Vl-äiti ja viimeinen lapsi

Olen yrittänyt lukea tätä ketjua mieli avoimena. Mielestäni kuitenkin ehkäisemättömyyden ainoa oikea syy tulee esiin kirjoittajan 110 viestissä; ehkäisemättä jaksaa elää vain, jos tietää kaikkien muidenkin tekevän niin, ja tietää muuten joutuvansa yhteisöstä erotetuksi. Yhteinen taakka on kevyempi kantaa. Tuntuu kuitenkin väärältä niitä 10., 11. ja 12. lasta kohtaan, että heitä ei ole ollenkaan toivottu eikä heidän syntymästään iloittu, lähinnä heidän tuloonsa on alistuttu. Minun on vaikea ymmärtää, miten liikkeeseen kuuluvat naiset eivät näe tähän kietoutuvia sukupuolisidonnaisia valtarakenteita.



Tässähän joku loppupään kirjoittaja juuri valitti, että ketju oli herättänyt hänessä kriittistä ajattelua, josta nimenomaan on varoiteltu. Onko sellainen elämänkatsomus oikea, joka ei kestä edes omaa kriittistä ajattelua, saati sitten vapaata keskustelua omassa yhteisössä? Jotenkin ymmärrän vielä, että vähän koulutettu (ja anteeksi, vähän hölmö) nainen voi elää noin, mutta en sitä että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut ihminen ihan vakavissaan uskoisi tuollaiseen habbelbabbeliin.



Rivien välistä voi kuitenkin ymmärtää, että monessa nuoressa vl-perheessä ehkäistään nykyään. Onko käytäntö sellainen, että lähihoitaja-äiti ei ehkäise, mutta lääkäri-äiti ehkäisee? Esim. Voimalassa pari viikkoa sitten esiintyneillä Marilla oli muistaakseni 3 lasta ja Rebekalla 1. Ikää heillä kuitenkin oli 30 ja oletettavasti aviovuosia enemmän kuin 6 tai 2. Jos avioliiton olisi solminut 22 vuotiaana, eikö lapsia pitäisi luonnollisella tahdilla olla jo 4-5?

Itse siitä keskivaiheilta. Muistan lapsuudenkodistani turvallisen, rauhallisen ilmapiirin. Se ei ollut sellaista päätöntä juoksua harrastuksesta toiseen vaan viihdyimme hyvin omalla perheellä. Sisarukset olivat verrattomia kavereita ja ystäviä. En muista halunneeni enää ala-asteikäisenä äidin tai isän syliin, heidän halauksetkin nolottivat. Sen sijaan muistan miten äärettömästi rakastin pieniä sisaruksiani. Heitä sai rutistella ja halia tuntematta noloutta. Isoilta sisaruksilta sain elämisen mallia, he usein ohjasivat leikkejämme ja puolustivat meitä koulumaailmassa jo pelkällä olemassa olollaan. Olin heistä, komeista isoveljistäni, hyvin ylpeä kun kaverini heihin ihastuivat. Samoin ylpeilin pienillä sisaruksillani joita kaverini halusivat käydä leikittämässä ja hoitamassa. Meillä oli ihana perhe ja läheiset välit edelleen niin vanhempien kuin sisarusten kanssa.

vaan ihan yleisesti asioista, jotka ovat hengellisiä, että ei koulutuksella, fisuudella eikä hölmöydellä ole tekemistä sen kanssa, mikä on jonkun vakaumus. Tämä pätee kaikkeen siihen, mikä koetaan raamatusta nousevaksi. Tiedämme, että vanhoillislestadiolaisissa on kaikkien ammattialojen edustajia, myös korkeinta yritysjohtoa ja akateemista väkeä.

On paljon asioita, jotka ei-uskovaisten mielestä ovat täyttä hulluutta ja typeryyttä ja jotka heidän mielestään eivät ole ainakaan syntiä. Mutta uskovat kokevat ne synniksi ja se on osa heidän vakaumustaan. Eihän monet ei-uskovaiset ymmärrä edes sitäkään, miten "joku voi niin hurahtaa, että rupeaa uskovaiseksi" tai jotakin muuta vastaavaa. Eli usko Jeesukseenkin ja puhe yleensä synnistä on jotakin aivan älytöntä heidän mielestään.

