? Onko todella Jumalan tahto, että ihmisen epäonnistuttuaan jossakin ihanteessa täytyy kärsiä koko loppuelämänsä? Viekö se ihmistä lähemmäs Jumalaa? Ketä uhkaa/ keneltä on pois, jos ihminen saa kasattua itsekunnioituksensa ja omanarvontuntonsa henkilökohtaisen kriisin jälkeen ja jatkaa elämäänsä eteenpäin? Moni varmaan kääntäisi kelloa taaksepäin, jos se olisi mahdollista, mutta tosiasia on, että elämää voidaan elää vain eteenpäin.
Kahtijakautuneisuus odotuksissa kirkkoa kohtaan on selvästi näkyvissä tällä hetkellä: toiset odottavat kirkolta "vanhaa kunnon konservatiivisuutta, jossa ei löpsöillä, asiat ovat just tietyllä tavalla ja pulinat pois" ja toiset odottavat, että "kirkko nostaisi kytkintä ja tekisi rohkeita kannanottoja ja valvoisi, että niiden mukaan myös käytännössä eletään". Suuri osa kirkon jäsenistä on kärsivällisiä ja maltillisia ja toivoo, että asioista voitaisiin sopia ilman julkihuutoa ja kärjistymistä.
Lopuksi kiinnitän huomiota tähän lauseeseesi: "Ainut, missä ajatuksemme eroavat kirkosta, ovat nämä selvät "hyväksytyt rikkomukset"." Minun käsitykseni mukaan vanhoillislestadiolainen herätysliike on osa kirkkoa, joten ymmärtäisin lauseen paremmin, jos se alkasi, että "ainut missä ajatuksemme eroavat kirkon sisällä tai kirkon muiden herätysliikkeiden/ jäsenten näkemyksistä..." Tällä en halua saivarrella, vaan on kyse isosta periaatteellisesta kysymyksestä: haluavatko vanhoillislestadiolaiset kuulua evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja rakentaa sitä vai haluavatko he eristäytyä siitä ja heitellä kirkkoa erilaisilla syytöksillä ilman pyrkimystä kirkon yhtenäisyyteen ja sisältä päin lähtevään muutokseen (on se sitten paluuta jonnekin tai irrottautumista johonkin uuteen).
Raamatussa sanotaan ettei mies voi erota vaimostaan muutoin kuin huoruuden(vaimo siis käynyt vieraissa) tähden. Ja jatkuu, aviorikokseen syyllistyy myös se, joka nai miehensä hylkäämän vaimon. Miten siis tällaisia pareja voi siunata uusiin naimisiin?
Samoin homous tuomitaan suoraan synniksi. Eikö ev. lut. kirkon pitänyt opettaa Raamatun mukaan? Ainut, missä ajatuksemme eroavat kirkosta, ovat nämä selvät "hyväksytyt rikkomukset".
Kyllä minä koen niin, että nykyinen kirkko yrittää vain miellyttää ihmisiä ja luopuu kaikesta moraalista ja oikeaoppisuudesta.
Tuosta Onanin kohdasta, kyllä minä olen sen lukenut ja muistan miten juttu menee alusta loppuun. Kuitenkin ydin asia on tuo, että hänen täytyi siittää vaimolleen(kuolleen veljensä entiselle vaimolle) lapsi. Hän yhtyi vaimoon, mutta heitti siemenet maahan. Tästä Jumala vihastui. Selvää tekstiä.
millainen koulutus teillä, tähän keskusteluun osallistuneilla vanhoillislestadiolaisilla on? Joku on ilmoittanut olevansa lääkäri ja joku muu "akateeminen"; entä te muut?
Oletteko voineet tai halunneet tehdä koulutustanne vastaavaa työtä lastenne syntymän jälkeen? Koetteko koskaan ristiriitaa äidin roolin ja työssä käynnin vaatimusten välillä? Entä mietityttääkö teitä, jotka olette valinneet olla kotiäitinä pitkään tuleva eläkkeenne määrä ja toimentulo vanhana?
(aiheena vaikea irrottautuminen vl-yhteisöstä) herätti teissä vl-ihmisissä?
ja rutistavat ja nauravat, että mitäs meidän pikku äitsykki.
kaulasta kiinni ja iltaisin tulevat joka ilta viereen pötköttämään ja kilpaa kälättävät juttujaan.
Saati sitten ala-asteella olevat 2 ja 3 luokkalinen tyttö.En muista halunneeni enää ala-asteikäisenä äidin tai isän syliin, heidän halauksetkin nolottivat. .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaulasta kiinni ja iltaisin tulevat joka ilta viereen pötköttämään ja kilpaa kälättävät juttujaan.
Saati sitten ala-asteella olevat 2 ja 3 luokkalinen tyttö.