T. uskovainen, jonka mielestä ehkäisy ei ole syntiä

Jotenkin ymmärrän vielä, että vähän koulutettu (ja anteeksi, vähän hölmö) nainen voi elää noin, mutta en sitä että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut ihminen ihan vakavissaan uskoisi tuollaiseen habbelbabbeliin.

Rakastat selvästi hyvin paljon Jumalaa, lapsiasi ja miestäsi. Nyt, kun olet päätöksen tehnyt, älä enää mieti sitä vaan nauti kaikesta hyvästä, mitä sinulla on.

Lasten määrä on sinun, miehesi ja Jumalan välinen asia, ei siihen tarvita muita neuvomaan.



Paljon siunausta elämääsi.

En muutenkaan käsitä, mikä on sellainen näkemys/maailmankatsomus/filosofia/uskomusjärjestelmä, jota ei voi tai saa tarkastella kriittisesti. Miten voi olla uhkaavaa miettiä asioita eri kanteilta ja pohtia niitä toden teolla? Aivan ihmeellistä.

Tuskinpa Jumala on niin vähäinen, että lakkaa olemasta, jos häneen uskovat omaavat normaalin ajattelukyvyn ja aikuiseen elämään kuuluvan elementin eli kyvyn pohtia kriittisesti ja vertailevasti.

Jos Jumalan eksistenssi tai oma usko romahtaa jo yhdenkin kysymyslauseen johdosta, on aika heiveröistä perusta jo olemassaankin sitten.

Onko sellainen elämänkatsomus oikea, joka ei kestä edes omaa kriittistä ajattelua, saati sitten vapaata keskustelua omassa yhteisössä?

pointtisi. Mutta kirjoitustasi edellisessä kirjoituksessa pohdittiin aivan aiheellisesti, soveltaako kuitenkin esim. lääkäri-vl esim. ehkäisykieltoa toisin kuin lähihoitaja-vl. Eli: ne joilla on eniten tietoa, elävät kuitenkin käytännössä eri tavalla.

Rautalankamalli: lääkärikoulutuksen saanut henkilö ei elä outojen mielikuvien tai pelonsekaisten uskomusten varassa, vaan sitä luonnontieteesellistä ja muutakin tietoa on aika paljon. Lääkäri EI kuvittele, että joka siittiöllä on jo pieni sielu, vaan ihmisyys tulee paljon myöhemmin. Tällöin ehkäisyasiakin saa aivan eri suunnan kuin henkilöllä, joka kuvitelmiensa tasolla elää todeksi fantasiaa "kaikki sukusolut ovat jo itsessään pieniä ihmisiä".

ei koulutuksella, fisuudella eikä hölmöydellä ole tekemistä sen kanssa, mikä on jonkun vakaumus

on lääkäri.

Edelleen: jälkikasvusi määrä EI johdu siitä, että kuvittelisit kaikkien siemensyöksyn siittiöiden olevan sielullisia olentoja.

14 lapsen äiti on lääkäri.

armahdettuina kuin teitä lestadiolaisiakin? Miksi te maallikot ette sitten pidä? Tässäkin ketjussa useampi on tehnyt selväksi, ettei pidä.

Enkä tietenkään voi puhua kaikkien pappien puolesta. (Anteeksi jos edellisestä viestistäni sai sen vaikutelman.) Mutta toisaalta kuvittelisin, ettei hän välttämättä pidä kaikkia kirkossa istuvia uskovaisina, sillä eihän hän tiedä kuka heistä oikeasti tahtoo ottaa synninpäästön vastaan. Hän vain julistaa sen kaikille, ja ne joille Jumala on antanut hädän synnistä, ottavat sen armosta vastaan.

Ei pelkkä synninpäästön julistamisen kuuleminen ketään tee vanhurskaaksi. Augsburgin tunnustuksen mukaan "ne, jotka kasteen jälkeen ovat tehneet syntiä, saavat milloin hyvänsä, kun tulevat parannukseen syntien anteeksiantamuksen... Todellinen, oikea parannus taas ei itse asiassa ole mitään muuta kuin katumista ja hätää eli peljästystä synnin tähden, mutta kuitenkin sen ohessa evankeliumin ja synneistäpäästön uskomista, että synti on anteeksiannettu ja armo Kristuksen kautta ansaittu. Tämä usko taas lohduttaa ja rauhoittaa sydämen. Sitten pitää myös seurata muutoksen ja sen, että synnistä luovutaan..." Augsburgin tunnustus on keskeisin luterilaisista tunnustuskirjoista.

Vanhoillislestadiolaisilla on se ongelma että heidät kasvatetaan (en käytä sanaa aivopestään, sillä se kuulostaa vähän rumalle) siihen uskoon niin voimakkaasti että muille ajatuksille ei jää sijaa. Ajatus että vain he ovat OIKEASTI uskovia ja muut joutuvat helvettiin on niin määräävä että helvetinpelosta pysytellään mielummin vaikka kärsien uskomassa.

Heidän ainoa oikea usko on niin harhaoppia kuin voi olla! Se on itsekeskeistä ja omahyväistä omia raamatun totuus vain itselle! Miten voi olla että Jumalan Pyhä Henki toimii oikealla tavalla vain heidän joukossaan! Itse olen Pyhällä Hengellä täytetty Uskova ja säälin Vl-uskovia että he eivät voi nähdä uskoa muualla. Ainoa syy siihen on kasvatus ja oppi uskosta, joka monelta kohdin on ihan sama mitä muillakin uskovilla mutta muutama harhaoppi erottaa! Vl:t uskovat sokeasti puhujiensa sanomaan, itse raamattua tutkimatta. Ihmisiä hekin vain olevat, eivät Jumalia. Maailmassa on moni Kristillisiä seurakuntia joita erottaa oppikysymykset tietyistä asioita mutta Usko Jeesukseen on sama. Ja se usko Pelastaa! Oppikysymykset esim.kasteesta on aivan toisarvoisia. Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut.



Olen ollut uskossa pienen ikäni, tunnen suurta rauhaa ja iloa siitä. Olen saanut Pyhän Hengen ja kuljen rukoillen. Olen saanut monia rukousvastauksia elämässäni ja tunnen kulkevani oikealla tiellä. Olenko minä vanhoillislestadiolaisten mielessä väärässä uskossa? En kuulu teidän siioniin mutta Jumalan lasten joukkoon joka ei ole vain teidän osanne.



Asia mikä erottaa uskovan ja ei uskovan on, Uskotko henkilökohtaisesti Jeesukseen vai et? Ja annatko sen vaikuttaa elämässäsi? Ei se että kuulutko Vl-siioniin vai et?

Olenko minä vanhoillislestadiolaisten mielessä väärässä uskossa? En kuulu teidän siioniin mutta Jumalan lasten joukkoon joka ei ole vain teidän osanne.

Miksi monet ei-vl:t niin kovasti kyselevät ovatko he meidän mielestämme oikeassa/väärässä uskossa? Miksi sillä on heille niin paljon väliä? Vaikuttaako se heidän uskoonsa tai pelastumiseensa sillä uskolla?

Hyvin harvoin jos koskaan kukaan vl kyselee toisin uskovilta pitävätkö he häntä oikein uskovana.

Voiko tästä päätellä jotain ja jos voi niin mitä?

Tule sinäkin ulos sieltä "ainoan oikean uskon bunkkeristasi", mikäli sellaisessa olet. Onhan se äärettömän omituista, että joku pieni uskonsuunta väittää omistavansa ainoan oikean uskon tässä miljardien ihmisten asuttamassa maailmassa. Ikäänkuin Jumala ei toimisi maailmanlaajuisesti.