En muista halunneeni enää ala-asteikäisenä äidin tai isän syliin, heidän halauksetkin nolottivat. .
Täällä kans vl äiti, jonka mielestä seksi on vain mukavaa, ei siiis m itään erityisen nautinnollista ja himokasta, koko avioliittoajan olen odottanut tai imettänyt. yhdessä välissä oli 3kk etten odottanut enkä imettänyt, enemmän silloin halutti, muttei silloinkaan mitään hekumaa. Ikinä en oo saanu esim.orgasmia muuten kuin unessa. Odotan nyt siis viidettä
Väliin kapinoin sitä vastaan mutta välillä pitkliä aikoja etten siitä ressaa. Elämä on muuten mukavaa, on ihanat lapset, oma koti ja rakastava mies.
Joku kysyi koulutuksesta olen akateemisesti koulutettu vakituisessa työsuhteessa ja kyllähän se hävettää kun tulee äitiyslomalta töihin ja taas kohta maha alkaa kasvaa. Siki oon nyt aatellu että ois ehkä sittenkin uskon kannalta helpompi olla vaan kotona ja saada lapsia. Mutta nautin omasta työstä ja saan siitä voimia taas olla kotona äitiyslomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut alani töissä, vaikka sainkin koulusta huippuluokan paperit. Ainainen haaveeni on ollut iso perhe ja se että olisin kotiäiti niin kauan kun lapset ovat pieniä. Oma äitini oli akateeminen uraäiti ja kadehdin aina kavareita, joiden äidit olivat kotona kun lapset menivät koulusta kotiin. Itse menin tyhjään kotiin jos sisaruksilla koulu kesti pidempään. Iltapäiväkerhoa inhosin siellä muutaman kerran käytyäni, enkä sinne enää suostunut menemään.
Minulla ei huoleta tulevaisuuteni. Olen ottanut vapaaehtoisen eläkkeen, mutta en maksa sitä säännöllisesti. Tämäkin vain läheisten "painostuksesta" tuli otettua. Jos joskus sen aika tulee, voi olla että opiskelen itselleni toisen ammatin. Aika näyttää miten käy ja iskeekö joku palo töihin/opiskelemaan. Nykyisellä ammatillakin minua on tuttuni useaan otteeseen töihin kysynyt. En halua mennä, vaan haluan olla 100% läsnä lapsilleni.
Olen ollut 11 vuotta kotona lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On joskus maininnut, että aika vapaata elämää nämä suurperheen lapset saa viettää kun kukaan ei niiden perään huutele kun ei jakseta. Vauva vie ajan ja muut 10 lasta saa olla aika hunningolla.
En epäile, etteikö heitä rakastettaisi, mutta käytännössä heille ei jää aikaa. Ei aikuisen huomiota, ei aikaa. Rajat asetetaan sillä, että pelotellaan helvetillä, mutta muuta huomiota ei oikein ole. Aika sarjatuotantona heitä hoidetaan. Kunnan kotiapu menee lestaperheille ja muut perheet saavat pärjätä ilman.
Mutta naiset jaksavat kärsiä taivaskuva silmissään. Mitä enemmän kärsit, sen kirkkaamman kruunun saat.
Minulle on tullut sellainen vaikutelma, että monet lestadiolaisperheet ovat taloudellisesti hyvin toimeentulevia (eivät tietenkään kaikki). Miten te teette sen?
Minulla ja miehelläni on akateeminen koulutus, kaksi alle kouluikäistä lasta ja velkainen rivitaloasunto pääkaupunkiseudulla. Vaikka olemme molemmat töissä, emme ole ainakaan tähän mennessä voineet alkaa säästämään vapaaehtoiseen eläkkeeseen. Toki syynä on myös se, että haluamme käyttää rahaa muuhunkin kuin ns. pakollisiin menoihin, mutta emme käytä sitä mitenkään pröystäillen (siihen ei olisi mahdollisuuttakaan). Omakotitaloa emme näillä tuloilla halua / voi hankkia, mutta se ei ole mikään surun aihe.
Lapsia on siis vain kaksi. Mietin, miten isompilapsiset vl-perheet rahoittavat elämäänsä, miten on varaa rakentaa iso omakotitalo tai kotiäidin säästää ylimääräiseen eläkkeeseen? Ovatko kaikki vl-perheiden isät huippupalkkaisissa töissä tai vaihtoehtoisesti aina töissä, jotta perheeseen saadaan riittävästi tuloja?
Kysyn ja pohdin tätä siis ihan ystävällismielisesti! Hienoa, jos lapsiperheet voivat taloudellisesti (riittävän) hyvin, vinkkejä otetaan vastaan...!