Olenko minä vanhoillislestadiolaisten mielessä väärässä uskossa? En kuulu teidän siioniin mutta Jumalan lasten joukkoon joka ei ole vain teidän osanne.

Miksi monet ei-vl:t niin kovasti kyselevät ovatko he meidän mielestämme oikeassa/väärässä uskossa? Miksi sillä on heille niin paljon väliä? Vaikuttaako se heidän uskoonsa tai pelastumiseensa sillä uskolla?

Hyvin harvoin jos koskaan kukaan vl kyselee toisin uskovilta pitävätkö he häntä oikein uskovana.

Voiko tästä päätellä jotain ja jos voi niin mitä?

Jaan sen kanssasi. Minäkin uskon että kristitty ihminen joka uskoo Jeesukseen pelastuu. Ei ole väliä onko lestadiolainen, luterilainen, helluntailainen, körtti tms. Ja ihmettelen ihan hirveästi, että miten meidän kanssa voikin kuulua samaan kirkkoon porukka, joka itsekeskeisesti olettaa olevansa ainoa pelastuksen saava ryhmä. Itse näen täysin absurdina ajatuksen, että vain lestadiolaiset pääsisivät taivaaseen.

Ja täysin turhahan vl:n on kysyä "meiltä muilta uskovilta" että pidämmekö häntä oikein uskovana.. Tottakai. Se meissä on eroa. Me "muut" nähdään että me kaikki kristityt pelastutaan, te näette ettei muut kristityt paitsi teidän oma kuppikunta pelastu.

Olenko minä vanhoillislestadiolaisten mielessä väärässä uskossa? En kuulu teidän siioniin mutta Jumalan lasten joukkoon joka ei ole vain teidän osanne.

Miksi monet ei-vl:t niin kovasti kyselevät ovatko he meidän mielestämme oikeassa/väärässä uskossa? Miksi sillä on heille niin paljon väliä? Vaikuttaako se heidän uskoonsa tai pelastumiseensa sillä uskolla?

Hyvin harvoin jos koskaan kukaan vl kyselee toisin uskovilta pitävätkö he häntä oikein uskovana.

Voiko tästä päätellä jotain ja jos voi niin mitä?

Tämä on kammottavin vl-ketju, mitä olen koskaan lukenut.

t. uskovainen, joka on matkalla samaan taivaaseen kuin sinäkin.

Tule sinäkin ulos sieltä "ainoan oikean uskon bunkkeristasi", mikäli sellaisessa olet. Onhan se äärettömän omituista, että joku pieni uskonsuunta väittää omistavansa ainoan oikean uskon tässä miljardien ihmisten asuttamassa maailmassa. Ikäänkuin Jumala ei toimisi maailmanlaajuisesti

Aika omituisiahan me vl:t ollaan, onhan se tullut tässäkin ketjussa jo selväksi. :)

Mutta ei meidän tarvitse kysyä muilta olemmeko me heidän mielestään oikein uskomassa, koska ei sillä ole vaikutusta meidän pelastukseemme. Ei kukaan pelastu sillä että on jonkun toisen ihmisen mielestä oikein uskova. Eikä kai sillä pitäisi olla toisinkaan päin merkitystä.

En minä mielestäni heittäydy tyhmäksi jos ihmettelen tätä asiaa. Nimittäin sitä tosiaankin ihmettelen, että meitä ollaan koko ajan kärttämässä tunnustamaan kaikkien muidenkin usko oikeaksi. Musta se vain on kummallista ja omituista. Miten se on keneltäkään pois jos minä en pidä häntä oikein uskovana mutta hän itse uskoo tulevansa uskollaan autuaaksi? Eihän häntä silloin pitäisi minun käsitykseni liikuttaa suuntaan tai toiseen.

Ymmärrän sen, että voi tuntua loukkaavalta kun sanotaan epäuskoiseksi vaikka omasta mielestään on uskovainen. (Siksipä minäkin olen näissä keskusteluissa pyrkinyt käyttämään ilmaisuja vl ja ei-vl.) Mutta miksi sitten pitää oikein hakemalla hakea sitä loukkausta itselleen kyselemällä ovatko nämä ja nuo vl:ien mielestä oikein uskomassa? Kun se vastaus jo tiedetään.

Henkilökohtaisesti minä kieltäydyn antamasta tuomioita suuntaan tai toiseen. Mutta uskon silti, että Jumalan valtakuntaan pääsee vain tekemällä parannus kuten tuossa aiemmin kirjoitin: kun tuntee pelkoa ja hätää synnin takia, ja samalla uskoo julistetun synninpäästön armosta omalle kohdalleen. Sen jälkeen pyhän hengen vaikutuksesta tulee halu olla yhteydessä muiden uskovaisten kanssa ja välttää syntiä. Tämän synninpäästön voi julistaa kuka tahansa jo uskomassa oleva, oli tämä sitten pappi, maallikko, aikuinen tai vaikka lapsi. Näin minä uskon ja sen kerron jos joku kysyy. (Nyt kerroin vaikkei kysyttykään.)

Onko sillä mitään väliä onko oikeassa uskossa vai ei? Totta kai sillä on. Mikä sillä on heille niin paljon väliä-kysymys osoittaa juuri sitä omahyväistä ja itsekeskeistä ajattelua, että muilla ei oikeastaan olekaan väliä kunhan itse pääsee taivaaseen. Jos itse ajattelisin noin että vain minun seurakuntaan kuuluvat pääsee taivaaseen niin minulla olisi valtava hätä kadotukseen menevistä sieluista. Niin on nytkin, mutta varsinkin jos ajattelisin uskovien joukon olevan todella niin pienen ja että vain minun seurakunnan keskeltä voi päästä taivaaseen.

ovat hintavia, joskaan ei tekohetkellä, mutta heidät täytyy elättää ja heidän elättäminen vaatii paljon rahaa ja voimaa!

Minä hyväksyn hedelmöityshoidot tiettyyn pisteeseen asti, mutta en ihan mitä tahansa. Koska pitäisi siinäkin asiassa luottaa Jumalaan, kuten täytyy luottaa toisinkin päin. En ymmärrä miksi lapsettomien ei tarvitsisi kantaa omaa ristiään=olla lapsettomia, kun täytyy isojenkin perheiden kantaa ristinsä. Tosin en henk.koht ajattele että lapset olisivat ristinä, mutta tarkoitan tällä sitä rankkuutta mitä iso perhe vaatii. Rakkaitahan ne toki on joka ikinen lapsi!!

Jaa en olekaan ikinä noin ajatellut, hyvä että avarsit näkokulmia. Nyt ymmärrän miksi joku ei hyväksyisi hedelm.hoitoja. Mutta kaikenkaikkiaan hoidot ovat rankkoja ja erittäin hintavia, joten niihin ei monella ole rahaa/voimia, saati sitten montaa kertaa.

Mutta niin se vaan käytännössä on, että linja on tässä uskossa erilainen näiden kohdalla. Hedelmöityshoidon avulla lapsia saavat saavat käyttää järkeä lapsien hankkimisen suhteen, toisin kuin muut. Vastatkaa nyt joku, miksi muut eivät saa käyttää järkeä, vaan on lisäännyttävä niin paljon kuin mahdollista? Onko joku vl kuullut tähän selityksen? Minä en ole ja siksi sitä tivaan.

Etkö ymmärrä sitä, että jos nämä lapsettomat eivät käyttäisi hoitoja ei heille todennäköisesti syntyisi sitä yhtäkään lasta? Mitä heidän pitäisi tehdä?

lestadiolaisille sallittua? Eli ovulaation aikaan ei tietoisesti olla yhdynnässä?

mieleeni tulee ketjusta ajatus, kuinka eri motiivit lapsien tekoon ihmisillä tosiaan on.

Toiset tekee paljon lapsia siksi, että eivät tekisi syntiä ja pääsisivät taivaaseen.



Toiset tekevät lapsia siksi, että rakastavat lapsia.



Tiedän, tämä on rienaava ajatus, mikä juolahti mieleen.