Minulla ei huoleta tulevaisuuteni. Olen ottanut vapaaehtoisen eläkkeen, mutta en maksa sitä säännöllisesti. Tämäkin vain läheisten "painostuksesta" tuli otettua. Jos joskus sen aika tulee, voi olla että opiskelen itselleni toisen ammatin. Aika näyttää miten käy ja iskeekö joku palo töihin/opiskelemaan. Nykyisellä ammatillakin minua on tuttuni useaan otteeseen töihin kysynyt. En halua mennä, vaan haluan olla 100% läsnä lapsilleni.
Olen ollut 11 vuotta kotona lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit, että olisi "uskon kannalta olla helpompi olla vaan kotona ja saada lapsia". Miten työssäkäynti heikentää uskoasi?
Riippumatta siitä, syntyykö lapsia perheeseen vähän tai paljon, tekee mieli sanoa, että ei lasten saamista tarvitse hävetä! Lapsissa on tulevaisuus ja jos äiti jaksaa paremmin, kun vuorottelee töissä käynnin ja kotiäityiden välillä, keneltä se on pois? Toivottavasti naisten keskinäinen solidaarisuus tiivistyisi tässä kohtaa reippaasti ja puolustettaisiin toisten naisten ja heidän lastensa hyvinvointia.
Joku kysyi koulutuksesta olen akateemisesti koulutettu vakituisessa työsuhteessa ja kyllähän se hävettää kun tulee äitiyslomalta töihin ja taas kohta maha alkaa kasvaa. Siki oon nyt aatellu että ois ehkä sittenkin uskon kannalta helpompi olla vaan kotona ja saada lapsia. Mutta nautin omasta työstä ja saan siitä voimia taas olla kotona äitiyslomalla.
lastenhoidon suhteen? Viettekö lapset päiväkotiin, tuleeko teille hoitaja kotiin, jääkö isä hoitamaan lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vl- perheen lapset pyörivät sisaruslauman kasvatettavana. Paljon heissä on myös koulukiusaajia. Ihmekös tuo kun vanhemilla ei ole kaikille lapsille aikaa.
ja enempää lapsia meille ei tule. Tilanteemme on siitä erilainen, että emme voi saada lapsia. Lapsemme ovat adoptoituja. Kun nuorina menimme naimisiin oli selvää, että lapsia rupeaa tulemaan ja meistä tulee suurperhe. Jumala kuitenkin oli päättänyt toisin. Monet itkut itkimme ja tunsin jopa katkeruutta Jumalaa kohtaan. Nyt en enää ole katkera, olen onnellinen. Näen täysin selvästi, että tämä oli meille juuri se oikea tie. Ei minusta olisi ollut suurperheen äidiksi. En tiedä kuinka parisuhteemme olisi kestänyt jatkuvat raskaudet ja suuren joukon lapsia. Tänä päivänä ylistän Herraa Hänen suuresta viisaudetaan ja armostaan. Kiitän ihanista lapsistamme, jotka Hän toi maailmalta kotiin.
melkeinpä päinvastoin, jaksan paremmin kun käyn töissä. Hyvin minuun on pääasiassa suhtauduttu, mitä nyt muutama kauhistellut lasten määrää suhteessa mun ikään. Se peikko on mun pään sisällä, että mitähän nuokin musta aattelee, hulluna pitävät. Oikeestaan työkaverit luovat vain pitkiä katseita mun mahaan, en ole vielä puhunut heille mitään raskaudesta. -mua se vaivaa paljonkion ja se miten saan sanottua niille
Meillä on ollut toisinaan hoitaja kotona, nyt kuitenkin lapset perhepäivähoidossa. Helpointa kuitenkin on, kun hoitaja kotona. Vaikka molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.
Olen mies ja haluan alkaa selibaattiin, koska halut ovat vähentyneet, tunnen pärjääväni ilman seksiä. Halut ovat menneet, kun yrittää kasvattaa tuota lapsilaumaa. On stressaavaa ja henkisesti raskasta. Eikai se ole kiellettyä.
kaunis vaimosi sipsuttaa ohi alasti :)
Ei se sitä edes koskaan tee. Rehellisesti sanottuna nuo raskaudet ovat jättäneet jälkensä kehoon, niin ei ole enää niin haluttavan näköinen.
kaunis vaimosi sipsuttaa ohi alasti :)
Olenkin oppinut arvostamaan perheitä ja pariskuntia, äitejä, jotka muuten vain haluavat paljon lapsia ja suuren perheen. Heidän todella täytyy suuresti haluta ne lapset ja he ovat taatusti lapsirakkaita! Itse vl-perheessä kasvaneena on oppinut toisenlaiseen tyyliin, jossa ei paljon valinnanmahdollisuutta ole. Mielummin minä lapsena syntyisin perheeseen, johon minut on haluamalla haluttu, suunniteltu ja jossa minun tulostani ollaan alusta asti onnellisia ja iloisia.
Hatunnosto sinulle!